Katso esikatseluversio

www.aikashop.fi
Nro 8
23. helmikuuta 2017
RV
Ristin Voitto
Ristin voitto
<< PRO2 - Posti Oy <<
Posti Green
KAIKEN MATKAA
w w w. r i s t i n v o i t t o . f i
REIJO BLOMMENDAHL
Digi-
”Eutanasia on ihmisarvon alennusmyyntiä”
Mia Puolimatka pohtii Suomen arvoilmastoa. Sivu 2
»Eutanasia
vai tehokas
saattohoito?
Ihmistä
ei saa
lopettaa
Pääkirjoitus » Karismaattisuuden ikärajat
Sivut 2–3 ja 11
»Jumalanpalvelusten aika
herättää
Sivu 4
■ Fisucraft
– Raamattu pelimaailmaan
Sivu 6
■ Ukraina Sivu 7
■ Hengellinen
vanhemmuus
Sivut 12–13
Sivu 3
» puheenaihe » uutiset » keskustelu » Raamatun äärellä » radio-TV » ilmoitukset
2 puheenaihe
23. helmikuuta 2017
RV
RV
Ristin Voitto
Mia Puolimatka puolustaa ihmisarvoa ja elämän pyhyyttä
Eutanasia ei ole
kenellekään hyvä kuolema
Kristillinen viikkolehti ■ Vuodesta 1912 ■ Päätoimittaja Leevi Launonen
Suomen helluntaiseurakuntien julkaisu ■ 106. vuosikerta, ISSN 0355-4155 ■ www.ristinvoitto.fi
Toimituksen postiosoite [email protected] fi ■ Aikamedia/RV-lehti, Kumitehtaankatu 5, 04260 KERAVA
Pentti Heinonen
Leevi Launonen
Suomalaisten kollektiivinen omatunto punnitaan
uuden kansalaisaloitteen
E
käsittelyssä.
utanasia astui Mia
Puolimatkan elämään synnytyssairaalassa syksyllä
2007. Perheeseen
oli juuri syntynyt Mikael, suloinen vauva ja erityislapsi. Mikaelilla oli Downin syndrooma ja kirurgisesti korjattavissa oleva suolen
tukkeuma, muuten hän oli perusterve lapsi.
Mia istui sairaalan kahviossa, nautti päiväkahviaan ja selaili pöydällä lojuvia lehtiä. Hänen
silmänsä osuivat uutiseen, jossa
kerrottiin uudesta äitiysneuvoloita velvoittavasta asetuksesta. Sen
mukaan äitiysneuvolat määrättiin
antamaan odottavalle äidille tietoa sikiöseulonnasta ja ehdottamaan heille sellaista.
– Järkytyin tajutessani, että
olin juuri synnyttänyt maailmaan
lapsen, jonka ympäröivä yhteisö
olisi ollut valmis eliminoimaan
kansanterveyden ja onnellisuuden nimissä, Mia Puolimatka
muistelee.
– Ymmärsin, ettei lapseni ollutkaan kaikkien mielestä toivottu normilapsi vaan kammottava
outolintu.
Kokemus synnytti tuoreen äidin mielessä vuosien syvällisen
prosessin ja eettisen pohdinnan,
jonka konkreettisena seurauksena ilmestyi aborttia ja eutanasiaa
käsittelevä tietokirja Minkä arvoi­
nen on ihminen? (KKJMK, 2013.)
Kirjassaan Puolimatka tarkastelee
näiden molempien maailmankatsomuksellisia taustoja.
kansalaisten arvomaailman kehitys. Taloustutkimuksen kyselyssä 73 prosenttia suomalaisista kallistui eutanasian sallimisen
kannalle. Myös kansanedustajista
lähes 60 prosenttia suhtautui viime vaalien vaalikonevastauksissaan myönteisesti eutanasiaan.
Vasemmistoliitto on eduskunnan eutanasiamyönteisin puolue
ja Kristillisdemokraatit lakiehdotuksen yksimielisin vastustaja.
– Eutanasiassa on kysymys ihmisarvon lopullisesta alennusmyynnistä, jolle vuoden 1970
aborttilaki on raivannut tietä.
Viimeistään eutanasian hyväksymisen jälkeen joudumme yhteiskuntana barbaariseen alennustilaan, jossa kukaan yhteiskunnassa heikoilla oleva ihminen
ei voi enää elää turvassa, Puolimatka pelkää.
Eutanasian kaltevalla
pinnalla
Erityinen tehtävä
ihmisarvon puolustajana
Mia Puolimatka on syntynyt
Tampereella ja käynyt koulunsa Jyväskylässä. Uskonasioiden
kanssa hän tuli tekemisiin serkkunsa kautta. Liityttyään nuorena aikuisena raamattupiiriin Puolimatka kohtasi Jumalan sanan
elävän voiman ja koki uudestisyntymisen vuonna 1994.
Avioliiton Mia ja Tapio Puolimatka solmivat Runebergin päivänä 2005.
Työn, perhe-elämän ja lastenhoidon lisäksi Puolimatkat seuraavat tarkasti yhteiskuntaeettisiä kysymyksiä. Molemmat puolisot ottavat aktiivisesti osaa myös
julkiseen keskusteluun. Tapio on
profiloitunut tunnettuna apologeettina ja Mia ihmisarvon puolustajana.
– Kiinnostuin ihmisarvoon liittyvistä kysymyksistä, kun meil-
– Kristittyinä tehtävämme on avata suumme ja suojella ihmisarvoa, Mia Puolimatka vetoaa.
le annettiin erityislapsi. Jo ennen
mieheni tapaamista minulle profetoitiin erässä hengellisessä tilaisuudessa, että Jumala antaa
elämääni jonkin sellaisen asian,
joka pitää minut lähellä Jumalaa
ja vaikuttaa kutsumukseeni – ja
että se toteutuu hyvin persoonallisella tavalla täällä Suomessa.
– Nyt kun ajattelen tehtävääni mieheni rinnalla ja itseäni erityislapsen vanhempana, saamani profetia on toteutunut täydellisesti.
Kohti kuoleman kulttuuria
Helmikuisena pakkaspäivänä Mia
Puolimatka kävelee mietteissään
kotinsa lähellä Jyväskylän Sippulanniemen jäällä. Hän katselee
rantajäällä pakkasessa törröttäviä
kaisloja. Mieltä painaa suomalaisen yhteiskunnan jäätävä arvokehitys.
– Yhteiskuntamme arvoilmasto on muuttunut viime vuosina
lyhyessä ajassa kuolemankulttuuria suosivaksi postmoderniksi arvonihilismiksi, Puolimatka
muotoilee viisaan akateemisesti. Sanat eivät ole tiedenaisen terminologista snobbailua vaan sydämen huolesta nousevaa eettistä pohdintaa.
Suomessa eduskuntaan on lähetetty tähän mennessä 13 kansa-
pääkirjoitus 3
23. helmikuuta 2017
laisaloitetta. Niistä vain yksi, kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista vuonna 2014, on tullut
hyväksytyksi. Homoliitot salliva
sukupuolineutraali avioliittolaki
astuu voimaan maaliskuussa.
Ennen joulua joukko entisiä
kansanedustajia ja tunnettuja
yhteiskunnallisia vaikuttajia teki
kansalaisaloitteen eutanasian eli
armokuoleman laillistamisesta
Suomessa. Lakialoite keräsi runsaassa kuukaudessa yli 50 000
allekirjoitusta ja se luovutettiin
eduskunnalle viime viikon tiistaina. Aloitteen käsittely alkaa lähipäivinä.
Mia Puolimatkaa huolestuttaa
Mia Puolimatka viittaa eutanasiaa jo 40 vuotta tutkineen filosofin Margaret Sommervillen ajatukseen, jonka mukaan olemme
siirtyneet pyhää kunnioittavasta juutalaiskristillisestä aikakaudesta jälkipyhään (post sacred) aikakauteen. Myös käsitys elämän
lahjasta ja pyhyydestä on katoamassa.
– Tämä luo maaperää ideologioille, jotka antavat nostetta jopa
rotuopillisille ihmiskäsityksille:
hyvät selviytyvät elämässä, mutta
epäonnistuneiden ja sairastuneiden ihmisten kuuluukin tuhoutua. Jos hyväksymme eutanasian, pakotamme samalla sisimpäämme uusilla laeilla varustetun
omantunnon ja hyväksymme uudenlaisen elämän merkityksen.
Eutanasialakia ajavien perustelut ovat Puolimatkan mielestä sisäisesti ristiriitaisia.
– He puhuvat kauniisti myötätunnosta parantumattomasti sairaita ihmisiä kohtaan, mutta samanaikaisesti he vääristävät
myötätunnon olemuksen manipuloimalla käsitteen merkityksen: lopetan elämäsi, koska rakastan sinua.
Puolimatka kertoo kokemusten esimerkiksi Hollannista ja
Belgiasta osoittavan, että eutanasian kaltevalle pinnalle ovat
joutuneet vammaiset, mielenterveysongelmista kärsivät ja muistisairaat vanhukset. Jotkut vanhukset ovat toivoneet eutanasiaa lähimmäistensä, eivät itsensä
takia.
– Hiljattain eräs vanhus oli toivonut ensin eutanasiaa mutta
muuttanut sitten mieltään. Koska ulkopuoliset ihmiset eivät tienneet vanhuksen mielenmuutoksesta, potilaan ”myötätuntoiset”
omaiset ja hoitohenkilökunta olivat joutuneet pitämään riuhto-
vasta vanhuksesta väkisin kiinni, kunnes piikki oli lopulta saatu
vastentahtoisen vanhuksen suoneen. Lisäksi jotkut lääkärit ovat
kertoneet pystyvänsä halutessaan
suostuttelemaan saattohoitopotilaat pyytämään eutanasiaa. Tämäkö on yhteiskunnallista myötätuntoa? Puolimatka kysyy.
Hänen mukaansa yksilön oikeudet pyrkivät pakottamaan elämää suojelevan lainsäädännön
yltiöindividualismin palvelijaksi,
jolloin yhteiskunnan kollektiivinen omatunto halvaantuu perustavalla tavalla.
Eduskunnassa 4. maaliskuuta
järjestettävän eutanasiaseminaarin hollantilainen puhujavieras ja
eutanasian asiantuntija, professori Theo Boer onkin varoittanut:
”Vaikka laki pitää avustettua kuolemaa poikkeuksena, yleinen mielipide alkaa tulkita sitä oikeutena,
jonka toteuttamiseen lääkäreillä
on velvollisuus.”
Kuoleman piikki vai hyvää
hoitoa?
Eutanasian kannattajat vetoavat
parantumattomasti sairaan potilaan sietämättömiin kipuihin.
Miksi tällainen ihminen ei voisi
saada ”kuoleman piikkiä”?
– Lääketieteellä on täysin riittävät välineet lievittää suurintakin kärsimystä ja kipua, Puolimatka vastaa.
– Potilaalle voidaan antaa palliatiivista hoitoa. Ääritilanteissa
lääketiede tarjoaa mahdollisuuden myös sedaatioon eli nukutukseen. Eutanasian vaihtoehdoksi
meillä tarvitaan vain lisää lääkärikoulutusta palliatiivisen osaamisen alueella.
Puolimatkan mukaan kansalaisaloitteen ainoa hyöty on siinä,
että suomalaiset voivat nyt käydä
eutanasiasta perusteellisen keskustelun.
– Samalla on tärkeää päivittää
näkemys siitä, millaisen ihmiskuvan varaan rakennamme käsityksemme yksilöllisistä oikeuksista,
myötätunnosta ja lääketieteellisestä hoitoetiikasta.
Kuka
Mia Puolimatka
» jyväskyläläinen tietokirjailija,
kouluttaja ja omaishoitaja
» kasvatustieteen tohtori 2004
» perhe: puoliso professori Tapio Puolimatka ja alakouluikäiset pojat Asriel ja Mikael
» vieraillut puhujana ja opettajana eri kristillisissä järjestöissä
» Jyväskylän seurakunnan
kirkkovaltuutettu 2015–2018
Karismaattisuuden ikärajat
YLE TV1:N Perjantai-ohjelmassa keskusteltiin 10. helmikuuta hel-
luntailaisiin ja karismaattisiin seurakuntiin liittyvistä ilmiöistä.
Näkyvään rooliin ohjelmassa nousi kuvaus helluntaiseurakunnan lastenleiriltä, jossa lapsia opetettiin puhumaan kielillä. Harmillista vain, että yhtään nykypäivän helluntailaista ei ollut tässä
keskustelussa mukana. Se olisi tuonut ohjelmaan laajemman näkökulman ja tehnyt siitä laadukkaamman.
Kuvaus lasten öisistä rukouskokouksista puistatti. Osin siksi, että se oli elävästi kerrottua henkilökohtaista kokemusta, osin
siksi, että se palautti monille mieleen joukon omia leirimuistoja. Monien helluntailaistenkin muutamat muistot leirien rukouskokouksista ovat aika samanlaisia kuin ohjelmassa haastatellulla
Kaisa Klapurilla – siis ahdistavia ja pelottavia. Helluntailiikkeessä näistä asioista on puhuttu liian vähän, koska ne tekevät niin
kipeää.
Omaa aikaansa heijastavat lastenleirit eivät suinkaan olleet ainoita joillekin lapsille pelkoa tuottavia asioita. Myös koulussa jaetut rangaistukset saattoivat olla nöyryyttäviä ja ihmisarvoa
loukkaavia. Vanhan ajan yleistä kotikasvatuksen menetelmää kutsutaan nykyään kuritusväkivallaksi, joka on
laissa kielletty. Kun menneisyyttä arvioidaan nykypäivän näkökulmasta, sorrutaan helposti anakronismiin eli
väärään aikaan sijoittamiseen. Lasten ahdistavat kokemukset eivät kuitenkaan menetä merkitystään sillä, että
ne ymmärretään nyt sijoittaa omaan aikaansa.
Monet entisajan lapsista ovat nykyisin vastuussa seurakuntien ja myös lasten toiminnasta. Kenties juuri omien kokemusten vuoksi lapsityön laatuun on alettu kiinnittää paljon huomiota.
Työntekijöiden on käytävä nykyisin erityinen turvakoulutus voidakseen työskennellä lasten parissa, ja tuon koulutuksen oleellinen osa ovat terveen hengellisen toiminnan suojarajat. Lapset
eivät ole pieniä aikuisia, eikä heille kuulu tarjota hengellisiä kokemuksia kopioina aikuisten maailmasta.
Lapset ovat kuitenkin avoimia hengellisille kokemuksille, vaikka heidän käsityskykynsä on vielä rajallinen. Silloin turvallisten
aikuisten on tärkeä selittää, mistä hengellisissä ilmiöissä ja kokemuksissa on kysymys. Pyhän Hengen karismaattisella vaikutuksella ei sinällään ole ikärajoja.
Omat leirikokemukseni eivät johtaneet samanlaisiin kipuihin,
joista Ylen ohjelmassa puhuttiin. Omalla kohdallani karismaattiset ilmiöt eivät jääneet vain lastenleirille, vaan ne olivat asioita,
joita tapahtui myös seurakunnan kokouksissa. Siellä profetoijat ja kielilläpuhujat olivat kuitenkin tasapainoisia
ja turvallisia aikuisia. Lisäksi he osasivat kertoa lapselle, mistä on kyse.
Näin pelottavat leirikokemukset tulivat terveen karismaattisuuden hoitamiksi.
Esko Matikainen
Kirjoittaja on Suomen Helluntaikirkon
toiminnanjohtaja.
Lapsityön laatuun
on alettu kiinnittää
huomiota.
Mitä ajatuksia Perjantai-ohjelmasta?
YLEN Perjantai-ajankohtaisohjelmassa
haastatellun ex-helluntailaisen Kaisa Klapurin kuvaukset lapsuuden kokemuksistaan Kälviän helluntaiseurakunnassa ovat
nostattaneet keskustelua muun muassa sosiaalisessa mediassa.
Toissa viikon lähetykseen osallistunut
Klapuri kertoi, miten seurakunnan lastenleireillä oli pyritty johdattamaan lapsia henkikasteen ja kielilläpuhumisen armolahjan
vastaanottamiseen. Hänen mukaansa tilaisuuksissa kaikkien oli muun muassa ”pitänyt itkeä kauheasti” ja ”hokea mantroja”.
Lisäksi Klapuri kuvaili muun muassa niin
sanottuun torontolaisuuteen liittyneitä ääri-ilmiöitä.
Kärkevässä haastattelussa koko helluntaiyhteisö näyttäytyi lähinnä lakihenkisenä hourulana.
Millä mielellä katsoit ohjelmaa, Kälviän
helluntaiseurakunnan hallituksen puheenjohtaja Eero Ranta-Ylitalo?
– Lähinnä hämmentyneenä ja miettien
sitä, mitä kertomuksen taustalla on. Olen
itse ollut mukana seurakunnassamme vuodesta 2004 enkä ole kohdannut tämänkaltaisia asioita. Tietysti samalla ajattelin hänen läheisiään, joita on yhä seurakuntamme jäseninä. Jotain hänen kokemuksistaan
tiesin jo etukäteen, kun hän on niistä lehdissä ja verkossa kertonut.
Ovatko seurakuntalaiset kommentoineet haastattelun sisältöä?
– Jonkin verran on tullut kommentteja, ja
nekin ovat olleet pääosin hämmentyneitä ja
Mietin, mitä
kertomuksen
taustalla on.
kyseleviä. Jokainen peilaa kuvausta omiin
kokemuksiinsa. Toki noin 400 seurakuntalaisen joukkoon mahtuu monenlaista ajatusta. Hallituksen ja vanhimmiston kesken
sovimme, että otamme tämän asian lähiaikoina esille myös jumalanpalveluksessa.
Mitä ajatuksia Klapurin kuvaus lastenleireillä tapahtuneesta henkikasteen
anomisesta herätti, seurakunnan pastori, sairaalasielunhoitaja Voitto Marjeta?
– Tämäntyyppisiä ylilyöntejä on varmaan
joskus ollut, mutta itse en ole vuosiin nähnyt mitään sellaista. Olen ollut Kälviällä pastorina 12 vuotta, eikä sinä aikana ole järjestetty edes lastenleirien iltarukouskokouksia
saati kuvatun kaltaista kielilläpuhumisen
”harjoittelemista”. Nykyään seurakunnassamme kaikki leiriohjaajat joutuvat osallistumaan turvakoulutukseen, ja kun leirillä
opetetaan uskonasioista, se tapahtuu sellaiseen kellonaikaan, että lapsilla on kaikki
voimavarat tallella.
(RV)