Vanhan OYS:n uudistaminen käynnistyy - Pohjois

POHJANPIIRI
POHJOIS-POHJANMAAN
1
2015
SAIRAANHOITOPIIRI
Vanhan OYS:n
uudistaminen
käynnistyy
Tulevaisuuden sairaala paperilta konkretiaksi s. 6
Työhyvinvointipalveluita nyt myös sähköisesti s. 11
Arvostettu Äyräpää-palkinto oululaiselle sydäntutkimukselle s. 13
Kastellin
Apteekki
TI!
UUSI SIJAIN
Apteekki lähelläsi
Kastellin apteekki sijaitsee kätevästi
OYS:a vastapäätä Katrillin talossa.
Kastellin
Kattavat aukioloajat
Apteekki
Palvelemme nyt myös iltaisin ja
viikonloppuisin.
Selkäkipu/niskakipu?
Nivelrikko?
Osteoporoosi?
Inkontinenssi?
TerveTuloa
hyvään
hoiToon.
AINTI!
l lii
UUSI SIJMeille
on helppo ktulla
kk i fii
Poikkea meille OYS:n valoristeyksestä.
Apteekkimme edessä on runsaasti
ilmaista parkkitilaa. Myös liikuntaesteisillä on vaivaton pääsy apteekkiin.
Oulun 11. Kastellin Apteekki
SoiTa apua meilTä: 08 5546 252
Kiviharjunlenkki 7, 90220 OULU
[email protected] / www.fysiopalvelu.com
Kuluuko työaikasi
googlettamiseen?
Palvelemme Sinua uudella sähköisellä Mediq
tuoteluettelolla. Näet tuoteluettelosta laajan
tuotevalikoimamme ja monipuoliset tuotetiedot.
Katso lisää: www.mediq.fi
Palvelemme terveydenhuollon ja laboratorioalan ammattilaisia.
Mediq Suomi Oy, PL 115, 02201 Espoo.
Puh. 020 112 1500, Faksi 020 112 1501, www.mediq.fi
2
P OH J ANP IIRI 1/2015
Kumpulantie 1
90230 OULU
040 353 0033
(08) 330 033
PALVELEMME:
Ma-La
8- 21
Su
10-18
[email protected]
www.kastellinapteekki.fi
k
llii
kkii fii
www.kastellinapteekki.fi
Tervetuloa asumaan
Oulun Medikiinteistöt Oy:n
vuokra-asuntoihin!
www.medikiinteistot.fi
Oulun Medikiinteistöt Oy
Sairaalanrinne 4 G A 1
90220 OULU
[email protected]
TOIMISTOMME PALVELEE:
MA–PE klo 8.00–12.00, 14.00–15.45
P i r j o K e j one n
hallintoy lih oit aja
pääkirjoitus
Potilaan hyvä hoito
keskiössä
E
lämme mielenkiintoisia aikoja odottaessamme sosiaali- ja terveyden-
kuva
Tiina
Mäki
huollon järjestämislain kohtaloa. Eduskunnan on määrä päättää
laista maaliskuussa. Kukaan ei enää halua veikata, mitä uudistuksen suhteen tapahtuu, mutta kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että jotain täytyy joka tapauksessa tehdä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen
kehittämiseksi. Sote -uudistuksen tavoitteena on turvata yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut koko maassa.
Potilas- ja asiakasnäkökulma nähdään palvelujen kehittämisen keskiössä.
Potilaiden hoidon ja hoitoprosessien kehittäminen on keskeistä myös Tulevaisuuden sairaalan OYS 2030 uudistamisessa. Potilaiden hyvä hoito kustannustehokkaammin on mahdollista uudistuvissa rakenteissa. Se vaatii meiltä
kuitenkin uudenlaista ajattelu ja aitoja tekoja.
Potilaiden hoidon tuloksia voidaan arvioida useasta näkökulmasta, mm.
hoitoon pääsyä, hoidon prosessia, komplikaatioita, kustannuksia sekä potilaan tai hänen läheisensä arviota hoidosta. Hoitotyön tuloksia arvioidaan usein
osana edellä mainittuja kokonaisuuksia. On perusteltua tehdä tulosten kokonaisarviointia, mutta yhtä tärkeää on myös tiedostaa, mistä kokonaisuus
syntyy ja miten eri osakokonaisuuksiin voidaan käytännössä vaikuttaa.
Tulevaisuudessa meidän tuleekin kyetä vielä paremmin määrittämään,
millä toimenpiteillä pääsemme asetettuihin tavoitteisiin ja tuloksiin.
Tuottavuuden parantaminen vaatii systemaattista työtä. Hoitotyön
tuottavuuteen voidaan vaikuttaa standardoimalla hoitotyön hyviä toimintatapoja ja -käytänteitä mm. leikkaussaleissa, vuodeosastoilla ja avohoidon yksiköissä. On erittäin tärkeää varmistaa, että henkilöstöllä on
paras ajan tasalla oleva tieto käytössään potilaiden hoidossa. Hoito­
menetelmät kehittyvät nopeasti ja ajantasaisen tiedon implementointiin
tarvitaan riittävästi myös tukirakenteita ja johtamisosaamista.
Henkilötyön tuottavuuteen on mahdollisuus vaikuttaa asianmukaisella resurssien kohdentamisella, mikä edellyttää henkilöstön mitoitusta, ammatillisen työnjaon uudistamista ja henkilöstön osaamisen jatkuvaa kehittämistä. Yleisesti esitettyjä potilastuloksia, jotka on
useissa tutkimuksissa yhdistetty myös resurssien määrään ja laatuun
ovat mm. potilastyytyväisyys, potilaiden kokema hoito, haavainfektiot,
painehaavaumat, kaatumiset ja lääkevirheet.
Potilailla on sairaalassa asioidessaan oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon, kunnioitettavaan ja asialliseen kohteluun. Aika ajoin saamme palautteita siitä, etteivät kaikkien potilaiden kokemukset hoidosta ja kohtelusta
ole olleet pelkästään positiivisia. Tähän tulee meidän kaikkien kiinnittää huomioita omassa työssämme.
On myös tärkeää saada potilailta palautetta siitä, miten kehitämme palveluja entistä potilaslähtöisemmiksi.
Lunta on tullut ihan kiitettävästi. Kohta saamme nauttia kevään hienoista
ulkoiluilmoista! n
Pirjo Kejonen
PO H JAN PII R I 1 / 2 0 1 5
3
sisältö
Po hja n piir i n u m e ro 1 / h e lmiku u 2015
POHJANPIIRI
40. vuosikerta
Ilmestyy kuusi kertaa vuodessa
http://www.ppshp.fi
joka numerossa:
JULKAISIJA
3
Pääkirjoitus: Potilaan hyvä hoito keskiössä
5
Työ ja tekijä: Anestesiahoitajaksi Lontooseen
Pohjois-Pohjanmaan
sairaanhoitopiirin kuntayhtymä
08 315 2011
PÄÄTOIMITTAJA
Pasi Parkkila, kehitysjohtaja PPSHP
[email protected]
08 315 4173
28 Ramppa kalakattaa
30 Kiitokset / Vapari
TOIMITUS
32 Henkilöstöedustajan mietteitä: Mitä saan henkilökortilla?
Viestintätoimisto Verbi Oy
34 Jos minulta kysytään, niin... Rahoituksen supistus uhkaa kliinisen
lääketieteen tutkimusta
Liisa Ahlstén
[email protected]
0400 582 588
tässä numerossa:
Martti Ahlstén
[email protected]
0500 582 588
6
Tulevaisuuden sairaala alkaa siirtyä paperilta konkretiaksi
9
Ensimmäinen vaihe lasten ja naisten sairaala
Jaakko Ahlstén
[email protected]
045 679 3427
VALOKUVAAJAT
11 Työhyvinvointipalveluita nyt myös sähköisesti
Pirjo Pyhäluoto, PPSHP
[email protected]
08 315 3545
12 Esko edelleen ykkönen
Sylvi Savolainen, PPSHP
[email protected]
08 315 3545
13 Arvostettu Äyräpää-palkinto oululaiselle sydäntutkimukselle
14 Lastenneurologian osasto sai liikuteltavan video-EEg telemetria-laitteen
Tiina Mäki, PPSHP
[email protected]
08 315 3546
15 Vuoden hoitotyöntekijä: Diabeetiikkoäidit ovat hoitomyönteisiä
15 Kehitysvammahuollon yt-neuvottelut päätökseen – ei irtisanomisia
Pekka Huovinen, PPSHP
[email protected]
0400 305 613
16 Kesärekry: Sairaalan toimintaa esiteltiin hellyydellä ja huumorilla
Jukka Veijola, PPSHP
[email protected]
040 8474 263
18 Kuntoutuksen seuraava askel: Kuntoutus kiinteämmin osaksi hoitoprosessia
20 Laboratoriolääkäri salapoliisina
21 Nuoret maalasivat seinämaalaukset
SIVUNVALMISTUS
22 Kumppanuutta yli erikoisalarajojen
Marika Määttä, Erweko (taitto)
Ari Honkonen, Erweko (kuvat)
23 Aikuisten lihavuuden hoidolle uusi hoitoketju
TOIMITUSNEUVOSTO
Pj. Hannu Leskinen
Kauko Halmetoja
Juha Jääskeläinen
Pirjo Kejonen
Juha Korpelainen
Aino-Liisa Oukka
Pasi Parkkila
Jarkko Raatikainen
Tuula Virsiheimo
Heikki Wiik
26 Muutos ei ole tapahtuma – se on prosessi
27 PPSHP hopeatasolle savuttomuuden edistämisessä
29 Kaksi uutta HALO-suositusta
30 Oulu suurten kaupunkien ykkönen terveyttä edistävässä liikunnassa
31 Kiitos lahjoituksesta
32 Riitta Kankaanpää – Oulaskankaan sairaalan Vuoden Saikkulainen
TOIMITUKSEN OSOITE
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Kajaanintie 50
PL 10, 90029 OYS
33 Vastasyntyneiden teho- ja hoitoyksikön osasto 55 sai mukavia
joulutervehdyksiä
33 Vuoden opiskelijaohjaajat nimettiin kolmatta kertaa
OSOITTEEN MUUTOKSET
35 Kouluterveydenhuollon kehittäminen päihdeperheessä elävien
nuorten auttamiseksi
[email protected]
08 315 4698
ILMOITUKSET
21
Olavi Määttä
[email protected]
0400 881 717
POHJANPIIRI ILMESTYY V. 2015
Nro 2
Nro 3
Nro 4
Nro 5
Nro 6
24.4.
12.6.
11.9.
30.10.
11.12.
PAINOPAIKKA
Erweko Oy
6
KANNEN KUVA
Tiina Mäki
TEKSTI Liisa A hlstén
K U VA T i i n a M ä k i
työ ja tekijä
Ulkomailla luotetaan suomalaisiin hoitajiin
Anestesiahoitajaksi LONTOOSEEN
Teijo Palovaara on työskennellyt OYS:ssa noin vuoden anestesiahoitajana. Helmikuussa hän
vaihtaa tutut tienoot suurakaupungin traumakeskuksen oletettavasti kiireiseen rytmiin.
A
nestesiahoitajan työ
on Teijo Palovaaran
mielestä kiinnostavaa, vaikka ensin hän
opiskeli vuoden matkailua ammattikorkeakoulussa ja haki vielä
sen jälkeen yliopistoon suomen
kieltä lukemaan. Muutos opiskelualassa ei kuitenkaan ole häntä
kaduttanut.
Työssään anestesiahoitajana
hän valmistelee leikkaussalin toimenpidettä varten. Ennen leikkausta hän ottaa esille mm. tarvittavat leikkausvälineet, lääkkeet ja infuusionesteet ja testaa
hengityskoneen toimivuuden.
Anestesialääkkeen pistää yleensä
lääkäri.
Myös paikallispuudutuksessa
tehtävien toimenpiteiden valmistelussa anestesiahoitaja on
mukana. Hän varmistaa että intubaatiovälineet ovat kaiken varalta valmiina ja käyttökunnos-
sa, jos potilaalle tulee toimenpiteen aikana jonkinlainen reaktio.
Kaikissa tilanteissa on varmistettava, että hengitystiet pysyvät
auki.
Anestesiahoitajalla pitää Teijo Palovaaran mukaan olla kliinistä silmää. Toimenpiteen aikana hoitaja tarkkailee laitteiden
lisäksi silmämääräisesti potilaan
vointia. Leikkauksen loputtua
hän kirjaa ylös lääkärin antamat
jatkohoito-ohjeet.
Potilaan heräämisvaiheen seurannassa lääkäri on vielä mukana.
Ennen kuin intubaatioputki poistetaan, varmistetaan että potilas
hengittää itse. Heräämössä myös
hoidetaan potilaan pahoinvointia
ja kipua sekä tarkkaillaan leikkaushaavaa ja vuodon määrää.
Ennen vuodeosastolle siirtoa
varmistetaan, että potilaan elintoiminnot ovat vakaat, pulssi ja
verenpaine hyvällä tasolla.
Työkokemusta
rikastuttamaan
Anestesiahoitaja on peruskoulutukseltaan sairaanhoitaja, opintojen loppuvaiheessa valitaan
suuntaavat opinnot ja silloin Teijo Palovaara valitsi anestesian.
Harjoittelujaksot hän on pääasiassa suorittanut OYS:ssa, mutta
sairaanhoitajan koulutukseen
kuuluvan perusharjoittelujakson
hän suoritti Ylitornion terveyskeskuksessa.
”Opiskelu antoi hyvät eväät
anestesiahoitajan työhön, mutta
vähän jäi harmittamaan, että
säästösyistä esimerkiksi anatomian ja fysiologian opintojaksoja
oli lyhennetty aiemmasta”, Teijo
Palovaara sanoo.
Ulkomailla suomalaista hoitajakoulutusta kuitenkin arvostetaan. Teijolle tämä tarjoaa
mahdollisuuden työskennellä
yhdessä neljästä Lontoon traumakeskuksista. Työt on tarkoitus
aloittaa siellä helmikuussa. Ennen työsopimuksen allekirjoittamista, hänen on pitänyt läpäistä
kielikoe ja Lontoossa paikanpäällä suoritettu työhaastattelu.
Sairaala myös tarkistaa, että hänellä todella on suoritettuna
anestesiahoitajan pätevyys.
”Leikkaussalityöskentely
kiinnostaa minua ja on mielenkiintoista nähdä minkälaista on
työ Britannian julkisessa sairaalassa. Paluulippua en ole ostanut, mutta uskon, että jossain
vaiheessa palaan Suomeen monta kokemusta rikkaampana. Toivon, että suomalainen työnantaja silloin arvostaa ulkomailla
hankittua työkokemusta”, hän
kiteyttää. n
PO H JAN PII R I 1 / 2 0 1 5
5
TEKSTI Mar t ti A hlstén
K U VA T i i n a M ä k i
Tulevaisuuden sairaala alkaa siirtyä
PAPERILTA KONKRETIAKSI
n Suunnittelukokous tutkimassa tulevaisuuden sairaalan sijoittumisvaihtoehtoja. Istumassa vasemmalta
keskusleikkausosaston käyttöpäällikkö Merja Vakkala, leikkausosaston suunnittelun projektipäällikkö
Vesa Anttila ja naistentautien erikoislääkäri Kati Ojala. Seisomassa vasemmalta operatiivisen tulosalueen
ylihoitaja Merja Fordell, tulevaisuuden sairaalan suunnittelukoordinaattori Teemu Moilanen, tulevaisuuden
sairaalan ohjelmajohtaja Kari-Pekka Tampio, hallintoylilääkäri Juha Korpelainen sekä Lasten ja naisten tulosalueen johtaja Päivi Tapanainen.
6
P OH J ANP IIRI 1/2015
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin (PPSHP) valtuusto hyväksyi joulukuussa
Tulevaisuuden sairaala 2030 -ohjelman suunnittelua ohjaavan masterplanin sekä
ensimmäisen osahankkeen, lasten ja naisten sairaalan hankesuunnitelman.
PO H JAN PII R I 1 / 2 0 1 5
7
T
ulevaisuuden sairaala
2030 on vuonna 2012
käynnistynyt ohjelma,
jonka tavoitteena on
uudistaa PPSHP:n sairaaloiden
toimintaa sekä rakentaa ja peruskorjata kiinteistöt vastaamaan nykyajan vaatimuksia ja
tulevaisuuden haasteita.
Valtuuston hyväksymä masterplan on asiakirja, jossa määritellään sairaalan tulevan kehittämisen pääperiaatteet ja toimenpiteet. Masterplan on tässä vaiheessa rajattu koskemaan OYS:n
uudistamista. Myös Oulaskankaan ja Visalan sairaalakiinteistöt ovat uudistamisen tarpeessa,
mutta niitä koskeva uudistamisohjelma laaditaan myöhemmin.
”Masterplan toimii sairaalan
rakentamisen ja uudistamisen
pitkän tähtäimen strategiana.
Siinä kuvataan toimenpiteet ja
pääperiaatteet OYS:n tulevalle
kehittämiselle. Sen avulla myös
varmistetaan, että nopeasti eteen
tulevat pienet korjaukset toteutetaan siten, että ne istuvat pitkän tähtäimen kehittämislinjaan”, sairaanhoitopiirin johtaja
Hannu Leskinen kertoo.
Kolme vaihtoehtoa
Masterplanissa on hahmoteltu
kolme eri vaihtoehtoa OYS:n uudistamiseksi. Valtuusto päättää
myöhemmin, mikä niistä valitaan. Vahvimmin valmistelussa
on ollut esillä pohjoinen vaihtoehto. Se toteutettaisiin suurimmaksi osaksi nykyisen rakennusalueen sisälle. Pesulan pohjoispuolella rakennusalueen rajaa
jouduttaisiin todennäköisesti
laajentamaan. Tämä vaihtoehto
siirtäisi sairaalan painopisteen
sisäänkäynteineen länteen.
Eteläinen vaihtoehto toteutettaisiin suurimmaksi nykyisen
S-rakennusosan päälle. Vaihtoehdossa tultaisiin kiinni Medipoliksen tonttiin. Välikkö-vaihtoehdossa rakennusalueen rajaa
laajennettaisiin itää kohti nykyisen rampin paikalle. Kaikissa
vaihtoehdossa pitäisi muuttaa
liikennejärjestelyjä, jotka vaativat kaavamuutoksen.
”Kaikkiin kolmeen vaihtoehtoon sisältyy vanhan säilyttämistä ja remontoimista sekä uudisrakentamista. Olipa valinta mikä
tahansa, se toteutetaan vaiheit-
Masterplan toimii
sairaalan rakentamisen
ja uudistamisen pitkän
tähtäimen strategiana.
tain pitkällä ajanjaksolla. Emme
pysty ennustamaan tulevaisuutta riittävä tarkasti muutaman
vuosikymmenen päähän. Siksi
jokainen vaihtoehto on joustava
siten, että suunnittelua voidaan
tarkentaa myöhäisemmässä vaiheessa”, Hannu Leskinen sanoo.
Toiminnan uudistamisen
ohjelma
Ohjelmajohtaja Kari-Pekka
Tampio kertoo, että Tulevaisuuden sairaala -uudistamisohjelma on ennen kaikkea toiminnan uudistamisen hanke. Tilat
ovat väline muuttaa hoitoprosesseja ja tilojen pitää pystyä mukautumaan
tulevaisuudessa
myös sellaisiin prosesseihin ja
uusiin teknologioihin, joista ei
vielä ole tietoa. Siksi Tulevaisuuden sairaalaa on suunniteltu
paitsi tilojen ja rakenteiden nä-
kökulmasta, erityisesti myös potilaiden ja toimintaprosessien
näkökulmasta.
”Olemme kartoittaneet nykytoimintaa ja sitä, mihin toiminnalliset muutokset kohdistuvat
ja miten toimintoja voidaan kehittää ja optimoida. Mitkä ovat
eri toimintojen keskinäiset suhteet? Olemme tarkastelleet, miten tilat nyt sijoittuvat kiinteistöissä ja miten niitä nyt hyödynnetään. Olemme arvioineet, missä elinkaaren vaiheessa sairaalan
eri osat ovat”, Tampio kertoo.
Lisäksi on tarkasteltu tontin
käytön erilaisia mahdollisuuksia
ja tulevaisuuden laajenemissuuntia sekä alueen liikennevirtoja. Masteplanissa esitetyt kolme vaihtoehtoa perustuvat kaikki ajatukselle, että sairaalan
aluetta tiivistetään ja kulkua ja
ohjausta selkeytetään sairaalan
sisällä. n
Tulevaisuuden sairaalan kolme sijoitusvaihtoehtoa.
kuva OYS
8
P OH J ANP IIRI 1/2015
.
kuva Tiina Mäki
Ensimmäinen vaihe
LASTEN JA NAISTEN
SAIRAALA
Tulevaisuuden sairaala -ohjelman ensimmäinen
Masterplan numeroina
osahanke on uusi lasten ja naisten sairaala.
Valtuusto hyväksyi sen hankesuunnitelman
samassa kokouksessa, jossa masterplan
• OYS:n kiinteistöjen bruttopinta-ala on tällä hetkellä
noin 300 000 neliömetriä, josta masterplanin
kohteena olevan Oulun yliopistollisen sairaalan
osuus on yli 200 000 neliömetriä.
• Toteutusvaiheet ajoittuvat vuosille 2015–2030.
• Uudisrakentamista yhteensä noin 250 miljoonaa
euroa.
• Korjausrakentamista yhteensä noin 250 miljoonaa
euroa.
• Kokonaiskustannukset noin 500 miljoonaa euroa.
• Toiminnan tuottavuuden parantamisella tarkoitus
kattaa investointikustannukset ja pyrkiä kokonaistaloudellisimpaan ratkaisuun pitkällä aikajänteellä.
kuva Juha Sarkkinen
OYS:ssa uuden teknologian käyttöönottoa hidastaa
ikääntynyt rakennuskanta, joka soveltuu huonosti
nykytekniikan vaatimuksiin. Tulevaisuuden sairaalan
suunnittelussa varaudutaan siihen, että tiloja voidaan
muuntaa sellaisenkin teknologian käyttöön, josta
tänä päivänä ei vielä tiedetä mitään.
hyväksyttiin.
L
asten ja naisten sairaala
valikoitui ensimmäiseksi kohteeksi useasta
syystä. Yksi on se, että
nykyiset tilat ovat huonossa kunnossa. Toinen tärkeä syy on se,
että vapautuvia tiloja voidaan
muuntaa väistötiloiksi, kun tulevaisuuden sairaala -ohjelma etenee. Väistötiloja tarvitaan, koska
sairaalatoimintaa ei voi keskeyttää rakennustöiden takia.
Lasten ja naisten tulosalueen
johtaja Päivi Tapanainen sanoo, että nykyiset naisten- ja lastentautiklinikoiden tilat on suunniteltu 1960–70 lukujen vaatimustasoa ja hoitomahdollisuuksia vastaaviksi. Neljänkymmenen
vuoden aikana tilat ovat jääneet
kehityksestä jälkeen sekä toiminnallisesti että määrällisesti, koska hoito- ja tutkimusmenetelmät
ovat muuttuneet.
”Kiireellisen hoidon asetus
asettaa selvät uudet tasovaatimukset synnytysten, vastasyntyneiden ja lasten hoidolle. Lisäksi
hoitokäytännöt ovat muuttuneet
siten, että vuodeosastohoito on
vähentynyt, avohoito on lisääntynyt ja perhekeskeisyyden vaa-
timukset ovat kasvaneet. Myös
potilasturvallisuuden, lisääntyvän lääkintätekniikan, tietosuojan ja hyvän sairaalahygienian
varmistaminen nykyaikaisessa
sairaalassa on entistä tärkeämpää”, Tapanainen sanoo.
Erillään olevia toimintoja
yhdistetään
Uusi lasten ja naisten sairaala
yhdistää toisiinsa nyt erillään
olevia pieniä yksiköitä. Toiminnan keskittäminen ja tiivistäminen parantaa hoidon laatua ja
potilasturvallisuutta. Toiminnan tehostumisella lasketaan
saavutettavan 10–15 prosentin
parannus tuottavuudessa.
”Tärkeimmät muutokset nykyisiin tiloihin ja toimintoihin
uudessa sairaalassa ovat synnytysosaston ja vastasyntyneiden
hoidon sijoittaminen vierekkäin, lasten päivystystoiminnan
nitominen uuden sairaalan saumattomaksi osaksi, vastasyntyneiden ja lasten teho-osaston
toimiminen yhtenä yksikkönä,
avohoitotoiminnan lisääminen,
päivä- ja lyhytjälkihoitoisen >>
PO H JAN PII R I 1 / 2 0 1 5
9
TEKSTI Mar t ti A hlstén
kuva Tiina Mäki
kirurgian kehittäminen leikkaustoiminnassa sekä yhdistelmäosastot”, Päivi Tapanainen
kertoo.
”Suunnitelmassa korostuvat
perhekeskeisyys ja lapsen ja äidin varhaisen vuorovaikutuksen
tukeminen, jotka kaikki viimeaikaisten tutkimusten perusteella
parantavat lasten pitkäaikaisennustetta. Lisäksi mahdollistetaan potilaiden ja heidän omaistensa aktiivinen osallistuminen
hoitoon.”
Rakentamispäätös
joulukuussa
Lasten ja naisten sairaalan sijoittamiselle on selvitetty useita vaihtoehtoja. Valtuusto päätti, että
suunnittelun pohjaksi valitaan
malli, jossa sairaala sijoitettaisiin
OYS:n tontin pohjoisosaan. Valtuusto tekee lopullisen sijoittumispäätöksen kesällä 2015 ja rakentamispäätöksen joulukuussa
2015. Rakennustyöt käynnistynevät vuoden 2016 aikana.
Uuteen lasten ja naisten sairaalaan tulee yhteensä 161 sairaansijaa, joista 77 lasten osastoille ja 84 naisten osastoille.
Hoitohenkilöstöä uudessa sairaalassa arvioidaan olevan noin
540.
Lasten ja naisten sairaalan
kustannusarvio on 70–80 miljoonaa euroa. Valtuusto päätti,
että kun tulevaisuuden sairaala
-ohjelma etenee, jokainen yli
20 miljoonan suuruinen osahanke tuodaan valtuuston päätettäväksi. n
kuva Tiina Mäki
Nykyisen lastensairaalan tilat ovat käyneet
kovin ahtaiksi.
Uuden lasten ja naisten
sairaalan tavoitteet
• Uusi, kustannustehokas ja hyvin toimiva kokonaisuus. Mahdollistaa potilaslähtöisen hoidon.
• Synnytyssalit ja vastasyntyneiden hoitotilat riittävät
jos synnyttäjien määrä kasvaa.
• Synnyttäjät ja vastasyntyneet hoidetaan yhdessä
yksikössä.
• Lasten oikeus vanhempien läsnäoloon sairaala­
hoidon aikana turvataan.
• Vastasyntyneiden tehohoito toteutetaan turvallisesti
synnytyssalien lähellä eikä vastasyntyneitä jouduta
siirtämään epävakaassa tilassa toiseen rakennukseen.
• Lasten päivystyksestä voidaan luoda oma toimiva ja
lasten tarpeet huomioiva kokonaisuutensa osana
muuta päivystystoimintaa.
• Monia lastenklinikan ja naistenklinikan toimintoja
muutetaan avohoitotoiminnaksi.
• Uusi sairaala tukee työtilojen suunnittelun avulla
henkilöstön joustavaa toimintaa yhdessä, parantaa
henkilöstön työhyvinvointia ja työpaikan veto­
voimaisuutta.
kuva Tiina Mäki
Potilaslähtöisyys on uuden lasten ja naisten
sairaalan suunnittelun perusta.
10
P OH J ANP IIRI 1/2015
TEKSTI Mar t ti A hlstén
K U VA T i i n a M ä k i
TYÖHYVINVOINTIPALVELUITA
nyt myös sähköisesti
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä
on otettu vuoden 2015 alussa käyttöön
sähköiset terveys- ja työhyvinvointi­
palvelut. Selainkäyttöinen sovelluspalvelu
on tarkoitettu sairaanhoitopiirin koko
henkilöstön terveyden- ja työhyvinvoinnin
edistämiseen.
U
usi sähköinen palvelu
ei korvaa mitään jo
tarjolla olevia työterveyshuollon palveluita, vaan se tukee henkilökunnan omatoimista terveyden edistämistä ja omahoitoa. Palvelukokonaisuuden avulla henkilöstöllä
on mahdollisuus saada tietoa
omasta terveydestä ja työhyvinvoinnista sekä saada tukea, ohjeita ja valmennusta omahoidon
edistämiseen.
Sähköiset terveys- ja työhyvinvointipalvelut on Duodecimin
kehittämä järjestelmä. Se perustuu väestötutkimuksiin sekä terveyden edistämistä ja omahoitoa
koskeviin, olemassa oleviin tietokantoihin. Niihin on yhdistetty
sairaanhoitopiirille räätälöity
palvelunohjaus, jossa on määritelty muun muassa millaisia valmennusohjelmia palveluun sisältyy ja millaisissa tilanteissa
järjestelmä ohjaa työntekijän ottamaan yhteyttä työterveyshuoltoon.
18 valmennusohjelmaa
Sähköiseen palveluun kuuluvia
osoita ovat Työterveyskirjasto,
Sähköinen terveystarkastus ja
-valmennus, Työhyvinvoinnin
itsevalmennus ja eOmahoito­
kirjasto.
Työterveyskirjastosta löytyy
luotettavaa tietoa työhyvinvoinnista, työturvallisuudesta, työterveydestä, sairauksista sekä niiden ehkäisystä ja omahoidosta.
Sähköisen terveystarkastuksen ja -valmennuksen avulla voi
parantaa mahdollisuuksia hyvään
ja terveeseen elämään ja saada tietoa terveyteen vaikuttavista tekijöistä. Palvelu ohjaa myös sairaanhoitopiirin työhyvinvointia
edistäviin palveluihin ja työkykyä
edistäviin tukitoimiin.
Sähköisen valmennuksen
avulla työntekijä voi asettaa itselleen terveystavoitteita, oppia uusia terveyttä edistäviä taitoja ja
seurata niissä edistymistä. Sähköinen valmentaja antaa neuvoja, tukea ja palautetta. Valmennusohjelmia on tällä hetkellä 18
ja kukin niistä kestää keskimäärin kolme kuukautta. Valmennukset toteutetaan sähköpostiviestien avulla.
Työhyvinvoinnin itsevalmennuksen ohjelma sisältää runsaasti vaihtoehtoisia keinoja ylläpitää
ja kehittää hyvinvointia ja suorituskykyä työssä. Sen avulla voidaan ehkäistä työhön liittyviä
työkykyhaasteita.
eOmahoitokirjasto tarjoaa
kattavaa ja syventävää tietoa pitkäaikaissairauksien hoidosta sekä parantaa omahoitovalmiuksia. Tämän lisäksi eOmahoitokirjastossa on verkkokursseja sekä
tietoiskuja ja hoito-ohjeita sisältäviä videoita.
Tietoa myös
työterveyspalveluiden
kehittämiseen
Sähköiset terveys- ja työhyvinvointipalvelut löytyvät sairaanhoitopiirin intranetistä. Niihin
kirjaudutaan oman vastuualueen linsenssikoodilla, minkä jälkeen kukin käyttäjä luo itselleen
omat henkilökohtaiset tunnukset. Tunnusten luomisen jälkeen
palvelua on mahdollista käyttää
miltä tahansa koneelta, esimerkiksi kotona.
Sähköisiä palveluita tullaan
hyödyntämään myös sairaanhoitopiirin terveyttä ja työhyvinvointia edistävän toiminnan kehittämisessä, toimintojen kohdistamisessa sekä lakisääteisen
terveysseurannan tukena. Järjestelmästä on mahdollista saada
henkilöstön terveyttä kuvaavia
raportteja koko sairaanhoitopiirin, tulosalueiden ja vastuualueiden tasolla.
Yksittäisen henkilön tiedot on
suojattu siten, että niihin pääse
käsiksi vain hän itse tai joku hänen valtuuttamansa. n
PO H JAN PII R I 1 / 2 0 1 5
11
TEKSTI Mar t ti A hlstén
K U VAT T i i n a M ä k i
Esko edelleen YKKÖNEN
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin (PPSHP) Esko-potilaskertomus on valittu toista
kertaa peräkkäin Suomen parhaaksi erikoissairaanhoidon potilaskertomusohjelmistoksi.
”
Potilaskertomukset lääkärin
työvälineenä 2014” -tutkimuksen tulokset julkistettiin joulukuussa. Tutkimuksen toteuttivat
Suomen lääkäriliitto, Terveyden
ja hyvinvoinnin laitos (THL),
Aalto-yliopisto ja Oulun yliopisto. Esko sai eniten kiitettäviä arvosanoja ja oli kokonaisarvosanoissa käyttäjäkokemusten mukaan paras erikoissairaanhoidon
ohjelmisto Suomessa.
Eskon kouluarvosana oli 7,3,
kun keskimääräinen arvosana
ohjelmistoille oli 6,6. Tulos on sama kuin vuonna 2010, jolloin lähes 4 000 vastannutta lääkäriä
kattava tutkimus tehtiin edellisen
kerran. Molemmissa tutkimuksissa Eskon valteiksi mainittiin
ohjelmiston vakaus, nopeus ja
loogisuus. Käyttäjien mielestä se
on helppo oppia.
Tutkimus tehtiin keväällä
2014, jolloin terveydenhuollon
organisaatioissa oli toistakymmentä eri perusjärjestelmien
tuotemerkkiä. Lisäksi oli käytössä satoja erillisjärjestelmiä. Valtakunnallisista tietojärjestelmä-
palveluista (Kanta-palvelut) sähköinen resepti oli ollut käytössä
julkisessa terveydenhuollossa
1–3 vuoden ajan.
Tutkimushetkellä ainoastaan
Itä-Savon sairaanhoitopiiri käytti potilastiedon arkistoa. Myös
osa yksityisen terveydenhuollon
toimintayksiköistä oli jo liittynyt
sähköiseen reseptiin.
Eskoa suunniteltu
käyttäjäkeskeisesti
Tutkimuksen tulosten perusteella lääkäreiden arviot potilastietojärjestelmistä ovat edelleen kriittisiä. Yksittäisissä toiminnallisuuksissa on päästy eteenpäin,
mutta käyttäjäkokemuksissa ei
ole keskimäärin tapahtunut
muutosta vuodesta 2010.
Tutkijoiden mukaan Järjestelmäkehityksessä on otettava
aiemaa paremmin huomioon
käyttäjäkokemukset. Kehittämistyön keskiöön on nostettava
järjestelmien vakauden ja nopeuden parantaminen sekä tiedonkulku eri organisaatioiden
välillä. Hyvin toimivat tietojärjestelmät ovat edellytys sote-uudistuksen onnistumiselle
”Kaikissa Eskon toiminnallisuuden kehittämishankkeissa
on mukana asiantuntijalääkäri
ja ennen uusien osioiden käyttöönottoa tehdään perusteelliset
käyttäjätestaukset todellisilla
käyttäjillä. Ohjelmistoa kehitetään uusimmilla web-suunnittelun työkaluilla”, järjestelmäpäällikkö Pasi Meriläinen
PPSHP:n tietohallinnosta kuvasi
Eskon suunnitteluprosessia käytettävyystutkimuksen julkistamistilaisuudessa.
Harva maa yhtä pitkällä
”Nyt julkistettu käyttäjäkokemustutkimus on tiettävästi laajin
lääkäreille suunnattu maailmassa. Vaikka muissa Pohjoismaissa
ja Yhdysvalloissa on tehty käytettävyystutkimuksia, ne ovat kysymyksiltään rajatumpia tai keskittyvät suppeampaan ohjelmiston
ja toiminnallisuuden osioon”,
sanoo terveydenhuollon tietojär-
jestelmien professori Jarmo
Reponen Oulun yliopistosta.
Hän arvioi yhdeksi syyksi Eskon
ykkössijalle sen, että suunnittelussa on panostettu käyttäjäkeskeisyyteen.
Reponen kertoo, että kansainvälisen yleislääkärien järjestön
WONCAn presidentti Michael
Kidd ihasteli Suomeen tehdyn
kongressimatkan raportissaan
Suomen terveydenhuollon toimivia alueellisia tietojärjestelmiä. Harvassa maassa ollaan yhtä pitkällä.
”Vaikka tutkimus nyt listasi
paljon tyytymättömyyden aiheita ja kohteita, joissa olisi parantamisen varaa, ehkä kuitenkin
olisi syytä juhlistaa tuota Kiddin
kommenttia sen sijaan että suomalaiskansalliseen tapaan yleensä ripottelemme tuhkaa päällemme”, Reponen sanoo.
”PPSHP:n alueella nimenomaan Kunta-Esko tuo yleislääkärin työpöydälle erikoissairaanhoidon koko kertomuksen ja Potilastiedon arkistoon liittyminen
laajemman näkymän.” n
Yhteispäivystyksen projektipäällikkö Ari Luukinen
ja sairaanhoitaja Marja
Ylilehto tutkimassa kehitteillä olevaa Eskon uutta
lisäosaa, jolla pystytään
tehostamaan päivystys­
potilaiden hoitoa. Lisäosan
avulla henkilökunta saa
lähes reaaliaikaisen tiedon
potilaan hoidon vaiheesta
ja esimerkiksi valmistuneista laboratoriotuloksista
ja röntgenkuvista. Tavoitteena on ottaa lisäosa
käyttöön ensi vuoden
alkupuoliskolla.
12
P OH J ANP IIRI 1/2015
TEKSTI Liisa A hlstén
K U VA L ä ä k ä r i l i i t t o / Ju k k a My k k ä ne n
ARVOSTETTU ÄYRÄPÄÄ-PALKINTO
oululaiselle sydäntutkimukselle
Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin
vuoden 2015 Matti Äyräpään palkinto,
20 000 euroa, luovutettiin professori
Heikki Huikurille Helsingin Lääkäri­
päivien avajaisissa. Hänen tutkimuksensa on suuntautunut äkillisen,
odottamattoman sydänpysähdyksen
vaaran arviointiin sekä sydänperäisten
äkkikuolemien tutkimukseen.
H
Palkinnon saaja pitää Matti Äyräpää -luennon.
Huikuri on
toiminut Oulun
yliopiston kardio­
logian professorina vuodesta 1997 lähtien ja johtanut Oulun yliopiston kliinisen
lääketieteen laitosta vuodesta
2009. Huikuri johtaa omaa tutkimusryhmäänsä Oulun yliopiston Medical Research Center
-tutkimusyksikössä.
Duodecimin hallituksen puheenjohtaja, professori Anne
Pitkärannan mukaan Heikki
Huikuri on merkittävä ja arvostettu sydämen sykkeen ja sydänperäisen äkkikuoleman tutkija,
jonka tieteellinen panos on ollut
erittäin huomattava ja vaikuttaa
ratkaisevasti moniin hoitokäytäntöihin Suomessa ja kansainvälisesti.
Huikurin tutkimusryhmä on
tunnistanut yhdessä oikeuslääketieteen tutkijoiden kanssa Oulusta kerätystä aineistosta uuden, nuorten ihmisten äkkikuolemia aiheuttavan tautiryhmän,
idiopaattisen sydänlihasfibroosin, joka on alle 35-vuotiailla
yleisin odottamattoman sydänpysähdyksen aiheuttaja PohjoisSuomessa.
Tällä hetkellä tutkimusryhmä
keskittyy tautiryhmän syiden ja
eikki
taudinkulun selvittämiseen. Tutkimus voi johtaa lopulta uusien,
äkillisiä sydänperäisiä äkkikuolemia ehkäisevien kohdennettujen strategioiden kehittämiseen.
Huikurin tutkimustyö on osoitus
kliinisen tutkimuksen tärkeydestä ja tutkimuksen liittymisestä
tiiviisti lääkärin kliiniseen arkeen.
Suomi otollinen maa
tutkimukselle
”Idiopaattisen sydänlihasfibroosin ainoana löydöksenä on runsas sidekudoksen kertymä sydämeen. Se on yllättävä löydös
nuorilla ihmisillä. Oma tutkimuksemme ei kuitenkaan ole
keskittynyt ainoastaan nuoriin”,
vaan tutkimme myös keski-ikäisten ja vanhempienkin henkilöiden odottamattoman sydänpysähdyksen syitä ja vaaratekijöitä,
Heikki Huikuri kertoo.
Hän epäilee, että sydämen sidekudoskertymä sydänpysähdyksen aiheuttajana saattaa olla
yleisempää muuallakin maailmassa, mutta sitä ei ehkä ole oikein diagnosoitu. Meillä Suomessa on lainsäädäntömme
vuoksi poikkeuksellisen laajat
ruumiinavausaineistot, johon
kuuluvat tarkat mikroskooppiset
tutkimukset sydänlihaksesta.
Tämä saattaa osin selittää sen,
miksi poikkeavaa sidekudoskertymää todetaan yleisemmin.
Mielenkiintoista tutkittavaa
riittää. ”Jos sidekudoskertymä
on esimerkiksi geenivirheen aiheuttama, niin täytyy muistaa,
että meillä on Suomessa hyvin
suuria eroja ihmisten perimässä
vaikkapa Pohjois-Suomen, Savon tai Lounais-Suomen välillä.
Pohjoissuomalaisten ihmisten
genomi poikkeaa lounaissuomalaisten genomista yhtä paljon
kuin ruotsalaisten genomi englantilaisten genomista. Tietyt
rytmihäiriöalttiutta lisäävät geenipoikkeavuudet näkyvät usein
sydänfilmissä”, Huikuri toteaa.
Sydänpysähdys yleinen
kuolinsyy
Äkillinen sydänpysähdys on länsimaissa yleisin tapa kuolla. Kolmasosa ihmisistä kuolee äkillisesti silloin kun sepelvaltimo
menee äkillisesti tukkoon ja he
eivät koskaan ehdi sairaalaan asti. Sydänfilmi kertoo joskus suurentuneen sydänpysähdyksen
vaaran. Se, onko keski-ikäisiltä
järkevää rekisteröidä rutiinisti
sydänfilmi seulontamenetelmänä, on avoin kysymys. Seurauksena voi olla vääriä positiivisia
tuloksia, joilla vain turhaan huolestutetaan ihmisiä ja aiheutetaan turhia lisätutkimuksia.
Sydänpysähdysten riskit kiinnostavat kansainvälisestikin.
”Olemme päätutkijana kansainvälisessä yli 70 keskuksessa ympäri maailmaa meneillään olevassa tutkimuksessa, jossa seurataan sellaisia sydäninfarktin
sairastaneita potilaita, joilla on
tavallista suurempi sydänpysähdyksen riski. Puolelle potilaista
asennetaan rytmihäiriötahdistin, joka käytännössä estää rytmihäiriöstä aiheutuvan sydänpysähdyksen ja puolet on seurantaryhmää. Tutkimus on vielä alkuvaiheessa, joten tuloksia voidaan
odottaa aikaisintaan vajaan
kymmenen vuoden kuluttua”,
Huikuri kertoo.
Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Kun puhutaan nuorista
äkilliseen sydänpysähdykseen
kuolleista, ajatellaan, että heillä
jäi iso osa elämästä elämättä.
Iäkkäillä äkillinen sydänpysähdys sen sijaan on hänen mielestään usein hyvä tapa kuolla. – Ei
tarvitse jäädä virumaan mihinkään hoivakotiin. n
PO H JAN PII R I 1 / 2 0 1 5
13
TEKSTI Liisa A hlstén
K U VAT T i i n a M ä k i
Suomen Epilepsiatutkimuksen tukisäätiön lahjoitus
Lastenneurologian osasto sai
LIIKUTELTAVAN VIDEO-EEG
TELEMETRIA-LAITTEEN
Suomen Epilepsiatutkimuksen tukisäätiö lahjoitti OYS:n lastenneurologiselle
osastolle noin 30 000 euroa laitehankintaa varten. Lahjoitus mahdollisti
video-EEG telemetria-laitteen hankinnan.
L
professori Heikki Rantalan mukaan videoEEG telemetria-laittetta tarvitaan erityisesti vastasyntyneiden vauvojen tutkimiseen.
Aikaisemmin vastasyntyneiden
osastolla ei tällaista mahdollisuutta ole ollut.
”Kuitenkin vastasyntyneillä
on paljon sellaisia kohtauksellisia
oireita, josta ei pelkästään lasta
seuraamalla pystytä sanomaan,
onko se epilepsiaa vai ei. On tärkeää päästä yhtä aikaa näkemään
oire videolta ja tarkastella samalla EEG:tä. Silloin nähdään, onko
se aivoperäinen epileptinen kohtaus vai jotain muuta. Vain 20
prosenttia vastasyntyneiden kohtauksista on epilepsiaa, mutta
14
astenneurologian
P OH J ANP IIRI 1/2015
heillä on aika paljon kohtauksia,
joiden alkuperä on syytä selvittää”, Rantala toteaa.
Uusi laite on liikuteltava kun
taas aikaisemmin lastenklinikassa ollut EEG-laite on kiinteä, ja
sen käyttöä jouduttiin jonottamaan. Näin esimerkiksi vastasyntyneiden päivystyksellinen
tutkimus ei ollut mahdollista.
Uutta laitetta voidaan osastohoitaja Mari Sipilän mukaan käyttää joustavasti ja se parantaa hoidon laatua.
Nauhoituksia yön yli
Uudella laitteella voidaan lapsesta nauhoittaa EEG:tä vaikka yön
yli, ja näin saadaan informaatiota lapsen vireystilasta, nukahta-
misesta ja heräämisestä. Tutkimuksen aikana lapsella on päässään ”myssy”, johon anturit kiinnitetään.
”Kun vanhan laitteen käyttö
on ollut varausaikoihin rajattua,
ovat sillä saadut tulokset olleet
sattumanvaraisia.Ei ole ollenkaan varmaa, että kohtaus tulee
lapsen ollessa EEG-laitteessa.
Nyt voidaan odottaa kohtaushetkeä ja saadaan aivosähkökäyrää
rekisteröityä tarkempaa selvittelyä varten”, Mika Kallio toteaa.
Suomen Epilepsiatutkimuksen tukisäätiötä edustava neurologi Hanna Ansakorpi kertoo,
että säätiö halusi lahjoittaa jotakin sellaista, mitä lastenneurologialla tarvitaan, mutta mitä sinne
ei ole pystytty hankkimaan.
Suomen Epilepsiatutki­
muksen tukisäätiön
rahalahjoituksen turvin
hankittu video-EEG
telemetria-laite mahdollistaa lasten päivystykselliset tutkimukset. Kuvassa
säätiötä edustava neurologi Hanna Ansakorpi,
professori Heikki Rantala,
osastonhoitaja Mari Sipilä
ja ylilääkäri Mika Kallio.
Video-EEG telemetria-laite
tuo hänen mukaansa hoitoon heti konkreettista apua ja hyödyttää koko PPSHP:n erva-aluetta.
Säätiön historiassa lahjoitus
on merkittävä, eikä se vuonna
2014 jaa varsinaisia apurahoja. n
TEKSTI Liisa A hlstén
K U VA Pe k k a Huo v i ne n
Vuoden hoitotyöntekijä kehuu
Diabeetiikkoäidit ovat
HOITOMYÖNTEISIÄ
Vuoden 2014 hoitotyöntekijäksi nimetty
kätilö Tuula Ala-Ilkka saa tehdä töitä hyvin
motivoituneiden asiakkaiden kanssa, kun
hänellä on jo pitkästi yli kolmenkymmenen
vuoden ajan ollut vastuullaan diabeetikko­
äitien ohjanta ja seuranta, ensin osastolla
ja myöhemmin äitiyspoliklinikalla.
D
käyvät äitiysneuvolassa
niin kuin muutkin
raskaana olevat äidit
ja saavat äitiysneuvolassa esimerkiksi äitiysvalmennusta ja
muita neuvolapalveluita ihan
normaaliin tapaan, mutta lisäksi
he ovat koko raskautensa ajan
erikoissairaanhoidon seurannassa diabeteksen vuoksi.
”Nykyään enää harvoin tapaa
odottavia äitejä, joilla sokeritasapaino on todella huonolla tolalla.
Insuliinipumput, kynät, mittarit
ja glukoosisensorointi mahdollistavat hyvin tarkan sokeriseurannan sellaisillakin äideillä,
iabeetikkoäidit
joilla itsellään on puutteelliset
tuntemukset alhaisesta sokerista”, Tuula Ala-Ilkka kertoo.
Vauva hoitaa äitiä
Syntyvä lapsi on hänen mukaansa hyvä hoidon motivaattori. Sellaisetkin naiset, joilla sokeritasapaino on ennen raskautta ollut
vähän kehnosti hoidettu, motivoituvat raskauden aikana hoitamaan itseään paremmin, koska
tietävät, että sillä on merkitystä
tulevaan lapseen.
Nykyään tiedetään, että huono hoitotasapaino vaikuttaa jo
alkuraskaudessa sikiön kehi­
tykseen ja saattaa aiheuttaa rakenteellisia vaurioita. ”Vuosien
varrella on alkanut tulla yhä
enemmän lähetteitä suunnittelukäynneille, jotta tulevan äidin
diabetestasapaino saataisiin korjattua jo ennen raskautta, Tuula
Ala-Ilkka sanoo.
Nykyaikainen, hyvä diabeteksen hoito raskauden aikana on
vaikuttanut siihen, että raskautta
ei enää yleensä tarvitse purkaa
keisarinleikkauksen avulla, vaan
raskaus saa edetä normaaliin tapaan ja äidit voivat synnyttää
lapsensa luonnollisella tavalla
alateitse.
Pitkät potilassuhteet
työn suolana
Tuula Ala-Ilkan uran alkuaikoina 70-luvun loppupuolella diabeetikkoäidit joutuivat monesti
tulemaan sairaalaan verensokerin tasapainotusta varten jo siinä
34 raskausviikon vaiheilla ja
odottelemaan sairaalassa siihen
asti kunnes lapsi syntyi, yleensä
keisarinleikkauksella. Oppikirjojen mukaan diabeetikkoäitien
vauvat olivat isokokoisia kesko-
Tuula Ala-Ilkalle joulun
alla luovutettu kunnia­
kirja oli kuin yksi joululahjoista.
sia. Ts. kooltaan isoja, mutta sikiöiältään keskosia.
Eläkeikään ei Tuula Ala-Ilkalla ole enää kovin monta vuotta.
Uransa aikana hän on kouluttanut monta uutta kätilöä diabeetikkoäitien hoitoon. Tilanne on
siinä mielessä hyvä, että työn
jatkajia on valmiina. Mutta hän
toivoo, että jollakin olisi tulevaisuudessa, niin kuin hänellä nykyään, vastuu näiden äitien hoitamisesta.
Hän uskoo, että niin potilaalle
kuin hoitajallekin on mukavampaa, jos hoidosta pääsee keskustelemaan aina tutun hoitajan
kanssa. Yksi diabetestyön antoisa
puoli onkin juuri siinä, että potilassuhteet ovat usein pitkäaikaisia. Sama äiti voi olla potilaana
useamman raskauden aikana. n
Kehitysvammahuollon yt-neuvottelut
päätökseen – ei irtisanomisia
P
ohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kehitysvammahuollon henkilöstöä koskevat yt-neuvottelut aloitettiin 7.10.2014 ja saatiin päätökseen 3.12.2014.
Neuvottelujen lopputuloksena kehitysvammahuollosta vähennetään 44,5 henkilön työpanos. Henkilöstövähennykset to-
teutetaan siirtämällä 21 työntekijää kehitysvammahuollosta
sairaanhoitopiirissä vapautuneisiin muihin tehtäviin, kahdeksan
työntekijää siirtyy asukkaiden
mukana liikkeenluovutuksella
yksityiselle palveluntuottajalle.
Muut vähennykset tapahtuvat
mm. eläkeratkaisujen kautta. Irtisanomisia ei tule.
Henkilöstön vähentämistarve
perustuu kehitysvammahuollon
rakennemuutokseen, jossa kehitysvammahuollon laitosasumista vähennetään valtioneuvoston
periaatepäätöksen mukaisesti.
Tahkokankaan palvelukeskus
keskittyy tulevaisuudessa erityisesti kehitysvammaisten tutkimus-, kuntoutus-, hoito- ja krii-
sipalveluihin. Yt-neuvottelut sujuivat hyvässä yhteistyössä kaikkien neuvottelun osapuolten
kanssa, mistä henkilöstöjohtaja
Juha Jääskeläinen haluaa
työnantajan puolesta lausua erityiset kiitoksensa. n
PO H JAN PII R I 1 / 2 0 1 5
15
K U VAT T i i n a M ä k i
Kesärekry Kotkassa suurmenestys
Sairaalan toimintaa esiteltiin
HELLYYDELLÄ JA HUUMORILLA
V
uoden 2015 Kesä­rekry
-tilaisuus kokosi tammikuussa ravintola
Kotkaan runsaasti kesätöistä kiinnostuneita. Eri yksiköt esittelivät toimintaansa tiedolla ja tunteella, hellyydellä ja
huumorilla. Mukana olivat mm.
OSYP, Kardiologia, Sisätautien
teho-osasto, Psykiatria, Lapset ja
nuoret, Syöpätautien ja hematologian pkl, Sapa ja Välinehuoltokeskus sekä Kesle, Kirurgia / os7,
os8, Kirurgian klinikan Kesätyöntekijän perehdytyskäytännöt
-hanke oli myös edustettuna.
16
P OH J ANP IIRI 1/2015
Avauspuheenvuoron piti rekrytointipäällikkö Sari Hirsikangas, jota seurasi hallintoylihoitaja Pirjo Kejosen puheen­vuoro.
Sähköinen haku www.ppshp.
fi/kesätyöt on tänä vuonna käytössä ensimmäistä kertaa. Haku
avautui Kesärekry-tapahtuman
jälkeen ja on avoinna siihen asti,
kunnes kesätyöntekijät on saatu
hankittua. n
Rekrytointipalvelut kiittää
kaikkia tapahtumaan
osallistuneita, teitte
päivästä onnistuneen!
Bayerin tarkat verensokerimittarit
Nyt saatavilla alueellasi!
Tarkkuudella on väliä!
Nykyiset hoitosuositukset vaativat tarkat verensokeritulokset, joiden avulla
insuliinin annostelu on tarkempaa ja vältetään vakavat hypoglykemiat.
Vuonna 2013 julkaistiin uusi ISO-standardi, jossa mittareilta vaaditaan
entistä parempaa tarkkuutta. Uusi ISO-standardi sallii ±15% vaihteluvälin
tuloksiin. Aikaisempi standardi salli ±20% vaihteluvälin. Kaikki Bayerin
CONTOUR® NEXT -tuoteperheen verensokerimittarit ovat
ISO-standardin vaatimuksia tarkempia. Tarkkuus jopa ±10%1,2,3.
Jos verensokeriarvosi on 10,1 mmol/l,
tulos voi vaihdella riippuen mittarin tarkkuudesta:
12.1
mmol/L
8.1
11.6
mmol/L
11.1
mmol/L
9.1
8.6
mmol/L
mmol/L
mmol/L
Mahdollinen tulos
Mahdollinen tulos
Mahdollinen tulos
Vanhan 2003
-standardin
sallima
vaihteluväli
±20%
Uuden 2013
-standardin
sallima
vaihteluväli
±15%
CONTOUR® NEXT
-verensokeriliuskojen
vaihteluväli
vain ±10%
12.5
mmol/L
10.1
mmol/L
Todellinen
arvo
8.0
mmol/L
Tarkkuudella on merkitystä
myös hypoglykemiatapahtumissa
Virheet
verensokerin
omaseurannassa
voivat aiheuttaa
sen, että
hypoglykemiset
tapahtumat
jäävät
huomaamatta
Huomaamatta
jääneet
hypoglykemiat
(≤ 3,9 mmol/l)
Virheet
verensokerin
omaseurannassa*
(%)
0%
5%
0%
10%
3,5%
15%
5,5%
20%
* Verensokerin virheen määritelmä ISO 15197:2003
-tarkkuusstandardin mukaan
GRØSET™ 03.15.A.FI
Varmista mittarisi tarkkuus
Pyydä Bayerin mittaria omasta hoitopaikastasi!
Bayer Diabetes Care asiakastuki. Puh:0800 172 227. Sähköposti: [email protected]
www.diabetes.bayer.fi
1.Bernstein R, Parkes JL, Goldy A, et al. A new test strip technology platform for self-monitoring of blood glucose. J Diabetes Sci Technol. 2013;7(5):1386-99. 2. ISO 15195:2013
3. Harrison, Brown, Warchal-Windham et al. Accuracy Evaluation of a New Platform of Blood Glucose Monitoring Systems With the CONTOUR NEXT Test Strip. Poster presented at the 6th international conference on Advanced Technologies & Treatments for Diabetes (ATTD), 27 February-2 March 2013, Paris, France.
®
Verenglukoosin
seurantajärjestelmä
Verenglukoosin seurantajärjestelmä
Verenglukoosin
seurantajärjestelmä
TEKSTI Liisa A hlstén
K U VAT T i i n a M ä k i
Kuntoutuksen seuraava askel
Kuntoutus kiinteämmin
OSAKSI HOITOPROSESSIA
Lääkärin kierto
vaativan kuntoutuksen
osastolla (Osasto 1).
Kuvissa vasemmalta
apulaisylilääkäri
Anne Saari, perus­
hoitaja Mika Huitula,
ylilääkäri Mauri Kallinen ja erikoislääkäri
Aki Vainionpää.
Lääkinnällisen kuntoutuksen toimialaan kuuluvat kuntoutustutkimus- ja
erityispoliklinikat, aivovamma-, selkäydinvamma-, spastisiteetti-pkl sekä
kuntoutusosasto, hengityshalvausyksikkö, kurssiyksikkö, kuntoutuksen
ostopalvelutoiminta ja ammattitautien poliklinikka.
L
ääkinnällinen kuntoutus on haasteiden edes-
sä. Potilasmäärät kasvavat ja potilailla on
entistä monitahoisemmat kuntoutuksen tarpeet. Sairaalassa
potilas on nykyisin yhä lyhyemmän aikaa, mutta kuntoutus aloitetaan usein jo sairauden akuutissa vaiheessa. Akuuttilääketiede on kehittynyt ja se on johtanut
tilanteeseen, jossa yhä vaikeavammaisempia kuntoutettavia
on entistä enemmän.
Hoidon painopisteen ollessa
avohoidossa potilaita pidetään
sairaalassa nykyisin niin vähän
aikaa kuin se vain on mahdollista. Tämä haastaa kuntoutuksen
kehittämistä, jossa tavoitteena
on yhä asiakaslähtöisempien ja
vaikuttavampien toimintamallien luominen.
”Akuuttihoidon jälkeen vali-
18
P OH J ANP IIRI 1/2015
tettavasti kaikki potilaat eivät
saa riittävästi toimintakykyä tukevaa kuntoutusta. Jatkohoito ja
-kuntoutus toteutetaan usein
paikoissa, joissa on riittämättömästi kuntoutukseen kohdistettuja resursseja”, ylilääkäriksi
OYS:n lääkinnällisen kuntoutuksen yksikköön Keski-Suomen
keskussairaalasta syyskuussa
2012 siirtynyt Mauri Kallinen
toteaa.
”Joillakin potilasryhmillä asiat ovat paremmin, esimerkiksi
selkäydinvammaisten kuntoutus
toimii vuonna 2011 tulleen asetuksen velvoittamana keskitetysti ja on tällä hetkellä hyvissä kantimissa. OYS toimii yhtenä kolmesta valtakunnallisesta selkäydinvammakeskuksesta, joihin
on keskitetty selkäydinvammapotilaiden akuuttihoito ja välitön
kuntoutus”, hän jatkaa.
Moniammatillinen
työskentely tarvitsee
yhteisen näkemyksen
Sairaalassa lääkinnällinen kuntoutus on perinteisesti moniammatillista toimintaa. Lääkäreiden
lisäksi tarvitaan mm. kuntoutusohjaajia, toimintaterapeutteja,
puheterapeutteja, fysioterapeutteja ja sairaanhoitajia. Uutena
kuntoutussuunnittelijana aloittaneen Ulla Jämsän mukaan
asiakaslähtöisen kuntoutuksen
haasteena on se, että jokaisella on
pyrkimys katsoa potilasta omasta
ammattitaustastaan käsin, jolloin yhteinen kuntoutuksen viitekehys puuttuu. Kuntoutuksen
suunnittelun pohjana tulisi olla
yhteinen tulkinta ja ymmärrys
potilaan tilanteesta.
Lähtökohtaisesti potilaan tulee olla itse mukana kuntoutus-
suunnitelmien tekemisessä, jossa määritellään kuntoutuksen
tarve ja tavoite. Kansainvälinen
ICF-toimintakykyluokitus ja sen
viitekehys tarjoaa laajan tarkastelupohjan potilaan kuntoutuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Kuntoutuksen vastuualueella onkin tarkoitus vähitellen
jalkauttaa koulutuksen ja kehittämistoiminnan kautta ICF-pohjainen viitekehys käytännön
kuntoutustyöhön.
Ulla Jämsän mukaan kuntoutuspalveluiden kehittämisessä
tarvitaan uudenlaista asiantuntijuutta ja yhteistyötä, mikä tulee esille myös hänen vastikään
valmistuneessa väitöskirjatutkimuksessaan. Kuntoutuksen toimintamallien kehittämiseen tarvitaan yhteistä teoreettista näkemystä kuntoutuksen ilmiöistä,
tavoitteista ja kuntoutuksen
toteuttamisesta. Kuntoutuksen
asiantuntijuus edellyttää ammattirajoja ja eri hallinnon rajoja ylittävää verkostotyötä.
OYS:ssa työskentelee eri erikoisaloilla yhteensä 21 kuntoutusohjaajaa, jotka huolehtivat
potilaiden kuntoutusprosessin
edistymisestä. He sijoittuvat
hallinnollisesti omille erikoisaloilleen, mutta lääkinnällisellä
kuntoutuksella on kuntoutusohjauksen koordinointi- ja ohjausvastuu. Kuntoutusohjaajan työ
nähdään tärkeänä erikoissairaanhoidon sisällä kuntoutuksen näkökulman esille tuomisessa. Kuntoutusohjaaja on myös
tärkeä yhdyshenkilö erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välisessä yhteistyössä.
Ensitieto- ja sopeutumisvalmennuksella eväitä
sairauden kanssa
elämiseen
Yksi lääkinnällisen kuntoutuksen
toimintamuodoista on ryhmämuotoinen potilasohjaus eli ensitieto ja sopeutumisvalmennus.
”Ensitieto- ja sopeutumisvalmennuksen tarkoitus on lisätä
valmiuksia sairauden/toimintarajoitteen kanssa elämisessä. Ensitieto ja sopeutumisvalmennus
tukee toimintakyvyn ylläpitämistä ja auttaa uusien toimintamal-
lien luomisessa. Tiedon saanti
sairaudesta ja sen hoidosta, kuntoutuksesta ja tukitoimista antaa
valmiuksia sisällyttää sairaus
omaan elämään kuuluvaksi ja lisätä oman elämän hallintaa. Ryhmämuotoinen toiminta mahdollistaa myös kokemusten jakamisen ja vertaistuen”, ensitieto- ja
sopeutumisvalmennustoiminnan
koordinoinnista ja kehittämisestä nykyisin vastaava suunnittelija
Eeva-Leena Laru kertoo.
Eeva-Leena Larun mukaan
ensitietopäivien ja kurssien merkitys on ymmärretty erikoisaloilla. Hän arvioi kurssien merkityksen korostuvan tulevaisuudessa
yhä enemmän. Tähän vaikuttaa
se, että hoitoaikojen lyhentymisen
vuoksi aikaa ja resurssia ohjaukselle ja tuelle ei ole aina riittävästi.
Myös ihmisen kyky ja mahdollisuudet vastaanottaa tietoa ja ohjausta välittömästi diagnoosin
varmistuessa on rajoittunut.
OYS:ssa järjestetään vuosittain noin 50 kurssia pitkäaikaissairaille tai vammautuneille aikuisille, nuorille ja lapsille. Lasten
kurssit ovat aina perhekursseja,
joihin vanhempien lisäksi osallistuu myös sisaruksia. Ensitieto ja
sopeutumisvalmennuskurssien
järjestäminen on erikoisalojen
vastuulla. Lääkinnällisen kuntoutuksen rooli on toiminnan koordinointi ja kehittäminen. n
ICF
• Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden
kansainvälinen luokitus tunnetaan lyhenteellä ICF
(International Classification of Functioning ,
Disability and Health).
• ICF-luokitus tarjoaa yhtenäisen, kansainvälisesti
sovitun kielen ja viitekehyksen, jolla eri ammattiryhmät voivat kuvata asiakkaan toimintakykyä sekä
sitä edistäviä, määrittäviä ja rajoittavia tekijöitä.
• Asiakaskeskeisen kuntoutusprosessin arviointiin
tarvitaan tavoitteellista moniammatillista ja
monialaista lähestymistapaa.
• ICF-luokitus parantaa eri toimialojen ja hallinnonalojen välisessä verkostoituvassa yhteistyössä
tapahtuvaa kommunikaatiota.
• ICF-viitekehys itsessään ei ole toimintakyvyn
arvioinnin mittari, mutta sen pohjalta on kehitetty
arviointimenetelmiä ja työkaluja.
• ICF:n avulla voidaan suunnitella moniammatillista
työnjakoa.
• ICF -luokitus korostaa asiakkaan toimintakyvyn
tarkastelussa yksilöllisten tekijöiden rinnalla myös
tilanne- ja ympäristötekijöiden vaikutusta. Ihmisen
toimintaa ja osallisuutta yhteiskunnassa ja jokapäiväisessä elämässä kuvataan terveydentilan ja
ympäristön vuorovaikutuksen pohjalta.
• ICF lisää asiakkaan osallisuutta omassa kuntoutusprosessissa.
• ICF tuo lisäarvoa kuntoutuksen vaikuttavuuteen.
Kuntoutussuunnittelija
Ulla Jämsä (ylärivi vas.) ja
suunnittelija Eeva-Leena Laru
yhteispotretissa kuntoutustutkimuspoliklinikan moniammatillisen työryhmän kanssa.
Lisäksi vas. ylärivissä sairaanhoitaja Virpi Niemi, ammatilliset kuntoutusneuvojat Olive
Heikkilä ja Pirkko Haapakoski, erikoistuva lääkäri Heidi
Raitanen, toimintaterapeutti
Ruut Saarinen.
Alarivi (vas.) fysioterapeutti
Tuija Savolainen, psykologi
Ritva Rauhala, erikoislääkärit
Anna-Maija Kauppila ja
LL Tero Raiskila.
PO H JAN PII R I 1 / 2 0 1 5
19
TEKSTI Liisa A hlstén
K U VAT T i i n a M ä k i
Laboratoriolääkäri SALAPOLIISINA
NordLabissa annetaan laboratoriolääketieteen opetusta lääkärien peruskoulutuksessa,
samoin kuin kliinisen kemian ja kliinisen mikrobiologian erikoislääkärikoulutusta
yhteistyössä Oulun yliopiston ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kanssa.
Y
ksi erikoistumiskoulu-
olevista lääkäreistä on aiemmin
yliopistolla tutkijana
työskennellyt Päivi Myllynen.
Tällä hetkellä hän on sijoitettuna
aineenvaihduntasairauksia tutkivaan laboratorioon. Myöhemmin erikoistumiskoulutuksessa
hänellä on vuorossa muun muassa verikeskus ja hematologia.
”Aineenvaihduntasairauksien
tutkiminen on tuntunut tosi kiinnostavalta, mutta odotan mielenkiinnolla myös jaksoja, joissa
pääsen syventymään esimerkiksi
verikeskuksen toimintaan ja hematologiaan”, hän sanoo.
Päivi Myllynen pitää hyvänä
sitä, että hän saa ensin itse katsoa analyysin tuloksia ja tehdä
niistä omia päätelmiään. Ohjaus
toimii hyvin ja lausunnot annetaan yhdessä ylilääkäri Leila
Ristelin kanssa. Erikoistumisopintoihin liittyy käytännön
20
tuksessa
P OH J ANP IIRI 1/2015
työskentelyn lisäksi erilaisia seminaareja, myös ulkopuolisiin
koulutuksiin on mahdollista
osallistua.
Lääkäri, joka ei näe
potilastaan
Aineenvaihduntasairauksia tutkiva lääkäri ei itse tapaa potilaitaan lainkaan, näytteetkin hän
saa nähtäväkseen vasta analyysin
jälkeen. Kun lapsella esimerkiksi
on kehitysviivästymää, saattaa
lastenlääkäri miettiä, onko sen
taustalla mahdollisesti joku aineenvaihduntasairaus ja lähettää
näytteen laboratorioon tutkittavaksi.
Erilaisia aineenvaihduntasairauksia on satoja, mutta tapaukset ovat harvinaisia. Laboratoriolääkärin työ onkin vähän kuin
salapoliisin työtä. Nämä ovat sairauksia, joiden erikoistutkimuksia on hankala tulkita. – Jos nii-
tä katsoo vain satunnaisesti, ei
niihin pääse syntymään tarpeeksi hyvää tuntumaa.
Esimerkiksi rasvahappojen
beta-oksidaation häiriötä ei välttämä löydetä Oulussa vuodessa
yhtään tapausta, mutta aineenvaihdunta häiriön löytyminen on
tärkeää, koska hoitamattomana
se voi johtaa potilaan kuolemaan
tai aiheuttaa kehitysvammaisuutta.
”Aineenvaihduntasairauksien tutkiminen on haastavaa ja
mielenkiintoista työtä. Se on käsityötä, toisin kuin esimerkiksi
päivystyslaboratorion automaatiolinjaston nopea koneellinen
analyysi. Olen valmistunut lääkäriksi vuonna 1999 ja väitellyt
2000-luvun alussa ja lisäksi olen
dosentti. Tutkimustaustasta on
profiilin tulkinnassa hyötyä, kun
tarkastellaan onko muutos normaalia vai ei.”, Päivi Myllynen
kertoo.
Suomessa on päätetty laajentaa vastasyntyneiden perinnöllisten aineenvaihduntasairauksien
seulontaa viiteen uuteen sairauteen. Seulonnat on jo aloitettu
Helsingissä ja Turussa, myöhemmin ne on tarkoitus laajentaa koko maahan. Synnynnäisen kilpirauhasen vajaatoiminnan seulonta jatkuu ennallaan.
”Seulontoja on järkevä kohdistaa niihin sairauksiin, joihin
tiedetään hoito. Näin voidaan
vuositasolla ehkäistä muutaman
lapsen vammautuminen tai kuolema”, Päivi Myllynen toteaa. n
Aineenvaihduntasairauksia
tutkivan lääkärin työ on
käsityötä. Päivi Myllysen
mukaan vaatii pitkää
harjoittelua, että oppii
tulkitsemaan mitkä tulos­
profiilissa ovat normaaleja,
mitkä poikkeavia löydöksiä.
T E K S T I P i e nt e n l a s t e n p e r he y k s i k ön j a l a s t e np s y k i at r i a n p ol i k l i n i k a n v ä k i
K U VAT T i i n a M ä k i
Oulun kaupungin Taide- ja Mediapajan
NUORET MAALASIVAT
SEINÄMAALAUKSET
lasten perheyksikön ja
lastenpsykiatrian
poliklinikan tiloihin
O
Taide- ja Mediapajan
nuoret maalasivat
työvalmentajiensa
Annika Nykäsen ja Kirsi Pellikan ohjauksessa kaksi seinämaalausta Pienten lasten perheyksikön ja lastenpsykiatrian
poliklinikan tiloihin. Maalaukset
valikoituivat nuorten suunnittelemien kuvaehdotusten joukosta
ja vastaanottajat saivat tehdä ehulun kaupungin
Kuvan maalarit
Essi Seppänen (vas.),
Artturi Kivelä, Helmi Kilpelä,
Kirsi Pellinen, Iida-Maria Iinatti.
dotuksia värien suhteen. Perheyksikön lapset saivat seurata
maalausprosessin etenemistä.
Maalausprojekti onnistui hienosti. Taideteokset ilahduttavat
päivittäin perheyksikön ja poliklinikan väkeä sekä tiloissa asioivia ja ovat saaneet runsasta positiivista palautetta.
Lämpimät kiitokset projektiin
osallistuneille hyvästä yhteistyöstä. n
Maalaustauolla
Anni Majava,
Susanna Salo,
Roosa Paldanius,
Anniina Liukkonen.
PO H JAN PII R I 1 / 2 0 1 5
21
TEKSTI Liisa A hlstén
K U VAT T i i n a M ä k i
Kumppanuutta yli
ERIKOISALARAJOJEN
Oulun yliopistollisen sairaalan Korva-, nenä-, kurkkutautien
klinikka on saavuttanut 50 vuoden kunnioitettavan iän.
Juhlan kunniaksi järjestettiin marraskuussa juhlasymposium
erityisvastuualueen neuvottelupäivän yhteydessä klinikan
henkilökunnalle sekä Oulusta valmistuneille erikoislääkäreille.
S
ymposiumin tervetuli-
lausui professori Olli-Pekka
Alho, jonka jälkeen
professori Antti Palva kuvaili
miten lääninsairaalasta tuli yliopistosairaala. Muutosten vuosikymmenistä kertoi dosentti
Jukka Luotonen.
Juhlakahvien ja syntymäpäiväkakun jälkeen siirryttiin nykypäivään. Korva-, nenä-, kurkkutautien tulevaisuutta raotti kehittämispäällikkö, erikoislääkäri
Tuomas Holma ja pään ja kaulan alueen syövän hoidon ajankohtaisista näkymistä kertoi ylilääkäri Petri Koivunen.
aissanat
Foniatria korvaklinikan
kumppanina
Juhlasymposiumissa puhuneen
LT Mirja Luotosen mukaan
foniatriaa erehdytään usein pitä-
Korva-, nenä-,
kurkkutautien
tulevaisuudenkuvia
valotti kehittämis­
päällikkö, erikois­
lääkäri Tuomas
Holma.
22
P OH J ANP IIRI 1/2015
mään korvatautien suppeana erikoisalana, mutta aina se on ollut
itsenäinen erikoisala, tosin lääkärimäärältään pieni. Foniatreja
on Suomessa vain noin kolmisenkymmentä.
Erityisesti Oulussa yhteistyö
korva-, nenä- ja kurkkutautien
klinikan kanssa on ollut todella
läheistä, niinpä Foniatrian yksikkö, jota oululaiset mieluummin
kutsuvat audiofoniatrian yksiköksi, oli mukana juhlimassa yhdessä korvatautien klinikan
kanssa.
Oulun ja Tampereen yliopistosairaalat olivat 90-luvun puoliväissä ensimmäiset sairaalat
Suomessa, joissa alettiin laittaa
monikanavaisia sisäkorvaistutteita aikuisille. Lapsille ensimmäiset istutteet laitettiin vuonna
1997. Tähän liittyvä leikkaustoiminta on alusta asti ollut korvalääkäreiden tehtävänä foniatrian
yksikön vastatessa kuntoutuksesta.
Viittomakielisten keskuudessa istutteiden tarpeellisuudesta
käytiin aikoinaan ankaraa keskustelua. Viittomakielisten vastustuksen toisaalta ymmärtää,
koska sisäkorvaistutteiden myötä viittomakielisten määrä vähenee ja niiden kommunikaatioympäristö, joille istutetta ei syystä tai toisesta voida laittaa, koko
ajan supistuu.
Kuulevat vanhemmat
haluavat lapselleen
sisäkorvaistutteen
”Kuuroista lapsista yli 95 prosenttia syntyy kuuleville vanhemmille, enkä ole heidän keskuudessaan tavannut yhtään
vanhempaa, joka ei olisi halunnut lapselleen sisäkorvaistutetta”, Mirja Luotonen kertoo.
Yleensä kuulo pystytään sisäkorvaistutteella saamaan sellaiselle tasolle, että se vastaa lievää
kuulovikaa ja näin ollen lapsi
pystyy oppimaan vanhempiensa
kielen. Istute pyritään laittamaan noin vuoden iässä. Mutta
jos lapsi kuulee aluksi, mutta
kuulo myöhemmin heikkenee,
voidaan istute laittaa myöhemminkin.
”Vastasyntyneiden
systemaattisen kuulonseulonnan ansiosta kuuloviat havaitaan nykyisin aiempaa varhaisemmassa
vaiheessa. Aikaisemmin kuulovika saatettiin huomata vasta 4–5
-vuotiaana, kun alettiin tutkia,
A I K U I S T E N L I H AV U U D E N A L U E E L L I N E N H O I TO K E TJ U
P O H J O I S-P O H JA N M A A N S A I R A A N H O I TO PII R I SS Ä
Mirja Luotosen
aiheena Korva-, nenä-,
kurkkutautien klinikan
juhlasymposiumissa oli
50 vuotta foniatriaa.
Juhlakahveja juotiin
Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan
aulassa.
hoitoketjut
TEKSTI Mar t ti A hlstén
Aikuisten lihavuuden hoidolle
uusi hoitoketju
Aikuisten lihavuus on yleinen ja vaikea ongelma. Sille on julkaistu
Foniatria on
monipuolinen erikoisala
Kommunikaatiokeskus Tikoteekki on perustettu OYS:n Foniatrian yksikköön kaikkein vaikeavammaisimpien avuntarpeen
tyydyttämiseksi. Puheterapeutin
vetämästä keskuksesta lainataan
apuvälineitä tietokoneavusteisen
kommunikoinnin, kuntoutuksen
ja opiskelun tueksi.
Iso osa foniatrin potilaista on
aikuisia. Esimerkiksi äänihäiriöpotilaat ovat kasvava potilasryhmä. Opettajat, papit, näyttelijät,
laulajat ja monet muut, joiden
pääasiallinen työväline on oma
ääni, saattavat tarvita foniatrian
alan asiantuntemusta, että pärjäisivät työssään.
Niin äänihäiriöpotilaiden
kuin muidenkin kohdalla pyritään siihen, että terapiakäyntejä
on mahdollisimman vähän ja
omatoimista kotona tapahtuvaa
harjoittelua mahdollisimman
paljon.
Foniatrian yksikön toiminta
on hyvin moniammatillista. Lääkäreiden lisäksi siellä työskentelee mm. puheterapeutteja, kuulontutkijoita eli audionomeja,
psykologeja, kuntoutusohjaajia,
hoitohenkilökuntaa ja erityislastentarhanopettaja. Moniammatillinen yhteistyö on Mirja Luotosen mielestä antoisaa. Siinä
asiantuntijat voivat oppia paljon
toinen toisiltaan. n
käypä hoito –suositus, mutta hoitoketjua ei Pohjois-Pohjanmaalla
ole tähän asti ollut. Viime vuoden joulukuussa sellainen julkaistiin.
L
on vaikea ongelma siksi, että siihen
liittyy monia vakavia
sairauksia. Tärkein
niistä on tyypin 2 diabetes liitännäissairauksineen. ”Kun normaalipainoisen painoindeksi nousee
25:stä 30:een, riski sairastua diabetekseen noin viisinkertaistuu”,
erikoislääkäri, dosentti Tapani
Ebeling Oulun ylipistollisesta
sairaalasta kuvaa painonmuutokseen liittyviä riskejä. Ylipaino voi
olla myös este joidenkin ortopedisten leikkausten tekemiselle.
”Vastaavasti painon pudottaminen vähentää riskejä. Eikä silloin puhuta mistään superlaihduttamisesta vaan maltillisista,
saavutettavissa olevista kiloista.
Viiden kilon painonpudotus vähentää diabeteksen riskiä merkittävästi. Tyypin 2 diabetesta
sairastava voi suuremmalla painonpudotuksella jopa normalisoida veren sokeriarvot. Mutta
silloin hän yleensä jo tarvitsee
asiantuntijan apua tavoitteeseen
päästäkseen.”
Suurin osa lihavuuden hoitoa
tarvitsevista potilaista hoidetaan
perusterveydenhuollossa. Vastuu hoidosta on moniammatillisella hoitotiimillä ja hoidon toteutusta koordinoi terveydenhoitaja tai sairaanhoitaja. Ebe-
hoitoketjut
miksi lapsi ei opi puhumaan”,
hän toteaa.
Vastasyntyneiden systemaattinen kuulon seulonta aloitettiin
Suomessa ensimmäisenä juuri
OYS:ssa vuonna 2001. Nykyään
vastasyntyneiden kuulonseulonnat toteutuvat kutakuinkin kaikissa Suomen synnytysyksiköissä.
ihavuus
lingin mukaan ongelmana on
ollut, että terveyskeskukset eivät
ole kyenneet vastaamaan tarpeeseen riittävästi. Esimerkiksi
laihdutusryhmiä ei ole pystytty
perustamaan niin paljon kuin
olisi tarvittu.
Erikoissairaanhoito tukee terveyskeskusten työtä. Tärkeä tuen
väline on sähköinen konsultaatio, joka pystyy vastaamaan kysymyksiin nopeasti. Sairaanhoitopiiri tulee mukaan kuvaan
myös silloin, kun tarvitaan vaativaa erikoishoitoa, esimerkiksi
lihavuusleikkausta tai syömishäiriöissä tarvittavaa psykiatrista apua. Myös erikoissairaanhoidon puolella lihavuuden hoidosta vastaa moniammatillinen lihavuuden hoidon työryhmä,
jossa keskeinen toiminnan koordinoija on ravitsemusterapeutti.
Päävastuu
perusterveydenhuollolla
Hoitoketjun avulla yhtenäistetään lihavuuden hoitoa ja edistetään tarkoituksenmukaista työnjakoa erikoissairaanhoidon ja
perusterveydenhuollon välillä.
Hoitoketju on laadittu PohjoisPohjanmaalle, mutta myös muiden OYS-ervan sairaanhoitopiirien yksiköiden on mahdollista
soveltaa sitä. Hoitoketjun rungon suunnitteli moniammatillinen työryhmä, jossa oli vahva perusterveydenhuollon edustus.
Hoitoketjussa on määritelty,
millaisia hoitomuotoja ja millaisin kriteerein niitä lihavuuden
hoidossa käytetään. Hoitoketjussa kuvataan lyhytinterventio,
elintapahoito ryhmäohjauksena,
erittäin niukkaenergiainen ruokavalio osana ryhmäohjauksena
toteutettavaa elintapahoitoa, yksilöohjaus, lääkehoito ja lihavuusleikkaukset.
OYS:ssa tehdään lihavuusleikkauksia noin 60 vuodessa.
Kyseessä on elinikäinen muutos,
joka vaatii potilaalta paljon sekä
henkisesti että fyysisesti. Lisäksi
tarvitaan hyvin ohjeistettu jatkoseuranta.
”Hoitoketjussa on kirkastettu
leikkaukseen lähettämisen käytäntöjä, sillä meille on vuosien
varrella tullut varsin puutteellisia lähetteitä tyyliin: ´potilas haluaa leikkaukseen´. Leikkaus sopii vain osalle potilaista, mutta
heidän kohdallaan se on todettu
hyvin vaikuttavaksi hoitomuodoksi. Elinvuosia ja elämän laatua on tullut lisää”, Tapani Ebeling sanoo. n
Hoitoketju on alueellinen ohje sille, miten tiettyä sairautta potevien hoito ja siihen liittyvä
työnjako kannattaa järjestää. Hoitoketjut julkaistaan Terveysportin tietokannoissa, ja
suora linkki hoitoketjuihin löytyy ESKOn ”Linkit” –painikkeen alta. Pohjois-Pohjanmaan
sairaanhoitopiiri suunnittelee ja päivittää hoitoketjuja aktiivisesti
PO H JAN PII R I 1 / 2 0 1 5
23
ristikko
24
Po hja n piir i 1/2015
P OH J ANP IIRI 1/2015
Pohjanpiiri-lehden 6/2014 ristikon ratkaisu:
Ilmoita Pohjanpiirissä!
Ilmoituksellasi tavoitat
terveydenhuollon ja erikois­
sairaanhoidon osaajat ja tekijät
– päättäjät ja vaikuttajat
OYS Synnytys ja naistentautien
klinikan 50-vuotisjuhla
Tervetuloa Oulun yliopistollisen sairaalan synnytysja naistentautien klinikan 50-vuotisjuhlaan
perjantaina 8.toukokuuta 2015.
Pohjanpiiri on ammattilehti Pohjois-Pohjamaan
sairaanhoito­piirin henkilökunnalle, kuntayhtymän
luottamushenkilöille, vastuu-alueen kuntien
johdolle, terveyskeskuksille ja sairaaloille.
Päiväohjelma järjestetään klo 10.00–16.00
Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan
Leena Palotie-salissa, Aapistie 5A.
Iltajuhla klo 19.00 alkaen hotelli-ravintola
Lasaretin Aurora-salissa Kasarmintie 13, Oulu.
Lehti postitetaan myös maan kaikille sairaan­
hoitopiireille, keskussairaaloille ja terveyden­
huolto-alan keskusvirastoille sekä yrityksille.
Juhlapäivänä julkistetaan OYS synnytys- ja naistentautien
klinikan historiikki, jota voi ostaa käteisellä á 30 € päivän
aikana tai tilata [email protected]
Ilmoittautuminen päivä- ja iltajuhlaan 8.4.2015 mennessä
[email protected] tai puhelimitse 08 315 3585.
Ilmoitusasioissa
ota yhteys:
Olavi Määttä
GSM 0400 881 717
[email protected]
Seuraava
Pohjanpiiri
ilmestyy
24.4.2015
Iltajuhlaan oikeuttavia illalliskortteja voi lunastaa hintaan
á 60 € klinikkasihteereiltä. Paikkoja iltajuhlaan on rajoitetusti.
Ilmoittautumisen yhteydessä maininta osallistuuko päivä- ja/tai
iltajuhlaan ja mahdollinen erityisruokavalio.
Eila Suvanto, vastuualueen johtaja
Hannu Martikainen, professori
Ulla Puistola, professori
Jaana Roininen, vastuualueen ylihoitaja
PO H JAN PII R I 1 / 2 0 1 5
25
T E K S T I Ja a k k o A h l s t é n
K U VA T i i n a M ä k i
Muutos ei ole tapahtuma
– SE ON PROSESSI
Infektiopoliklinikan infektiotiimi oli päättänyt kehittää toimintaansa.
Pirstaleisista hoitoprosesseista sulavampaan toimintamalliin toimintojansa
kehittynyt infektiotiimi sai laatupalkinnon syksyllä 2013, mutta kehitystyö
ei päättynyt palkintoon.
kommin ja muutokset osoittautuivat jopa haitallisiksi. Esimerkiksi pelkkä epäkohtien tunnistaminen ilman korjausehdotusta
tai ratkaisua tuntui lopulta vain
kuormittavan työtä aikaisempaa
enemmän. Opimme, että on parempi etsiä ja tunnistaa kohteita,
joiden muuttaminen on mahdollista”, Hautala toteaa.
Muutos on jatkuvaa
”
Työskentelytapamme infektiopoliklinikalla oli hiljaista puurtamista, työ oli pirstaleista, työn
määrää ja laatua ei kirjattu aina
ylös. Muun muassa näitä asioita
lähdimme kehittämään paremmiksi”, apulaisylilääkäri, infektiolääkäri Timo Hautala sanoo.
Timo Hautalan lisäksi ns. infektiotiimiin kuuluvat tällä hetkellä sairaanhoitajat Riikka
Lyijynen ja osa-aikaisesti Satu
Starck, sekä sihteerit Minna
Rajala ja Seija Junnonaho.
Heidän lisäkseen infektiolääkäri
Terhi Partanen, osastonylilääkäri Heikki Kauma ja sairaanhoitaja Maarit Kanervala
kuuluivat alkuperäiseen kehitystyöryhmään. Työryhmä kirjasi
seitsemän keskeistä kohtaa, joita
tuli parantaa tai uusia.
Tätä nykyä infektiopoliklinikalla hoitoprosessit kirjataan,
26
P OH J ANP IIRI 1/2015
Infektiotiimi tällä
hetkellä – sinipaitaiset
vasemmalta oikealle:
Riikka Lyijynen, Seija
Junnonaho ja Minna
Rajala. Valkotakkiset
vasemmalta oikealle:
Heikki Kauma, Terhi
Partanen ja Timo
Hautala.
työnjako on uusittu, lähetteiden
käsittely on standardoitu, lääkehinnoittelu ja lääkelaskutuskäytännöt ovat muuttuneet, ohjeistukset on päivitetty, ajanvaraus
on järjestelmällisempää, sekä
tiedonkulku ja sisäinen kommunikaatio ovat parantuneet.
Kaikki ei kuitenkaan sujunut
mutkattomasti.
”Osa alustavista muutoksista
toteutui erittäin hyvin, osa hei-
Tällä hetkellä laatupalkintoon
johtaneista muutoksista on jo yli
vuosi aikaa. Hautalan mukaan
kehittämistyö ei kuitenkaan päättynyt palkitsemiseen. Hän sanookin, että kehittämisajattelusta on
tullut infektiopoliklinikalla toinen luonto, ja muutoksia on tapahtunut viimeisen vuoden aikana, ja varmasti myös jatkossa.
”Tämä hanke stimuloi meitä
erilaiseen ajattelutapaan, ja se on
jatkunut osana arkipäivän työtä.
Se on paljon arvokkaampi tulos
hankkeelle kuin itse palkinto. Eikä se myöskään näy pelkästään
meissä, vaan myös esimiehet
suhtautuvat meihin paljon positiivisemmin. Olemme heille, ja
erityisesti laatupäällikkö Helena Väänäselle kiitollisia saamastamme tuesta”, Hautala
summaa.
Hautala on tyytyväinen siitä,
että poliklinikalle on saatu täysipäiväinen sihteeri, joka hänen
mukaansa tuo korvaamattoman
työpanoksen poliklinikan toimintaan. Sihteeri esimerkiksi
ohjelmoi potilasaikoja ja hoitaa
ajanvarauksia.
”Joka ikisen potilaan hoitoon
tarvitaan suuri määrä erilaisia
sihteeritoimintoja. Kun hoitajan
ei tarvitse huolehtia niistä, vaan
hoitaja voi keskittyä hoitajan
työhön eikä sihteerin toimiin,
paranee työteho huomattavasti”,
Hautala sanoo.
Vaikka toimintaa poliklinikalla onkin haluttu optimoida, se
järkkyy helposti. Poliklinikalla ei
juuri ole enempää kuin yksi
edustaja ammattiryhmää kohti,
näin ollen siinä ei ole särkymävaraa. Jatkossa pitäisi pyrkiä siihen, että infektiosairauksien poliklinikka kykenisi esimerkiksi
kouluttamaan kaikkien ammattiryhmien osaajia Pohjois-Suomen tarpeisiin.
Toimintaa ei toistaiseksi ole
pystytty kehittämään esimerkiksi erikoistuvien lääkäreiden ja
sairaanhoitajien koulutuksen
tarpeita vastaavaksi. Hautalan
mielestä tavoitteena tulisi olla aikaisempaa ammattimaisemmin
toimiva infektiosairauksien poliklinikka, mikä pystyisi korkeatasoisesti palvelemaan infektioalan erityiskysymyksissä. Tähän
tavoitteeseen on vielä matkaa.
Laatupalkinnosta tulleet rahat käytettiin työryhmän ja henkilökunnan virkistäymistarkoituksiin. Laatupalkintoon johtaneen prosessin immateriaaliarvo
on kuitenkin Hautalan mielestä
ehtymätön.
”Jos tästä työ- ja toimintatapojen kehittämisestä tulee meille
jatkumo, niin se palkitsee aina itsensä aina uudestaan”, Hautala
tuumii. n
Terveyden edistämisen koordinaattori Leea Järvi luovutti
kunniakirjan sairaanhoitopiirin henkilöstöpalveluille.
Vastaanottamassa työhyvinvointipäällikkö Oili Ojala ja
terveysliikunnan suunnittelija Minna Keskitalo.
T E K S T I JA K U VAT M a r t t i A h l s t é n
PPSHP HOPEATASOLLE
savuttomuuden edistämisessä
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri (PPSHP)
on saanut kansainvälisen tunnustuksen
työstään savuttomuuden edistämiseksi.
K
luovutustilaisuus alkaa, mutta
luvattua täytekakkua
ei näy missään. Sitä
etsittäessä on aikaa muistella
menneitä, palata aikaan, jolloin
sairaaloissa poltettiin surutta. Yksi muistelee, että tupakan tuoksu
oli päällimmäisin vaikutelma uudella työpaikalla sairaalassa. Joku
tietää lääkärin, joka savutteli potilasta tutkiessaan. Tupakoinnissa ei ollut mitään kummallista.
Ravintoloissa poltettiin, autoissa
poltettiin, työpaikalla poltettiin,
kodeissa poltettiin.
Muisto sairaalan tupakkahuoneista nostattaa kylmiä väreitä.
Haju oli kamala, seinät kellersivät ja ikkunat olivat tahmaisia savuttelun jäljiltä. Kuitenkin henkilökunta saattoi auliisti tupakkahuoneisiin ne potilaat, jotka pystyivät liikkumaan huonosti.
Nykyinen periaate on, että
omin avuin pitää selvitä, jos on
unniakirjan
pakko tupakoida. Mutta sitä ei
voi enää tehdä tupakkahuoneessa. Ne on poistettu. Nyt mennään
ulkona sijaitseviin tupakointikatoksiin. Visalaa lukuun ottamatta sairaanhoitopiirin kahviloissa
ei enää edes myydä tupakkaa.
Henkilökunnan keskuudessa
savuttomuus aiheutti aluksi ristiriitaisia tunteita. Ihmisiä hoitamaan koulutetut ammattilaiset
toki tunsivat tupakoinnin vaarat,
mutta monen mielestä henkilökohtainen valinnanvapaus oli
niin suuri arvo, että siitä ei haluttu luopua. Kiusaamiseksikin savuttomuus koettiin. Nykyään tällaisia keskusteluja ei enää käydä.
Painopiste potilaiden
savuttomuuteen
Kakku löytyy. Se ei ole ollut hukassa, vaan toisessa neuvotteluhuoneessa. Saadaan kahvia kuppeihin ja kakkua lautaselle. Pääs-
tään varsinaiseen asiaan: kansainvälinen verkosto ”Global
network for tobacco free health
care services” on myöntänyt
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirille kunniakirjan sen
johdosta, että PPSHP on tehnyt
pitkäjänteistä työtä savuttomuuden edistämiseksi sairaaloissaan
ja saavuttanut tässä työssä hopeatason.
Verkosto arvioi savuttomuustyötä kahden vuoden välein sairaaloissa tehtävän itsearvioinnin
avulla. Hopeataso on hyvä saavutus, mutta kulta kiiltää silmissä. Sille nousemista varten pitäisi tehostaa potilaiden parissa
tehtävää savuttomuustyötä. Tähän asti painopiste on ollut henkilökunnassa. Henkilökunnan
savuttomuuden saralla toiminta
tehostuu, sillä hiljattain käyttöön
otettu sähköinen työhyvinvointipalvelu tukee savuttomuutta.
Potilastyön tehostamista varten pitäisi parantaa siihen liittyvää koulutusta ja valmennusta,
jotta henkilökunta osaisi ottaa
tupakan puheeksi potilastilanteissa, jakaa lopettamispäätöstä
tukevaa informaatiota ja toteuttaa lyhytinterventioita. Tupakan
myynti Visalassa pitäisi lopettaa,
mutta siitä jouduttaneen vielä
vääntämään, sillä nykykäytännölle on joidenkin mielestä hyvät
perustelut.
Kiitos kuuluu kaikille
Kahvit on juotu ja kunniakirja
luovutettu. On johtopäätösten
aika. Ensimmäinen on se, että
savuton sairaala on koko henkilökunnan yhteinen ponnistus ja
saatu tunnustus kuuluu kaikille
työntekijöille.
Toinen johtopäätös on, että
savuttomuustyö potilaiden keskuudessa pitäisi organisoida tehokkaammin. Siitä vastaavat savuton sairaala -seurantaryhmä ja
terveyden edistämisen työryhmä. Ryhmät ovat moniammatillisia ja mukana on muutama
konkari, joka on puhunut savuttomuuden puolesta jo muinaisella 1970-luvulla.
Kaikki työryhmien jäsenet eivät olleet päässeet paikalle, joten
kakkua jäi vielä jäljelle sen verran, että siitä olisi voinut ottaa
mukaan evääksi. Ehkä joku ottikin. Kukaan ei käynyt välillä tupakalla. n
PO H JAN PII R I 1 / 2 0 1 5
27
R a i m o, R a mpp a , K a r hu
e v p -v ar a s to n h oit aja K6 R 20
Piirtäjä, Teija Estabrook, on freelancer fysio­terapeutti, joka on ollut töissä
OYS:ssa ja Tahkokankaalla.
tikulla silmään – vanhoja muistellen
Ramppa kalakattaa,
A
iemmin kerroin Kempasta jo-
ka oli kuljetuksessa jonkun
aikaa töissä ja sekin teki
jekkuja jotka monet senaikaiset (v.-74-75) Ouksissa olleet muistaa kun ne oli ihan yleisessä tiedossa.
Sitä ruumiskärrylläjuttua en nyt ennään kerro, sen oon jo kertonu.
Kerran tulin töihin varaston pitkää
käytävää pitkin ja huomasin jotain outoa käytävän päässä. Kemppa seiso
päällään ku patsas ja ku mää kysyn että
mitä nää oikeen siinä vänkkyröit nii ei
tuo vastannu mittää vaan muina miehinä alako poriseen. Semmosia kummia
piirteitä oli sillä.
Hän meni YK-joukkoihin sitte OYKSin jäläkeen. Oliko se sotamies vai jääkäri sotilasarvoltaan, kummiski alusta
piti ura alottaa.
Mää lähetin kohta hälle kirjeen ja
päällekirjoitus oli: Ylikersantti Kemppainen ja osote lisäksi.
Ei menny monta päivää ku tuli vastauskirje. Jos joku voi kirjoittaa ”viha-
myös vuonna 2015
silla kirjaimilla” nii tämä kirje oli semmonen. Oli painunu kirjaimet syvvään
paperiin ku tekstiä luin. Oli kuulemma
kapiaiset kenkkuillu että sitä ollaan kotisuomesa kehuttu olevan oikeen ylikessu, eikä ollu puolustelut auttanu. Laatusanoja mun kirjeestä riitti. Ei me silti
vihosa oltu, ei lainkaa, meilloli samanlainen huumori ja se jatku vaa.
Kemppa oli samanlajin harrastaja ja
kouluttaja ku määki, laskuvarjohyppyjen. Eka kerran vedimme Kempan kans
hyppykurssin just sillon OYKS:in aikaan
vuonna 1974 Raatin nuorisotalolla.
Muuten, siinä Kempan lähettämäsä
kirijeesä luki isosti:
Keinosiementäjä Raimo Karhu, semmosta huumoria, ja kyllä me naurettiin
ku tavattii.
Ps. Uudevuoden raketit on ammuttu.
Minäki ammuin poikasena raketin, kotona, sisällä. Verhot palo.
Jo s ha luat t a r jot a mu i stel m ia si Pohja n­­pi i r i i n, ot a yhte y t t ä toi m it u k se en
sä h köp o st i l la ma r t t i.a h l [email protected] i t a i pu hel i mel la 050 0 5 82 5 88
28
P OH J ANP IIRI 1/2015
Ps. 2
Ei näy käypäläisiä kylässä, nallen
nurkassa notkumassa...
vaan en sittenkään taija surra, en
vetistellä valtoimenaan...
onhan päivä huomennakin, päivä
päivien joukosa...
silloimpa toiveeni ilmoille päästän,
sanan syömmeni sopukoista...
jospa toiveeni toteutuisi, pyyntöni
näkyväks pyörähtäisi...
ilo ois vieraana koko vuuen, kieli
kalkattais riemusta...
eukkoki onnesta hyppelis, ihan ilosta
innostuis...
muorini karhuska kaunokainen,
syömmeni ilo ainokainen...
ei laskisi aurinkoinen, kurkkisi kuu
korkeintansa...
mieleni taas hyvästä hyrräis, kuperkeikkaa kuuskymppinen heittäis...
ootampa innolla aikaa tuota, maltappa
vähän oi syömmeni pieni...
kohta jo huominen näyttävi tieni!!! n
HALO-neuvottelukunta
KAKSI UUTTA HALO-suositusta
HALO-neuvottelukunta antoi 4.12.2014 kaksi uutta suositusta terveydenhuollon
menetelmien käytöstä Suomessa.
Ompeleeton bioläppä
aorttaläppäahtauman hoidossa Terveydenhuollon menetelmää voi käyttää
harkiten. Voidaan käyttää vaihtoehtona korkean
riskin aorttaläppäahtaumapotilailla sekä mini­
avausten yhteydessä.
Vaikuttavuus: Tutkimusnäyttö perustuu pieneen määrään kaltaistettuja vertailututkimuksia ja pieniin
potilassarjoihin. Satunnaistetut tutkimukset ja pitkä­
aikaistulokset puuttuvat. Lyhytaikaiskuolleisuus ei eronnut perinteisestä läppäleikkauksesta.
Turvallisuus: Lyhytaikaisen seurantatiedon perusteella
ompeleeton leikkaus on vähintään yhtä turvallinen kuin
perinteinen läppäleikkaus. Aortan sulkuaika ja sydänkeuhkokoneen käyttöaika ovat lyhyempiä kuin perinteisessä läppäleikkauksessa. Miniavaustekniikka on mahdollinen useammalle potilaalle.
Kustannukset: Ompeleettoman aorttaläpän hinta on
noin 5 000 euroa, perinteinen läppäproteesi maksaa noin
1 500 euroa ja TAVI-läppä 20 000 euroa. Kokonaiskustannuksista ei ole vertailuja.
Työnjako: Suositellaan hoitomenetelmän valintaa kardiologien ja sydänkirurgien yhteistyönä.
Seuranta: Toimenpiteestä on käytetty koodia FMD10,
aorttaläpän korvaaminen bioproteesilla tai FMD96, muu
aorttaläpän proteesileikkaus. Omaa toimenpidekoodia on
haettu koodistopalvelusta. Mahdollinen uusi koodi tulee
voimaan 1.1.2016.
HALO-neuvottelukunnan antamat suosituk-
Uloshengitysilman typpioksidimittauksen (FeNO) käyttö
astman glukokortikoidihoidossa
Terveydenhuollon menetelmää voi käyttää harkiten. FeNO-mittauksesta saattaa olla vähäistä
lisähyötyä astman glukokortikoidihoidossa.
Vaikuttavuus: Satunnaistettujen tutkimusten
tulokset FeNO-mittauksen hyödystä sekä aikuisten että lasten lääkeannoksen säätelyssä ovat vaihtelevia ja FeNO:n
käytettävyys riippuu luultavasti astman fenotyypistä. Kohonnut FeNO-arvo kuvastaa eosinofiilistä tulehdusta. Hoitamattomassa astmassa korkea FeNO-arvo mahdollisesti
ennustaa hyvää vastetta inhaloitavaan glukokortikoidihoitoon. Säännöllisen glukokortikoidihoidon aikana matala
FeNO-arvo todennäköisesti ennustaa, ettei potilas hyödy
glukokortikoidihoidon tehostamisesta. Nykyinen tutkimustieto FeNO-mittauksen vaikuttavuudesta on puutteellista.
Turvallisuus: FeNO-mittaukseen ei sinänsä liity turvallisuusriskejä. Pelkän FeNO-arvon perusteella ohjattu hoito saattaisi johtaa liialliseen glukokortikoidilääkitykseen.
Seurannassa tulisi käyttää aina samaa mittalaitetta.
Kustannukset: Kannettavan laitteen veroton hankintahinta 1900 euroa; testivälineistön hinta 6,1–12 euroa/
mittaus.
Rajoitukset: Ei rutiinikäyttöön. Erikoissairaanhoidossa
astman lisätutkimuksena.
Seuranta: THL:n toimenpideluokitus: XG474
set luokitellaan liikennevalomallin mukaises-
LIIKENNEVALOT
ti. HALO-neuvottelukunta arvioi tutkimus-
Punainen: käyttöä ei suositella
näyttöön perustuen menetelmän vaikutta-
Keltainen: käytä varoen
vuutta, turvallisuutta ja kustannusta ennen
Vihreä: menetelmän käyttöä suositellaan
liikennevalon antamista.
PO H JAN PII R I 1 / 2 0 1 5
29
kiitokset
O
k iito k s et s ä h kö p o s till a: liis a.a hl s te n @ ve r bi.fi
liko tuuli lämmintä
kun olin vielä pieni?
Ja kukahan kumma se viitoitti
M
ieleenpainuneet työvuodet
OYS:ssa ovat nyt takana­
päin. On aika hyvillä mielin kiittää
muistamisesta kaikille työ­
kavereille joiden kanssa olen saanut
minunkin elämäntieni?
esimiehiäni, työkavereitani,
työskennellä Naistentautien
Elä, kun kerran elää saat,
sihteereitä ja sairaalahuoltajia
vastuualueella yli kolmen vuosi­
kyllä maailmassa
sekä lukuisia yhteistyötahoja, joihin
kymmenen ajan. Erityiskiitokset ja
maailmoja riittää.
olen saanut tutustua ja tehdä töitä
halaukset osaston 15 työkavereille
Ota ne vastaan myhäillen.
kanssanne. Olette kaikki kosketta­
järjestämästänne eläkejuhlasta,
Äläkä unohda kiittää.
neet työhistoriaani omalla,
kauniista puheista, soitosta,
– Runopoika Daniel ja Jukka Itkosen
runo 5.9.2014
arvokkaalla tavallanne. Nämä
laulusta, lahjoista ja kukista.
Töitä OYS:ssa takana lähes
40 vuotta!
Lämmin kiitos kaikille
kiitokset
kokemukset on taiteltu hellästi
muistojen kapsäkkiin. Kiitos erittäin
lämminhenkisestä juhlasta ja
kaikista muistamisista.
”Voisin tehdä mitä tahansa
enkä kumminkan tee
yhtään mitään.
Voi miten hauskaa on tehdä
työkavereille vuosien varrelta.
Toivon kaikille ammattiryhmille
ihan mitä haluaa.”
Erityiskiitos yhteisgastron väelle
tsemppiä tuleviin koitoksiin ja
- Tove Jansson
muistamisesta ja eläkejuhlista.
arvostusta jokaiseen, pieneenkin
Riitta Haaranen
L
työtehtävään.
Elämänhiekkaan painat itsesi
ämpimät kiitokset
muistamisesta
kokoisen jäljen.
Seija Tuominen
PPSHP JHL 68 ry:lle
O
kaupungeista kärkipaikalla
liikunnan terveydenedistämisaktiivisuudessa pistemäärällä 91.
Maan keskiarvo on 68 ja esimerkiksi
Helsingin pistemäärä on 82, Turun
88, Tampereen 76, Vantaan 71 ja Espoon 57. Vertailu perustuu terveyden edistämisen vertailutietokanta
TEA-viisarin tietoihin. Oulu oli ykkönen myös edellisessä vertailussa
vuonna 2012.
Liikuntajohtaja Niina Epäilys
on tyytyväinen tulokseen. Hänen
P OH J ANP IIRI 1/2015
L
ämpimät kiitokset välinehuol­
lon väelle muistamisesta
jäädessäni eläkkeelle. Jaksamista ja
Mirja Keränen
Oulu suurten kaupunkien
ykkönen terveyttä
edistävässä liikunnassa
ulu on Suomen suurimmista
Seija Kukkonen
menestystä työssänne!
Paula Karvonen
30
L
ämpimät kiitokset
mukaansa terveyden edistäminen on
Oulun kaupungin strateginen valinta
ja päättäjät ovat sitoutuneet siihen.
”Tämä tulos ei olisi mahdollinen
ilman monialaista ja poikkitoiminnallista yhteistyötä. Olennaisia ovat
myös oikeat mittarit ja niiden toteuman seuraaminen ja säännöllinen
raportointi ja arviointi. Myös edullinen hintapolitiikka sekä liikuntapaikkojen saavutettavuus ovat esimerkkejä työkaluista, joiden avulla
olemme yltäneet näin hyvään tulokseen”, Epäilys toteaa. n
TIESITHÄN, ETTÄ SINÄKIN
OLET VAPARILAINEN!
Vaparin jäseniä ovat kaikki
PPSHP:n työntekijät, eläköityneetkin. Lisää tietoa toiminnasta
ja eduista löytyy intranetistä:
henkilöstöasiat/Vapari kansio.
Vaparin seniorit:
Ritva Kärkkäinen pj. 044 050 4451
Seija Haikola siht. 0400 317 627
Paula Halonen 050 511 0686
Aulikki Inkamo 040 746 3072
Kaisu Koivunen 050 336 8220
Laila Rantsi 040 506 4031
Marja-Leena Huoviala 040 554 5328
Maija Kuivalainen 040 772 3557
Seija Raappana 0400 800 35
kiitos lahjoituksesta
kuvat OYS
Oulun normaalikoulun Koskelan
yksikkö lahjoitti Tahkokankaalle
Oulun normaalikoulu lahjoitti Tahkokankaan palvelukeskukselle. Lahjoitusrahat kerättiin koulun joka
syksyisellä perinteellä, hyväntekeväisyyskävelyllä.
Ideana on se, että oppilaat hankkivat sponsoreita
esim. vanhemmistaan/sukulaisistaan ja jokaista käveltyä kilometriä kohti sponsorit tukevat valittua hyväntekeväisyyskohdetta esim. eurolla/kilometri. Rahaa on kerätty joskus nepalilaiselle kummilapsellemme. Välillä taas on valittu paikallinen kohde, kuten
tänä vuonna Tahkokankaan palvelukeskus. n
Oulun normaalikoulun Koskelan yksikön oppilaat Saku Määttä, Ellinoora Findley, Oskari Pajunpää, Hertta Homanen, Jenni
Puumalainen, Sanni Harju ja Leevi Meriläinen luovuttivat lahjoituksen yhdessä rehtori Seija Blombergin ja opettaja Anu
Malmin kanssa. Tahkokankaan palvelukeskuksen asiakkaina vastaanottamassa olivat Miika Parviainen, Juha Alila, Virpi Baas
ja Minna Orjasniemi. Mukana tilaisuudessa myös vastaava ohjaaja Pentti Laitinen ja sosiaalijohtaja Päivi Lauri-Hettula.
Oulun yliopiston opiskelijat
lahjoittivat nuorisopsykiatrian
yksiköille
Oulun yliopiston opiskelijat lahjoittivat 7.1.2015
PPSHP:n nuorisopsykiatrian yksiköille huomattavan
(1900 €) lahjoitussumman. Lahjoitus käytetään nuorisopsykiatrialla sekä avo- että osastohoidossa olevien
potilaiden hyväksi. Nuorisopsykiatria kiittää! n
Lahjoituksen luovuttivat Oulun yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja Siiri Nousiainen ja pääsihteeri Eero Manninen.
Vastaanottajina nuorisopsykiatrian yksiköiden puolesta oh Riitta Uusikartano, sh Varpu Rautio, sh Jouko Kakko ja oh Matti
Vainiokangas. Kuvan nappasi toimintaterapeutti Oili Tolonen. Lastenpsykiatria, lasten syöpäosasto ja nuorisopsykiatria kiittävät lahjoituksista
Lastenpsykiatrian vastuualue ja Lasten syöpäosasto 51
kiittävät TiVe ry:tä eli Tie- ja vesirakennusmestarien
yhdistystä huomattavasta lahjoituksesta.
Lastenpsykiatria ja Nuorisopsykiatria kiittävät
Microsoft Mobile Oy Oulun henkilökuntaa
huomattavasta lahjoituksesta!
PO H JAN PII R I 1 / 2 0 1 5
31
henkilöstöedustajan
mietteitä
A n ne l i Pa r t a ne n
t yö s u oje lu v altu utettu
e r ikoisl ää k är i
Riitta
Kankaanpää
– Oulaskankaan
sairaalan
Vuoden
Saikkulainen
O
Saikkutoiminta on osa sairaalan työhyvinvointia lisäävää toimintaa. Vuoden 2014 Saikkulaiseksi henkilökunnasta on valittu Riitta Kankaanpää. Valinnan perustelujen lista on
pitkä ja monipuolinen. Työtoverit luonnehtivat häntä ahkeraksi, sporttiseksi
liikkujaksi, joka pitää kunnostaan huolta, osallistuu Saikun toimintaan ja innostaa siihen muitakin. Energiseksi
mimmiksi kutsuttu, nuorekas tuleva eläkeläinen liikkuu todella aktiivisesti. n
ulaskankaan sairaalan
Mitä saan
henkilökortilla?
R
kuva OYS
ahaa palkan muodossa
työpaikkaravintolasta aterian henkilökuntahintaan
sairaalan kanttiinista henkilökunta-alennuksen
vakuutusturvaa työssä ja työmatkalla
Vaparin jäsenyyden etuineen
työterveyshuollon lakisääteiset palvelut
työterveyshuollossa työnantajan erikseen ostamia palveluja
työtoverit
työtilat
työhön tarvittavan suojavaatteen
perehdytyksen työhön
mielenkiintoisen työn
työpaikkakoulutuksen
pätevöitymisen erityistilanteisiin ja tehtäviin
työniloa
tärkeää tekemistä
arvostusta
pätevyyttä
kohtaamisia
mahdollisuutta itsensä ylittämiseen
mahdollisuutta laittaa itseään likoon
väsymistä
kulumista
muistoja n
32
P OH J ANP IIRI 1/2015
Vuoden 2014 opiskelijaohjaajat
nimettiin tulosalueittain. Kunniakirjoja
jakamassa erikoissuunnittelija Jukka
Korhonen, ylihoitaja Eila Alavahtola sekä
opetuskoordinaattorit Pirkko Sivonen,
Päivi Kaski, Annukka Tuomikoski ja Anne
Vehkaperä. Vastaanottamassa vasemmalta lukien Kirsi Ylitalo, Katariina
Kamsula, Sanna Savela, Päivi PehkonenKarinoja ja Meeri Rasila.
Vastasyntyneiden teho- ja hoitoyksikön osasto 55
sai mukavia joulutervehdyksiä
kuvat OYS
Myssylahjoitusta
vastaanottamassa Venla
Kurkela (vas), Virpi
Körkkö ja Ulla Heikkinen. CCC Oy:n lahjoituksen vastaanottivat
Ulla Heikkinen (vas) ja
Henna Karjalainen.
V
teho- ja
hoitoyksikkön osasto 55
sai joulutervehdyksiä
kahdelta taholta. CC Control Oy
lahjoitti osastolle rahaa laitehankintoihin. Tämän lisäksi yrityksen henkilökunta järjesti keräykastasyntyneiden
sen ja hankki keräämillään varoilla tavaroita vastasyntyneiden
ja heidän perheidensä sekä koko
henkilökunnan iloksi. Hankintojen joukossa oli mm. Zaky- käsiä,
joilla voidaan tukea keskosen
asentohoitoa ja lisätä hänen turvallisuudentunnettaan sekä sisarusten iloksi DVD-elokuvia. Lahjoitusta osastolle oli tuomassa
Henna Karjalainen ja lahjoituksen vastaanotti osastonhoitaja Ulla Heikkinen.
Venla Kurkela lahjoitti
osastolle yli 70 kenguruhoidossa
käytettävää villamyssyä. Kurkela
on pitänyt vuodesta 2010 Lämmin ilo -käsityöblogia, jolla on
koko ajan kasvava lukijakunta.
Kurkela sai osasto 55:llä työskentelevältä Sirkka-Liisa Kurkelalta vinkin, että osastolla tarvit-
taisiin myssyjä käytettäväksi erityisesti kenguruhoidossa olevien
vauvojen pään ja hartioiden suojaksi. Venla Kurkela kutoi mallikappaleen ja julkaisi ohjeen blogissaan.
Venlan lisäksi lukuisat käsitöistä innostuneet lukijat ovat ottaneet asiakseen tehdä myssyjä
vauvoille ja lyhyessä ajassa niitä
kertyi paljon ja lisää tulee jatkuvasti.
Lahjoituksen vastaanottivat
osastonhoitaja Ulla Heikkinen,
apulaisosastonhoitaja Virpi
Körkkö sekä sairaanhoitaja
Sirkka-Liisa Kurkela.
Vastasyntyneiden hoito- ja tehoyksikön pienet potilaat, heidän perheensä ja koko henkilökunta kiittävät lämpimästi kaikkia lahjoittajia. n
Vuoden opiskelijaohjaajat nimettiin kolmatta kertaa
Psykiatrian tulosalue
Lastenpsykiatrian osasto 53:
sairaanhoitaja Meeri Rasila
Hän on tasa-arvoinen opiskelijoita kohtaan. Asenne opiskelijoita kohtaan on kannustava ja
keskusteleva sekä mukaansa ottava. Hän on myös sitoutunut
ohjaukseen ja kohtelee opiskelijoita kunnioittavasti.
Medisiininen tulosalue
Sädehoidon yksikkö: röntgen­
hoitaja Katariina Kamsula
Hän on erittäin positiivinen opiskelijaohjaaja, joka jaksaa panostaa työhönsä! Lisäksi hän on innostunut ja mukava opiskelijaohjaaja.
Lasten ja naisten tulosalue
Synnytysosasto:
kätilö Sanna Savela
Hän on perehtynyt, kiinnostunut
opiskelijoista, tukea antava, riittävän joustava, ei painosta eikä
luo turhia paineita.
Hän on ihana ohjaaja, motivoitunut ohjaamaan ja pyrkii
edistämään oppimistani. Antaa
hyvin palautetta onnistumisista
ja kehityskohteista. Perustelee
teoriatiedolla, jos opiskelijalla on
joku asia epäselvä.
Hän jaksaa ohjata opiskelijoita aina yhtä innokkaasti ja taidolla ja selvästi myös perehtynyt
opiskelijan lähtötilanteeseen.
Sairaanhoidolliset palvelut
Keskusröntgen:
röntgenhoitaja Kirsi Ylitalo
Kirsi ottaa todella kokonaisvaltaisesti opiskelijan huomioon ja
kuvat Pekka Huovinen
kannustaa oppimiseen. Hän tietää mitä tekee ja hänestä huokuu
lämpö ja aito halu auttaa. Kirsi
pitää roolistaan olla opiskelijaohjaaja ja hän antaa oman tietämyksensä opiskelijan käyttöön.
Oulaskangas-Visala
kätilö Merja Roiko
Hän antaa erittäin perusteellista
ohjausta, suhtautui opiskelijaan
kuin keneen tahansa työkaveriin,
luottaa ja tsemppaa. Merja osaa
perustella kaiken tekemisensä.
Operatiivinen tulosalue
Operatiivinen teho-osasto:
apulaisosastonhoitaja
Päivi Pehkonen-Karinoja
Hän on erittäin miellyttävä ja
helposti lähestyttävä henkilö.
Keskustelutilanteissa tuntuu, että hän aidosti välittää opiskelijasta, ja haluaa omalta osaltaan
tehdä parhaansa että OYS olisi
mahdollisimman miellyttävä
opetusympäristö kaikille osapuolille. n
PO H JAN PII R I 1 / 2 0 1 5
33
jos minulta kysytään, niin...
He i k k i Hu i k u r i
p rofe s s o r i, M RC O u lu n jo ht aja
Rahoituksen supistus uhkaa
kuva Seija Leskelä
kliinisen lääketieteen
tutkimusta
K
eli potilashoidon tutkimuksen taso
nousi Suomessa 1980-luvun
puolenvälin jälkeen melko
nopeasti ja se on ollut kansainvälistä
huipputasoa 2000-luvun alkuun saakka. Taso on kuitenkin alkanut hiipua,
mihin yhtenä syynä on tutkimusrahoituksen väheneminen.
Väheneminen näkyy erityisesti OYServalla, jossa valtion ja kuntien rahoitus
kliiniseen tutkimukseen on pienempää
kuin muissa yo-sairaanhoitopiireissä.
Tämän seurauksena myös lääketieteellinen tiedekunta Oulun yliopistossa on
rahoitusvaikeuksissa, koska tiedekunnalle suunnattu rahoitus perustuu osin
tutkimuksen tuloksellisuuteen ja kliininen tutkimus on perinteisesti tuottanut
suurimman osan tiedekunnan tutkimusjulkaisuista ja väitöskirjoista.
Kliinisten tutkimusryhmien yliopiston ulkopuolinen rahoitus Suomen
Akatemialta, TEKESiltä ja EU:sta on
Oulun yliopistollisessa sairaalassa myös
pienempi kuin muissa yliopistosairaaloissa. Ulkopuolisen rahoituksen hankkimisessa tutkimusryhmillä itsellään on
parantamisen varaa.
Hiljattain Suomessa tehdyn selvityksen mukaan kliinisen tutkimustyön vaikuttavuus on merkittävä sekä tutkimusinnovaatioiden että tutkimustyön synnyttämän asiantuntemuksen kautta.
Yhdentoista vuoden aikana sairaaloissa
oli otettu käyttöön yli 700 omaan tutkimustyöhön perustuvaa taudinmäärityksen tai hoidon parantamisratkaisua
tai -menetelmää (enemmän kuin yksi
uusi menetelmä viikossa). Sairaanhoiliinisen lääketieteen
don vastuuhenkilöistä 91 % arvioi tutkimustyön parantaneen henkilöstön
ammattitaitoa, 87 % arvioi sen parantaneen hoidon vaikuttavuutta ja 83 % arvioi sen parantaneen toiminnan tuottavuutta.
Uudet menettelytavat leviävät nopeasti yliopistosairaaloista muihin sairaaloihin ja koko terveydenhuoltoon. Pohjois-Suomessa on omat erityispiirteensä sairauksien esiintyvyydessä, minkä
takia paikallinen tutkimustyö on välttämätöntä. Muualla maailmassa tai edes
muualla Suomessa tehdyt kliinisen tutkimuksen havainnot eivät ole aina suoraan sovellettavissa pohjoissuomalaiseen väestöön. Esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien esiintyvyys on huomattavasti suurempi Pohjois-Suomessa
kuin Lounais-Suomessa. Myös perintötekijöissä on alueellisia eroja.
Nämä seikat korostavat alueellisen
kliinisen tutkimuksen merkitystä potilaiden diagnostiikassa ja hoidossa.
Valtio on vuodesta 1957 lähtien tukenut yliopistosairaaloiden opetus- ja
tutkimustoimintaa maksamalla niille
suurempaa valtionosuutta tai erilliskorvausta opetuksen ja tutkimuksen aiheuttamiin kustannuksiin. Vuoden 1994
alusta rahoitus muutettiin siten, että se
määräytyi yliopistojen ja sairaaloiden
kesken kussakin yliopistossa suoritettujen tutkintojen ja yliopistosairaaloissa
tehtyjen tieteellisten artikkeleiden ja
julkaistujen väitöskirjojen perusteella
laskettujen pisteiden mukaisesti. Samalla ryhdyttiin rahoituksen kokonaismäärää vähentämään valtiontaloudellisista syistä.
Hallituksen ehdotuksessa valtion talousarvioksi vuodelle 2015 on STM:n
määräraha yliopistotasoiseen terveyden
tutkimukseen 20 miljoonaa euroa. Esitys merkitsee kyseisen määrärahan pienenemistä yli kolmanneksella kuluvasta
vuodesta ja puoleen viisivuotiskaudella
2011–15. Rahoituksen väheneminen on
koskenut voimakkaammin tutkimusta
kuin opetusta.
Käytännössä rahoitusvastuu on siirtynyt osittain kunnille muissa sairaanhoitopiireissä, mutta PPSHP:ssä myös
kuntien tutkimukseen ohjaama rahoitus on pysynyt vähäisenä ja ollut pienempää kuin muissa yo-sairaanhoitopiireissä. Esim. HUS:n alueen kunnat
myöntävät tällä hetkellä kahdeksan
miljoonaa euroa, TYKS:n alueen kunnat miljoona euroa, ja TAYS:n alueen
kunnat 0,5 miljoonaa euroa vuodelle
2015 kliiniseen tutkimukseen, etupäässä tutkimuksen infrastruktuurien tukemiseen.
PPSHP:n alueella kuntarahoituksen
määrä ns. valmiusrahaston kautta on
ollut noin 100 000–200 000 euroa vuodessa. Tämän takia iso osa Valtion tutkimusrahoituksesta menee infrastruktuurien tukemiseen (yli 30 %), vaikka
rahoitus pitäisi suunnata pääosin tutkimusryhmille.
Olisi hyvä saada päättäjät ymmärtämään, että kliininen tutkimus kuuluu
yliopistosairaalan ydintehtäviin. Päättäjiltä toivotaan myös tulevaisuuteen
tähtäävää priorisointia siitä, mihin hupenevia voimavaroja kannattaa käyttää
talouslamasta huolimatta. n
Kirjoittaja on sydäntutkija, Oulun yliopiston kardiologian professori ja Medical Research Center Oulun (MRC) johtaja.
Hänelle myönnettiin lääketieteen Matti Äyräpään palkinto vuonna 2015.
34
P OH J ANP IIRI 1/2015
TEKSTI
He id i N i k u l a i ne n , Te r ve yd e n h oit aja o pis kelija, OA M K
T i i n a Ta k a lo, Te r ve yd e n h oit ajao pis ke lija, OA M K
Me r j a M ä n n i s t ö, Tt M
H i l k k a Hon k a ne n , TtT
K U VA M a r t t i A h l s t é n
Kouluterveydenhuollon
kehittäminen päihdeperheessä
elävien NUORTEN AUTTAMISEKSI
K
ouluterveydenhuollon
tavoitteena on, että
koko kouluyhteisö voi
hyvin. Tavoitteena on
myös tukea ja edistää oppilaiden
tervettä kasvua ja kehitystä. Tämä toteutetaan yhteistyössä oppilaiden, heidän vanhempien,
oppilashuollon sekä koulun
muun henkilökunnan kanssa.
Uusi oppilas- ja opiskelijahuoltolaki (1287/2013) selkiyttää terveydenhoitajan sekä muiden opiskelijoiden kanssa työskentelevien ammattilaisten toimintaa. Lain tarkoituksena on
edistää opiskelijan oppimista,
terveyttä ja hyvinvointia sekä ehkäistä ongelmien syntymistä ja
turvata varhainen tuki sitä tarvitseville. Lakiin tulleiden muutosten avulla lapsi saadaan nopeammin esimerkiksi psykologin tai
koulukuraattorin vastaanotolle.
Laissa sanotaan, että terveydenhoitajan työaika on järjestettävä
siten, että opiskelija voi tarvittaessa päästä terveydenhoitajan
vastaanotolle ilman ajanvarausta
ja opiskelijalla on mahdollisuus
saada välittömästi arkipäivisin
yhteys opiskeluterveydenhuoltoon virka-aikana.
Tutkittaessa
lapsuutensa
päihdeperheessä eläneiden aikuisten kokemuksia kävi ilmi, että osa aikuisista koki nuorena
saaneensa tuen määrän terveydenhuollossa vähäiseksi tai asiaan ei puututtu ollenkaan. Osa
taas koki saaneensa apua liian
myöhään.
Tutkimuksen mukaan alkoholin käyttö on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana ja
nuorten pahoinvointi on kasvanut. Kouluterveydenhuollossa
esimerkiksi terveystarkastuksen
yhteydessä kouluterveydenhoitajalla on hyvä mahdollisuus puuttua nuorten pahoinvointiin. Kouluterveydenhuolto on nuorelle
matalankynnyksen paikka, jossa
nuori voi luottamuksellisesti ja
avoimesti kertoa omasta pahoinvoinnista.
Lasinen Lapsuus- tutkimusprojektin tekemän kyselyn mukaan, joka kymmenes suomalainen on elänyt lapsuuttaan perheessä, jossa on käytetty päihteitä lasta häiritsevällä tavalla.
Päihdeperheiden lapset koulumaailmassa -tutkimuksen mukaan kouluissa henkilökunnan
osaaminen ja heidän toiminta
ovat keskeisessä asemassa tuettaessa lasta. Esille oli tullut vuoden aikana keskimäärin 7.8 päihdeperheen lasta. Koulun tietoon
päihdeperheen lapsi tuli joko oireilun kautta, toisen lapsen tai
lapsen itsensä kertomana.
Kouluterveydenhuollon
menetelmät
Terveen kasvun ja kehityksen tukeminen on tavoite jossa tehdään
yhteistyötä oppilaiden, opettajien, huoltajien ja ulkopuolisten tahojen kanssa. Hyvinvoinnin tukeminen ja yhteistyö perheen
kanssa ovat tärkeitä. Kaikkien
kouluikäisten lasten huoltajille
on järjestetty mahdollisuus osallistua lapsensa laajaan terveystarkastukseen. Kouluterveydenhuollossa tehdään myös perhetyötä jossa tuetaan vanhemmuutta ja lasten iänmukaista
kehitystä kouluympäristössä,
mutta myös siinä ympäristössä
jossa perhe asuu. Perhetyön tarkoitus on tehdä työtä perheen
omilla ehdoilla ja perheen omista
lähtökohdista. Perhetyötä voivat
tehdä kouluterveydenhoitaja tai
lääkäri joko erikseen tai yhdessä,
yhteistyötä voidaan tehdä myös
esim. koulun opettajan tai kuraattorin kanssa.
Kaikissa laajoissa kouluterveydenhuollon terveystarkastuksissa
tehdään vanhemmille sekä lap­
sille alkoholinkäytön riskit eli
selkiyttämistä joka toivon mukaan antaa parempia välineitä
päihteiden käytöstä aiheutuvien
ongelmien tunnistamiseen. Lainsäädäntöä täsmennetään niin,
etteivät salassapitosäännökset estä varhaista puuttumista.
Terveystiedon opetukseen pitäisi sisällyttää tietoa vanhempien päihteiden käytön haitoista
AUDIT -kysely, ja samalla keskustellaan aiheesta nuoren kanssa.
Päihdeperheen lapsen tukemisessa kouluterveydenhuolto on
hyvin tärkeässä asemassa, sen
vuoksi tarkastusten laadun ja
määrän vahvistaminen ovat tarpeen. Tarkastusten avulla voidaan tunnistaa riittävän varhain
lasten oma päihteiden käyttö.
Koulun tulee määritellä oppilashuollon suunnitelmassa miten
toimitaan päihteiden käytön ehkäisyssä ja ongelmiin puuttumisessa sekä seurata lapsen tuen
tarvetta tilanteissa joissa perheessä on päihdeongelmia. Sosiaali- ja
terveys- sekä opetusministeriön
työryhmä ovat valmistelleet oppilashuollon lainsäädännön kokoamista ja salassapitosäännösten
lapsille sekä miten ja mistä lapsi
voi hakea apua. Kouluihin tulisi
kehittää omia toimintamalleja tai
oppaita, joissa kerrotaan miten
tulisi toimia, mikäli lapsen kotona on päihdeongelma. Oppilashuollolla tulisi olla käytössä verkko-, mobiili- ja puhelinpalveluita,
joilla voitaisiin alentaa lapsen
kynnystä kertoa ongelmastaan.
Perheille on tehtävä hyvinvointisuunnitelma aina kun herää huoli perheen päihteiden käytöstä.
Siinä tulee ilmetä tavoitteet ja tukimuodot sekä toteutumisen seuranta. Päihdeperheessä asuvien
lasten auttaminen vaatii toimijoiden välistä tiivistä yhteistyötä,
jotta lapselle voidaan järjestää
tarvittavat tukitoimet. n
PO H JAN PII R I 1 / 2 0 1 5
35
HAKU TERVEYSTIETEIDEN YLIOPISTO-OPINTOIHIN!
ProEdun kevään
KOULUTUSPÄIVIÄ:
Keväällä 2015 valitaan uusia opiskelijoita suorittamaan sekä
alempaa terveystieteiden kandidaatin tutkintoa että ylempää
terveystieteiden maisterin tutkintoa seuraavasti:
Terveystieteiden hakukohteet ja sisäänottomäärät
(yhteensä 43 opiskelijaa) ovat:
• hoitotieteen tieteenalaohjelma 15 opiskelijaa
• terveyshallintotieteen tieteenalaohjelma 15 opiskelijaa
• terveystieteiden opettajan koulutusohjelma 13 opiskelijaa
Hakeminen ja valintamenettely
Yliopistoon haetaan verkossa https://www.opintopolku.fi/ Haku alkaa 17.3.2015
ja päättyy 9.4.2015 klo 16.15.
Kaikkien hakijoiden on osallistuttava valintakokeeseen. Valintakoe, johon ei
lähetetä erillistä kutsua, järjestetään tiistaina 12.5.2015 klo 12.00.–16.00
Kontinkankaan kampuksella.
Aiempien opintojen hyväksilukemisesta ja tutkintorakenteista löydät lisätietoa
opinto-oppaista: https://weboodi.oulu.fi/oodi/:
Opiskelijavalintaan liittyviä infotilaisuuksia järjestetään lääketieteellisen
tiedekunnan päärakennuksessa
– 17.3.2013 klo 14.30–15.30, Terveystieteiden laitoksen
neuvotteluhuoneessa 281B.
• Iäkkäiden ja muistisairaiden lääkehoito ja
lääkkeiden yhteisvaikutukset
21.4. Rovaniemi
• Iäkkäiden ja muistisairaiden lääkehoito ja
lääkkeiden yhteisvaikutukset
22.4. Oulu
• Iäkkäiden ja muistisairaiden lääkehoito ja
lääkkeiden yhteisvaikutukset
23.4. Kajaani
• Lääkityksen turvatarkastus
13.3. Helsinki
• Mikrobilääkkeet-käyttö ja tulevaisuuden
ongelmat
18.3. Helsinki
• Lääkityksen turvatarkastus
24.4. Tampere
KOULUTTAJINA TOIMIVAT
Lisätietoja
Tarkat ohjeet yliopistojen sähköisestä yhteishausta löytyvät yliopistohaun verkkosivuilta www.oulu.fi/yliopisto/haeopiskelijaksi/hakeminen
Opiskeluun ja opiskelijavalintaan liittyviä tietoja saat valintaoppaasta, Terveystieteiden laitokselta puh. 0294 48 5101 tai 0294 48 5112 tai www-sivuilta
http://www.oulu.fi/terveystieteet
Kaikki tiedot tulee tarkistaa virallisesta valintaoppaasta. Tässä mahdollisesti
esitetty virheellinen tieto ei ole peruste oikaisupyynnön tekemiselle.
Pauli Puirava, farmaseutti, lääkehoidon valmentaja, LHKA-erityispätevyys
Jouni Ahonen, FaT, proviisori, LHKA-erityispätevyys, KYS
Alli Puirava, farmaseutti, LuK, lääkehuollon lehtori, näyttötutkintomestari, ProEdu
Juha Hänninen, ylilääkäri, Terhokoti
Asko Järvinen, LT, ylilääkäri, dosentti HYKS infektiosairauksien poliklinikka
LISÄTIEDOT JA ILMOITTAUTUMISET
www.proedu.fi, [email protected], puh. 050 323 3009
TERVETULOA OPISKELEMAAN OULUN YLIOPISTOON
TERVEYSTIETEIDEN LAITOKSELLE!
Reflex suihku- ja wc-tuoli
5.3. Helsinki
• Lääkkeiden käyttö saattohoidossa
PL 13, 00521 Helsinki
Sopimustuotteenne inkontinenssien hoitoon
Anaalitamponi
RecaCare
Erikoiskatetri
IQ Cath
Miellyttävä, yksilöllinen
ja käyttövarma uutuus
ulosteinkontinenssin hoitoon.
Manfred Sauerin IQ Cath on
pisarakärkinen erikoiskatetri
vaativaan käyttöön.
Tukee sisäisen sulkijalihaksen
toimintaa ja takaa käyttövarmuuden
kaikissa tilanteissa.
Turvallinen käyttöaika on jopa 20 h.
IQ on turvallinen käyttää ja
sillä voi korvata Tiemannin.
Pisarakärki ja joustava kaulaosa
takaavat helpon liikkuvuuden
arpisessa ja ahtautuneessa
virtsaputkessa.
Liukuu hyvin myös spastisen
sulkijalihaksen läpi.
IQ ei aiheuta verivirtsaisuutta.
Saatavana luer lockilla.
UUTUUS
Sähköisesti korkeussäädettävä
ja kallistuva suihkutuoli.
Eteenkaartuvat käsinojat.
Aluemyyntipäällikkö
Jaana Junnonen
040 849 2248
[email protected]
www.rehamed.fi
RecaFem vaginaalitamponi
hoitaa huomaamattomasti virtsa­
inkontinessia kaikenikäisillä naisilla.
Useita kokovaihtoehtoja.
RehaMed
avain jota etsit
[email protected]
Tuotepäällikkö
Marika Vimpari
040 070 2207
[email protected]