ADHD-liiton toiminta tutuksi s. 8 - ADHD

1/2017
ADHD-liiton jäsenlehti
ADHD-liiton toiminta
tutuksi s. 8
Kielen vaikeudesta syntyi
oma tapa oppia s. 18
Adhd-oireisen alle
kouluikäisen tukikeinot
ja tutkimukset s. 20
adhd-l i i tto r y ‒ adhd-förb u n d et rf
ADHD-liitto on valtakunnallinen järjestö, joka edistää adhd-oireisten henkilöiden ja
heidän läheistensä hyvinvointia. Liiton arvot ovat: Rohkeus - Olemme mukana yhteiskunnallisissa muutoksissa ja kehitämme uusia toimintatapoja. Rohkeus syntyy luottamuksesta, yhteistyöstä ja voimavarakeskeisistä kohtaamisista. Arvostus - Arvostamme
itseämme, toisiamme ja ympäristöämme. Arvostus rakentuu avoimuudesta, kunnioittavasta asenteesta ja oikeasta tiedosta. Ilo - Yhdessä tekeminen ja vapaaehtoistoiminta
luovat iloa ja osallisuutta.
ADHD-LIITTO RY,
ADHD-FÖRBUNDET RF
PUHELINNEUVONTA
maanantaista torstaihin klo 9–11
Puh. 040 541 7696
Pakarituvantie 4,
00410 HELSINKI
Puh. 050 354 4325
[email protected]
www.adhd-liitto.fi
www.facebook.com/adhdliitto
HENKILÖKUNTA
Toiminnanjohtaja Nina Hovén-Korpela
Puh. 045 636 1841
Vapaaehtoistoiminnan suunnittelija Kaisa Humaljoki
Puh. 050 438 3633
Toimistosihteeri Arja Salo
Puh. 050 354 4325
[email protected]
Asiantuntija/Vahti-hanke Sauli Suominen
Puh. 050 461 8864
POHJOIS-SUOMEN ALUETOIMISTO
Kansankatu 53, 90100 Oulu
Tiedottaja Jari Hämäläinen
Puh. 045 636 1842
Vapaaehtoistoiminnan suunnittelija Elina Seppänen
Puh. 050 309 6556
Vastaava järjestösuunnittelija Mirjami Koivunen
Puh. 050 373 7455
Järjestösuunnittelija Katariina Berggren
Puh. 050 378 0707
Järjestösuunnittelija Katja Suni
Puh. 045 657 8720
Kuntoutussuunnittelija Tuuli Korhonen
Puh. 045 657 7876
ADHD-LIITON HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA
Johanna Anttonen
Puh. 040 778 2677
[email protected]
Kuntoutussuunnittelija Henna Niskala
Puh. 050 400 6478
Sähköpostit ovat muotoa [email protected] ellei toisin mainita.
Voit antaa rahalahjoituksen liiton
työn tukemiseksi jollekin
seuraavista tileistä:
Danske Bank: FI42 8000 1771 0101 97
Nordea: FI31 1262 3000 1124 04
Osuuspankki: FI59 5780 1020 0144 97
Poliisihallituksen ADHD-liitto ry:lle myöntämä rahankeräyslupa
numero POL-2015-657 on voimassa 3.7.2015–2.7.2017 koko
Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta.
1/ 2 0 17
2
s is äl l ys
Tässä numerossa
Kannen kuva
Terhi Kakkonen
4Pääkirjoitus
5
Puheenjohtajan pöydän ääreltä
6
Liitto ilmoittaa
7Kirja-arvio
8
Liitto ilmoittaa ‒ ADHD-liiton vertais
ja kokemusosaajatoiminta sekä järjestösuunnittelijat
10
Isän ja pojan välistä suhdetta voidaan
tukea seikkailutoiminnalla
12
AiKa-tallit ‒ Luokkahuoneesta talleille
Kielen vaikeudesta syntyi oma
tapa oppia
20
Adhd-oireisen alle kouluikäisen lapsen
tukikeinot ja tutkimukset
Kustantaja ja julkaisija
ADHD-liitto ry
Pakarituvantie 4 (3. krs)
00410 HELSINKI
Päätoimittaja
Nina Hovén-Korpela
puh. 045 636 1841
Toimitussihteeri/taitto
Jari Hämäläinen
puh. 045 636 1842
Toimituskunta
ADHD-liiton työntekijät sekä
vaihtuvia avustajia
Painopaikka
Painotalo Plus Digital, Lahti
Oravat paattia keinuttaa
24
Muutoksen voima ‒ Neuropsykiatrista
valmennusta Suomessa kymmenen
vuoden ajan
25
Yhdistykseltä ‒ Lähetä tarina
Nepsy-kirjaan
26
16
Kolumni ‒ Kohti aikuisiän adhd
Käypä hoito -suositusta, sosiologisia
sivuhuomautuksia stimulanttilääkkeistä
ja informaatioyhteiskunnan
suorituspaineista
18
22
Hyvä järjestys, sujuvampi arki
28Jäsenyhdistykset
30
Yhdistyksissä tapahtuu ‒
Pääkaupunkiseudun ADHD-yhdistyksen
Huimala-päivä
32
Koskaan et muuttua saa
Takakansi
Tilaukset ja tilauslaskutus
ADHD-liitto ry, puh. 050 354 4325
[email protected]
Ilmoitushankkija
ADHD-liitto ry, puh. 045 636 1842,
[email protected]
Kuvat
Pixhill.com tai kuvaaja mainittu jutun
yhteydessä
Ilmestymisajat
AineistotIlmestyy
1/2017
17.1.2017 viikko 9
2/2017
24.4.2017 viikko 22
3/2017
1.8.2017 viikko 36
4/2017
1.11.2017 viikko 50
ADHD-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
3
Sopeutumisvalmennuskurssit 2017
Tilaushinnat
Kestotilaus 35 euroa, lahjatilaus
(jäsenet) 20 euroa. Jäsenille lehti tulee
jäsenetuna.
Tässä lehdessä julkaistut artikkelit ja
kirjoitukset eivät välttämättä edusta
ADHD-liiton, toimituskunnan, päätoimittajan tai toimitussihteerin
näkemyksiä.
27. vuosikerta
ISSN-L 1459-5753
ISSN 2323-4490
1/ 2 0 17
p ä äk i rjoitus
Oikein hyvää
Uutta Vuotta kaikille
Hieman historian havinaa näin
Suomen täyttäessä 100-vuotta. Suomessa kaksi ensimmäistä yhdistystä
perustettiin vuonna 1907. Näiden
tarkoitus oli valvoa jäseniensä etuja
ja ajaa heidän asioitaan. Suomen yhdistysrekisteri on perustettu vuonna
1919. Suomessa yhdistysrekisterissä
on noin 135 000 yhdistystä (2014),
joista 100 000 on toimivia. Näissä
yhdistyksissä arvioidaan olevan 15
miljoonaa jäsentä (2014). (Lähde:
Wikipedia) Ei siis ole aivan vähäpätöisestä toiminnasta kysymys. Yhdistysten määrä kasvaa vuosittain, mutta
samaan aikaan jäsenhankinta ja aktiivisten jäsenten pysyvyys toiminnassa
käy yhä haastavammaksi.
ja monilla meistä on halu vaikuttaa
asioihin. Toiset haluavat vaikuttaa
arjen pieniin asioihin ja toiset isoihin. Yhdistyksen jäsenyys voi olla
myös potku omalla ammattiuralla
eteenpäin. Yhdistys on hyvä paikka
verkostoitua ja yhdistyksellä voi olla
jäsenetuja, jotka sopivat juuri minulle. Yhdistys voi tarjota mahdollisuuden pysyä yhteiskunnallisessa keskustelussa
mukana.
Yhdistykset tuovat
sosiaalista sisältöä elämään ja on mukava tavata muita, jotka voivat
toimia vertaisena juuri
minulle. Yhdistyksen
järjestämissä tapahtumissa on mukava olla
mukana ja järkätä toisillekin kivaa.
Yhdistystoiminta voi siis olla erilaista eri ihmisille. Yhdistys on olemassa
vain ja ainoastaan jäseniä varten. Yhdistyksellä, jossa ei ole jäseniä, ei ole
merkitystä!
Yhdistyksiin liitytään, koska halutaan yhdessä viedä asioita eteenpäin,
Jäsenhankinta ja jäsenistön sitouttaminen ovat siis jatkuvaa ja kovaa
työtä. Innostumalla itse, vedät mukaasi myös muita toimijoita. Jäsenhankinta parhaimmillaan on onnistunutta yhteistyötä, josta hyötyy kaikki.
Tarjoa mahdollisuutta osallistua pienesti ensin, jotta tuleva uusi jäsen tutustuu toimintaan ja sitten vasta tarjoa
isompia työtehtäviä. Näin myös ne,
jotka eivät aiemmin ole yhdistystyössä olleet mukana, uskaltavat tulla mukaan. ” Pyydä ensin treffeille ja sitten
vasta naimisiin.”
Innostavaa Jäsenhankintaa
Kaikille!
1/ 2 0 17
4
Miksi yhdistyksiin sitten
liitytään?
Kuva Paula Lehto
K
un saat tämän lehden käteesi, on
vuosi jo hyvässä vauhdissa ja
toiminta täällä ADHD-liitossa
lähtenyt vauhdilla käyntiin. Tämän
vuoden teemana on Jäsenhankinta.
Tämä tarkoittaa muun muassa, että
tulemme järjestämään yhdessä jäsenyhdistysten kanssa tapahtumia, jotka
keräävät yhteen toiminnasta kiinnostuneita ja toivottavasti aktivoi myös
uusia jäseniä mukaan toimintaan.
Toivon, että jäsenistö on aktiivisesti
yhteydessä liittoon ja saavutamme
hyvän tuloksen yhdessä. Tänä vuonna tavoitteemme on myös uusia liiton
nettisivut. Loppukeväästä odotamme innolla päivitettyjä Käypä hoito
-suosituksia, joiden toivomme tuovan
selvyyttä monen aikuisen hoitoon hakeutumiselle.
Riktigt Gott Nytt År åt Alla
våra läsare!
I år kommer vi att satsa för att få
nya medlemmar med i våra lokalföreningar. Vi kommer att starta en
kampanj tillsammans med våra lokalföreningar på olika håll i Finland.
Material för kampanj kommer att delas ut genast i början av året. ADHDförbundet startar också planering av
nya webbsidor på våren. Dit planerar
vi att få mera svenskspråkigt material
och länkar som hjälper er framåt i de
dagliga frågorna. Hör gärna av er om
det är något som ni vill diskutera!
Ha en lyckad kampanj!
Nina Hovén-Korpela,
toiminnanjohtaja, ADHD-liitto
pu heen johta j an pöy d än äär e l t ä
Kätevä adjektiivi
Adhd on myös häiriö, jota on helppo vähätellä ja kyseenalaistaa. Kovin
moni ei epäile pyörätuolin tarpeellisuutta, mutta adhd ei välttämättä näy
päällepäin. Oireinen voi olla kuka
vaan. Ja kun mielikuvissa kirjainlyhenteeseen liitetään laiskuutta ja tottelemattomuutta,
on koko oireiston olemassaolo
kätevää kieltää. Perinnöllisen
poikkeavuuden sijaan voidaan
syyttää, milloin ravintoa, huonoa kasvatusta, d-vitamiinia,
huonoa kasvatusta, ympäristöä, huonoa kasvatusta, hukassa olevaa vanhemmuutta
ja huonoa kasvatusta. Toki
niilläkin on merkitystä, mutta aika harvoja meistä on kai
kuitenkaan kasvatettu adhdtyypeiksi.
Silloin, kun yleisen keskustelun taso menee väittelyksi
juupas-eipäs adhd, tai adhdetuliite lisätään synonyymiksi
kuvaamaan levottomuutta ja kaikenlaista ei toivottua käyttäytymistä, latistetaan adhd-ihmiset ja heidän elämänsä ongelmaksi. Silloin keskustelusta jää pois ihmiset oireiden takana.
Parhaimmillaan adhd-ihminen on
helposti innostuva, utelias ja ennakkoluuloton. Häneltä voi saada epäta-
5
Kuva Nina Hovén-Korpela
K
uvittelenko vain, vai miten minusta tuntuu, että viime aikoina
olen taas törmännyt erityisen
usein kirjainyhdistelmään adhd tilanteissa, joilla ei ole mitään tekemistä
adhd:n tai edes ihmisten kanssa. Netin keskustelupalstoilla koulutetaan
adhd-koiraa, on adhd-rakennuksia ja
jokainen, joka unohtaa avaimet sisälle kertoo olevansa vähän adhd. Jos
asiasta erehtyy mainitsemaan, vastaukseksi saa helposti, mitä sä niuhotat
-tyyppistä kommentointia. Niin, mitä
ihmettä minä sitten niuhotan? Kuinka hyväksyttävää olisi kommentoida
naapurin ylipainoisesta kissasta, että
se nyt on tommonen kakkostyypin
diabetes? Adhd on häiriö tai ominaisuus, josta melkein kaikilla on joku
mielikuva. Minä uskon, että siihen
millaiseksi mielikuva muodostuu,
vaikuttaa käyttämämme kieli mitä
suuremmissa määrin. Siksi minä niuhotan.
vallisen ratkaisun tavalliseen ongelmaan. Pahimmillaan adhd aiheuttaa,
no sen me varmaan tiedämme, eikä
siihenkään leimaaminen, vähättely tai
syyllistäminen auta.
Johanna Anttonen
ADHD-liiton adhd-puheenjohtaja
1/ 2 0 17
l ii tto i l moittaa
Kokouskutsu ˗ ADHD-liitto ry:n kevätkokous
Aika: lauantai 22.4.2017 kello 13.30
Valtakirjojen tarkastus kello 13 lähtien.
Paikka: Kuntoutussäätiön talo, Pakarituvantie 4, Helsinki (auditorio 2. krs)
Käsiteltävinä asioina sääntömääräiset kevätkokousasiat sekä liiton sääntömuutos. Mikäli sääntöjä
muutetaan ennakkotarkastetun ehdotuksen mukaisesti ja muutetut säännöt päätetään ottaa välittömästi
käyttöön liiton sisäisessä toiminnassa, suoritetaan myös hallituksen puheenjohtajan, hallituksen varsinaisten jäsenten ja hallituksen varajäsenten vaali.
ADHD-liitto ry kutsuu kevätkokoukseen jäsenyhdistyksensä, jotka voivat valita edustajansa kokoukseen valtakirjalla. Valtakirjan käyttäjän tulee olla valtakirjan antaneen yhdistyksen jäsen ja hänen
tulee olla kokouksessa läsnä henkilökohtaisesti. Valtakirjat tarkastetaan kokouspaikalla, mutta sen voi
lähettää myös etukäteen skannattuna osoitteeseen: [email protected] (viim. 18.4.2017
mennessä).
ADHD-liitto ry kustantaa jokaisesta yhdistyksestä yhden edustajan matkakulut halvimman julkisen
kulkuneuvon mukaan sekä kokoustarjoilut. Lounastarjoilu klo 12.30-13.30
Kokoukseen voi ilmoittautua 7.4.2017 mennessä joko sähköpostitse [email protected] tai
liiton sivuilla osoitteessa www.adhd-liitto.fi/ajankohtaista/tapahtumat
Lähde Holiday Club -lomalle kylpylään tai
vuokraa loma-asunto
ADHD-liiton jäsenet saavat 15 % alennuksen seuraavista Holiday Club -kohteista:
Saimaa hotelli, Villas ja loma-asunnot
Tampereen Kylpylä hotelli ja loma-asunnot
Katinkulta hotelli, Villas ja loma-asunnot
Kuusamon Tropiikki hotelli, Villas ja loma-asunnot
Salla hotelli ja loma-asunnot
Saariselkä hotelli ja loma-asunnot
Turun Kylpylähotelli Caribia
Loma-asuntokohteet: Airisto, Rönnes, Ähtäri, Hannunkivi, Punkaharju, Pyhä, Ruka,
Pyhäniemi, Tahko, Himos ja Ellivuori
Hotellissa hintaan sisältyvät majoitus ja aamiaiset.
Loma-asunnoissa ja Villas-asunnoissa pyyhkeet, vuodevaatteet ja
loppusiivous. Loma-asunnoissa ja Villas-asunnoissa minimimajoitus 2 vrk.
Varaukset www.holidayclub.fi tai 030 68 600,
Käytäthän varatessasi koodia: ADHD15
1/ 2 0 17
6
k irj a- a r v i o
Kirja-arvio
Vaikeudesta voimaksi
Neuropsykiatriset häiriöt ja niiden
huomioiminen koulussa
K
irjoittajat Jaana Parikka, Niina Halonen-Malliarakis
ja Anita Puustjärvi ovat luoneet kirjasta ”Vaikeudesta voimaksi, Neuropsykiatriset häiriöt ja niiden
huomioiminen koulussa” mahtavan ja vankan kokonaisuuden. Hämmästyin, miten ohueksi kirja jäi ulkoasultaan, vaikka se on niin täynnä asiaa. Kirjoittajat ovat siis
osanneet erinomaisesti tiivistää ja vangita mukaan juuri
sen oleellisen!
Nautin kirjan lukemisesta ja erityisesti teorian ja konkretian vuoropuhelusta. Kirja on suunnattu ensisijaisesti
opettajille, joten olen iloisesti yllättynyt, miten hienosti
se palvelee myös minun kaltaistani kohderyhmän ulkopuolista. Koin kirjan antavan minulle kattavan katsauksen
tämän päivän kouluun. Tämän koen erityisen arvokkaaksi, koska työni puolesta kosketukseni kouluun on hajanaista, eivätkä täysi-ikäiset lapsenikaan enää voi toimia
sisäänheittäjinä koulumaailmaan. Sain mielestäni hienon
käsityksen OPSin puhaltamista uutuuksista (esim. ilmiöopetus, yhteis- ja samanaikaisopettajuus, digioppiminen
jne.), sekä hyvän kertauksen koulun tukijärjestelmästä
kommervenkkeineen.
Kirjaan oli kerätty sopivasti eri osapuolien (esim.
opettaja, oppilas, vanhempi, lääkäri) kokemuksia eri aiheista. Nämä katkelmat tekivät lukukokemuksesta elävän
ja antoivat perspektiiviä. Kaikkein tärkeimpänä taidan
kuitenkin pitää sitä, kuinka läpi kirjan kuulutettiin positiivista vahvistamista ja arvostavaa vuorovaikutusta.
Kohtaan työssäni vanhempia, jotka miettivät pelonsekaisesti uudistuvaa koulua ja adhd-oireisen lapsen toimintakykyyn kohdistuvia paineita. Huoleen liittyen esitettiin
kirjan alkupuolella selvitys, jonka mukaan rehtorit kokivat, etteivät erityisopetuksen tarve ja resurssit ole kohdanneet. Näiden asioiden takia kirjan viimeinen osio ”Hyviä
kokemuksia ja huolenaiheita” oli tarpeen, tavoitteena kun
on saada koulusta kaikkien koulu. Ilahduin myös kirjan
osiosta, jossa pohdittiin koulun ja kodin yhteistyötä. Tämä
on teema, joka pohdituttaa usein vanhempia ADHD-liiton
sopeutumisvalmennuskursseilla.
miten huomioida adhd-oireista lasta ryhmässä. Kirjassa
esitellään koko ryhmälle soveltuvia pedagogisia ratkaisuja sekä konkreettisia keinoja ja välineitä. Uskon tämän
kirjan palvelevan meitä kaikkia adhd-oireisten lasten ja
nuorten lähellä olevia. Kirjan välittämä tieto auttaa ymmärtämään, muokkaa asenteista lempeämpiä ja kannustaa
yhteistyöhön lapsen hyväksi.
Lukuiloa kokien,
Tuuli Korhonen, kuntoutussuunnittelija,
ADHD-liitto
Vaikeudesta voimaksi, Neuropsykiatriset häiriöt ja niiden
huomioiminen. Tekijät, Jaana Parikka, Niina HalonenMalliarakis ja Anita Puustjärvi, 2017, 1. painos, FINN
LECTURA, 2017
Vanhemmat toivovat usein opettajille lisää tietoa
adhd:stä, mutta yhtä lailla kuulen opettajilta toiveita siitä,
7
1/ 2 0 17
l ii t t o i lmoittaa
ADHD-liiton vertais- ja kokemusosaaj
A
DHD-liitossa on aktiivinen
vertaistoimijoiden sekä kokemusosaajien verkosto. Vertaisryhmätoiminta onkin perinteinen ja
usein näkyvinkin jäsenyhdistysten
toimintamuoto. Kokemusosaajatoiminta on uudempaa vapaaehtoistyötä,
joka on lähtenyt aktiivisesti käyntiin
niin kokemusosaajien kuin tilaajienkin osalta. ADHD-liiton vertais- ja
kokemusosaajatoiminnasta vastaavat
Elina Seppänen, joka työskentelee
Oulun aluetoimistolla ja Kaisa Humaljoki Helsingin keskustoimistolla.
Vertaisryhmätoiminta
ADHD-liiton jäsenyhdistyksissä toimii n. 75 erilaista harraste- ja
vertaisryhmää. Ryhmiä on adhdoireisten lasten vanhemmille, adhd/
add-oireisille nuorille ja aikuisille
sekä adhd-oireisten puolisoille ja
muille läheisille. Osa ryhmistä toimii
aktiivisesti ja pitkäjänteisesti, osalla
ryhmistä toiminta on pienimuotoisempaa. Vertaisryhmiä ohjaavat aktiiviset vapaaehtoiset sekä sote-alan
ammattilaiset.
Vertaisryhmäohjaajia autamme
seuraavalla tavalla:
- koulutamme uusia vt-ryhmäohjaajia
sekä jatkokoulutamme kokeneita vt-ryhmäohjaajia syksyisin kerran vuodessa
- vt-ryhmäohjaajilla on käytössä ADHDliiton julkaisemat Pannu porisemaan
sekä Vertaisryhmätoiminnan oppaat
- autamme uuden ryhmän perustamisessa esimerkiksi ryhmämainoksen
tekemisessä, ryhmän tiedottamisessa,
tilojen etsimessä ja ryhmän sisällön
suunnittelussa
- jo olemassa olevia ryhmiä autamme
esimerkiksi uusien ryhmäläisten etsimisessä ja uusien ideoiden keksimisessä
- autamme vt-ohjaajia ohjaamiseen
liittyvissä kysymyksissä ja ongelmissa.
Kysymykset voivat liittyä esimerkiksi
ryhmissä syntyneisiin erimielisyyksiin
tai vt-ryhmäohjaajan omaan hiipuvaan
motivaatioon.
- vt-ryhmäohjaajille pyrimme järjestä-
1/ 2 0 17
mään alueellisia tapaamisia ns. miitinkejä, joissa ohjaajat saavat vertaistukea
toisiltaan, jakavat ideoita sekä virkistäytyvät.
- vierailemme vt-ryhmissä mahdollisuuksien mukaan vt-ryhmäohjaajien
kutsumana. Vierailu liittyy usein johonkin
teemaan esim. parisuhde tai mielen
hyvinvointi.
Tässä konkreettiset tukimuodot
tällä hetkellä. Olisiko teillä joitakin
muita, erilaisia toiveita? Ettehän epäröi olla meihin yhteydessä. Kuulisimme ajatuksistanne mielellään lisää ja
koemme tärkeäksi toiminnan kehittämisen yhdessä.
Kokemusosaajatoiminta
ADHD-liiton kokemusosaaja toiminnalla tarkoitetaan toimintaa, jossa henkilöt, joilla on joko omakohtaista tai läheisenä olemisen kautta
kokemusta elämästä adhd:n kanssa
ja koulutus näiden kokemustensa välittämiseksi erilaisissa tilaisuuksissa.
Kokemusosaajien toiminta on ADHD-liitossa vielä melko uutta, mutta
nyt jo vahvasti koettu hyvin tärkeäksi. Kokemusosaajien tarinat perustuvat arjen asiantuntijuuteen. Tämän
pohjalta kokemusosaajat ovatkin ensiarvoisen tärkeässä asemassa välittäessään tietoa oireyhtymän mukanaan
tuomista erityispiirteistä ja oireyhtymän vaikutuksesta oireisen ja hänen
läheistensä arkeen. Tieto täydentää
arvokkaalla tavalla asiantuntijoiden
ammatillista tietoa.
ADHD-liiton rekisterissä on tällä
hetkellä yli 40 koulutuksen saanutta
kokemusosaajaa eri puolilla Suomea. Jokaisella kokemusosaajalla on
omanlainen tarina kerrottavana, eikä
yhtä kokemusosaajan prototyyppiä
ole olemassa. Kokemusosaajia löytyy
monenlaisista taustoista, mm. maahanmuuttaja, sijaisäiti, adhd- oireisen
lapsen äiti tai isä, eri-ikäisiä, miehiä
ja naisia. Adhd-kokemusosaajille on
paljon käyttömahdollisuuksia. Koke8
mustarinoilla on vaikuttava paikkansa esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan
opiskelijoiden opetuksessa ja ammattilaisten täydennyskoulutuksissa. Kokemusosaajia on hyödynnetty
myös sosiaali- ja terveyspalveluiden
suunnittelussa, kehittämisessä ja arvioinnissa, median tarpeissa, vertaisryhmissä, kehittämishankkeissa,
messuilla ja tietenkin myös yhdistysten omissa tilaisuuksissa. Kokemusosaajat ovat oman ns. yleisen tarinan
lisäksi voineet käydä puhumassa
myös erikseen sovitusta kohdennetusta teemasta, kuten kuntoutuksesta,
parisuhteesta, perhe-elämästä, vanhemmuudesta, erilaisuudesta, diagnoosiin sopeutumisesta jne.
Kokemusosaajia tuetaan toiminnassa toteuttamalla sekä itse että yhteistyössä muiden järjestöjen kanssa
täydennyskoulutuksia kokemusosaajille. Alueellisia eri järjestöjen
yhteistyössä toteuttamia täydennyskoulutuksia on vuosittain eri puolilla
Suomea, joista välitämme tietoa alueen kokemusosaajille pääsääntöisesti
sähköpostitse ja Facebookin kautta.
Lisäksi ajankohtaiset koulutus tiedotukset löytyvät valtakunnallisen kokemustoimintaverkoston nettisivuilta
www.kokemuskoulutus.fi. ADHDliiton omia täydennyskoulutuksia toteutetaan joka toinen vuosi ja niistä
tiedotetaan kaikille liiton rekisterissä
oleville kokemusosaajille sähköpostitse ja osoitteessa www.adhd-liitto.fi
Toimintakentän laajuudesta johtuen,
oleellinen ja tärkeä tukimuoto kokemusosaajille on myös puhelin- ja sähköposti neuvonta ja muu yhteydenpito. Muistathan siis pitää yhteystietosi
ajan tasalla ja ilmoittaa muuttuneista
tiedoista (esim. sähköpostisosoite)
myös meille liittoon.
Olettehan rohkeasti yhteydessä:
[email protected],
p. 050 438 3633
[email protected]
p. 050 309 6556.
liitto ilmoi t t aa
jatoiminta sekä järjestösuunnittelijat
Mitä tekee ADHD-liiton järjestösuunnittelija?
L
iiton järjestösuunnittelijat toimivat linkkeinä jäsenyhdistyksiin.
Jokaiselle suunnittelijalle on
määritelty omat yhdistykset, joiden
kanssa hän ensisijaisesti toimii.
KATARIINA BERGGREN
(Helsinki):
Itä-Uudenmaan ITUA, ry
Kuva Jari Hämäläinen
Länsi-Uudenmaan Neuris ry
Satakunnan Autismi-, ADHD- ja Dysfasiayhdistys SAMDY ry
Pirkanmaan AD(H)D-vertaiset ry
Pääkaupunkiseudun ADHD-yhdistys ry
Salon Seudun ADHD-yhdistys ry
Turun seudun autismi- ja ADHD-yhdistys
Aisti ry
MIRJAMI KOIVUNEN
(Helsinki):
Etelä-Savon ADA ry
Itä-Savon Puatti ry
Kanta-Hämeen Asperger-, autismi, dysfasia- ja ADHD-yhdistys, HYMY ry
Kymenlaakson Autismi-, Asperger-, Dysfasia- ja ADHD-yhdistys AADA ry
Lahden seudun ADHD-yhdistys
Pohjois-Karjalan ADHD-, autismi- ja dysfasiayhdistys Aksoni ry
Suomen ADHD-Aikuiset ry
KATJA SUNI (Oulu):
Keski-Suomen ADHD-yhdistys ry
Oulun seudun ADHD-yhdistys
Pohjois-Savon neurologiset erityisvaikeudet ja autismikirjoyhdistys EIJSVEIKEET ry
Varkauden Seudun WAMDY ry (autismi-,
ADHD- ja dysfasiayhdistys
Vaasanseudun ADHD-yhdistys ry, Vasanejdens ADHD-förening rf
Tietysti tämän lisäksi ja tilanteen
mukaan, yhdistykset tekevät yhteistyötä liiton eri työntekijöiden kanssa.
Kuvassa vasemmalta Mirjami, Elina, Kaisa, Katja sekä Katariina
Mitä järjestösuunnittelijat sitten
ihan konkreettisesti tekevät:
- Tuemme jäsenyhdistystoimintaa mm.
suunnittelemalla yhteistyössä yhdistysten kanssa tapahtumia ja muita toiminnan muotoja, autamme yhdistyksiä
tiedottamisessa, tuemme yhdistyksiä
toiminnan kehittämisessä, avustusten
hakemisessa, kokouskäytännöissä,
yhdistystoiminnan koukeroissa.
- Järjestösuunnittelijat kiertävät kouluttamassa, osallistumme yhteistyöverkostoihin ja järjestämme koulutuksia yhdessä
yhdistysten ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa.
- Järjestösuunnittelijat tekevät myös
erilaisia liiton rahoitushakuja, vastaavat
muiden työntekijöiden kanssa neuvontapuhelimeen, avustavat viestinnässä.
- Järjestösuunnittelijat tekevät myös
edunvalvontaa osallistumalla erilaisiin
yhteistyöverkostoihin, kirjoittamalla
lausuntoja ja mielipidekirjoituksia sekä
seuraamalla ajankohtaisia teemoja ja
tutkimuksia, jotka vaikuttavat adhdoireisten arkeen.
- Olemme osaltamme toteuttamassa liiton strategiaa ja vuosikohtaisia teemoja,
kuten tänä vuonna teemme aktiivisesti
työtä jäsenhankintakampanjan parissa.
Työn parasta antia on toimia oireisten, heidän läheisten ja verkostojen,
kuin myös ammattilaisten kanssa.
Saada heiltä tietoa ja ymmärrystä ja
toisaalta päästä jakamaan tietoa oirekuvan positiivisen oivaltamisen ja
tuen mahdollisuuksien vahvistamiseksi.
Jos tarvitset apua yhdistystoiminnassa, älä epäröi olla meihin yhteydessä!
Järjestösuunnittelijat:
[email protected]
puh. 050 373 7455,
[email protected]
puh. 050 378 0707,
[email protected]
puh. 045 657 8720,
- Kehitämme liiton toimintaa ja toimintakäytänteitä yhdistysten toiveita kuunnellen.
9
1/ 2 0 17
Isän ja pojan välistä
suhdetta voidaan tukea
seikkailutoiminnalla
”
Oli kivaa ja sain olla isän kanssa.”, vastaa 13-vuotias poika, kun
häneltä kysytään mikä on ollut
parasta viikonlopussa. Poika osallistui isänsä kanssa Isät ja pojat puussa
-projektin toimintaviikonloppuun,
johon kuului tällä kertaa melontaa.
Ryhmä isiä ja poikia meloi Salon
Pernjärvellä upeissa järvimaisemissa.
Melontareittiin kuului yllätyksiä ja
haasteita, kun reitti kulki tierummun
läpi ja matalien siltojen alitse. Ryhmä
meloi ohi jyrkän kallioseinämän ja
sen jälkeen rantauduttiin jo nälkäisinä
valmistamaan ruokaa
trangialla.
Isät ja pojat puussa
– seikkailutoimintaa
neuropsykiatrisesti
oireileville nuorille
-projektissa on kokeiltu ja kehitetty
toimintamallia, jossa
tarjotaan seikkailutoimintaa ja harrastekokeiluja neuropsykiatrisesti oireileville pojille ja heidän
isilleen. Projektin tavoitteena on tukea pojan nuoruusiän itsenäistymiskehitystä ja
ennaltaehkäistä syrjäytymisen riskiä vahvistamalla pojan ja hänen
isänsä välistä vuorovaikutussuhdetta toiminnallisin menetelmin.
Tarkoituksena on myös
edistää pojan mahdollisuuksia mielekkään
harrastustoiminnan
löytämiseen. Projektin
tähänastisia tuloksia on
esitelty sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille
niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. MLL:n
Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö aloitti projektin toiminnan Paimion, Turun ja Salon
alueella vuonna 2015
ja se jatkuu STEA:n rahoittamana vuoden 2017
loppuun.
Isät ja pojat
kiipeävät puuhun
Isille ja pojille järjestetty seikkailutoiminta
1/ 2 0 17
10
on tavoitteellista ja haastavuudeltaan
sopivaa toimintaa, kuten melontaa,
kalliolta laskeutumista, retkeilyä ja
seikkailullisia ongelmanratkaisutehtäviä ryhmässä. Projektin nimen
mukaisesti isät ja pojat pääsevät
kiipeämään puuhun, 11 metrin korkeuteen. Kokemusten mukaan tämä
kohderyhmä tarvitsee toimintaa, jossa onnistumiset tuntuvat todellisilta
ja kokemukset yhdessä jaetuilta. Toimintaviikonloppuihin osallistuu 4-6
poikaa isineen ja projektin saaman
palautteen mukaan vertaistuki on
koettu tärkeäksi.
Projektin tarjoama seikkailutoiminta on suunnattu erityisesti pojille,
joilla on todettu lieviä neuropsykiatrisesti oireita, kuten pulmia keskittymisessä, tarkkaavuudessa, itsesäätelyssä tai sosiaalisissa suhteissa. Tukea
halutaan tarjota oikea-aikaisesti ja
sellaisessa muodossa, joka motivoi
poikaa ja isää.
Vuosien 2015-2016 aikana projektissa on ollut mukana seikkailemassa
jo 33 poikaa (12–16-vuotiasta) isineen. Osallistuneista pojista yli puolella oli diagnosoitu adhd ja kuudella
pojista oli todettu Aspergerin oireyhtymä. Vuoden 2017 alussa poikien
ikäraja pudotettiin 10-vuotiaisiin,
jolloin isän ja pojan välistä suhdetta voidaan tukea jo ennen murrosiän
alkamista. Isällä on todettu olevan
keskeinen rooli pojan nuoruusiän itsenäistymiskehityksessä.
Isälle ja pojalle osallistuminen toimintaan kestää kokonaisuudessaan
noin kuusi kuukautta, jonka aikana
he osallistuvat kolmeen toimintaviikonloppuun ja kahteen harrastekokeiluun. Lisäksi he osallistuvat perhekohtaiseen alku- ja loppuhaastatteluun. Kokonaisuus on osoittautunut
rakenteeltaan perheille sopivaksi ja
siihen on ollut mahdollista sitoutua.
Jaetut yhteiset kokemukset
vahvistavat suhdetta
Seikkailutoimintaa järjestetään
pääasiassa luonnossa eri vuodenaikoina. Isien ja poikien antaman
palautteen mukaan juuri luonnossa
oleminen on tuntunut merkitsevältä
ja he nostivat asian esiin jo projektin
alkuvaiheessa. Ruoanlaittaminen yhdessä maastossa ja yöpyminen puolijoukkueteltassa ovat olleet kokemuksia, joita isät ja pojat ovat jälkikäteen
nostaneet esiin. Useampi isä ja poika
ovat innostuneet retkeilystä ja ovat
kertoneet vieneensä myös muun perheen metsäretkelle projektiin osallistumisen jälkeen. Luonto ympäristönä tarjoaa tutkitusti mahdollisuuden
rauhoittumiseen, rentoutumiseen ja
virkistymiseen.
Isät ja pojat ovat vastanneet monenlaisiin kyselyihin projektin aikana ja tämän heiltä kerätyn arviointitiedon mukaan projektin toiminta
tuntuu vastaavan hyvin juuri isien
ja poikien tarpeisiin. Lyhyelläkin interventiolla on päästy vahvistamaan
isän ja pojan välistä suhdetta sekä
tukemaan pojan itseluottamusta. Isät
ja pojat arvioivat heidän suhteensa
vahvistuneen yhdessä tekemisen ja
kokemusten jakamisen myötä. Osa
isistä on kertonut oppineensa tuntemaan poikaansa paremmin toimintaviikonloppujen aikana heidän ollessaan poissa arkiympäristöstä ja kun
ei ole ollut muuta, mikä vie huomion.
Isät ovat myös kertoneet poikien viettävän enemmän aikaa perheensä tai
kavereidensa kanssa.
Projektin toiminnan myötä vahvistui olettamus, että neuropsykiatrisesti oireilevat pojat tarvitsevat uusia ja
vahvoja elämyksiä, joita projektissa
on mahdollista saada turvallisessa
ympäristössä yhdessä pojalle tärkeän
läheisen kanssa. Pojat ovat voineet
jännittävässä tai vaikeassa tilanteissa
turvautua isään ja pyytää tältä apua.
Parhaimmillaan poika saa itsetuntoaan vahvistavan kokemuksen siitä,
että hän selviytyy yhdessä isän kans-
sa haasteista. Myönteiset kokemukset
yhdessä selviytymisestä lujittavat pojan ja isän välistä suhdetta sekä lisäävät keskinäistä luottamusta. Yhdessä
loppuhaastattelussa 15-vuotias poika
kertoi: ”Isä luottaa muhun enemmän”. Pojan isä jatkoi lausetta kertomalla, että hän arvostaa poikaansa
yhä enemmän.
Teksti
Satu Kananen, projektivastaava
Nina Mellenius, kehittämispäällikkö
Kuvat Satu Kananen
Isät ja pojat puussa – seikkailutoimintaa neuropsykiatrisesti
oireileville nuorille (2015–2017) on Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiön toteuttama
ja STEA:n rahoittama kehittämishanke, joka kuuluu Emma &
Elias -avustusohjelmaan (2012–2017).
Projekti tarjoaa isälle ja pojalle 3 seikkailullista toimintaviikonloppua ja 1-2 harrastekokeilua Paimion, Turun ja Salon alueella. Toimintaan voivat osallistua 10–16-vuotiaat pojat, joilla
on neuropsykiatrisia oireita, sekä heidän isänsä (tai joku muu
läheinen miespuolinen aikuinen).
Yhteystiedot:
Projektivastaava Satu Kananen,
p. 040 - 6531735, satu.ka[email protected]
www.lastenkuntoutus.net
Facebook: Isät ja pojat puussa -projekti
11
1/ 2 0 17
AiKa-tallit
Luokkahuoneesta talleille
Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on tarkoitettu erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille.
Toiminta keskittyy lapsen ja hevosen väliseen kommunikointiin ja sillä on saatu hyviä tuloksia esimerkiksi itsetunnon ja vuorovaikutuksen kehittämisessä sekä käytöshäiriöiden vähentämisessä.
S
osiaalipedagogisen hevostoiminnan sisältö muokkautuu
asiakkaan tai ryhmän tavoitteista käsin. Toiminta määritellään
yksilöllisesti asiakkaan, ohjaajan ja
yhteistyöverkoston kanssa. Yleisiä
tavoitteita ovat onnistumisen kokemukset, mielialan kohoaminen sekä
oman identiteetin ja osallisuuden
vahvistaminen.
merkittävässä osassa ovat hevostoiminnasta otetut valokuvat. Aila Kajander ohjaa hevostoimintaa Sipoossa AiKa-tallilla. AiKatallin hevostoiminta perustuu sosiaalipedagogiikkaan ja toiminnassa on
mukana myös ratkaisukeskeiset neuropsykologiset valmennusmenetel-
mät sekä positiivinen pedagogiikka.
Ailalla on kolmenkymmenen vuoden
kokemus työstä opettajana ja viimeiset vuodet hän on ollut työssä erityisluokanopettajana vaativassa erityisryhmässä. Sosiaalipedagogisessa
hevostoiminnassa hän on yhdistänyt
työn ja harrastuksen.
Sosiaalipedagoginen hevostoiminta
tukee ja kehittää sosiaalisia taitoja, itsetuntoa ja tunneilmaisua.
Toiminnan kautta kehonhallinta ja motoriset taidot vahvistuvat.
Periaatteina ovat mm.
turvallisuus, yhteisöllisyys, läsnäolo ja
kannustava palaute.
Toiminta voi pitää sisällään erilaisia talliaskareita, hevosen hoitamista, ratsastamista,
talutusharjoituksia ja
hevosten seuraamista.
Valmennuksessa opitaan tuntemaan itseä
ja huomaamaan hyvät
asiat ja onnistumiset
päivittäisistä arjen asioista. Merkittävää on
myös vahvuuksien etsiminen. Lapsen omaa
tarinaa yritetään saada
positiivisemmaksi ja
löytää uusia näkökulmia sen tarkasteluun.
Yhdessä lapsen kanssa tehdään tarinaa ja
päiväkirjaa, joissa
Aila on opiskellut
myös neuropsykiatrisen valmentajan opinnot ja sai koulutuksen
myötä hevosavusteiseen toimintaan uutta
potkua.
Kuva Aila Kajander
1/ 2 0 17
”Harrastuksena on
olleet hevoset pitkään
ja olen tehnyt lasten
kanssa työtä. Siellä
missä on poneja ja hevosia, siellä on myös
paljon lapsia. Innostuin opiskelemaan
sosiaalipedagogisen
hevostoiminnan ohjaajaksi ja tein intervention opettamieni
poikien kanssa. Silloin
tuli konkreettisesti
selväksi se, että tällaisilla lapsilla joilla on
suuria keskittymisen
vaikeuksia, toiminnanohjauksen vaikeuksia ja itsesäätelyn
suuria pulmia, tallilla
työskentely ja hevosten kanssa työskentely
vaikuttaa positiivisesti
olemiseen.” Aila kertoo.
12
Kuva Marjut Helin
”Huomasin miten hyviä ja hyödyllisiä tehtäviä ja harjoituksia nepsykoulutuksen kautta sai. Ne ovat hyvin
hyödynnettävissä tähän toimintaan.
Työskentelyn pääpaino on monipuolisessa hevostoiminnassa ei niinkään
ratsastuksen opettamisessa. Hevonen
toimii yhteistyökumppanina ja talliyhteisö luonnostaan tarjoaa puitteet
sosiaalipedagogiselle ajattelulle. ”
Neuropsykiatrisen valmennuksen
ja sosiaalipedagogisen hevostoiminnan lähtökohtana on lapsen tai nuoren elämänhallinnan vahvistaminen.
Omakuvan ja itsetunnon tukeminen
arjen onnistumisten kautta on tärkeää. Aila toteaa, että jakson alussa asetetaan tavoitteet, joiden onnistumista
seurataan päiväkirjalla.
”Lapset saavat myös kotiin tehtäviä
mietittäväksi liittyen itseensä tutustumiseen ja itsetunnon tukemiseen.
Tullessaan tänne lapset on vähän sitä
mieltä, että eivät osaa mitään ja että
ei ole mitään kivoja asioita. Silloin
lähdetään ihan pienistä jutuista ja
kirjataan viikon ajan jokin pienikin
onnistuminen.”
Aila ottaa valokuvia joka kerralta
ja näiden kuvien avulla kirjoittaa tehtäviä lapsille. Tehtävän aihe voi olla
vaikkapa, että miltä oma ilme näyttää ensimmäisen kerran ja kymmenen
kerran jälkeen. Itseluottamus kasvaa,
kun lapset huomaavat oppivansa erilaisia taitoja.
”Innostuneina lapset oppivat lyhyessä
ajassa aika paljon. Hevonen tai poni
on oiva motivaattori. ” Aila kiteyttää.
Ailan sosiaalipedagogisen hevostoiminnan tunneilla syntyy onnistumisen kokemuksia. Kokemukset
syntyvät Ailan laatiman tarkan tuntisuunnitelman ja toiston kautta vähän
kerrallaan. Kaikille ryhmäläisille löytyy sopivaa toimintaa. Onnistumiset
luovat kiinnostuksen ja halun tulla
uudestaan ja siirtyvät myös koululaisten arkeen. Kävijät ovat suureksi osaksi tyttöjä, mutta pojillekin on
omaa toimintaa. Pääosin toiminnassa on mukana alakouluikäisiä. Ailan
ryhmissä on kuitenkin eri-ikäisiä lapsia ja nuoria. Toiminta itsessään sopii
kaikenikäisille tukea tarvitseville.
Aila Kajanderin ohjauksessa käy
viikoittain noin kymmenkunta lasta
ja nuorta yksilöohjauksessa. Lastensuojelun avopalvelun kautta maksusitoumus on yleensä kymmenelle kerralle. Osa maksaa käynnit itse.
”Pienin aloittaja oli neljävuotias ja
tällä hetkellä 23-vuotias on vanhin ja
asiakkaita on siltä väliltä. Näillä kouluikäisillä on samoja ongelmia koulussa, mm. keskittymiskyvyn puute ja
sen aiheuttamat pulmat ja näistä lapsi saa palautetta. Sitten monilla on se
kokemus itsestään, että ’en selviä, en
osaa, en pärjää’. Tällä toiminnalla py-
13
1/ 2 0 17
Talliyhteisö luo osallisuutta
ja opettaa tunnetaitoja
ritään löytämään lapsen vahvuudet ja
sitä kautta tuetaan itsetuntoa ja uskoa
omaan pärjäämiseen.” Aila kertoo.
Lähtökohtana sosiaalipedagogisessa
hevostoiminnassa on syrjäytymisen
ehkäisy ja yhteisöllisyys. Talliyhteisö
on oma ryhmänsä, johon lapsi kuuluu. Lapset käyvät yleensä ensin yksilöohjauksessa jonkin aikaa, mutta
myöhemmin lapselle tulee työpari ja
tätä kautta syntyy kaverisuhteita tallille. Tallille on kiva tulla, kun siellä
on kaveri ja kiltit hevoset. Yhdessä
hevoset ja talliyhteisö muodostavat
lapselle merkityksellisen oppimisympäristön.
”Meidän talliyhteisö on aina tarjonnut sen paikan näille nuorille ja
lapsille, että ollaan yhdessä ja kaikki
pääsee mukaan. Osallisuus on yksi
keskeinen asia. Jokainen tekee omalla panoksella: pienet ihmiset pienillä
ja isot isommilla. Niin ne voimavarat riittävät. Jokaiselle löytyy täältä
hommia, jotka ovat kiinnostavia ja
mielekkäitä. Pystyt kokemaan sen,
että olet tärkeä ja tarpeellinen ja osaat
tehdä.” Aila Kajander kertoo.
Säännöt auttavat adhdlapsia toimimaan
Tärkeitä toiminnan työkaluja ovat
talliyhteisön säännöt. Säännöt täytyy
omaksua, jotta voi olla mukana toiminnassa. Ennen tuokion alkua käydään ohjelma läpi taulun ja kuvien
avulla. Lopuksi kerrataan missä on
onnistuttu:
”Meillä säännöt ovat kaikille, niin
lapsille kuin aikuisille, samat ja toimintaperiaatteet hevosen kanssa.
Siinä ei voi joustaa. Samoin ne asiat,
mitä teet sen hevosen kanssa. Ratsastukseen menee pieni osa ajasta.
Jos lapsella on toiminnanohjauksen
vaikeutta, niin ne asiat tehdään aina
samalla tavalla ja ne kerrataan. Tietyssä järjestyksessä tehdään asiat ja
on aloitus ja lopetus. Opettajana ajattelen, että asiat pitää tehdä samalla
tavalla, ja selkeästi. Se luo turvallisuuden tunnetta ja lapsen ei tarvitse
Kuva Marjut Helin
AiKa-tallilla ratsastuksen oppimisen sijaan on tärkeää sosiaalisten
taitojen harjoittelu, toiminnanoh-
jauksen kehittäminen ja itsetunnon
tukeminen. Hevosen kanssa työskentely harjoituttaa monipuolisesti
tärkeitä vahvuuksia kuten sinnikkyyttä, rauhallisuutta ja sopivassa
määrin rohkeutta ja etenkin itsesäätelytaitoja. Hevosen kanssa pitää olla malttia ja sitä on kohdeltava nätisti eikä hevosta saa yllättää.
miettiä osaanko tätä vaan tiedän mitä
teen ja siitä tulee se pystyvyyden ja
pärjäämisen ja onnistumisen kokemus.”
Mukana talleilla on myös isompia
lapsia, jotka hoitavat hevosia. Kaikilla hevosilla on omahoitajat, jotka
neuvovat nuorempia lapsia. Samalla
opetellaan yhdessä sosiaalisia taitoja,
mukaan pyytämistä ja parityöskentelyä.
Työkaluna hevonen on Ailan mukaan aivan erityinen. Isona eläimenä
se herättää lapsissa kunnioitusta.
”Olen pitänyt koiraa luokassa,
mutta se on ihan eri asia kuin hevonen, joka suurella olemuksellaan ottaa sitä tilaa.”
Hevonen on myös herkkä reagoimaan ympäristöönsä ja vaikuttaa näin
vuorovaikutuksen syntyyn. Lapsen
on opeteltava hallitsemaan käytöstään hevosen kanssa toimiessaan.
Huutaminen ja yllättävät liikkeet
aiheuttavat hevosessa hermostuneisuutta. Vuorovaikutuksen kautta lapsi
saa hevoselta heti palautetta toiminnastaan. Vuorovaikutusta tarvitaan
myös parityöskentelyssä.
”Kiinnostavaa on huomata, miten hyvin adhdlapset kykenevät toimimaan. Se on juuri se, että
on niin toiminnallista ja
saat koko ajan tehdä. Ei
tarvitse istua missään ja
voit vain tehdä. Toisaalta
ei voi hirveästi säätää tai
juosta ja kiljua, kun hevoset huomauttaa siitä heti.
Silloin hevonen muuttuu
rauhattomaksi. Se on kuin
peilikuva ja niissä tilanteissa on hyvä keskustella,
mitä tekee.”
Lapsen taito hallita käytöstään ja rohkeus päättää sekä luottaa itseensä
kasvavat hevosen kanssa
1/ 2 0 17
14
esimerkiksi keppihevosleikin takaisin. Olen tosi tyytyväinen siihen mitä Aila tekee. Pitkään Anni
kävi täällä yksin ja nyt on muutamia kertoja ollut toisen tytön
kanssa yhtä aikaa. Sekin sujunut
ihan ongelmitta. ”
Kuva Aila Kajander
Vähitellen rauhallisuus ja
suunnitelmallisuus tulevat mukaan arkeen, vaikka aikaa voi
vielä kuluakin tavoitteiden saavuttamiseen:
toimiessa. Ailan hevoset ovat kilttejä, mutta vaativat lapsen toiminnalta
päättäväisyyttä ja ennustettavuutta.
Lapsi voi harjoitella päätöksentekoa
ratsastuskentällä suunnittelemalla itse reitin. Itseluottamus kasvaa vähitellen toiminnan aikana.
”Luonteenvahvuuksia voidaan
kasvattaa ja kehittää näillä harjoituksilla toimimalla sinnikkäästi. Esim.
kun joka paikassa on vaan vihreää
ruohoa, silloin kaikki hevoset haluavat mennä vain syömään. Lapsen täytyy olla sinnikäs, että ei vaan päästä
sinne, koska nyt ei ole ruoka-aika.
Täytyy vaan pitää ne ohjat kädessä.”
Vanhemmat ovat
toimintaan tyytyväisiä
Annin äiti Anu Kähärä kertoo, että tytär on mukana sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa ja käynyt
ohjauksessa nyt noin 25 kertaa. Anun
mielestä ohjaus on tuonut tyttärelle
rohkeutta toimia, joka näkyy myös
kotona:
”Mielestäni tämä on ollut aivan loistavaa! Tämä on antanut Annille sitä
’minä osaan, minä pärjään’ -fiilistä, ja
se näkyy myös kotona. Moniin asioihin on helpompi kannustaa. Että teit
tällä lailla hienosti, että osasit sielläkin. Monet asiat on kotonakin sitten
helpompi tehdä, kun ei ole ensimmäisenä sitä, että ’minä en uskalla’ -fiilistä vaan rohkeammin menee ja ryhtyy
toimeen. ”
Kuva Aila Kajander
Yhteisöllisyys tallilla on tuonut itsearvostusta ja hevosten maailma on
tullut mukaan leikkeihin.
”Tämä on tuonut myös hyväksyntää, että vaikka olen erilainen, niin
silti olen samanlainen ja samanarvoinen. Se tunne tulee täältä. Sitten
tämä on tuonut takaisin leikin. Anni
on kymmenenvuotias ja leikki jäi jo
välillä pois. Tallilla käynti on tuonut
15
”Kun on äkkipikaisuutta ja hevosten kanssa ei voi käyttäytyä
niin. Hän on ymmärtänyt sen.
Se ei ole mikään nopea prosessi,
mutta kyllä sitä pitkäkestoisuutta
on tullut kotiin. ” Anu kertoo.
Hyviä kokemuksia
Jatkossa Aila Kajander toivoo
AiKa-tallien toiminnan jatkuvan.
Kokemukset ovat hyviä ja hevostoiminnassa lapsilla on mahdollisuus
päästä luokkahuoneen ulkopuolelle
oppimaan tärkeitä sosiaalisen vuorovaikutuksen ja itsetuntemuksen
taitoja.
”Tähän mennessä kokemukset
ovat olleet erittäin myönteisiä ja kannustavia. Kovasti toivon, että nämä
lapset saisivat jatkaa hevostoimintaa,
tai lapset löytäisivät ihan minkä tahansa harrastuksen, jota kohtaan he
tuntisivat intohimoa, johon purkaa
energiaansa ja elämän iloansa. Toki
toivon jatkuvuutta omalle hevostoiminnalleni ja tulevaisuudessa toivoisin pystyväni olemaan vielä vahvemmin koulunkäynnin tukena. Monilla
pulmat näyttäytyvät koulussa ja ovat
siten vaikuttamassa joka päivä onnistumisiin ja sitä kautta jaksamiseen.
Ja valitettavan helposti palaute on
kielteistä. Kaikki tiedämme, miten
tällainen palaute vaikuttaa negatiivisesti itsetunnon kehittymiseen.”
Lisätietoa AiKa-tallien toiminnasta internet-sivuilta: www.aikatalli.net
Teksti Marjut Helin
1/ 2 0 17
k olumni
Kohti aikuisiän adhd
Käypä hoito -suositusta:
sosiologisia sivuhuomautuksia stimulanttilääkkeistä
ja informaatioyhteiskunnan suorituspaineista
K
irjainyhdistelmä adhd, joka tunnetusti tulee sanoista Attention
Deficit/Hyperactivity Disorder,
on muuttunut neuropsykiatrisesta
diagnostiikkaluokituksesta kuvaamaan monien ihmisten jokapäiväistä
elämää ja persoonallisuutta. Toisin
sanoen joku on adhd, sen sijaan että
jollain on adhd. Omassa tieteenalassani sosiologiassa adhd:tä on käytetty
lähinnä esimerkkinä medikalisaation
miltei pysäyttämättömästä voimasta.
Tarkkaavaisuuden ja sen häiriöiden
medikaalisaatiota käsitellään osaksi
myös psykologian professorin Stephen Hinshawn ja terveystaloustieteen professorin Richard M. Schefflerin vuonna 2014 ilmestyneessä kirjassa The ADHD Explosion: myths,
medication, money, and today´s push
for performance (Oxford University
Press 2014). Yksi kirjoittajien sosiologisesti mielenkiintoisimmista väitteistä on se, että nopeasti kasvavat
adhd diagnoosi- ja lääkereseptimäärät ovat yhteydessä kasvaviin menestyspaineisiin globaalissa kilpailutaloudessa.
Hinshawn ja Schefflerin teesiin,
niin kuin medikalisaatioon yleisestikin, on mielestäni hyvä suhtautua
varauksella. Ihmisten keskittymiskyvystä itsessään käydään kuitenkin
modernissa ympäristössä lisääntyvää
kilpailua. Informaatioteknologiat
älypuhelimineen ovat tuoneet kaikkine hyötyineen myös paljon uusia ja
1/ 2 0 17
16
usein turhia informaatioärsykkeitä,
joihin voi olla vaikea olla kohdistamatta huomiota. Yksinkertaisten
soittoäänien ja tekstiviestipiippausten
lisäksi modernit tietokonepuhelimet
hälyttävät (työ)sähköposteista, eivätkä sosiaalisen median päivitykset rajoitu enää vain Facebookiin. Lisäksi
lähes globaali langaton internetverkosto sekä ilmaiset tekstiviesti- ja
puhelupalvelut, kuten Whatsapp ja
Skype, tekevät mahdolliseksi sen, että olemme tavoitettavissa 24/7, olimme sitten lomalla tai töissä, kotona tai
koulussa. Ehkä medikalisaation ohella yleistyvä adhd voidaankin nähdä
nykyisen informaatioyhteiskunnan
sivuvaikutuksena; kognitiolta paljon
vaativa ympäristö tuo useammin esiin
k olu mn i
tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen ongelmia niillä, joilla siihen
on suurempi geneettinen alttius.
Se, tuoko tämä uusi teknologinen ympäristö herkemmin esille sen
osan väestöstä, joiden tarkkaavaisuus
kohdistuu helposti sinne, mistä uutta
informaatiota on milloinkin saatavilla, joskus aina häiriöksi asti, vaatisi
tätä kommentaaria laaja-alaisemman
katsauksen aiheeseen ja monitieteellisempää tutkimusta. Adhd-diagnoosien ja sen hoidossa yleisesti
käytettyjen stimulanttilääkkeiden
käyttö on joka tapauksessa kasvanut
eksponentiaalisesti viimeisten parin
vuosikymmenen aikana, varsinkin
Yhdysvalloissa, josta Hinshaw ja
Scheffler suurimmaksi osaksi kirjoittavat kirjassaan. Yhdessä kirjan luvussa kuitenkin vertaillaan myös eri
maiden hoitokäytäntöjä, ja kirjoittajat
esittävät, että adhd:n hoidossa on tapahtumassa yleistyvää ’Amerikanisaatiota’, mikä käytännössä tarkoittaa
lääkkeiden käyttöä ensisijaisena, ja
usein ainoana, hoitomuotona.
Varsinkin Yhdysvalloissa stimulanttilääkkeet ovat levinneet myös
opiskelijoiden keskuuteen, joiden
avulla pyritään parantamaan akateemista suorituskykyä. Yhdysvaltalaisiin opiskelijoihin kohdistuu
satoja tuhansia dollareita maksavien
lukukausimaksujen muodossa huomattavasti suuremmat taloudelliset
paineet kuin heidän suomalaisiin
tovereihinsa. Nykyisen hallituksen
suunnitelmilla leikata määrärahoja
niin opintotuesta kuin yleisesti koulutuksesta voi olla vaikeasti ennakoitavia seuraamuksia myös stimulanttilääkkeiden leviämiseen suomalaisten opiskelijoiden parissa. Monet
tutkimukset myös Euroopassa ovat
osoittaneet, että stimulanttilääkkeisiin turvaudutaan opiskelijoiden parissa tässä niin sanotussa neurotehostamismielessä varsinkin stressaavien
opintojaksojen ja suorituspaineiden
alla. Ilmiö ei sinänsä ole uusi, mutta
stimulanttilääkereseptien mahdollisesti lisääntyessä niiden jakelu ja
käyttö ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin
saattaa myös kasvaa.
Suomessa tämän kaltainen lääkkeellistyminen ei ainakaan tunnu vielä vaikuttavan adhd:n hoidon osalta;
vaikka stimulanttireseptimäärien
määrät ovat huomattavasti kasvaneet
2000-luvun alusta alkaen, ne ovat
kuitenkin säilyneet Euroopan ja Pohjoismaiden alhaisimpana. Psykiatrian
emeritusprofessori Matti O. Huttunen
ja kliinisen farmakologian ja psykiatrian erikoislääkäri Kari Raaska
esittivät 2015 Duodecim-lehdessä,
että ”Suomessa on suhtauduttu korostetun varovaisesti niin lasten kuin
erityisesti aikuisten adhd-oireyhtymän lääkehoitoon.” He jatkavat, että
”Osasyynä tähän varovaisuuteen on
ollut huoli adhd:n hoidossa käytettyjen psykostimulanttien joutumisesta
viihdekäyttöön ja katukauppaan ”
(Huttunen & Raaska 2015, Duodecim, 131/18:1651-7).
Stimulanttilääkkeiden ei-lääkinnällinen käyttö ei tietenkään pitäisi
olla syynä evätä lääkitystä sitä kaipaavilta. Ylidiagnosoinnin ja liiallisen lääkehoidon sijaan Suomessa onkin mahdollisesti jopa monin paikoin
varsinkin aikuisten adhd:n alidiagnosointia. Adhd:tä on arvioitu Suomessa olevan kolmella prosentilla väestöstä, mutta Yle-uutisten haastattelussa Työterveyslaitoksen neurologian
erikoislääkäri ja dosentti Markku
Sainio totesi helmikuussa 2016, että
”Adhd:tä tunnistetaan tällä hetkellä Suomessa murto-osa tästä” (Yle
6.2.2016). Tekeillä oleva aikuisiän
adhd:n Käypä hoito -suositus onkin
17
monessa mielessä merkittävä.
Sote-alueiden kaltaisilla palvelujärjestelmämuutoksilla tulee
toteutuessaan myös olemaan
merkittäviä vaikutuksia adhd:n
hoidon järjestämiseen. Miten
adhd-oireiset aikuiset kokevat
tämänhetkisen hoitokokonaisuuden ja näkevät pystyvänsä
osallistua omaan hoitoon liittyvään päätöksentekoon, on kuitenkin pitkälti selvittämättä.
Se, miten paljon adhd-oireisilla aikuisilla on tällä hetkellä pääsyä niin
lääkkeellisiin kuin lääkkeettömiin
hoitoihin, vaikuttaa riippuvan pitkälti niin paikkakunnan palveluntarjonnasta kuin paikallisten lääkäreiden
perehtyneisyydestä adhd-diagnostiikkaan ja sen hoitoon. Kolmannen
sektorin toimijoiden, kuten valtakunnallisen ADHD-liiton arvokkaat palvelut ovat myös monin paikoin olleet
paikkaamassa kuntien palveluiden
puutteita ja tarjonneet esimerkiksi
tärkeäksi koettua vertaistukitoimintaa.
Tulevan Käypä hoito -suosituksen
laatijoilla ei ehkä ole mahdollisuuksia vaikuttaa nykyiseen globaaliin
kilpailutalouteen tai nykyhallituksen
budjettiesityksiin, mutta alueelliset
erot hoitoon pääsyssä ja saatavuudessa, sekä mahdollisesti lisääntyvät suorituspaineet opiskelijoiden
parissa ovat asioita, joihin on syytä
myös keskittää huomiota. Minkälaisia kokemuksia aikuisilla on eri hoitomuodoista, niin lääkkeellisistä kuin
lääkkeettömistä, tulisi myös selvittää,
jotta tulevat hoitosuositukset voisivat
toteutua tavalla, joka ottaa huomioon
suositusten kohteena olevien aikuisten ihmisten omat näkemykset niiden
toimivuudesta.
Teksti Aleksi Hupli, VTM, MSc,
sosiologian tohtoriopiskelija,
Tampereen yliopisto
Kirjoittaja on adhd-lääkkeistä sosiologista väitöskirjaa Tampereen yliopistolla
tekevä tohtoriopiskelija
1/ 2 0 17
Kielen vaikeudesta syntyi
Oma tapa oppia
Pienelle Anjalle kirjaimet olivat mysteeri, puhuminen vaikeaa ja vuorovaikutus olematonta. Oppimisen halu oli kuitenkin valtava. Tämä on tarina siitä, mitä sitten tapahtui.
A
nja Oasmaa on tekniikan lisensiaatti ja filosofian tohtori.
Hän toimii VTT:llä johtavana
tutkijana ja on alallaan maailmanlaajuisesti tunnettu. Polku tekniikan ja
tieteen erikoisosaajaksi ei ole kuitenkaan ollut helppo eikä itsestään selvä.
Valtava oppimisen halu ja periksiantamattomuus ovat kuitenkin saaneet
etsimään omia ratkaisuja ongelmiin.
– Olen syntynyt vuonna 1959. En
osannut puhua selvästi. Minulla oli
autistisia piirteitä ja paljon fobioita.
Nykyiseen asemaani pääsy ei ole
ollut helppoa, mutta haluaisin kokemuksillani kannustaa ja rohkaista lapsia ja nuoria heidän erilaisuudessaan.
Anja korostaa, että itseään pitää
oppia arvostamaan. Kaikista ei tarvitse tulla tohtoreita, mutta jos haluaa
eteenpäin, siihen löytyy aina keinoja.
avautuneet minulle. Olin kuitenkin
lahjakas piirtäjä. Minulla oli valtava
mielikuvitus, on vieläkin, mutta verbaaliset kykyni olivat tosi huonot.
Kuvien kautta sanoihin
Älykäs opettaja huomasi Anjan
lahjat ja vapautti hänet luku- ja kirjoitustunneista. Sen sijaan hän sopi
isompien oppilaiden kuvaamataidon
opettajan kanssa, että Anja sai piirtää
yläluokkalaisten kanssa.
Anja kasvoi nelilapsisessa perheessä. Äiti oli mielisairaanhoitaja,
ja hän tajusi viedä Anjan vuodeksi
puheterapiaan ennen koulun aloittamista. Puheterapeutti osasi kannustaa
eikä suhtautunut alentuvasti.
Siitä huolimatta alku koulussa oli
vaikeaa.
– En oppinut lukemaan enkä kirjoittamaan. Kirjaimet eivät vain
Anja Oasmaa
– Visualisoinnin avulla aloin ennen
pitkää ymmärtää kirjaimiakin.
Anja kehitteli oman ”mind map”
-tyyppisen tavan opetella asioita. Silti hän joutui käyttämään opiskeluun
monta kertaa enemmän
aikaa kuin muut lapset.
– Tajusin, että kun teen
muistiinpanoja, muistan
sen tekstin paremmin.
Mutta koska kirjaimet ja
sanat olivat minulle vaikeita, piirsin jotain. Kun
tajusin, että pystyn oppimaan, kehitin tätä omaa
oppimistekniikkaani edelleen ja olin yleensä luokan
priimus. Minulla ei kyllä
ollut muuta elämää…
Vaikeudet
kasvattivat sisua
Pienenä Anja suuttui ja
ahdistui usein.
– Minulle oli hirveä
trauma, kun muut oppivat ja minä en. Pillahdin
itkuun, kun en saanut ulos
1/ 2 0 17
18
sitä sanaa, jota hain. En pärjännyt
muiden kanssa normaaleissa lasten leikeissä ja kanssakäymisessä. Suustani tuli sammakoita eikä
kukaan oikein ymmärtänyt, mitä
yritin sanoa.
Siitä kasvoi sisukkuus.
– Minulla oli niin paljon annettavaa ja sanottavaa, ja halusin
selviytyä. Muistan, että harjoittelin
hirveästi. Väänsin niitä kirjaimia
kotona. Äiti patisti nukkumaan,
mutta itkin ja sanoin, että pitää
harjoitella. Olin kyllä sitkeä ja
sinnikäs.
Oppimisen Anja sanoo yhä vieläkin olevan vaikeaa. Hänen täytyy kehittää ja oppia erilaisia muistisääntöjä
ja linkittää asioita kuviin.
– Teen asiat monesti pitkän tien
kautta. Olen usein miettinyt, miksi
kaikki on minulle niin vaikeaa. Aikuisiällä tutustuin sitten erityisopettajaan, jolle kerroin ongelmistani. Hän
teki minulle pitkä testauksen ja totesi,
että minulla on kielellinen erityisvaikeus. Varsinaista diagnoosia minulle
ei ole kuitenkaan koskaan tehty.
Kielellisistä vaikeuksistaan huolimatta Anja on matemaattisesti erittäin
lahjakas monilahjakkuus. Ytimessä
on kuitenkin aina ollut kiinnostus.
– On tärkeää löytää jotain, mistä
tykkää ja mistä innostuu. Monet asiat
voi sitten linkittää sen kautta.
Ongelmistaan kannattaa
puhua
Anja Oasmaa painottaa vanhempien roolia ja heidän antamansa tuen
merkitystä, kun hän miettii kielellisen
erityisvaikeuden mukanaan tuomia
haasteita.
– Vanhempien pitää kannustaa
ajattelemaan, että erilaisuus on rikkaus, ei puute.
Anjan omat oivallukset
Puhu jonkun kanssa. Etsi sellainen ihminen, jolle saat puhuttua.
Ei pidä tuudittautua erityisvaikeuden diagnoosiin, vaan etsiä erilaisia
tapoja oppia ja opettaa.
Etsi se, mikä itseäsi innostaa ja kiinnostaa ja ota se mukaan oppimiseen. Eräs pikkutyttö ei ensin osannut laskea, mutta pärjäsi hyvin,
kun sai laskea sikoja.
Mielikuvitusta kannattaa aina ruokkia.
Ei pidä hävetä, vaan miettiä, miten monenlaisia ihmisiä maailmassa
on. Tämä on vain yksi haaste, ja siihen on monta ratkaisua.
Älä luovu unelmista. Kun teet sitä, mitä haluat tehdä, löydät myös
tavan tehdä sitä. Elämää kannattaa elää.
Opit eivät ole pääasia, mutta ne auttavat oman tiesi löytämisessä.
Anja myöntää, että hänellä itsellään on ollut erinomainen tuuri:
opettaja antoi tilaisuuden kehittää kuvaamataitoa, äiti tajusi viedä ajoissa
puheopetukseen ja isä kannusti matemaattiseen ajatteluun.
– Olin isän tyttö. Isä oli matematiikan opettaja, ja ratkaisimme yhdessä
matemaattisia tehtäviä. Rakastin integrointia ja derivointia, ja mietimme
jopa mustia aukkoja ja niihin liittyvää
matikkaa.
Anja korostaa, että oppimisvaikeuksia ei kannata hävetä. Sen sijaan
kannattaa yrittää puhua jonkun kanssa. Jos ei vanhempien, niin parhaiden
kavereiden.
– Puhuminen auttaa. Minä en ikinä
osannut puhua ongelmastani, ja olen
myöhemmin tajunnut, miten paljon
helpompaa elämäni olisi ollut, jos
olisin uskaltanut puhua. Kyllä kaverit ymmärtävät ja hyväksyvät, jos
tietävät mistä on kysymys. Minuakin
luultiin pitkään ylpeäksi, vaikka olin
vain ihan hirveän arka.
Lähes kaiken voi opetella
– Olen miettinyt elämääni ja mistä olen jäänyt paitsi. Nuoruudesta.
Mutta toisaalta olen myös saavuttanut paljon, kun olen niin sinnikkäästi
mennyt läpi harmaan kiven. Töissä
19
olen joka asiassa mukana, mutta niin
kauan kuin saan niitä onnistumisen
elämyksiä, haastan itseni koko ajan.
Taiteen teossa, maalaamisessa on
sama juttu.
– Jos en osaa jotain, tiedän, että
ennen pitkää tulen maalaamaan sen.
Alan heti toimia, opettelen ja haen
vaikutteita oppiakseni sen. En näe,
että olisi mitään, mitä en oppisi.
Opiskeluaikanakin Anjalle naureskeltiin, kun hän oli niin outo ja vielä
miesvaltaisella alalla. Mutta hän laittoi faktaa pöytään, väitteli tohtoriksi
ja tuotti artikkeleita enemmän kuin
kukaan muu.
– Pakko minut oli lopulta ottaa
tosissaan. Katson asioita eri tavalla,
luon verkostoja ja yritän koostaa isoa
kuvaa asioista. Faktojen ja detaljien
hahmottelu on minulle haastavampaa. Mutta siihen on taas joku muu
sopivampi.
Ja juuri sitähän tiimityö parhaimmillaan on.
Teksti ja kuva Virve Airola
1/ 2 0 17
Adhd-oireisen alle kouluikäisen
lapsen tukikeinot ja tutkimukset
Tässä kirjoituksessa kerron neuvola- ja varhaiskasvatuksen psykologin työssä kokemani perusteella alle kouluikäisten adhd-oireisten lasten tukimuodoista ja hoitopolusta perusterveydenhuollon puolella. Taustalla vaikuttaa luonnollisesti adhd:n Käypä hoito -suositus, mutta myös
pääkaupunkiseudun paikallisia käytänteitä. Alle kouluikäisten adhd-oireisten lasten kohdalla
erityisen merkittävää on varhainen tuki lapsen arkiympäristössä ja tarpeen mukaan ohjaus tutkimuksiin sekä kuntoutuksen suunnittelu.
V
arhaiskasvatuksessa tai vanhemmilla herää huoli lapsen
keskittymisvaikeuksista, impulsiivisuudesta tai vilkkaudesta usein jo
varsin varhaisessa vaiheessa. Vaikka
varsinaista adhd-diagnostiikkaa ei
yleensä ole perusteltua lähteä arvioimaan ennen viiden vuoden ikää, tulisi
lasta tukea mahdollisissa haasteissa
heti, kun ne ilmenevät. Varhaiskasvatuksessa lastentarhanopettaja ja
erityislastentarhanopettajat voivat
hyödyntää useita pedagogisia menetelmiä esimerkiksi keskittymisen
ja tarkkaavuuden tukemiseksi. Näitä keinoja on syytä käyttää aina, jos
niistä arvellaan mahdollisesti olevan
hyötyä, riippumatta siitä, onko lapsi
ollut jossain tutkimuksissa tai hoidossa.
ja toimien ennakointi. Kuvallisen tuen käytön tulisi olla rutiini jokaisessa
päiväkotiryhmässä tai perhepäivähoidossa. Vähintään päiväjärjestys tulisi
olla kuvallinen ja sitä tulisi käydä lasten kanssa säännöllisesti läpi. Lisäksi
kuvatukea voi käyttää lukuisissa arjen
tilanteissa, erityisesti toiminnanohjausta vaativissa toimissa, kuten siirtymätilanteissa, pukemisessa, ruokailussa, askarteluissa ja wc-käynneillä.
Lapsia tulee myös aktiivisesti ohjata
ja neuvoa kuvallisen tuen käytössä,
jotta siitä tulee heille rutiinia.
Varhaiskasvatuksessa perusasioita
ovat esimerkiksi säännöllinen ja tuttu
päivärytmi sekä tulevien tapahtumien
Selkeät toimintaohjeet ja yhteisesti
sovitut säännöt ovat myös toiminnan
perusasioita ja vastuu niiden noudattamisesta on aikuisella. Esimerkiksi
ohjeita annettaessa voi olla hyvä vahvistaa viestintää kuvallisella tuella
tai tukiviittomin. On myös varmistettava, että lapsen huomio on kiinnittynyt ohjeita antavaa aikuiseen,
1/ 2 0 17
20
sillä muutoin ohjeen antaminen on
käytännössä turhaa. Leikkeihinsä tai
touhuihinsa uppoutuneen lapsen huomion saamiseksi on usein ”käytettävä
omia jalkoja”, eli mentävä lapsen viereen ja vaikka kevyesti kosketettava
häntä huomion saamiseksi ennen ohjeen antoa.
Toimintaympäristön muokkaaminen lapsen tarpeita vastaavaksi on
usein myös tarpeen ja hyödyllistä.
Joskus on hyvä riisua ympäristöstä
ylimääräisiä aistiärsykkeitä tai muita
virikkeitä tuottavat asiat. Aamupiirituokiolla esimerkiksi lapsen ei ole
hyvä istua lelulaatikon vieressä, jos
hänen ei ole suotavaa leluihin piirituokion aikana koskea. Samoin esimerkiksi pukemistilanteissa ympäristön ärsykkeitä voi olla hyvä vähentää,
jotta lapsen olisi helpompi kohdistaa
huomionsa varsinaiseen toimintaan.
Erityisen tärkeää on muistaa runsas ja välittömästi annettava positiivinen palaute lapsen toiminnasta
silloin, kun palaute on ansaittua.
Positiivinen kannattelu ja jo yrittämisen huomioiminen ja siitä kiittäminen, auttavat lasta yllättävän
paljon ja lisäävät pitkäjänteisyyttä
työskentelyyn. Palautetta on annettava aivan välittömästi tai vaikka jo
toiminnan aikana, jotta kiitos yhdistyy lapsen mielessä oikeaan tilanteeseen ja tapahtumaan. Kannustaminen ja toiminnan positiivinen
kannattelu saattaa aikuisesta tuntua
vieraalta toimintatavalta, mutta siihen tottuu varsin nopeasti ja myös
aikuiselle on palkitsevaa huomata
kannustuksen vaikutus lapsen toiminnassa.
Lapsi tulee psykologille
Mikäli huoli lapsen tilanteesta on
suuri tai jatkunut pitkään, saattaa lapsi ohjautua myös psykologin asiakkuuteen, ja mahdollisesti psykologin
perustutkimukset ovat tarpeen. Perusterveydenhuollossa voi olla mielekästä tehdä psykologin tutkimukset
jo 3-4-vuotiaalle lapselle erityisesti,
jos lapsen kokonaiskehityksestä on
huolta ja siitä toivotaan tarkempaa arviota. Pienen lapsen adhd-tyyppisen
oireilun taustalla saattaa olla erilaisia
kehityksellisiä haasteita, kuten kielellisen kehityksen vaikeutta tai aistisäätelyn pulmia. Mikäli näitä haasteita
lapsella ilmenee, saattaa hän hyötyä
kuntoutuksesta, kuten puhe- tai toimintaterapiasta. Kuntoutusta saadakseen lapsella ei tarvitse olla määritettynä välttämättä mitään erityistä
diagnoosia.
Varsinaista adhd-diagnoosia ajatellen kuitenkin psykologin tutkimukset
olisi hyvä tehdä 5-6-vuoden iässä,
sillä adhd-diagnoosia ei usein voida luotettavasti asettaa ennen viiden
vuoden ikää. Myös mahdollista lääkehoitoa aletaan harkita vasta tuossa iässä. Muita kuntouttavia keinoja
voidaan ja tuleekin käyttää tarpeen
mukaan jo varhaisemmassa vaiheessa, eikä niiden saamiseksi vaadita
diagnooseja.
Psykologin
perustutkimukset
Psykologin perustutkimukset ovat
eri paikkakunnilla oletettavasti varsin samantapaisia, vaikka joitain toimintaeroja saattaa olla. Psykologin
tutkimuksen tavoitteena on selvittää
lapsen kehitystä ja taitoja, jotta lapsen kasvua ja oppimiskykyä voidaan
tukea mahdollisimman hyvin. Ennen tutkimusjakson alkua, psykologi
keskustelee vanhempien ja mahdollisesti muiden lasta tuntevien tahojen
(kuten lastentarhanopettaja) kanssa
tilanteesta ja arvioi tutkimusjakson
tarpeellisuutta ja sopivaa ajankohtaa. Ennen lapsen tutkimuskäyntejä
psykologi tapaa vanhemmat
ja keskustelee heidän kanssaan muun muassa lapsen
kehityksestä ja toiminnasta
arkitilanteissa sekä perheen
kokonaistilanteesta. Mikäli mahdollista, osana tutkimusprosessia, psykologi
käy päivähoidossa havainnoimassa lapsen toimintaa
ryhmässä. On myös tärkeää
nähdä ryhmän käytäntöjä ja
toimintatapoja sekä jo käytössä olevia tukikeinoja lapsen arjessa. Tämä helpottaa
mahdollisten uusien tukitoimien suunnittelua.
Yleensä yli neljävuotiaat
lapset käyvät psykologin
tutkimuskäynneillä yksin
vanhempien odottaessa odotustilan puolella, kun taas nuoremmat
lapset ovat käynneillä usein yhdessä
vanhemman kanssa. Yksi tutkimuskäynti kestää noin 45 minuuttia ja
tutkimuskäyntejä tarvitaan yleensä
kolmesta neljään. Tutkimuskäynneillä lapsi tekee erilaisia testitehtäviä
(esim. rakentelee, piirtelee ja tekee
muita kynätehtäviä, vastailee kysymyksiin, tekee erilaisia kuvatehtäviä). Tutkimuskäynnin aikana ehditään aina myös hieman leikkiä tai pelata lapsen omien toiveiden mukaan.
siaalisten tilanteiden havaitsemista).
Näitä psykologi tutkii testitehtäviä
tehden ja keskustellen lapsen kanssa
vuorovaikutustilanteita sisältävistä
kuvista sekä havainnoimalla lapsen
toimintaa, käyttäytymistä ja leikkiä
tutkimustilanteissa ja päiväkotiryhmässä.
Usein psykologin perustutkimuksen osana selvitellään myös lapsen
emotionaalista ja sosiaalista kehitystä
(tunteiden ilmaisua, säätelyä ja tunnistamista, vuorovaikutustaitoja, so-
Tutkimustilanne eroaa merkittävästi lapsen arkipäivään tyypillisesti
kuuluvista tapahtumista, eikä voida
olettaa lapsen välttämättä toimivan
käynnillä samalla tavalla, kun hän
toimii kotona tai ryhmässä. Psykologi arvioikin lapsen käyttäytymistä
juuri tutkimustilanteessa ja huomioi
tilanteen erityisyyden lapselle. Esimerkiksi ryhmässä kovin levottomasti käyttäytyvä lapsi saattaa kahdenkeskisessä aikuisjohtoisessa hyvin
strukturoidussa tutkimustilanteessa
toimia varsin rauhallisesti ja jäsentyneesti. Tästä ei kuitenkaan voi tehdä
päätelmiä lapsen toiminnasta toisenlaisessa ympäristössä tai tilanteessa.
Havainnot lapsen toiminnasta tutkimustilanteessa ovat tutkivalle psykologille tärkeitä ja hän pystyy vertaamaan lapsen toimintaa muiden lasten
toimintaan vastaavassa tilanteessa.
Mahdolliset keskittymisen tai tarkkaavuuden pulmat tulevat usein ilmi
myös psykologin tutkimustilanteissa,
21
1/ 2 0 17
Lapsen kognitiivista kehitystä
(päättelykykyä, ongelmanratkaisutaitoja, ajattelu- ja muistitoimintoja, kielellistä kehitystä, havaintotoimintoja,
silmän ja käden yhteistyötä) tutkiessaan psykologi käyttää kyky- ja neuropsykologisia testejä sekä havainnoi
lapsen käyttäytymistä, työskentelytaitoja, keskittymistä, oman toiminnan ohjaamista ja tarkkaavaisuutta.
Testeihin on normiarvot, joista nähdään, millaista lapsen suoriutuminen
on saman ikäisten suoriutumiseen
verrattuna.
vaikka ne saattavat ilmentyä hyvinkin
erilaisina kuin lapsen arkiympäristössä.
Lapsille tutkimuskäynnit ovat
yleensä mieluisia kokemuksia ja
he tulevat vastaanotolle mielellään.
Usein vanhemmat arvelevat lapsen
nauttineen käynneistä ja saamastaan
aikuisen jakamattomasta huomiosta
käynnin aikana. Leikit ja pelit jäävät
lapsille itselleen vahvoina mieleen,
joskus he kuvailevat vanhemmille
myös tehtyjä tehtäviä. Kaikki lapset
saavat tehtävissä onnistumisen kokemuksia, vaikka osittain tehtävissä on
myös haasteita ja vaikeutta. Lapsen
ikätaso huomioiden näistä keskustellaan lapsen kanssa ja häntä kannustetaan yrittämään parhaansa. Tehtävät
ovat vaihtelevia ja pääosin toiminnallisia, varsinaista keskustelua on
yleensä vain vähän.
Tutkimusten jälkeen pidettävässä
palautekeskustelussa käydään läpi
tutkimustulosten kautta lapsen vahvuuksia ja tuentarpeita, sekä mietitään yhdessä vanhempien kanssa
keinoja tukea lapsen kehitystä. Psykologi kirjoittaa tutkimuksesta kirjallisen yhteenvedon (lausunto), joka
postitetaan vanhemmille tutkimusjakson päätyttyä. Tutkimusjakson ja
palautekeskustelun jälkeen psykologi
voi osallistua päiväkodissa yhteistyöpalaveriin, jossa suunnitellaan erityisesti päivähoidon mahdollisuuksia
tukea lasta ja tämän kehitystä.
Perusterveydenhuollosta
erikoissairaanhoitoon
Mikäli perusterveydenhuollossa
arvioidaan lapsella mahdollisesti olevan adhd ja toivotaan sen vuoksi lisätutkimuksia ja hoidon suunnittelua,
ohjataan hänet yleensä erikoissairaanhoidon puolelle jatkotutkimuksiin.
Sairaanhoitopiiristä riippuen hoitava taho voi olla joko neurologian tai
lastenpsykiatrian puolella. Lähetteen
tekevä lääkäri ja erikoissairaanhoidossa lähetettä vastaanottava taho
osaavat arvioida oikean hoitopaikan,
sitä ei tarvitse vanhempien tai varhaiskasvatuksen henkilöstön tietää
tai arvailla.
Jatkotutkimuslähetteen myötä hoito- ja kuntoutusvastuu jatkuu yleensä
erikoissairaanhoidon puolella, josta
tehdään tarvittavaa yhteistyötä varhaiskasvatuksen, esiopetuksen tai
perusopetuksen kanssa. Tällä lapsen
arkiympäristöllä, yhteistyössä perheen kanssa, on mahdollisesta erikoissairaanhoidon kontaktista huolimatta hyvin merkittävä rooli osana
kuntoutusta ja senkin vuoksi arkiympäristössä toteutuva tuki tulee aloittaa
heti, kun tuen tarve havaitaan.
Teksti Hanna-Maria Mäkelä,
psykologi
Oravat paattia keinuttaa
T
urun satama, Silja Linen terminaali, 19.11.2016. Tätä päivää
on odotettu innolla jo puolen
vuoden ajan, ja pieni jännitys kouraisee vatsanpohjaa. Terminaalin toisessa kerroksessa tunnelma on korkeRisteilyvastaava Satu Pikkarainen
alla. Siellä käy aikamoinen vilske ja
vilinä, sillä satakunta adhd-aikuista
odottaa ”oravaristeilyvastaavaa” ja
”risteilyemäntää” lähtöselvityksestä.
Pitkä odotus palkitaan, ja lähtöselvityksen jälkeen jokainen saa, vihdoin
ja viimein, hyttikorttinsa, ja pääsee
nousemaan aluksemme, Baltic Princessin, kyytiin. Edessä on kokonainen vuorokausi laivan keikuttamista,
hauskanpitoa, vertaistukea ja yhteistä
aikaa muiden oravien kanssa.
Kuva Anu Leinonen
Menee vielä ihan pieni hetki, ennen kuin laiva lähtee, ja vuosittainen
adhd-aikuisille tarkoitettu Oravat
laineilla -pikkujoulu- ja vertaistukiristeily voi alkaa.
Älämölöä ja mereneläviä
Koska lähtijöitä on yli sata, eivätkä läheskään kaikki tunne toisiaan,
pikkujouluristeily alkaa yhteisellä
kokoontumisella laivan kokousosastolla. Suurin kokoustila, mitä laivasta
1/ 2 0 17
22
löytyy, on varattu meidän käyttöömme.
Mitä tapahtuu, kun satakunta kurrea tungetaan samaan tilaan? Meteli
nousee niin kovaksi, että tupsukorvia
kuumottaa. Juttua on paljon, ja jokainen haluaisi tervehtiä niin montaa uutta tuttavuutta kuin vain ehtii.
Vanhoja tuttujakin pitää käydä morjenstamassa. Risteilijöiden kesken
kiertää vieraskirja, mihin kirjoitetaan
asiaan kuuluvasti Concerta-kynällä
risteilytunnelmat ja -fiilikset. Oravavieraskirjaa ei löytynyt, mutta Mauri
Kunnaksen Koiramäki-vieraskirja on
tarpeeksi lähellä, ja ajaa asiansa.
Aikaa kokoustilassa on vain tunti,
minkä jälkeen pörröhännät suuntaavat pubiin, karaokeen, Happoradion
keikalle tai yökerhoon. Jotkut suuntaavat laivan ruokaravintoloihin, sillä
päivällä syödyt kävyt ja pähkinät on
jo kulutettu, ja vatsaa kurnii. Ravinto-
emmekä näe toisiamme niin usein.
Pikkujouluristeily on kerran vuodessa vain.
Kansitanssit
Käpykakkua
pörröhännille
Keskiyön jälkeen yökerhossa on
kova meininki. Tanssilattialla ei tosin näy yhtä ainoata tupsukorvaa,
sillä kaikki ovat laivan kannella tanssimassa. Kylmä marraskuinen merituuli ei haittaa rentoa meininkiä, vaan
oravat heiluttavat häntiään biisi toisensa jälkeen, tunti toisensa jälkeen.
Hyvä meininki vetää puoleensa myös
muita risteilijöitä, jotka aluksi kummastelevat ulkona kannella tanssivaa
porukkaa, mutta liittyvät hetken kummasteltuaan seuraan.
Kansitanssit jatkuvat aina aamun
pikkutunneille asti. Kaikilla on ollut
niin hauskaa, ettei kukaan ole ehtinyt
katsoa kelloa. Ja miksi turhaan kelloa
katsoakaan, kun kerran hauskaa on.
Elämästä pitää nauttia, eikä se nautinto kelloon katsomalla löydy.
Pitkän yön ja railakkaiden tanssien
jälkeen alkaa nälkä kuitenkin vaivata
pientä, ja myös isoakin, vatsaa. Kun
aamupalabuffet aukeaa, pitkä jono
oravia seisoo buffetin edessä valmiina saamaan joka-aamuisen pähkinänsä. Moni on tullut aamupalalle suoraan yökerhosta kansitanssien päätyttyä, eikä ole ehtinyt nukkua vielä
laisinkaan. Aamupalan jälkeen osa
kurreista katoaa piiloon hyttiinsä. Uni
maittaa pitkän bileillan jälkeen. Osa
jää kuitenkin vielä kiertelemään juuri ovensa avanneita kauppoja, shoppailemaan ja vaihtamaan kuulumisia
muiden kanssa. Juteltavaa on paljon,
Kuva Anu Leinonen
Janne Halonen kannella
Sunnuntaina puoliltapäivin käytävillä näkyy monenlaista pörröhäntää: On virkeää, on krapulaista, on koko yön valvonutta. Kukin
tekee päivän aikana, mitä haluaa
ja mikä kivalta tuntuu. Uima-altaalla uiskentelee muutama kurre,
samoin muutama on löytänyt tiensä
saunaan. Kaupoissa pyörii useampi
tekemässä tuliaisostoksia: Lapset ja
puolisot odottavat laivatuliaisia. Jotkut kuluttavat aikaansa pelaamalla
bingoa, kun odottavat seuraavaa yhteistä tapahtumaa, eli joululounasta.
Meille on varattu yhteinen buffetlounas kello 16.00. Ruokaa on
enemmän kuin riittävästi, se maistuu
taivaalliselle, ja useampi orava päättää varastoida talven varalle. Liha- ja
kalapöydät tyhjenevät tasaiseen tahtiin. Myös erilaiset salaatit tekevät
kauppansa. Jälkiruokapöydästä löytyy kaikkien suureksi riemuksi kaikenlaisen muun herkun lisäksi myös
käpykakkua. Sitä on, tietenkin, aivan
pakko maistaa, kun sellainen on kerran varta vasten oravia varten leivottu.
Kaikki hauska loppuu aikanaan,
niin myös oravien pikkujouluristeily.
Laivan saapuessa satamaan hyvästelemme toisemme. Kuten jokaisena
muunakin kertana, meistä on tullut
matkan aikana ystäviä, ja ystävien hyvästeleminen on aina vaikeaa. Emme
sanoneet lopullisia hyvästejä, sillä
näemme viimeistään ensi marraskuussa uudestaan, kun lähdemme
taas keikuttamaan paattia.
Olemme perhe. Olemme heimo.
Olemme adhd-aikuisia.
Mitä, missä, milloin
Oravat laineilla -pikkujoulu- ja
vertaistukiristeily järjestettiin nyt
kolmatta kertaa. Joka vuosi lähtijämäärä on vain kasvanut. En23
Kuva Marko Lehtonen
loissa ei ole ruokalistalla käpykeittoa,
mutta erilaisia mereneläviä löytyy
kuitenkin runsaasti.
Minna Koskinen ja Marko Lehtonen
simmäisellä risteilyllä oli mukana
13 osallistujaa, ja toisella 30. Tällä
kolmannella risteilyllä oli mukana jo
yli sata henkilöä. Risteilyllä oli mukana seitsemän ihmistä, jotka ovat
olleet mukana alusta asti, jokaisella
risteilyllä. Lähtijöitä tuli ympäri Suomen, aina Oulusta, Lappeenrannasta
ja Kuopiosta asti.
Pikkujouluristeily järjestetään aina samana ajankohtana, marraskuun
kolmas viikonloppu. Risteilyaluksen
virkaa on toimittanut joka kerta Baltic Princess. Lähtö tapahtuu Turun
satamasta lauantai-iltana, ja satamaan
palataan sunnuntai-iltana. Ilmoittautuminen alkaa aina jo kesäkuussa, jotta kaikille halukkaille riittää varmasti
hyttejä. Ilmoittautumislinkki ohjeineen tulee Facebookiin, mihin tulee
myös tapahtumasivu, missä keskustellaan risteilyyn liittyvistä asioista,
hoidetaan kimppakyydit eri puolilta
Suomea ja järjestellään kaikki muut
risteilyyn liittyvät asiat.
Ellet ole Facebookissa, ja sinua
kiinnostaa osallistua risteilylle, Facebookiin ei tarvitse liittyä pelkästään päästäkseen pikkujouluristeilylle. Ota yhteyttä [email protected]
yahoo.com, niin saat lisätietoa ilmoittautumisesta, hinnoista, maksamisesta, saapumisesta Turun satamaan jne.
Risteily on tarkoitettu kaikille adhdoireisille ja 18 vuotta täyttäneille.
Risteilylle ei oteta mukaan alaikäisiä.
Teksti ”Oravaristeilyvastaava” ja
”risteilyemäntä”
Satu Pikkarainen
1/ 2 0 17
Muutoksen voima - Neuropsykiatrista valmennusta
Suomessa kymmenen vuoden ajan
”
Miten puhua niin, että toisessa
herää halu kuunnella; miten kuunnella niin, että toisessa herää halua
puhua?”
Näitä Jorma Ahosen sanoja siteeraten ohjauksen dosentti Jouni Onnismaa kertoi neuropsykiatristen valmentajien 10-vuotisjuhlaseminaarissa Helsingissä ohjauksen prosessista
ajassa. Hänen luentonsa teki meihin
suuren vaikutuksen asiasisällöllään ja
koskettavuudellaan. Kenenkään tehtävä ei ole toisen muuttaminen, mutta
uusia mahdollisuuksia pitää ja tulee
aina antaa. Kukaan ei muutu muuttamalla vaan kasvamaan saattamisella. Se, miten muutos voidaan nähdä,
tulee esille yhteisten ja innostavien
todellisuuksien kehittymisenä ja uudelleenmuotoutumisena (Riikonen &
Smith 1998).
Muutos on dialogisessa vuorovaikutuksessa kehittyvä merkitys, mikä
vaatii turvallista ilmapiiriä, luottamusta omiin voimavaroihin ja itsestä
lähtevää tarvetta sekä rohkeutta kokeilla vaihtoehtoisia menettelytapoja
ilman pelkoa epäonnistumisen seurauksista. (Siitonen 1999).
Näiden muutosten, turvallisen ilmapiirin, rohkeuden ja vaihtoehtoisten menettelytapojen kanssa työskentelevät neuropsykiatriset valmentajat
auttavat kasvussa ja muutoksessa
eteenpäin.
Keskuspuiston ammattiopistossa
(KPAO) Ruskeasuolla vietetyn juhlaseminaarin avasi palvelupäällikkö Katja Uotila yhdessä tilaisuuden
juontaja Outi Sjöblomin kanssa. Lisäksi tervehdyspuheen piti Neuropsykiatriset valmentajat ry:n puheenjohtaja Anne Andersson. Andersson kukitti tilaisuudessa myös koulutuksen
uranuurtajan Kirsi Saukkolan.
Neuropsykiatrinen valmennus on
1/ 2 0 17
ohjaustyöhön perustuva elämänhallintaa tukeva kuntoutusmenetelmä,
joka jalkautuu asiakkaan kaikkiin
elinympäristöihin. Koulutuksen toi
Englannista Suomeen ADHD-liitto
ry:n projektisuunnittelija Kirsi Saukkola-Lehtinen vuonna 2003. Koulutuksen järjestäjinä toimivat ADHDliitto ry ja ADHD-keskus. Ensimmäisessä koulutuksessa kouluttajana
toimi perheterapeutti Diana Zaccheo
ja koulutukseen osallistui 25 sosiaali-, terveys- ja koulutusalan ammattilaista eri puolelta Suomea. Tämän
jälkeen koulutus on siirtynyt oppilaitoksiin ja yksityisiin yrityksiin.
Koulutusta olivat alusta alkaen voimakkaasti viemässä eteenpäin Kirsi
Saukkolan lisäksi Anne Andersson,
Leena Mannström-Mäkelä ja Tuula
Palomäki-Jägerroos. Suomessa valmennusta on edelleen kehitetty arjenja elämänhallintaa tukevaksi sekä ratkaisu- ja voimavarakeskeisemmäksi
kuntoutuksen työmuodoksi. Nykyisin
Käypä hoito -suositus lasten ja nuorten adhd:n hoidosta määrittää neuropsykiatrisen valmennuksen psykososiaaliseksi ohjausmenetelmäksi.
Siinä vahvistetaan asiakkaan selviytymiskeinoja arjessa ja tuetaan itsenäiseen toimintaan. Valmennuksesta
hyötyvät erityisesti henkilöt joilla on
jokin neuropsykiatrinen oireyhtymä,
esimerkiksi adhd, add, Aspergerin tai
Touretten oireyhtymä. Valmennusta
voidaan käyttää hyvin myös mielenterveys- ja päihdekuntoutujien sekä
kehitysvammaisten ohjauksessa.
Neuropsykiatriset valmentajat ry:n
tavoitteena on valmennuksen saaminen Kansaneläkelaitoksen (KELA)
korvaaman kuntoutuksen piiriin.
Tällä hetkellä on menossa KELAn
neuropsykiatrisen kuntoutuksen kehittämishanke Oma Väylä (20132018), jossa luodaan uutta yksilö- ja
ryhmämuotoista kuntoutusmallia
nuorille aikuisille. Hanke on suunnat24
Kirsi Saukkola
tu nuorille aikuisille, jotka tarvitsevat
neuropsykiatrisen oirekuvansa vuoksi tukea opintojensa käynnistymiseen
tai loppuun saattamiseen, työelämään
siirtymisessä tai siellä pysymisessä
sekä arjenhallinnan ja sosiaalisten
taitojen vahvistamisessa.
Yhdistyksen toinen tavoite on kehittää neuropsykiatrisen valmennuksen ja valmentajakoulutuksen laatua
sekä vakiinnuttaa valmennus osaksi palvelujärjestelmää. Tämä vaatii
tiivistä yhteistyötä eri toimijoiden
kanssa, tutkimus- ja kehitystyötä sekä
valmentajien ammattitaidon vahvistamista koulutuksen ja työnohjauksen
avulla.
”Kiitäessään ohitsemme sanat sisältävät kokonaisia universumeja.
Keskustelumme ovat pyhiä: Niissä
ihmiset luovat itsensä.” (Tapio Malinen, 2008)
Lisätietoa Neuropsykiatrisesta valmennuksesta ja NEPSY-koulutuksista löytyy
osoitteessa
www.neuropsykiatrisetvalmentajat.fi
Teksti Tuula Savikuja ja
Tuula Jägerroos
Kuva Tuula Savikuja
y h d is ty k s e l t ä
Lähetä tarina tai kuva
NEPSY-kirjaan
K
ootaan kirja tarinoista, joita neuropsykiatrisen oireilun (Adhd, Add, Autisminkirjo, Asperger,
Tourette, ym.) kanssa elävät ihmiset haluavat kertoa elämästään ja omasta arjestaan lapsuudessa ja nuoruudessa tai perheessä.
Osallistu kirjoittamalla tarinasi! Pienikin teksti riittää. Lasten/nuorten jutut voivat olla myös lyhyitä kommentteja tai muutaman lauseen pituisia mietteitä neuropsykiatrisesta erityisyydestä.
Osallistua voi myös piirtämällä kuvan. Tarinoista kootaan kirja, joka julkaistaan keväällä 2018.
Kirjoita siis oma tarinasi elämästäsi neuropsykiatrisen erityisyyden kanssa, joko diagnoosin
omaavana tai läheisenä. Tyylilaji ja tapa käsitellä teemaa ovat vapaasti valittavissasi. Tarinasi
voi olla esseetyyppinen tai novelli… Tarinassasi valitset haluamasi lähestymiskulman ja voit
keskittyä esim. yhteen päivään elämässäsi tai nostaa esille jotain elämäsi käännekohtia tai kertoa
yleisellä tasolla arjestasi; iloista, suruista, onnistumisen- tai epäonnistumisen hetkistä – sinä itse
valitset, mitä haluat kertoa. Pienikin teksti riittää, ja voit esiintyä nimettömänä.
Lähetä tarina tai kuva 31.5.2017 mennessä
sähköpostitse osoitteeseen [email protected] tai [email protected]
tai Korsholmanpuistikko 44, 2. krs 65100 Vaasa.
HUOM! Liitä mukaan lupalomake, joka löytyy osoitteesta:
www.vaasanadhd.com/?Ajankohtaista:NEPSY_kirja
Lomakkeessa mukana tukikysymyksiä tarvittaessa tarinan kirjoittamiseen.
Jos kirjoittaminen on vaikeaa, ota yhteyttä [email protected]
Kirjassa julkaistujen tarinoiden kirjoittajat/kuvien tekijät saavat palkinnoksi julkaistavan kirjan.
Kaikkien kirjassa julkaistavien tarinoiden kirjoittajien kesken arvotaan 100 € lahjakortti Kariston
kirjakauppaan. Julkaistavista kuvista 50€ rahapalkinto.
Kirjan tavoitteena on omakohtaisten tarinoiden kautta lisätä tietoa sekä ymmärrystä. Toivomme
saavamme tarinoita runsain mitoin – niiden kautta neuropsykiatristen oireyhtymien runsas ja värikäs kirjo tulee tutummaksi myös muille!
Lisätietoa kirjasta osoitteessa www.vaasanadhd.com/?Ajankohtaista:NEPSY_kirja
Liity kirjan ennakkotilaajalistalle osoitteessa www.adhd.nettilomake.fi/form/4019. Ennakkotilaajille lähetetään sähköpostitse ennakkotilauskoodi ja maksutiedot ennen kirjan ilmestymistä.
Ennakkotilaajat saavat kirjan alennushintaan 20 € sis. postikulut. Tämä tarjous on voimassa
31.12.2017 saakka.
Yhteistyössä: Vaasanseudun ADHD-yhdistys ry, Autismin Kirjon Pohjalaiset ry,
Lossi ry ja Karisto Oy.
Kirjan toimittajat:
Essi Jäntti: [email protected], 040 519 5899
Riitta Savinainen: [email protected], 050 301 1609
25
1/ 2 0 17
Hyvä järjestys, sujuvampi arki
Moni adhd-oireinen kuvailee arkeaan kaoottiseksi: tavarat kertyvät kasoiksi, esineet katoilevat
ja niitä etsitään päivittäin, mielenkiinnon kohteita ja projekteja on monia eikä aika tai innostus
tunnu riittävän kaikkien loppuun viemiseen. Tahaton myöhästely haittaa työelämää ja ihmissuhteet kärsivät unohtelusta. Kaikki eivät synny musikaalisina tai järjestelmällisinä, mutta siitä huolimatta näitä taitoja voi harjoitella ja oppia.
K
un puhutaan järjestyksestä, ensimmäiset mielleyhtymät liittyvät usein tavaroihin ja niiden
organisointiin. Kun tavarat löytyvät
oikeista paikoista oikeaan aikaan,
arki on sujuvampaa, aikataulut pitävät paremmin ja pinnakin kiristyy
vähemmän. Moni kuvailee hakevansa ja saavansa järjestämisellä mielenrauhaa. Myös rahaa säästyy, kun hukassa olevia asioita ei tarvitse korvata
uusilla ja tärkeät paperit sekä laskut
pysyvät tallessa. Parhaimmillaan järjestyksessä oleva ympäristö auttaa
keskittymään käsillä olevaan tehtävään ja stressi vähenee. Toiveikkuus
lisääntyy sitä mukaan kun selkeys
kasvaa.
tä, jotka auttavat homman kasassa
pitämisessä.
Järjestyskolikon toinen puoli on
ennakointi ja suunnitelmallisuus.
Puutteellinen aikaperspektiivi, impulsiivisuus ja toiminnanohjauksen
pulmat tekevät adhd-oireisen arjesta
pikemminkin hässäkkää kuin harmonista. Isojen projektien pilkkominen
pienempiin osiin, osatehtävien aikaja tärkeysjärjestykseen laittaminen
ja edistysaskelien ottaminen vaativat
”sisäistä sihteeriä”, joka adhd-oireisilta uupuu. Silloin avuksi voi ottaa
muita ihmisiä ja ulkoisia apuvälinei-
Uusien tapojen opettelun avulla
arjesta voi saada mukavampaa niin
kotona kuin työpaikalla. Tehtävien
valmiiksi saattaminen lisää onnellisuutta ja hyvinvointia. Tavoitteiden
saavuttamista tekee mieli juhlia ja
itseluottamus kasvaa.
Eveliina Lindell
1/ 2 0 17
26
Kaikki adhd-oireiset eivät toki ole
epäjärjestelmällisiä vaan järjestelmällisyys saattaa olla myös luontaisesti omaksuttu selvitymiskeino, joka
auttaa elämänhallinnassa.
Aina välillä uutisiin nousee Yhdysvalloissa tehty tutkimus, jonka
mukaan epäjärjestelmälliset ihmiset
ovat neroja. Täydellinen sekasotku
-kirjassa esitellään epäjärjestyksen
hyötyjä kuten luovuus ja joustavuus,
mutta jokainen arjen kaaoksesta kärsinyt tietää, että kiireestä ja kaaoksesta on hauskuus kaukana. Kaikki eivät
häiriinny ympäristön sotkuisuudesta,
mutta osalle tarkkaavuuden pulmista
kärsiville epäjärjestys on todellinen
ongelma, johon nykyään on onneksi
saatavissa apua.
Ensin raivataan, sitten
järjestetään
Järjestämisprojekti aloitetaan lähes
poikkeuksetta ylimääräisten tavaroiden karsimisella eli perkaamisella.
Joskus voidaan puhua jopa raivaamisesta, jos tavaraa on todella paljon.
Tarkoituksena on erotella turhat tavarat sellaisista, jotka ovat tarpeellisia tai tuottavat omistajalleen muuta
mielihyvää. Itselle turhien esineiden
ja vaatteiden käyttöikää voi pidentää
myymällä tai lahjoittamalla ne eteenpäin, kunhan ne ovat vielä käyttökelpoisia
Nykymaailmassa meillä länsimaalaisilla on tuhansia henkilökohtaisia
vaatteita ja esineitä, eikä kotiin suuntautuvalle tavaravirralle näy loppua.
Harvemmin meille tarjoutuu tilaisuuksia hankkiutua tavarasta eroon
samalla tavalla kuin meille tuputetaan ilmaislahjoja tai ”edullisia löytöjä”. Joillekin tavaran kerääminen
antaa myös turvallisuuden tunteen,
kun pahan päivän varalle on kerätty
tavaraa yli omien tarpeiden. Maailma
on turvaton paikka eikä jokapäiväiset
uutiset tuota tunnetta ainakaan helpota. Tavaroiden pakonomainen keräily
on kuitenkin hyvä erottaa epäjärjestelmällisyydestä erilliseksi ilmiöksi.
Tylsä, tylsempi, rutiini?
Rutiinien ja spontaaniuden välille rakennetaan tämän tästä vastakkainasettelua, mutta minusta rutiinit
ja luovuus eivät sulje toisiaan pois.
Minulle rutiinit eli samanlaisina tois-
tuvat perusasiat tarkoittavat sitä, että
ajattelukapasiteettia vapautuu uusille
asioille, kun samoja päätöksiä ei tarvitse tehdä aina uudelleen.
Arjessa hyödyllinen rutiini voi olla esimerkiksi avainten ja lompakon
laittaminen aina samaan paikkaan kotiin tullessa, jotta löytää ne varmasti
myös lähtiessään ilman että niiden
metsästämiseen aamulla tuhrautuu
kallisarvoisia minuutteja. Samoin
pyykinpesuun tai tiskaamiseen voi
kehittää päivittäin tai viikottain toistuvan kaavan, jolloin likaisten vaatteiden tai astioiden määrä ei normaalioloissa kerry vuoreksi, jonka edessä
tuntee epätoivoa.
Rutiineista voi myös tarvittaessa
joustaa, jos esimerkiksi pyykkipäivänä aurinko paistaa ja tekee mieli
lähteä eväsretkelle. Likaiset astiatkin
odottavat kiltisti, jos lapset pyytävät
rakentamaan majaa sohvatyynyistä.
Uusien tapojen opettelussa kannattaa miettiä sellaisia asioita, jotka
tapahtuvat jo luonnostaan. Kun hyödyntää vahvuuksiaan, ei järjestelmällisyys vaadi ryhdistäytymistä tai itsekuria vaan se voi olla jopa hauskaa.
Tässä saa ottaa kaiken luovuuden
käyttöön ja hullutella! Moni miettii
onko jokin idea liian hupsu, mutta jos
se toimii sinulle, voit tehdä omassa
kodissasi mitä haluat.
Ammattijärjestäjä auttaa
kaaoksen kesyttämisessä
Ulkopuolisen, neutraalin tukihenkilön avulla järjestämisurakka on
helpompi aloittaa. Ammattilaisen
kanssa vietetyt tunnit tulee käytettyä
tehokkaasti. Keskittyminenkin on
helpompaa, kun joku toinen huolehtii
projektin johtamisesta. Asiakas tekee
aina kaikki tavaroista luopumiseen
liittyvät päätökset.
Hollanninsuomalainen ammattijärjestäjä Anne te Velde-Luoma on kirjoittanut Kaaoksen kesyttäjä kirjan ja
kouluttanut Suomeen tähän mennessä
pari sataa ammattijärjestäjää. Suomen
27
ammattijärjestäjät ry:n verkkosivuilta
löytyy koulutettujen ammattijärjestäjien yhteystietoja paikkakunnittain.
Itse valmistuin Annen koulutuksesta keväällä 2014. Kun mietin mihin järjestämisen osa-alueseen haluan
erikoistua ja ketä haluan erityisesti
auttaa, huomasin toiminnanohjauksen käsitteen ja adhd-oireisten pulmien kiehtovan itseäni ylitse muiden.
Minusta tuntuu, että nykymaailmassa monet muutkin kuin adhd-oireiset
hyötyvät toiminnanohjauksen perusasioiden oivaltamisesta. Opiskelu- ja
työelämä on itsenäistä ja tietotyössä
suurien informaatiomäärien käsittely
uuvuttaa monet. Monimutkaisetkaan
ongelmat eivät onneksi tarvitse vaikeita ratkaisuja, vaan ne voivat olla
hyvinkin yksinkertaisia.
Viime talvena osallistuin ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja -koulutukseen ja nykyään tituleeraan itseäni Suomen ensimmäiseksi
nepsy-järjestäjäksi. Sujuvampi arki
kuuluu kaikille, ja sen eteen teen töitä
omassa valmennusyrityksessäni mm.
pitämällä järjestyskursseja ja järjestämällä asiakkaiden kanssa heidän
kotonaan. Ammattijärjestäjän palvelusta saa kotitalousvähennyksen, joka
nousi vuoden 2017 alusta 50 %:iin.
Missioni on raivata esteitä, jotta
asiakkaani voivat järjestää kotiaan
ja elämäänsä – olivatpa esteet sitten
korvien välissä tai neljän seinän sisällä.
Teksti Eveliina Lindell
Kuva Laura Oja
Kirjoittaja on helsinkiläinen koulutettu
ammattijärjestäjä ja ratkaisukeskeinen
neuropsykiatrinen valmentaja.
Sujuvampi arki Valmennuspalvelut on
yritys, joka tarjoaa sekä ammattijärjestäjän että neuropsykiatrisen valmentajan
palveluita ja kursseja Uudellamaalla.
Tilaa ilmainen Toimiva eteinen -kurssi,
jolla aloitat kodin järjestämisen ammattijärjestäjän vinkkien mukaan!
www.sujuvampiarki.fi/toimiva-eteinen
1/ 2 0 17
jäsenyhdistykset
liity jäseneksi www.adhd-liitto.fi
[email protected]
www.aistiyhdistys.fi
Jäsenasiat Sari Wahlroos
Puh. 045 606 3505 (Toimiston
puhelinnumero avoinna: ma - to 10
-15 ja pe 10 -14)
si[email protected]
Etelä-Savon
ADA ry
Oulun seudun
ADHD-yhdistys ry
Puheenjohtaja Reijo Hämäläinen
[email protected]
Löydät meidät myös Facebookista!
Puheenjohtaja Mimosa Isoaho,
[email protected]
puh. 040 833 4237
www.oulunseudunadhd.fi
Yhdistys löytyy myös Facebookista
Yhdistyksen kotisivuilta näkee
kevään tulevasta toiminnasta ja vertaistukiryhmistä.
Lisäksi yhdistys kaipaa lisää vapaaehtoisia mukaan toimintaan, lisätietoa s.postilla tai soittamalla.
Aisti ry, Turun seudun
autismi- ja ADHD-yhdistys
Hymy ry, Kanta-Hämeen
Asperger-, autismi-, dysfasia- ja ADHD-yhdistys
Riitta Viljamaa, puh. 050 520 2771
[email protected]
www.hymyry.net
Itä-Savon Puatti ry
puheenjohtaja Kati Sairanen
puh. 050 542 8499
[email protected]
sihteeri Kirsi Rantala
[email protected]
Keski-Suomen ADHDyhdistys ry
Puheenjohtaja Piia Heinävaara
[email protected]
www.keskisuomenadhd.com
Kymenlaakson autismi-,
asperger-, dysfasia- ja
ADHD-yhdistys AADA ry
Puheenjohtaja Kata Kaukiainen
[email protected]
[email protected]
www.kymenlaaksonaada.org
Seuraa ilmoitteluamme Aadan facebook-ryhmässä, nettisivuillamme
ja Vartti-lehdessä.
Lahden seudun
ADHD-yhdistys ry
Lahden seudun ADHD-yhdistys
[email protected]
Länsi-Uudenmaan Neuris ry
www.neuris.fi
Puheenjohtaja Minna Mäenpää,
puh. 050 464 8991
1/ 2 0 17
Pirkanmaan
AD(H)D-vertaiset ry
Puheenjohtaja Maija-Leena
Kivimäki
[email protected]
www.adhdpirkanmaa.fi
facebook/adhdpirkanmaa
Olemme uusi yhdistys Pirkanmaalla ja toimintaa olemme saaneet
käynnistettyä mukavasti.
Pohjois-Karjalan ADHD-,
autismi- ja dysfasiayhdistys
Aksoni ry
Puheenjohtaja Noora Alm
[email protected],
puh. 040 412 3792
www.aksoniry.com
Pohjois-Savon
neurologiset erityisvaikeudet ja autismikirjoyhdistys Eijsveikeet ry
Microkatu 1, M-talo, 70210 Kuopio
puh. 044 721 1127 (ma klo 15-18,
muulloin tekstiviestit tai sähköposti
tuovat viestisi perille)
[email protected]
www.eijsveikeet.fi
Yhdistys on myös Facebookissa
Puheenjohtajamme tavoittaa
[email protected]
Vertaistukipuhelin, 044 757 9477.
28
Pääkaupunkiseudun
ADHD-yhdistys ry
Puhelin: 044 980 9541
[email protected]
Puheenjohtaja Hanna-Maria
Mäkelä
Kotisivut: www.pkseudunadhd.fi
Pääkaupunkiseudun ADHD-yhdistys
| Facebook
Pääkaupunkiseudun ADHD-yhdistyksen uudet kotisivut on avattu
osoitteessa www.pkseudunadhd.fi,
käythän tutustumassa.
Odotamme jäsenten palautetta kotisivuista ja toiminnastamme sähköpostitse tai Facebookin kautta!
Jos yhteystietosi tai sähköpostiosoitteesi muuttuu, ilmoitathan siitä
meilitse: [email protected]
com.
Salon Seudun
ADHD-yhdistys ry
Puheenjohtaja Erja Sandberg
[email protected]
www.adhdsalo.fi
Jäsenmaksut (25 e) jo heti alkuvuodesta yhdistyksen tilille FI55
5410 0220 2534 40, niin saatikaikki
edut käyttöösi.
Satakunnan Autismi-,
ADHD- ja Dysfasiayhdistys
SAMDY ry
Toimisto: Satakunnan yhteisökeskus,
Isolinnankatu 16, 28100 Pori,
päivystysaika toimistolla
sopimuksen mukaan
www.samdy.info
puh. 044 346 0898
[email protected]
Tarkempia tietoja toiminnasta:
www.samdy.info
Suomen ADHD-Aikuiset ry
Hallituksen tavoittaa osoitteesta
[email protected]
www.adhd-aikuiset.org
Tykkää meistä: www.facebook.com/
Suomen.ADHD.Aikuiset
Puheenjohtaja: Petja Laitinen
liity jäseneksi www.adhd-liitto.fi
Vaasanseudun
ADHD-yhdistys ry Vasanejdens
ADHD-förening rf
www.vaasanadhd.com
[email protected]
puh. 044 210 5959
På svenska 040 594 2842
Korsholmanpuistikko 44, Vaasa
[email protected], 050
090 1628
[email protected], 050
405 2136
[email protected], 050 594
2052
Löydät meidät myös Facebookista /
Du hittar oss också på Facebook
Lähetä tarina tai kuva NEPSY kirjaan! Kokoamme kirjan
tarinoista, joita neuropsykiatrisen
oireilun kanssa elävät haluavat
kertoa elämästään lapsuudessa ja nuoruudessa tai perheessä.
Lisätietoja: www.vaasanadhd.
com/?Ajankohtaista:NEPSY_kirja
jäsenyhdistykset
Varkauden Seudun
Wamdy ry
(Autismi-, ADHD- ja
dysfasiayhdistys)
Anita Rikalainen, puh. 040 7328 360
[email protected]
Ilmoitamme tapahtumista Varkauden lehdessä ja Sinun Savon
lehdessä sekä www.wamdy.info ja
facebookissa.
Oivalla ADHD ja
tule mukaan toimintaan.
Liity ADHD-liiton
jäsenyhdistyksiin osoitteessa
www.adhd-liitto.fi
29
1/ 2 0 17
y h di sty k sissä tapahtu u
Pääkaupunkiseudun ADHD”Maailman paras päivä, kun mä sain nähdä Deatan!” (osallistujan kommentti illasta)
”Kun vaan yrittää, voi onnistua! Mikään ei ole mahdotonta.” (Laurean opiskelijoiden aatoksia
tilaisuuden järjestämisestä)
V
Opiskelijat oli jaettu ryhmiin ja
ryhmät koottu sekä liiketalouden että
sairaanhoidon opiskelijoista. Yhteistyöhön lähtenyt opiskelijaryhmä oli
projektin jo alkaessa päättänyt, että
heidän projektin kohderyhmänä tulee
olemaan lapset. Pääkaupunkiseudun
ADHD-yhdistyksen ja ADHD-liiton
yhteisellä standilla vierailtuaan opiskelijoiden kohderyhmäksi tarkentui
adhd-oireiset lapset ja heille suuntautuvan tapahtuman järjestäminen
yhteistyössä Pääkaupunkiseudun
ADHD-yhdistyksen kanssa. Tapahtuman vetonaulaksi löytyi opiskelijoiden tuttavapiiristä Deata, huippusuosittu tubettaja, joka lupautui tulemaan
mukaan tapahtumaan. Deata on adhdoireisille lapsille ja nuorille erityisen
merkittävä ja hurjan paljon sosiaalisessa mediassa seurattu esikuva, sillä
hän on tuonut avoimesti esiin omaa
adhd-taustaansa.
1/ 2 0 17
30
uoden 2016 alussa opiskelunsa
aloittaneet Otaniemen Laurean
liiketalouden ja sairaanhoidon
opiskelijoiden syksyn 2016 B-spirit
jakson yhteistyöprojektin teemana oli
vapaaehtoistyö. Jakson lähtölaukauksena toimi Laurean alkusyksystä järjestämä ”Anna hyvän kiertää” -yhdistystori, jossa oli kutsuttuna ja mukana
peräti 45 yhdistystä, ADHD-liitto ry
mukaan lukien. Vapaaehtoistyön ollessa teemana, oli tarkoituksenmukaista saada yhdistystorille mukaan
kattojärjestönä toimivan ADHDliiton kanssa yhteistyössä vapaaehtoistyötä tekevä paikallisyhdistys eli
Pääkaupunkiseudun ADHD-yhdistys
aktiivisine toimijoineen.
Opiskelijat lähtivät etsimään sopivaa paikkaa tapahtumalle ja seikkailupuistoajatus oli perusteltu marraskuiseen iltaan sopivaksi. Opiskelijat
kuvasivat, että mukavuusalueelta piti
päästä pois ja rohkaistua etsimään
yhteistyötahoja. Huimalan reippailuhalli lähti mukaan hyväntekeväisyystempaukseen ja mahdollisti tapahtuman tarjoamalla Huimalan tilat, sekä kaikkien heidän liikunta- ja
leikkimahdollisuuksien käytön henkilökuntineen erääksi marraskuiseksi
maanantai-illaksi, jolloin Huimala oli
muilta kävijöiltä suljettu!
Opiskelijat asettivat projektin tavoitteekseen saada 20 henkilöä, adhd-oireista lasta/nuorta perheineen,
mukaan tapahtumaan. Opiskelijat
kokivat tärkeänä, että lapset saavat
y h d is ty k s is s ä ta pah t u u
-yhdistyksen Huimala-päivä
Deatan saapuminen oli monelle illan kohokohta
listuisi myös oman esikuvan, Deatan, tapaaminen.
Tapahtuma veti paikalle
noin 30 perhettä ja yli 80
osallistujaa. Opiskelijoiden projektilleen asettamat
tavoitteet ylittyivät roimasti. Projekti hyödytti myös
kohderyhmää ja yhdistystoimintaa. Sen kautta useampi perhe lähti mukaan
yhdistystoimintaan.
tapahtumassa turvalliset puitteet leikkiä, mahdollisuuden tavata vertaisiaan ja ystävystyäkin. Samalla tarjoutuisi vanhemmille mahdollisuus ottaa
rennommin kahvikupin äärellä ja tavata muita vanhempia, voimaantua
ja hengähtää. Myös adhd:tä koskevan tiedon ja tietoisuuden lisäämisen
opiskelijat kokivat tärkeäksi. Tapahtumassa lapsille ja nuorille mahdol-
Opiskelijat kehuivat
oman työryhmänsä aktiivista otetta
ja hyvää vuorovaikutusta. Opiskelijat
kokivat oppineensa projektin myötä
niin adhd:stä, kuin yrittäjyydestä, uskaltamisesta ja moniammatillisesta
yhteistyöstäkin. ”Kun vaan yrittää,
voi onnistua! Mikään ei ole mahdonta.”
Suuret kiitokset Huimalalle ja heiOpiskelijaryhmä
dän ihanalle henkilökunnalle, joiden
positiivinen suhtautuminen mahdollisti niin monelle lapselle (ja aikuisellekin) ikimuistoisen illan.
Opiskelijaryhmään kuuluivat Sini
Karppinen, Jenna Kantokorpi, Ilari
Ilvessalo, Olli Jylhä, Minna Aho ja
Sofia Karlsson
Teksti ja kuvat Katariina Berggren,
Jari Hämäläinen, ADHD-liitto ry
Huimalan
energiantäyteiseen
iltaan osallistuneiden
vanhempien ja lasten
kommentteja
Lapset:
”Elämäni paras päivä”
”Se oli parasta, että pääsi tapaamaan Deataa!”
”Tämä oli tosi hyvä tapahtuma. Kiitos, paljon teille kaikille”
”Hyvä, mutta liian lyhyt”
Vanhemmat:
”Huimala päivä oli aivan ihana.
Tunnelma oli rento, innostava ja
kannustava. Eniten lapset ilahtuivat
tietysti vieraasta (Deatasta). Ihan
ehdoton kohokohta. Minua äitinä
lämmitti, kun poikani tuumasi reissun jälkeen, että on se ihan kiva,
että on Adhd. Yleisesti ottaen, kun
tämä häiriö vaikuttaa vain negatiivisesti elämään. Oli myös kannustavaa lapselle huomata, kuinka paljon
hänellä on tovereita. Ettei olekaan
ainoa, jolla on vaikeuksia ja on erilainen. Kiitos myös materiaaleista,
joita oli runsaasti tarjolla.”
”Ihan mahtavaa, että tällaisia järjestetään.”
”Loistavaa, että tälläisia järjestetään.
Lapset nauttivat ja vanhemmat saivat hengittää arjen keskellä.”
”Kiitos, aivan mahtavasta illasta”
31
1/ 2 0 17
Koskaan et muuttua saa
Monissa järjestöissä oli aiemmin tapana aloittaa kokous yhteislaululla. Joissakin yhdistyksissä
ensimmäiseksi kajautetaan vieläkin Kansainvälinen, joissakin toisissa vetäistään aluksi Nälkämaan laulu tai oma maakuntalaulu. Moniin sopisi kuitenkin paremmin Koskaan et muuttua saa:
”Vuodet niin kulkee, ne paljon pois sulkee, mut koskaan et muuttua saa. Ole sellainen vain, jonka
nähdä mä sain. Ole muisto mun nuoruudestain…”
M
aailma ympärillä muuttuu yhä
kiihtyvällä vauhdilla. Monet
luottamushenkilöt ja muut
järjestöaktiivit kyllä tiedostavat, että nuorten arvomaailma on erilainen
kuin heillä, tietotekniikka on avannut
aivan uusia mahdollisuuksia, verottajan ote tiukkenee, rahoittajat seuraavat toimintaa entistä tarkemmin ja
monissa yhdistyksissä vaaditaan yhä
ammattimaisempaa otetta asioiden
hoitoon. Siitä huolimatta vaikeuksien
tullessa pureudutaan yhä tiukemmin
vanhoihin oppeihin ja toimintatapoihin.
järjestöjen saama palaute on hidasta
ja vähäistä. Toinen syy on, että järjestöjen tapa tehdä päätöksiä ei ole
omiaan johtamaan muutosten aikaansaamiseen.
Muuttumisen vaikeuteen on lähinnä kaksi syytä. Ensimmäinen on, että
Useimpiin liikeyrityksiin verrattuna järjestöjen saama palaute on todella vähäistä ja hidasta. Seuranta kohdistuu tavallisesti vain jäsenmäärään
ja jäsenmaksukertymään. Palaute
tulee varsin hitaasti. Lyhyellä tähtäimellä voidaan tehdä - tai olla tekemättä - miltei mitä hyvänsä ilman, että jäsenmäärässä tapahtuu olennaisia
muutoksia. Tämä voi tuudittaa järjestön johdon liialliseen turvallisuuden
tunteeseen ja toisaalta se voi estää sitä
1/ 2 0 17
32
tosissaan miettimästä toiminnan kehittämistä: Miksi turhaan ponnistella,
kun se ei kuitenkaan missään näy?
Kun vähäiseen palautteeseen liitetään vielä pitkään järjestötyössä
mukana olleiden kyynisyys ja vahva usko omaan oikeaan olemiseen,
edes tätä vähäistä palautetta ei oteta
tosissaan: ”Jäsenet ovat tyhmiä, kun
ovat tuota mieltä”. Sitten istutaan alas
odottelemaan, että jäsenten asenteet
muuttuvat. Tosiasia kuitenkin on, että aika pitkään saadaan odotella, että
nuoret alkaisivat uskoa joukkoliikkeisiin, olisivat valmiita sitoutumaan
järjestötyöhön pitkäksi ajaksi ja kokisivat yhdistyksen kokoukset mie-
lenkiintoisiksi tapahtumiksi, jossa
yhdessä tehdään päätöksiä yhteisistä
asioista, Tätä odoteltaessa nuoriso
edelleen uskoo yksilöihin, surffailee
netissä, on muihin yhteydessä sosiaalisen median avulla ja hakee vahvoja
elämyksiä – ja pysyy kaukana perinteisestä yhdistystoiminnasta.
Yhdistysmaailmassa on tapana,
että päätökset järjestöissä tehdään
yleensä ryhmissä. Niin pientä asiaa ei
olekaan, etteikö sitä valmistelemaan
kannattaisi perustaa työryhmää ja
tehdä sitten lopullinen päätös vähintään hallituksessa. On kuitenkin syytä
muistaa, että ryhmä on lähes aina konservatiivinen päätöksentekijä, siinä
usein lopulta päädytään kompromissiin. Yleistä on päättää, että ”tehdään,
kuten ennenkin on tehty”. Kun näin
toimitaan, päätettäviä asioita on paljon ja niiden käsittelyssä tulee kiire.
Silloin taas kasvaa todennäköisyys,
että jatketaan vanhaan malliin, hiotaan vain särmät pois. Näin päästään
nopeasti seuraavan asian kimppuun.
Joskus tosin ryhmän valtaa hurmahenkisyys, ja silloin se on valmis
ottamaan selvästi suurempia riskejä
kuin kukaan siihen kuuluva yksilö
yksinään.
Muutoksen peräänkuuluttaminen
ei tarkoita sitä, että aiemmin olisi
toimittu väärin. Ei ADHD-liittokaan
olisi nykyisenkaltainen valtakunnallinen vaikuttaja, jos siinä olisi aina
toimittu väärin. Nykymaailma on
kuitenkin erilainen kuin se maailma,
jolloin nykyisenkin toiminnan perusta luotiin. On siis luonnollista, että
myös ADHD-liiton ja sen jäsenyhdistysten on tarkasteltava kriittisesti
omaa toimintaansa – ja muutettava
sitä.
Huomiota kannattaa
kiinnittää esimerkiksi
seuraaviin asioihin:
1. Luokaa hyvä palautteen keruujärjestelmä - ja ottakaa saamanne palaute äärimmäisen vakavasti. Jäsen-
ten tunne, että jokin tapahtuma tai
tilaisuus meni huonosti, on totta. Se
ei muutu muuksi sillä, että hallituksen
mielestä jäsenten odotukset ovat vanhanaikaisia tai kohtuuttomia.
Jos kysely ei tuota oikein tuloksia
- kuten usein käy, tehkää vaikkapa
puhelinhaastattelu. Laatikaa lomake
ja soittakaa sitten edes muutamalle kymmenelle jäsenelle ja kysykää
heidän mielipiteitään yhdistyksestä ja
sen toiminnasta.
Jos jäsenistöön kuuluu nuoria,
menkää haastattelemaan heitä henkilökohtaisesti. Älkää syyllistäkö heitä
siitä, että kokoukset eivät kiinnosta.
(Haluaisimmeko todella mukaan henkilöitä, jotka oikeasti nauttivat normaalin yhdistyksen normaalista kevätkokouksesta!) Kysykää sen sijaan,
millainen toiminta heitä kiinnostaisi!
2. Delegoikaa hallitukselta pois
kaikki mahdollinen - ja keskittykää
käsittelemään tärkeitä asioita. Siirtäkää pois jokainen asia, jonka jokin
muu toimielin tai joku toimihenkilö
yksin pystyy päättämään. Käyttäkää
näin säästyvä aika yhdistyksen kehittämistarpeiden ja -mahdollisuuksien
pohdiskeluun.
Delegoinnilla todennäköisesti
myös lisätään hallituksen alaisten
toimielinten ja toimihenkilöiden motivaatiota.
3. Opetelkaa käyttämään jotakin
luovaa ongelmaratkaisutekniikkaa.
Työkunta, siis perinteinen kokous,
soveltuu hyvin joidenkin asioiden
käsittelyyn. Jos haetaan jotakin uutta,
se ei ole hyvä tapa tehdä töitä. Opetelkaa käyttämään Idepro-tekniikkaa, aivoriihtä, Gordon-menetelmää
tai jotakin muuta luovaa tekniikkaa.
Käyttäkää sitten sitä, kun kyseessä ei
ole rutiinipäätöksen teko.
Yhdistyslaissa tai säännöissä ei
myöskään ole määrätty, että yhdistyksen sääntömääräisten kokousten
tulee olla tylsiä. Niitäkin voidaan
33
elävöittää esimerkiksi ryhmätöillä tai
aivoriihellä,
4. Hyväksykää se, että aina ei voi
onnistua. Tekevälle sattuu, eikä kaikki, mitä suunnittelette todennäköisesti onnistu. Kun näin käy, ottakaa virheistä opiksenne, älkääkä keskittykö
hakemaan syyllisiä!
5. Seuratkaa aktiivisesti ympäristön muutoksia. Tutkikaa miten parhaat järjestöt toimivat, ottakaa selvää
työnantajan toimenpiteistä, hankkiutukaa hyvään koulutukseen, surffailkaa netissä, keskustelkaa muiden
yhdistysten aktiivien kanssa, lukekaa
sanomalehtiä ja pohtikaa maailman
muuttumista. Älkää kuitenkaan jättäkö asian käsittelyä tähän keskusteluun, vaan miettikää, mitä se merkitsee teidän yhdistyksenne kannalta.
Monissa yhdistyksissä on hyväksi
havaittu käytäntö, että hallitus vetäytyy kerran vuodessa vaikkapa jonkun
hallituksen jäsenen mökille yhdessä pohtimaan rauhassa yhdistyksen
tulevaisuutta. Pohdinnan lomassa
voidaan sitten saunoa ja rentoutua,
mikä sekin on omiaan edistämään
hallituksen halua ja kykyä tehdä töitä
yhdessä.
Jos muutosta ei saada aikaan, yhdistyksen toimintaa uhkaa näivettyminen. Kun ympäristö ja jäsenten
asenteet muuttuvat, yhdistyksen tilanne heikkenee vuosi vuodelta.
Vastuunsa tunteva hallitus lähtee
siitä, että yhdistys on joka suhteessa
paremmassa kunnossa hallituskauden
päättyessä kuin se oli kauden alussa.
Sillä ei oikein voi lohduttautua, että
kyllä rakenteet ovat niin vankat, että
tämä yhdistys vielä kestää pystyssä minun luottamushenkilökauteni.
Vaikka tottahan sekin yleensä on!
Teksti Kari Loimu, konsultti,
fil.kand., tietokirjailija
1/ 2 0 17
1/ 2 0 17
34
Kesäleirit Högsandissa!
Leirit erityistukea tarvitseville lapsille
ja nuorille.
• 5.6.-9.6.2017
• 12.6.-16.6.2017
• 03.7.-7.7.2017
• 10.7.-14.7.2017
• 17.7.-21.7.2017
lapset 7-10 v
lapset 7-10 v
nuoret 11-14 v
lapset 7-10 v
nuoret 11-14 v
Lisätietoja ja
hakemuslomakkeita:
[email protected]fi,
puh. 019 541 0300
Haluatko ilmoituksen
ADHD-lehteen
Loma- ja
kurssikeskus
Högsand, Hanko
www.bvif.fi/hogsand
Kysy lisää ADHD-liitosta,
[email protected],
puh. 045 636 1842
35
1/ 2 0 17
ADHD-liiton
sopeutumisvalmennuskurssit
vuonna 2017
Strategia-vanhempainohjauskurssi (5 arki-iltaa)
Vanhemmille, joilla 13–17-vuotias adhd-diagnosoitu lapsi
20 €/hlö
Oulussa 20.9., 21.9., 27.9., 4.10. ja 5.10. klo 16.30–19.30. Hakuaika päättyy 11.8.
Uutta
Mä ja me -kurssi (to-su ja pe-su, majoitus, täysihoito)
13-16-vuotiaille nuorille perheineen
150 €/perhe
kurssi toteutetaan yhteistyössä Barnavårds Högsandin kanssa
Kurssikeskus Högsandissa, Lappohjassa 26.10.-29.10. (koko perhe) ja 1.12.-3.12. (nuoret).
Hakuaika päättyy 25.8.
Jyvä-kurssi (6 arki-iltaa tai 3 arki-iltaa + lauantai)
Adhd-oireisille aikuisille
20 €/hlö
Jyväskylässä 5.5. klo 17.00-20.00, 6.5. klo 9.00-15.00, 17.5. ja 18.5. klo 17.00-20.00.
Hakuaika päättyy 17.3.
Helsingissä tiistaisin 24.10-28.11. klo 17.00-20.00. Hakuaika päättyy 22.9.
Voimaa arkeen -kurssi (ma-pe, majoitus & täysihoito)
Adhd-oireisille aikuisille
60 €/hlö
Piispalan nuorisokeskuksessa, Kannonkoskella 2.-6.10. Hakuaika päättyy 9.6.
Tunteella-kurssi (ma-pe, majoitus & täysihoito)
Parisuhteessa eläville adhd-oireisille henkilöille ja heidän puolisoillensa
60 €/hlö
Piispalan nuorisokeskuksessa, Kannonkoskella 4.-8.9. Hakuaika päättyy 9.6.
Piispalan nuorisokeskuksessa, Kannonkoskella 6.-10.11. Hakuaika päättyy 25.8.*
Uutta
HUOM!
*Jälkimmäinen Tunteella-kurssi on suunnattu etenkin heille, joilla on pieniä lapsia. Kurssille voi
ottaa mukaan max. 2 alle 4-vuotiasta lasta ja heille hoitajan. Lapset pääsevät mukaan maksutta,
hoitajan osallistuminen maksaa 60 € (sis. majoitus 1hh, täysihoito).
SEURAA TIEDOTUSTA!
Syksylle on suunnitteilla vielä yksi aikuisten kurssi. Ajankohta ja paikka varmistuvat
lähiaikoina. Seuraa viestintäämme ADHD-liiton internet- ja facebook-sivuilla.
Lisätietoa
kuntoutussuunnittelijat Henna Niskala 050 400 6478 ja
Tuuli Korhonen 045 657 7876 tai [email protected]
Uutta