yhteentuoja verkostojen luoja poliittinen keskustelija ilmaisuvalmis

yhteentuoja
verkostojen luoja
poliittinen keskustelija
ilmaisuvalmis hämmentäjä
tilasto-ohjelmien edelläkävijä
ikinuori bilettäjä
kompleksi 65 v.
1/2012
Kompleksi 1/2012
1
KOMPLEKSI
1/2012
Päätoimittaja
Iivo Koirikivi
Taitto ja ulkoasu
Iivo Koirikivi
Painettu
Solver palvelut oy
Painosmäärä
Sisältö
3 ................. Päätoimittaja avautuu, Toimitus
4 .................. Esittelyssä:
Hallitus 2012
8 .................. Paneelikeskustelua!
9 .................. PJ-Palsta
150
10 ................. Vuosijuhlat!
Helsingin yliopiston
psykologian opiskelijoiden
ainejärjestölehti
KOMPLEKSI
ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Kompleksi-lehti on tuotettu HYY:n
lehtituen avulla.
Julkaisun ISSN-tunnus:
ISSN-L 2242-0584
ISSN 2242-0584 (painettu)
ISSN 2242-0592 (verkkojulkaisu)
Kirjoittajat:
Tommi Aho
Vilja Helminen
Iivo Koirikivi
Maija Vasala
Milla Huuskonen
Sini Jylhä-Vuorio
Viljami Lappalainen
Jarno Paunonen
Emma Rekolainen
15 ................. Kuultua
16 .................. Kompleksi-raati
Downshifting
18 ................... SPOL-Seminaari 2012
19 ................... Kompleksi tutkii
Ihmemarjat
20 ................... Kompleksi kyläilee
22 ................... Psykologia toisten silmin
23 ................... Puuhanurkka
Kiitokset lehdessä käytetyistä kuvista:
Hallitus 2012
Tommi Aho
Vilja Helminen
Jarno Paunonen
Timo Säämänen
Arvi Teikari
Niia Virtanen
Ruusuja? Risuja?
Kuultuja? Juttuideoita?
Kompleksi-lehden ikioma
sähköpostiosoite
ottaa sanasi vastaan!
[email protected]
gmail.com
2
Kompleksi1/2012
3/2011
Kompleksi
TOIMITUS
Päätoimittaja avautuu
Lähdin vuosijuhlistamme vailla neljän yöbussilla kohti Pasilaa. Sain bussin
lähtöä odotellessani yhden lukuisista kuningasideoistani ja keksin, että voisin
kirjoittaa päätoimittajan avautumiseni tuossa hetkessä, laskuhumalaisena
kotiinpalaajana, puku vielä ojennuksessa.
Varmaan arvaattekin, mitä siinä sitten kävi. Kyllä, menin ja kirjoitin palstan
verran tekstiä mustaan vahakantiseen muistivihkooni. Viimeiset sanat sain
paperille juuri ennen kuin bussi hidasti pysäkilleni.
Seuraavana päivänä, silliksen jälkeen, olin vielä tyytyväinen hengentuotokseeni: olin saanut mielestäni paperille sen, miltä laskuhumala tuona erittäin
onnellisena yönä päässäni tuntui. Ajatukset olivat hajanaisia ja maailmaasyleileviä, mutta kuitenkin tosia.
Maanantaiaamu toi päähäni selvyyden ja pakotti minut tunnustamaan tosiasian. Vaikka teksti oli ihan kelpoa, ja ehkä jotkut yksityiskohdat pääni sisäisistä liikkeistä ja puolivillaiset heittoni johonkin suuntaan saattaisivat jotakuta naurattaa, ei tuo teksti minulle olisi performatiivisuudessaan enempää
kuin sisällytyksetön stuntti, ja enköhän sellaisia tehnyt jo tarpeeksi vuosijuhlien jatkoilla. (Anteeksi teille, joihin törmäilin tanssilattialla kantaessani
erästä jätkää reppuselässä.)
Olen ehkä hieman erikoinen Kompleksi-lehden päätoimittaja. En ole ennen
tätä pestiä pitänyt itselläni hallituspaikkaa, ja tutorointiani lukuun ottamatta
olen Kompleksi-hommissa keskittynyt nimenomaan lehden toimittamiseen.
Lähtö lehden toimintaan mukaan aikoinaan fuksina tuntui luonnolliselta,
sillä jos jotain mielestäni osasin jo silloin, niin tekstin. Luotto omiin kykyihini tuottaa sanottavaa oli paljon suurempi kuin bileiden organisoimiseen tai
paperisotiin. (Kesti minulta silti pitkälle fuksivuoden syksyyn, että uskalsin
Eevalle, silloiselle päätoimittajalle, sähköpostia laittaa. Hänelle, kuten myös
Villelle ja Marleenalle syvät kiitokset perustan luomisesta nykyiselle duunilleni ja monista keskusteluista lehteen liittyen. Ja on ne ihan hyviä tyyppejäkin.)
Minusta tuntuu oikealta olla päätoimittajana yli viisikymmentävuotiaalle
lehdellemme. Tämä lehti, sen historia ja nykypäivä on itselleni tärkeä – ja siksi en voinut haaskata tätä tilaa pelkälle juopuneen tarinoinnille, vaan halusin
todella yrittää ilmaista sen, mitä lehti ja tämä kokemus nimenomaan tästä
lehdestä, vuosijuhlanumerosta, minulle merkitsee.
Nyt kuitenkin huomaan, että minun on viisainta päättää tämä palstani kahteen viimeiseen kappaleeseen tuosta muuten kadotetuksi julistamastani tekstistä, sillä en näitä asioita pysty selvänä näin rehellisestä sanomaan:
”Mietin lehteä, joka on vielä taitettavana, mutta johon jutut ja kuvitukset
ovat tippuneet juhlia edeltävänä päivänä, ja iltapäivällä ennen juhlia – ja mietin, että miten mahtava, uusi ja vahva porukka on tätä lehteä tehnyt. Moni
on tässä näyttänyt itsestään kykyjä, joita minä tai muukaan Kompleksi ei
ehkä tiennyt heillä olevan.
Kompleksi uusiutuu, ja se on sen voimavara. Se myös tarkoittaa, kuten
juhlapuheissa kävi ilmi, että ihmisen aika Kompleksissa on oikeastaan
häviävän lyhyt. Eloni ja elon vaiheiden rajallisuuden miettiminen on minulle
usein kovin ahdistavaa – mutta juuri nyt, näin voin sanoa, olen luottavainen.”
- iivo
Maanantaiaamu vuosijuhlien jälkeen ...
Iivo
... särähtää,
heleällä nuotilla.
Maija
... nytkö jo?
Vilja
...on kuumeinen
ja kuiva.
Tommi
... oli näpäytys arkeen,
tiputus maanpinnalle
ylellisyyden pilven-
hattaralta jonne
edellisen viikon
juhlallisuudet olivat
nostattaneet.
Pahanilmanlintuja
liikenteessä; kaikkialle
ne ennättävätkin –
jopa luentosaleihin!
Kompleksi
Kompleksi 3/2011
1/2012
3
Esittelyssä
Maija Vasala
KOMPLEKSIN HALLITUS 2012
Uusi vuosi, uusi hallitus! Toimihenkilöitä suinkaan unohtamatta. Kompleksi-lehti tarjoaa täten perinteisen
esittelykierroksen uusista järjestömme luottohenkilöistä, heidän pesteistään ja persoonistaan.
Viljami Lappalainen, n:nen vuoden
opiskelija, puheenjohtaja
Lupaan, että jos jonkin jaoston tapahtuma
uhkaa kaatua yhden vapaaehtoisen puutteeseen, niin olen käytettävissä.
Omaelämäkertani nimi olisi “Eksyksissä
elämässä - vaiheita ja hetkiä”
Kalle Vihma, 4. vuoden opiskelija, varapuheenjohtaja, Upsy:n
opiskelijaedustaja
Lupaan pitää yllä Kompleksin suunnatonta lämpö/liikene-energiaa keinoja kaihtamatta ja kenties tuoda meininkiin jotain
lisä-ärsykettäkin, joista aiheutuu ennennäkemättömän vallankumouksellisia reaktioita.
Elämäkertani nimi olisi: “Mitä ********* täällä oikein tapahtuu?”
tai “Elämässä kokeiltua, vol. 42”
Julius Väliaho, 3. vuoden opiskelija,
taloudenhoitaja
Paras ominaisuuteni taloudenhoitajan tehtävää
ajatellen on se, että osaan tasapainoilla takakireyden ja huolettomuuden välillä.
Omaelämäkertani nimi olisi ehdottomasti “Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis”.
Micaela (Ela) Salo, 2. vuoden opiskelija, sihteeri
Edeltäjältäni haluan säilyttää kynähameet, punaiset huulet ja sellasen kynän jossa höyheniä ja
glitteriä päädyssä.
Hedelmistä luonnettani kuvaa kirsikka. Ku kuulun
sellaiseen ryhmäänkin.
Ilkka Muukkonen, 1. vuoden opiskelija,
tutorvastaava
Paras ominaisuuteni tutorvastaavan tehtävää
ajatellen on se, että pidän megafoneista.
Olen kauheassa painajaisessa sekoittanut
Unicafen salaattiottimet.
Marleena “All-in” Alho, 6.vuoden opiskelija,
alumnivastaava
Paras ominaisuuteni aluminivastaavan
toimea ajatellen on se, että rakastan Kompleksia, enkä halua valmistumisenkaan jälkeen
luopua siitä kokonaan. Tämän rakkauden
voimin saan aikaan sellaista alumnitoimintaa, joka varmasti innostaa entisiä ja nykyisiä
kompleksilaisia osallistumaan.
Unen ja valveen välitiloissa saatan käydä kännykkäni torkutuksen kanssa pitkiäkin keskusteluja. Viimeinen tällainen sivistynyt puhehetki koski sitä, kuinka torkkunappulani olisi
paljon suositumpi nappi, jos se ei se aina vainoaisi viattomia ihmisiä. Torkku oli erimieltä.
4
Kompleksi 1/2012
Sanna Liesto, 3. vuoden opiskelija,
opintovastaava
Haluan jatkaa “Viini ja Valitus”-iltoja, koska se
on paras tapa pohtia ja ideoida psykan opiskelijoiden opiskelumahdollisuuksia ja parannuksia niihin. Kukaan ei saa jäädä
yksin opintoasioita märehtimään!
Minulle on sanottu, että, jos olisin mies, minulla olisi iso penis.
Haluaisin kysyä Freudilta, mitä tämä kertoo minusta.
Koska opintovastaava pyysi vastausta kysymykseensä, toimitus
soitti Freudille, joka kehoitti Sannaa pohtimaan äitisuhdettaan.
Jaakko Tähkä, 2. vuoden opiskelija,
Condus-edustaja
Edeltäjältäni haluaisin
säilyttää eri tapahtumien kovan hypetyksen, vaikka en kyllä
varmaan ihan samanlaiseen suoritukseen
pysty.
Oudointa mitä olen
tehnyt unessa, oli ratsastaminen keltaisella villisialla, jolla oli
selässä mustia raitoja.
Olin hieman hämmentynyt kun heräsin.
Helena Haikonen, 2.
vuoden opiskelija, Conduksen varaedustaja
Conduksen varaedustajana lupaan hyväksyä,
ettei Kompleksi ole tiedekunnan ainut ainejärjestö ja että kahvihuoneen ulkopuolellakin
on elämää. Lupaan myös
levittää tätä ilosanomaa.
Luonnettani kuvaava hedelmä on banaani: käyrä
ja kirkasvärinen. Suositeltavaa kuoria.
Heidi Kuvaja, 1. vuoden opiskelija, SPOL-edustaja.
Paras ominaisuuteni tätä pestiä varten on innostuneisuuteni ja
aktiivisuuteni.
Lapsena luulin, että saunan kiukaassa asuu pelottava peikko
nimeltään Poppa ja siksi kiuasta pitää niin kovasti varoa.
Salla(maria) Rautavaara, 3. vuoden opiskelija, SPOL-edustaja
Paras ominaisuuteni SPOL-edustajan pestiä ajatellen on ehkäpä
innostuneisuus ja kiinnostus muidenkin kaupunkien eläviä
kohtaan.
Olen pikkukaupungin citylapsi: Kesäiltana ukkosella ulkona
välähti kirkas valo. Kysyin vanhemmiltani, mikä se oli. Salama.
Oma tarkentava kysymykseni: kuka otti kuvan?
Taru Saari, 4. vuoden opiskelija, Upsy:n
opiskelijaedustaja
Lupaan yrittää hankkia
työelämäniltoihin sellaisia vieraita,
jotka voisivat
lievittää tähän
alaan liittyvää
tuskaa.
Luulin lapsena,
että uutistenlukija oli sama
asia kuin
Suomen presidentti.
Tuuli Levänen, 2. vuoden opiskelija, HePsy:n opiskelijajäsen
Edeltäjieni perinteiden mukaisesti aion edelleen viedä tarjolle
mitä maistuvimpia herkkuja HePsyn kokouksiin. Niin, ja edustaa
esimerkillisesti kompleksilaisia sekä yleisesti opiskelijoita kokouksissa ja HePsy-toiminnassa!
Luulin pitkään lapsena, että Ruotsi, Tanska ja Norja ovat Suomen
sisällä olevia isoja
rakennuksia... :D
Hanna
Nikkinen,
2.vuoden opiskelija,
HePsy:n opiskelijaedustaja
Edeltäjieni
järjestämät PTEIt ja
TEI:t ovat loistava
perintö, niitä on
luvassa tälläkin
kaudella!
Freudilta kysyisin:
“Voisitko tulkita
muutaman mun
unen, ne vähän
hämmentää...?”
Kompleksi 1/2012
5
Ida Örmä, 1. vuoden opiskelija,
tarjoiluvastaava (tilavastaava)
Edellisiltä emänniltä haluan säilyttää mahtavat
ruuat ja leipomukset Kompleksin tapahtumissa.
Kun olin lapsi, psykologi kysyi minulta koulukypsyystesteissä, miksi kasvot pitää pestä illalla,
johon vastasin “Ettei tyynyliina likastu”.
Lotta Lunnela, 1. vuoden opiskelija,
tarjoiluvastaava (suhdevastaava)
Lupaan keksiä uudenlaisia mahtavia
ruokakokonaisuuksia!
Hedelmä, joka kuvastaa luonettani olisi varmaan
hunajameloni, koska olen ominaisuuksiltani hunajainen :))
Maija Haimala, 1. vuoden opiskelija,
tarjoiluvastaava (ympäristövastaava)
Lupaan panostaa tarjoiluihin.
Erikoisin paikka jossa olen syönyt aamiaista
lienee trooppinen sademetsä.
Elina Suutarinen, 1. vuoden opiskelija,
tarjoiluvastaava (merkkivastaava)
Haluaisin säilyttää edeltäjiltäni perinteenä
emäntäpullon!
Ukkini oli eversti, ja hänelle tuli usein postia
nimellä Eversti Matti Lukkari. Luulin vielä ala-asteellakin, että ukin oikea etunimi on Eversti...
Antti Kuivaniemi, 1. vuoden opiskelija, bilis
Lupaan olla kaikkien janoisten sankari!
Mun isoveli kerto mulle pienenä, että se on syntyny äidin mahasta ja mä taas perseestä. Uskoin tohon edelleen jollain tasolla.
Niina Vähäaho, 1. vuoden opiskelija, bilis
Edeltäjiltäni haluan säilyttää biliskasteen.
Sain vasta hiljattain tietää, että ne kananmunat, mitä syödään,
ovat hedelmöittymättömiä tipuja. Tähänastisen elämäni olen
kärsinyt huonoa omatuntoa kananpoikien murhaamisesta.
Robert Nyman, 1. vuoden opiskelija, bilis
[Tässä sitä on mystinen mies, kun ei ole meillä kuvaa eikä tekstivastauksia jätkästä. Robert “The International Man of Mystery” Nyman. -pt huom.]
Jutta Kallinen, 2. vuoden opiskelija, kulttuurivastaava
Edeltäjiltäni haluan säilyttää monipuolisen kulttuuritarjonnan.
Kultturia on monenlaista ja niin on kompleksilaisiakin, joten
olisi tyhmää toteuttaa vain yhdenlaisia kulttuuritapahtumia.
Unessa menin Mäkkiin ja mietin tosi pitkään mitä ottaisin.
Lopulta tilasin pienen kokiksen ja aurinkorasvaa.
Tuuli Virolainen, 2. vuoden opiskelija,
kulttuurivastaava
Kulttuurivastaavana lupaan sivistää itseäni ja
muita kompleksilaisia mahdollisimman monipuolisesti kulttuurin merkeissä (mm. vierailu
Kiasmassa ensi kertaa elämässä voisi olla aiheellista vihdoin..)!
Luonnettani hedelmistä kuvaa ehkä mandariini, koska ne on useimmiten mukavan makeita
mutta välillä yllättävät kirpeydellään. Minulle on
myös kehittynyt kyky valita n. 95% tarkkuudella
(tarpeeksi pitkän pohdinnan jälkeen) kaupassa
siemenetön mandariini.
6
Kompleksi 1/2012
Ville Ritola, 5. vuoden opiskelija,
KV-tiimin jäsen
Lupaan parantaa kompleksilaisten mahdollisuuksia kansainvälistyä.
Freudilta kysyisin: ”Onko sikari
koskaan vain sikari?” (Kysymykseen liittyvä kuuluisa sanontahan
on siis keksitty.)
Iikka Yli-Kyyny, 2. vuoden opiskelija, KV-tiimin jäsen
Lupaan solmia suhteita ulkomaille, jotka mahdollisesti
hyödyttäis Kompleksia
tulevaisuudessakin.
Olen kysynyt unessani olleelta henkilöltä, tiesikö tämä
olevan vain minun mielikuvitukseni tulosta, unihenkilö, eikä oikea ihminen. Hämmennys oli luonnollisesti
molemminpuolista.
Reetta Latvala, 4. vuoden
opiskelija, KV-vastaava
Paras ominaisuuteni tulevaa hallituspestiäni varten on taipumus
armottomaan sähköpostidebattiin ja -spämmäykseen.
Oudointa mitä olen tehnyt unessa
on suuren suklaavanukaskulhon
kaataminen päälleni. Tunne suklaavanukkaan valumisesta
päänähkaa, naamaa ja hartioita pitkin oli hyvin elävä.
Tatu Huovilainen, 3. vuoden opiskelija, KV-tiimin jäsen
Eero Iso-Kokkila, 3. vuoden opiskelija, KV-tiimin jäsen
Viliina (Fifi) Rantaniska, 2. vuoden opiskelija,
liikuntavastaava
Lupaan järjestää kivoja ja mielenkiintoisia liikuntatapahtumia
yhdessä liikuntavastaavaparini kanssa.
Luonnettani kuvaava hedelmä on säilykepersikka. Kuulemma.
Ilona Halme, 2. vuoden opiskelija, liikuntavastaava
Lupaan pistää kompleksilaiset hikoilemaan! No eiii, jotain
kivaa ja liikunnalista aktiviteettia luvassa.
Luulin pitkään, että MTV3:lla pyöri reportaasiohjelma nimeltä
Karpalolla on asiaa. Vuosien jälkeen sain kuulla, että kyseessä
ei suinkaan ollut karpalo vaan Karpo.
Liisa Vaalasranta,
2. vuoden opiskelija,
eksuvastaava
Lupaan järjestää hiivatin
hyviä ekskuja huippumielenkiintoisiin paikkoihin,
ja paljonki vielä.
Elämäkertani nimi olisi
”Kuinka hävittää tuhat sivua elämänkertaa ja itsesi?”
Noora Jantunen, 2. vuoden
opiskelija, ekskuvastaava
Edeltäjiltäni haluan säilyttää mahdollisimman monipuolisen ekskutarjonnan opiskelijoille. Vierailuja tullaan
järjestämään aiemmin suosituiksi
havaittuihin sekä uusiin ja mielenkiintoisiin kohteisiin.
Luulin pienenä, että jos on tarpeeksi
pitkään pää alaspäin, niin kaikki veri
menee päähän ja lopulta se räjähtää.
Nimim. Hyväuskoinen pikkusisko.
Viivi Kaivolainen, 1. vuoden
opiskelija, ekskuvastaava
Haluan säilyttää ekskujen monimuotoisuuden sekä niiden
suuren lukumäärän.
Lapsena puhuimme kavereideni kanssa usein “siansaksaa”
kuvitellen, että muut ihmiset luulisivat meitä ulkomaalaisiksi.
Todellisuudessa siansaksamme ei kuulostanut millään tavalla
järkevältä tai muistuttanut mitään olemassa olevaa kieltä,
mutta itse pidimme meitä hyvin nokkelina ja fiksuina.
Kompleksi 1/2012
7
Elina Lahtiharju,
1. vuoden opiskelija,
ekskuvastaava
Haluan järjestää yhtä
upeita ja innostavia
ekskuja kuin viime
vuonna!
Unessa olen esittänyt
kuollutta, kun karhu
haisteli naamaani
(ihan hiton pelottavaa!)
Maija Vasala, 2. vuoden opiskelija,
Kompleksi-lehden toimituksen jäsen
Lupaan noudattaa Iivon asettamia deadlineja.
Luulin pienenä (kotiseutu-uskollisesti), että
cayennepippuri on Kajaani-pippuri.
Mikko Heimola, 2. vuoden
opiskelija, Nyyti-vastaava
Iivo Koirikivi, 3. vuoden opiskelija,
Kompleksi-lehden päätoimittaja
Edelliseltä päätoimittajalta haluan
säilyttää useiden vakiopalstojen
lisäksi ajatuksen siitä, että lehden
tulisi olla jotenkin lukijaystävällinen.
Olen unessa ohjannut valtamerilaivan Tornionjokea pitkin moottoritielle. Matkustajat taputtivat, kun
kurssimme tiellä vakaantui.
Tommi Aho, 1. vuoden opiskelija, Kompleksi-lehden
toimituksen jäsen
Lupaan olla mukana tekemässä Kompleksi-lehdestä entistäkin huipumpaa, Helsingin psykojen
yhteistä lehteä!
Luulin, että Tarja Halonen jokavuotisessa uudenvuodenpuheessaan sanoo: “Kansalaiset! Me
pärjäämme!” (“Kansalaiset. Med börjare.”)
Vilja Helminen, 1. vuoden opiskelija, ATK-,
tiedotus- ja artikkelivastaava sekä Kompleksilehden toimituksen jäsen
Paras ominaisuuteni tehtäviäni ajatellen on se, että
uskallan lähteä tekemään ja kokeilemaan asioita,
vaikka en olisi ihan varma mitä olen edes tekemässä. Osoittautuu joskus myös huonoksi ominaisuudeksi.
Luonnettani kuvaa hedelmistä persimon: lievästi
outo sekasikiö, maistuu vähän kaikelta eikä kuitenkaan oikein miltään.
Psykologian huiput paneelikeskustelussa
Kompleksin vuosijuhlaviikon käynnisti paljon odotettu juhlapaneeli, jossa psykologian alalla ansioituneet
panelistit pohtivat psykologin paikkaa yhteiskunnassa.
Panelisteina nähtiin professori Liisa KeltikangasJärvinen, kriisipsykologi Salli Saari, Suomen Psykologiliitossa puheenjohtajana vaikuttava Tuomo Tikkanen,
yliopiston lehtori Hely Kalska sekä professori Kimmo
Alho – kaikki Kompleksin kunniajäseniä.
Psykologiatieteen nuoruudesta huolimatta psykologien
ammattikunta on asettunut hyvin osaksi suomalaista
yhteiskuntaa. Tästä kertovat mm. suuri psykologitiheys, korkeatasoinen koulutus sekä erinomainen
ammattiarvostus. Toisaalta psykologit ammatillisina
toimijoina eivät sijoitu enää pelkästään sairaalamaailmaan, vaan psykologista tietoa sovelletaan
runsaasti muuallakin, kuten työ – ja organisaatiomaailmassa. Panelistit kuitenkin muistuttavat, että
on pidettävä huolta psykologien tiedon validiudesta;
8
Kompleksi 1/2012
Tommi Aho
tiedon soveltaminen ilman alan asianmukaista tuntemusta ei palvele yksilöä, yhteiskuntaa eikä psykologiaa
tieteenä. Psykologian opiskelijat ovat valikoitunut
joukko ja opinnot opettavat ymmärtämään ilmiöiden
kompleksisuutta. Turha yksinkertaistaminen ja popularisointi johtavat pahimmillaan tiedon häviämiseen.
Valepsykologeja panelistit eivät näe uhkana, mutta
keittiöpsykologit valtakunnan paraatipaikoilla eivät aja
kenenkään etua.
Yhteiskunta asettaa raamit toimijuudelle. Tulostavoitteellisuus ja taloudellinen tila vaikuttavat tiedon tuotteistamiseen, toisaalta esim. terveydenhuollon, testauksen tai ylipäänsä asiantuntijuuden ulkoistamiseen.
Uhkana on, että osaaminen jää tekniikoiden ja ohuen
osaamisen alle ja suurien muutosten yhteydessä tulisi
pohtia toimien vaikutusta pitkällä aikavälillä, kuten
Salli Saari toteaa. Valitettavasti psykologialla on surkea
Pj-palsta
Mielenkiintoista, miten päädyin sitten puheenjohtajaksi. Kiitos Kompleksille siitä. Olen varma, että tästä
vuodesta tulee mielenkiintoinen ja aion toimia mahdollisimman hyvin pestissäni.
Haluan olla kompleksilaisten tavoitettavissa. Elämässä
ja opinnoissa voi tulla vastaan monenmuotoisia
ongelmia ja voin yrittää auttaa niissä omien kykyjeni
ja resurssieni rajoissa. Yllättävän usein on mahdollista
löytää tapoja päästä ongelmista ylitse etenkin jos on
muita, jotka auttavat siinä ja vanhemmilla opiskelijoilla on kokemusta monenlaisista ongelmista, joita
voi tulla matkalla vastaan. Osin harmikseni minun
opintoni ovat viivästyneet paljon, mutta se on antanut
myös kokemusta siitä millaista elämä voi olla, jonka
toivon olevan muille hyödyksi.
Minusta psykologian opiskeleminen on aikaa, jolloin
voi harjoitella eettistä tapaa tarkastella asioita turvallisessa ympäristössä. Miten voimme löytää itsellemme
ja toisillemme toimivia tapoja elää, jotka kunnioittavat ihmisten oikeutta päättää omasta elämästään myös
tilanteissa, joissa ei ole selkeää oikeaa ja väärää?
Kunhan olemme herkkiä sille millaisia oppimisen
mahdollisuuksia ympäristömme antaa voimme oppia
jatkuvasti ja nauttia siitä oppimisesta paljonkin. Alamme
antaa mahdollisuuden sekä
omalle kasvullemme, että sille
että opimme auttamaan muita
kasvamaan ihmisinä. Tässä
voi ehkä soveltaa Vygotskyn
lähikehityksen vyöhykkeen
ajatusta – kenties voimme
toinen toisillemme luoda
ympäristön, jossa meidän
on mahdollista osata mitä
muuten emme osaisikaan ja
hiljalleen oppia nämä tiedot ja taidot niin että
osaamme ne myös muulloinkin.
Yhdessä meidän on mahdollista saada aikaan niin
paljon enemmän ja elää mahdollisimman hyvää
elämää.
Terveisin,
Viljami Lappalainen
Kompleksin puheenjohtaja 2012
puh. 041 451 7782
vaikuttavuus yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Psykologisen tiedon kompleksisuus on
arkipäivän politiikassa kuin punainen vaate,
sillä ”joko – tai” asetelman sijaan psykologit
puhuvat todennäköisyyksistä mikä kuuluu
psykologisen tiedon luonteeseen. Liisa Keltikangas-Järvinen pitää tätä merkkinä siitä, että
tiedon välittämisessä eri alojen välillä ei käytetä
yhteistä kieltä. Toisaalta, mikäli kompleksisesta tiedosta on yleistyksiä tehtävä, se kuuluu
psykologeille.
Mitkä olisivat sitten ne keinot joilla yhteiskunnallista vaikuttavuutta voitaisiin lisätä?
Nykyinen yliopisto-opetus ei tarjoa juuri välineitä yhteiskunnan kohtaamiseen. Toisaalta psykologian ja sosiaalipsykologian oppiaineiden voimakas erillisyys ei
Tuomo Tikkasen mukaan ole opiskelijoita, valmistuneita ja näin yhteiskuntaa palveleva systeemi. Olisiko
siis koulutuspoliittisilla muutoksilla vaikutusta meidän
tulevien psykologien intoon, valmiuksiin ja asenteisiin
Panelistit sanojaan vaihtamassa. Puhetta johti Sanna Liesto.
alakohtaista yhteiskunnallista vaikuttavuutta
kohtaan? Kriisipsykologina suhteellisen kapealla sektorilla toiminut Salli Saari näkee kapean sektorin
mahdollisuutena – spesifi asiantuntijatieto ja vaikutusvalta kulkevat usein yhdessä.
Kompleksi 1/2012
9
10 Kompleksi 1/2012
Kompleksi 1/2012
11
12 Kompleksi 1/2012
Kompleksi 1/2012
13
14 Kompleksi 1/2012
KUULTUA
Oletko kuullut luennoilla, yliopiston käytävillä tai oikeassa elämässä vastustamattomia heittoja? Lähetä
tarkkojen korviesi aikaansaannokset osoitteeseen [email protected]
Vallanvaihtokaronkan pöytäkeskustelu:
”Seksi on kuin pitsaa, jos se on hyvää niin se on tosi
hyvää, mutta jos se on huonoa niin se on silti pitsaa.”
”Monessa paikassa kyntäneenä voin sanoa että tuo on
paskaa. Esimerkiksi voi sanoa, että roiskeläppä.”
”Niin, jotkut ihmiset nyt vaan on seksin roiskeläppiä.”
Uutta hallitustoimijaa opastetaan Gustavus Rexin
tilankäyttökoulutuksen tarpeellisuudesta:
”Sitten kun ne agentit tulee hakee sua Rexistä niin sulle
ei ole mitään hyötyä jostain Ilmalan tunnelista”
Bussi 65a, ti 17.1. klo 18:04, kaks parikymppistä tyttöä
“..hirveen pienirakenteinen ranskalainen parvekekääpiö.”
“Kuitenkin oma?”
“Joo.”
Kadulla, presidentinvaalien aikaan:
Tyttö1: ”Ketä sä aiot äänestää?”
Tyttö2: ”Emmä tiiä.. Varmaan öö.. Haavistoa tai Niinistöä!
... Emmä oo varma. (Hiljaisuus) Tai siis emmä oikein tiedä
niistä mitään, mä yritin ottaa selvää, mutta kun ne on
niin.. Salamyhkäisiä!”
“Tää on niin ku jostain saatanan tamponimainoksesta!”
Timo Säämänen editoidessaan vuosijuhlaleffaa
Salli Saari, Ammattikäytäntö IV:
“Jäin YTHS:ltä eläkkeelle viime vuoden lopussa. Uutisista
huomasin, että aloitin samaan aikaan YTHS:llä kuin Gaddafi Libyan johdossa. Meillä olikin näköjään kova skaba
siitä, kumpi kestää pidempään.”
“Both high and low sensation seekers reported positive
feelings and functioned best after administration of
amphetamine.”
Strelau, Jan: Temperament: A Psychological
Perspective
“No jos sitä viinaa ostaa varmuuden vuoks lisää, ei se
Kompleksissa pääse happanemaan.”
Vuosijuhlatoimikunnan jäsen pohtiessaan jatkojuomien mitoitusta
Jari Lipsanen, Mittaaminen ja tilastollisen tiedon
keruu:
“Muutamia perusongelmia, mitä ihmisille, tai siis joita
teille tulee [Survon kanssa]”
”Viinaa alkoholisteille vaan ilmaseks valtion piikkiin”
Aku Kopakkala, Interpersoonallinen psykoterapia,
Psykoterapian perusteet:
”Masentuneet ihmiset ovat realistisia, ja se tekee ne
vaarallisiksi. Ei kannata alkaa väittelemään heidän
kanssaan, sillä siinä masentuu itsekin. Heiltä puuttuu
sellainen peruspositiivisuus, jolla me päästään yleensä
ylös sängystä... Miten mä päädyin tähän?”
”Terapeutti ei voi ottaa päätösvaltaa itselleen: “[nasaalilla äänellä] Kyllä ton pitää erota kun sillä on sellainen
hulttiomies”, ei, ei voi tehdä niin.”
”Perunkirjoituksissa tulee vastaan vähän kaikkea,
yleensä löytyy joku irtolainen avioton lapsi.”
”Unet on ihan kivoja, mutta kerro kaverille, älä minulle.”
“Tää terapia ei ota kantaa Jumalan olemassaoloon,
niin kuin esim. psykoanalyyttinen terapia.”
”Tiedättekö, kun on joitain sellaisia terapeutteja, että
kun kävelee kadulla vastaan, niin näkee jo vaatetuksesta, että aha, toi on psykoterapeutti.”
”Seuraava maailmankongressi järjestetään Iowassa.
Maailman tylsin paikka! Mä yritin kysyä järjestäjiltä,
että mitä Iowassa on. Kuulemma maailman suurin
voista tehty lehmä.”
”Lievä masennus on sellaista, että hui hai, sitä liikkuu;
jos elämässä ei ole koskaan masentunut niin siinä
menettää jotain syvyyttä.”
Kompleksi 1/2012
15
Iivo Koirikivi
Kuva: Niia Virtanen
Kompleksi-raati
Downshifting
Kompleksi-raati kokoaa yhteen Suomen rohkeimmat, kauneimmat ja viisaimmat ajattelijat lietsomaan ja
syventämään ajankohtaista keskustelua.
Downshifting on Yhdysvalloissa 1990-luvulla syntynyt liike, jonka keskeisenä ajatuksena on “mielekkäämmän elämänrytmin saavuttaminen esimerkiksi työntekoa ja kulutusta vähentämällä” (http://tinyurl.
com/yeck77e). Koska liike on viime aikoina alkanut puhuttamaan myös Suomessa, koimme tarpeelliseksi
kysyä ainejärjestömme jäsenistön mielipidettä tähän liikkeeseen:
”Onko Downshifting-ajattelun yleistyminen mielestänne positiivinen kehityssuunta?”
Kyllä: 92,3 %
Ei: 7,7 %
Kyselyymme osallistuneet vastasivat harvinaisen yksimielisesti esittämäämme kysymykseen. Tarkemmista
kommenteista ilmenee, että periaattelisesti Downshifting-ajatteluun myönteisesti suhtautuneissa henkilöissä vaihtelee suuresti se, suhtaudutaanko tällaisen toiminnan käytännön toteutukseen avoimesti vai
enemmän varauksella. Vastaukset ilmentävät toisaalta kaihoa parempaa huomista kohtaan ja halua tehdä
sen, mikä on oikein ja hyväksi koko yhteiskunnalle – ja toisaalta, elämän realiteetit tuntuvat puskevan
monilla arjen yksinkertaistamisen edelle.
EI
”Kiireisen ihmisen elämä voi olla onnellista samoin kuin
kiirettömän onnetonta. Downshiftaus samoin kuin uraputkessa pahtaaminen ovat valintoja ja kumpikaan näistä ei
sovi kaikille.”
Hippi on hipille hippi
”Tokkopa vaan, ihmisethän löytäisivät pian onnellisuuden
ytimeen ja me psykologit ynnä muut olisimme pian työttömiä.Miettikääpä lääkäreitäkin, jos ihmiset pysyisivät normaalipainoisina, savuttomina ja joisivat lasillisen punaviiniä
viikossa !”
että hyshys vaan..
KYLLÄ
”Vähentynyt kulutus on aina hyvästä. Suurin osa ihmisistä ei
tee työkseen mielekästä, luovaa tai merkityksellistä työtä vaan
töitä, joita koneet tekevät jo monessa maailman kolkassa.
Lisääntynyt aika tarkoittaa enemmän aikaa mielekkäille
asioille ja mielekkäiden asioiden
tekemisestä syntyy parempi maailma ja yhteiskunta.”
igor
”Mitä ihmettä varten ihmiskunta
on vuosituhannet pyrkinyt
kehittymään jos ei siksi että saisi
makoilla riippumatossa kaikki
päivät!”
rubrtdubjdtr
”Hyvä, että tehokkuus ei ole
ainoa arvo ja ideologia nykyyhteiskunnassa.”
Avokado
16 Kompleksi 1/2012
”Riippuu tietenkin siitä, kuka esim. työntekoa vähentää. Jos
henkilö muutenkin välttelee töitä koko ajan, eihän hänen
kohdalla työnteon vähentäminen voi olla hyvä juttu.”
lähes työnarkomaani
”Toisaalta on hienoa, että ne, joilla on mahdollisuus vähentää
työntekoa, voivat ja haluavat niin tehdä, mutta toisaalta
kaikilla ei ole tähän mahdollisuutta ja siksi termiin liittyy
osaltani myös jonkin verran negatiivisia ajatuksia. Mutta jos
olisin itse työelämässä ja voisin vähentää työaikaani, niin
varmasti tekisin niin. Kulutuksen vähentämisen näen vain ja
ainoastaan positiivisena asiana.”
Ihannoija
”Pois turhasta oravanpyörästä ja Babylonin pauloista! Absurdia, että kiire ja tavara tekisivät onnelliseksi! Downshiftaus voi
hyvinkin olla tää ns. tie onneen:) ”
Hippi
”No onhan se hyvä, koska silloin se hidastaa tätä aina niiin
kovin ikäväksi ruodittua ja kaiken syypäätä hektistä yhteiskuntaa. Kunhan vaan ei yltyisi karppaamistyyppiseksi
överöinniksi. Toisaalta hylkiikö tämä uusi ilmiö niitä joilla on
aktiivinen temperamentti?”
täti
”Mielestäni kulutusta ei kuitenkaan pitäisi vähentää rahalliselta arvoltaan, vaan tulisi siirtyä ostamaan kalliimpia, eli
siis ekologisempia, eettisempiä ja kestävämpiä tuotteita.
Näin talous jatkaisi pyörimistään ja maailma pelastuisi
samalla.”
Poke
”Ehdottomasti hyvä asia, onhan se hienoa että edes osa
jengistä huomaa elämässä olevan miljoona tärkeämpää asiaa
kuin palkkatyö. Ja eihän jatkuva kulutuksen kasvamiseen
perustuva talouskasvu yksinkertaisesti ole mahdollista
rajallisella pallolla. Sitten kun kaikki downshiftaa, meidän
psykologienkin työt vähenee mielenterveysongelmien vähenemisen myötä. Mutta sitte voidaan ryhtyä vaikka downshiftauskonsulteiksi!”
ekojorma
”Se on ajatuksena niiiin kaunis, mutta opiskelijana kovin
vaikeeta.”
Epätoivonen-85
”Absoluuttinen talouskasvu ei ole pakollista hyvinvoinnille.”
Vipu
Kompleksi 1/2012
17
Kompleksi-lehti Kyläilee
Jaakko Tähkän residenssi
Sini Jylhä-Vuorio
Emma Rekolainen
Iivo Koirikivi
Matinkylän asuntoon – varsinaisessa talossa oli ollut ainoastaan
keskuspölynimuri, eikä lainkaan
perinteistä imuria, joten perinteistä imuria ei oltu myöskään
menetetty palossa. Enää menneestä onnettomuudesta ei ole
talossa jälkeäkään, kaikki on uutta ja hienoa.
Tällä kertaa Kompleksi-lehti suuntaa vierailulle Jaakko Tähkän kotiin. Matka on pitkä, sillä
talo sijaitsee Espoon perukoilla, joko Soukassa tai
Kaitaalla ‒ vastausta ei tiedetä. Betonilaatikoiden keskellä tallustaessa ei aivan heti arvaisi, millaisessa talossa Jaakko oikein asuu.
Viehättävä omakotitalo löytyykin pian
kuljettuamme alikulkutunnelin läpi pois
kerrostaloalueelta viihtyisälle puuaitaiselle
omakotitaloalueelle.
Kompleksi-lehteä kiinnostaa tietysti kovasti, millaista elämä Espoossa on. Espoossa kasvaminen
on ollut Jaakosta ”ihan jees”;
Jaakon olemus viestittää Jaakon selkeästi viihtyvän synnyinseuduillaan. ”Ei valittamista” Jaakko toteaa. Edes
pitkä matka yliopistolle ei harmita, bussimatkalla
voi vaikka lukea tenttiin. Toisaalta Jaakko on asu-
Jaakon koti on suunnilleen yhtä vanha kuin
Jaakko. Jaakon vanhemmat rakennuttivat
talon asuessaan Moskovassa, ja Espooseen
muutettiin hieman ennen Jaakon syntymää.
Jaakko kertoo valkoisten ulkotiilten olevan
papan muuraamia; perheen kädenjälki
näkyy siis talossa. Koti on valoisa, tilava ja
viihtyisä. Kaikki on suunniteltu perheen
tarpeiden mukaan.
Kaunis talo kätkee historiaansa myös dramatiikkaa. Eräänä uutena vuotena perheen
loma Lapissa keskeytyi puhelinsoittoon.
Talo Espoossa oli tulessa, raketti oli lentänyt
sisään ullakolle katonrajassa olleesta kolosta
ja sytyttänyt tulipalon. Talo meni remonttiin ja perhe joutuikin evakkoon puoleksi
vuodeksi Matinkylään. Onneksi vakuutus
korvasi kaiken. Kaiken, paitsi pölynimurin
18 Kompleksi 1/2012
Jaakko harjoittelee rummunsoittoa talon kirjastossa
nut lähes koko elämänsä samassa paikassa, eikä
vertailukohtaa juurikaan ole.
Jaakko on käynyt ala-asteen Soukassa, mutta
varsinaisesti soukkalaiseksi Jaakko ei itseään koe.
Identiteettikriisi ei ole vielä ratkennut: ollakko
soukkalainen vai kaitaalainen. Toisaalta, ehkäpä
espoolaisena identifioidutaan yleensä vain espoolaiseksi, eikä kaupunginosalla ole niin väliä.
Vierailijoiden ihastellessa avaraa keittiö-olohuonetilaa keittiön pöydän äärellä, keskustelu siirtyy
muihin aiheisiin ja haastattelijat intoutuvat kyselemään Jaakon historiasta ja inttiajoista. Opintojen alkaessa Jaakko oli menossa inttiin ja puolessa vuodessa sieltä palattiinkin takaisin psykologian
opintojen pariin. ”Ikäväähän se oli” Jaakko toteaa
ja kertoo, ettei halunnut jäädä pidemmäksi aikaa,
vaikka hyvin oli mennyt. Inttiä lukuunottamatta
Jaakko ei Espoon ulkopuolella olekaan asunut. Espoossa on hyvä olla.
Vaikka talo on ihastuttava, vierailijat ovat tietysti
ihmeissään, miten vanhempien kanssa voi asua.
Jaakko kertoo kuitenkin asumisen olevan käytännöllinen ratkaisu. Asunnossa on myös riittävästi
omaa tilaa Jaakolle, joten kotona asuminen sopii
hyvin. Omakotitalossa Jaakko
voi myös vapaasti
toteuttaa musiikkiharrastuksiaan.
Kirjastosta löytyy
Jaakon rummut,
joiden soittamisen
harjoittelua varten Jaakko käy
soittotunneillakin. Lisäksi Jaakolta löytyy muun
muassa kitara ja
ukulele.
Tähkän keittiö — kuin suoraan
Kotilieden sivuilta!
huteran oloinen
tikapuuviritelmä, mutta Jaakko kertoo luottavansa
suomalaisen
työn laatuun. Toiset
taitavat vain olla tottuneempia tikapuihin.
Ullakko on kylmä,
eikä siellä Jaakon mukaan paljon hengailla.
Lähinnä sieltä käydään
hakemassa tavaraa, tällä
kertaa mukaan tarttuvat kengät vuosijuhlia
varten.
Jaakko esittelee myös oman huoneensa.
Ensimmäisenä silmään pomppaa legorakennelmat – Jaakko on joskus nuorempana harrastanut
legoja enemmänkin ja nyt hyllynpäältä löytyy
muun muassa lego-Yoda. Legorakennelmien lisäksi
Kompleksi-lehti toteaa kirja-, musiikki-, elokuvaja pelivalikoimien olevan hyväksyttävällä tasolla.
”Iivo taidetaankin jättää pelailemaan tänne” haastattelijat toteavat.
Viimeisenä Kompleksi-lehti kurkistaa pihamaalle.
Maassa näkyy paljon pieneläinten jälkiä. Jaakko
kertoo nähneensä oravien lisäksi muun muassa
Peuran, sekä jälkiä ketusta, ollaan siis melko lailla luonnon helmassa. Näihin maisemiin Jaakko
toivoo palaavansa vielä keski-ikäisenäkin – ainoa
häiriötekijä näissä maisemissa taitaakin olla Jaakon
rummunsoitto.
Jedimestari Yoda
katselee Jaakon
huonetta kunniapaikaltaan
Jaakko vie vierailijat katsomaan ullakkoa, jonne
kiivetään tikapuita
pitkin. Vierailijoita hieman pelottaa
Kompleksi 1/2012
19
Psykoterapiaa ja kukkaishoitoja
Vilja Helminen
Spol-Seminaari 2012
Tämän vuoden SPOL-seminaari pidettiin hyisessä
Jyväskylässä. Teemana oli psykoterapia, mutta joukkoon mahtui vähän muutakin.
”Koska ollaan Jyväskylässä, mä olen iloinen että
pääsen tölvimään laadullista tutkimusta”, aloitti Jari
Lipsanen luentonsa SPOL-seminaarissa ja sai yleisön
joukossa olevat jyväskyläläisetkin nauramaan. Lipsasen luento terapiatutkimuksen menetelmistä aloitti
samalla psykoterapia-aiheisen seminaarin.
Lupauksistaan huolimatta Lipsanen ei kuitenkaan aivan täysin tyrmännyt laadullista tutkimusta,
vaikka näkeekin sen ”lähinnä eleganttina datan
keräämiskeinona”. Laadullinen tutkimus voi olla hyödyksi terapiatutkimuksen pilotointivaiheessa, mutta
sen jälkeen pitäisi ryhtyä tutkimaan teorioita määrällisen tutkimuksen keinoin. Lipsasen mukaan laadullisen tutkimuksen suurin ongelma piilee siinä, ettei
tutkimusten tuloksia voida yleistää, vaikka tieteen
tarkoitus on luoda yleistyksiä ja malleja.
Terapiatutkimus on Lipsasen mukaan mutkikasta myös tutkimusmenetelmien osalta: kokeellinen
tutkimus on lähes mahdotonta, sillä kontrolliryhmiä
ei voida usein muodostaa esimerkiksi eettisistä syistä.
Miten siis terapian toimivuudesta voitaisiin saada
tieteellistä näyttöä? Lipsanen totesi tämänhetkisten
psykologisten arviointimenetelmien olevan vielä
lapsenkengissä. Useissa testeissä pisteiden laskeminen
tapahtuu laskemalla suoraan eri osioiden summa,
Panelistit pohtimassa case-tapaustaan.
20 Kompleksi 1/2012
vaikka jotkin oireet voivat olla vakavampia kuin toiset.
Pelkät oirekyselyt eivät siis ole kovin luotettavia mittareita jos halutaan tutkia terapian tuloksellisuutta.
Mitkä tekijät ylipäänsä vaikuttavat terapian
tuloksellisuuteen? Psykologiassa kaikki on tunnetusti
monimutkaista, ja monimutkaisten asioiden mallintamiseen tarvitaan monimutkaisia malleja. Lipsanen
esittikin monitaso- ja rakenneyhtälömalleja ratkaisuksi
esimerkiksi terapian tuloksellisuuden tutkimiseen.
Lounaan jälkeen seminaarilaiset siirtyivät workshopeihin, joissa esiteltiin erilaisia terapiamuotoja. Valittavana oli muun muassa tanssi- ja liiketerapiaa, toimintaterapiaa sekä integratiivista terapiaa, joista viimeisimmän
ilmoittautumislistat olivat menneet hetkessä täyteen.
Kahvitauolla monen mielestä erityisesti psykodraama-workshop oli ollut mielenkiintoinen ja erilainen. Suosittu integratiivisen terapian workshop oli
puolestaan osoittautunut yllätykseksi; kuulopuheiden
mukaan workshopissa yhdistettiin psykologiaa ja vaihtoehtohoitoja. Kahvipöydässä ihmeteltiin workshopissa
jaettua paikallisen yrityksen esitettä, joka tarjosi muun
muassa Bachin kukkaterapiaa, intuitiivista energiahoitoa ja reconnecting-hoitoa. Hieman epäselväksi jäi,
miksi kyseinen terapiamuoto oltiin valittu seminaariin.
Seminaarin viimeinen asiapitoinen ohjelma oli paneelikeskustelu, jossa neljä eri taustoista tulevaa psykologia
saivat pureskeltavakseen fiktiivisen mielenterveysongelmatapauksen. Jarl Wahlström, Aarno
Laitila, Seppo Anttonen ja Outi Jäntti
arvioivat kukin 23-vuotiaan sosiaalisia
tilanteita pelkäävän Teijan tapausta.
Suuria erimielisyyksiä ei panelistien
välille muodostunut, vaan kaikki lähtivät
lähestymään tapausta suunnilleen
samoista lähtökohdista. Paneelin parasta
antia olikin ehkä juuri sen osoittaminen,
etteivät terapiasuuntaukset loppujen
lopuksi eroa kovin paljon toisistaan,
vaan samoja asioita käsitellään ja painotetaan, oli kyse sitten psykoanalyyttisesta tai kognitiivisesta suuntauksesta.
Mielenkiintoista keskustelua syntyi myös
siitä, pitääkö terapeutin pitää asiakkaistaan.
Kompleksi Tutkii
Jarno Paunonen
Ihmemarjat!
Johdanto
Makuasioista ei voi kiistellä, mutta niitä voi toki tutkia. Kalatinsa lukeneet kenties muistavat miehen kertomuksen seikkailustaan ihmemarjojen parissa (Kalat
2007, s. 216). Kyseessä on marja, jonka sisältämä
proteiini puijaa puoleksi tunniksi makunystyrät aistimaan kaiken happaman makeana.
Kalat itse kertoo seuraavaa: ”A colleague and I once
spent an evening experimenting with miracle berries.
We drank straight lemon juice, sauerkraut juice, even
vinegar. All tasted extremely sweet, but we awoke the
next day with mouths full of ulcers.”
Koska Kompleksi ei pelkää mitään, tutkimme arvon
päätoimittajan kanssa toimivatko marjat todella.
Makuhermojamme koettelemaan leivoimme pellillisen vuohenjuustolla kuorrutettuja sokerittomia
greippi-lime-muffinsseja. Palanpainikkeeksi hankimme vielä pullollisen viinietikkaa.
Menetelmät
Lämpimillä seuduilla versova ihmemarja (Synsepalum
dulcificum) on tuoreena herkkä ja hauras, eikä sitä
tänne kotoisaan pakkashelvettiin saa kuin kylmäkuivattuina tabletteina. Tutkimuksessa käytetyt aineet tilattiin Saksasta ja niiden alkuperä oli The Great Green
Miracle Fruit Farm USA:n kultaisessa keskilännessä.
Tutkimuksemme uskottavuuden vuoksi pyrimme
haalimaan maistajaraatiin itsemme lisäksi myös liudan
koehenkilöitä, mutta suomalaisen tutkimusperinteen hengessä yksikään asianmukaisesti informoitu
koehenkilö ei saapunut paikalle. Yhden saimme
sentään mukaan vähemmän paljastavalla viestillä
”Leivottiin muffinei, tuu syömään!”
Koeasetelmana oli toistettujen mittausten m-testi (m
= maku, makeus, muka-tieteellisyys). Ensimmäisellä
mittauksella ruokaa maisteltiin varovasti ilman ihmemarjaa, ja toinen mittaustilanne otettiin makuhermojen manipuloimisen jälkeen.
Tulokset
Yllättäen muffinssit olivat aivan syömäkelpoisia sellaisinaan; kenties hieman happamia ja raskaita, mutta
teeleipinä aivan toimivia. Etikkaa sen sijaan ei tarvinnut kuin haistaa ymmärtääkseen sen haluavan pysyä
pullossa.
Hieromalla marjapilleriä kieltä vasten vartin verran,
saatiin nystyrät heittämään kärrynpyörää: Cupcakeiksi
naamioidut hapanleipämme muuttuivat hetkessä
aidoiksi sitruunamuffinsseiksi. Ne olivat ehkä jopa liiankin yltiömakeita, mutta voittivat kyllä pakastealtaan
kilpailijansa. Koehenkilömme keksi makeuttaa leivostaan vielä lisää puristamalla sen päälle sitruunaa.
Viinietikka havainnollisti hienosti maku- ja hajuaistin
yhteistoimintaa. Hengitystä pidättäen etikka meni
kyllä helposti alas kuin mikä tahansa miellyttävän
makea liemi, mutta heti happea haukatessa mielen
valtasi syvä katumus: on se pahaa! Pahuuden suhteen
tuloksia ei kenties kuitenkaan voida pitää merkitsevinä,
koska koehenkilömme kuvaili etikan makua ”hauskaksi” ja suositteli lämpimästi muitakin kompleksilaisia
kokeilemaan sitä.
Pohdinta
Testauksen tuloksena Kompleksi toteaa ihmemarjojen
kiistattomasti toimivan. Paikallaan on kuitenkin pieni
varoituksen sana: raavaina suomalaisina miehinä emme
saaneet Kalatin mainitsemia haavaumia suuhun, mutta
maistelu kyllä pilaa mahdollisen illanvieton: juomat
oluesta punaviiniin maistuvat epäilyttäviltä aina pikkutunneille asti.
Psykologiopiskelijoilta peräänkuulutetun yhteiskunnallisen impaktin hengessä tarjosin lämmitettyjä muffinsseja vielä seuraavana päivänä hippinaapurilleni. Hän
vahvisti aiemmat tulokset makeudesta, sekä kommentoi päivän vanhaa makua: ”On helvetin pahaa, kiitos
vaan. Enää en luota psykologeihin edes keittiössä.”
Lähteet
Kalat, James W. (2007, 9th ed.). Biological Psychology. Thomson
Wadsworth, Belmont CA.
Kompleksi 1/2012
21
Milla Huuskonen
Vilja Helminen
Psykologia toisten silmin
Mielikuvia normaaleilta opiskelijoilta
Kompleksi-lehti päätti selvittää, mitä muiden alojen opiskelijat todella ajattelevat psykologiasta.
Freud mainittiin ja monet olivat epävarmoja alamme tieteellisyydestä, mutta myös positiivisia yllätyksiä löytyi. Näissä kirjavissa haastatteluissa vaihteli niin tietotaso kuin toimittajien verenpainekin.
Latinalaisen filologian opiskelija sekä teologian
opiskelija, miehiä:
Minkälainen on stereotyyppinen psykalainen?
Mitä psykologian opiskelijat käytännössä opiskelevat?
Onko psykologia tiede, kyllä vai ei?
– No...
On, luulisin.
– Ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa, mutta en oikeastaan
tiedä.
– On arvaus, mutta voisi liittyä siihen, mitä on lukion
psykologiassa?
Mitä psykalaisista sitten tulee ”isona”, eli mihin psykalta valmistutaan?
Ei ole mielikuvaa, en osaa sanoa.
Sosiaali- ja kulttuuriantropologian opiskelija sekä
politiikan tutkimuksen opiskelija, naisia:
Mitä psykologian opiskelijat käytännössä opiskelevat?
– Kaikenlaisia teorioita...
– Sosiaalityöntekijä.
– Freudia?
– Terapeutti, ongelmaperheiden auttaja.
Mitä psykalaisista sitten tulee ”isona”, eli mihin psykalta
valmistutaan?
– Onko psykoterapeutilla erillinen koulutus?
Minkälainen on stereotyyppinen psykalainen?
– Ei ole [tyypillistä psykalaista]?
– Tulee mieleen Freudin naama, mutta sehän ei oikeastaan
ollut psykologi. Eikö se ollut lääkäri?
– Yks mielikuva psykologeista on vaaleahiuksiset vanhat
naiset, joilla on nariseva ääni ja jotka ei ymmärrä sarkasmia.
– On erilaisia linjoja, esimerkiksi kasvatuspsykologiaa tai
aivojen toimintaa tutkivia... en oikeastaan tiedä muita.
Minkälainen on stereotyyppinen psykalainen?
– Samanlainen kuin esim. valtio-opin opiskelija, tai vaikka
antropologian opiskelija?
– En luokittelisi ihmisiä sen perusteella.
Onko psykologia tiede, kyllä vai ei?
Onko psykologia tiede, kyllä vai ei?
– On tiede.
– Kai se on.
– On.
– Jos tieteellä tarkoitetaan jotain, missä mitataan, niin...
– Vähän niinkuin science vs. art englannissa?
Yleisen kirjallisuustieteen opiskelija, nainen:
– Niin. Silloin se ei ole, koska ei mitata mitään.
Mitä psykologian opiskelijat käytännössä opiskelevat?
– Minusta taas on, koska psykologiasta tulee tietoa.
Herranen aika... [miettii] Oon kuullu joitain asioita. Jonkin
verran mielenterveyttä ja jonkin verran aivokemiaa?
Espanjalaisen filologian opiskelija, nainen:
Mitä psykologian opiskelijat käytännössä opiskelevat?
Ei tule mieleen ku joku Freud ja mitäs ne oli.... no joitain
kaavioita, hämärästi muistan joltain lukiopsykan kurssilta
[puhuu hetken kaavioista]. Ja joku neuropsykologia.
Mitä psykalaisista sitten tulee ”isona”, eli mihin psykalta valmistutaan?
Ainakin terveyskeskuspsykologia... Tulee kans mieleen
kyselytutkimukset ja tilastot, ja just se neuropsykologia
silleen.
22 Kompleksi 1/2012
Mitä psykalaisista sitten tulee ”isona”, eli mihin psykalta
valmistutaan?
Psykologeja? [naurua] Varmaan niin kun ihmisten kanssa
puhumista, vaikka esim. työpaikalla, yhteisössä tai organisaatiohommissa.
Minkälainen on stereotyyppinen psykalainen?
Ehkä reipas? En osaa sanoa sen enempää.
Onko psykologia tiede, kyllä vai ei?
Siltä väliltä kyllä viiva ei.
Automaatio- ja systeemitekniikan opiskelija, mies
Minkälainen on stereotyyppinen psykalainen?
Mitä psykologian opiskelijat käytännössä opiskelevat?
Ihmisläheinen ja läheisistään kiinnostunut, ei Jannan
kämppis Ville.*
Ihmismieltä.
Mitä psykalaisista sitten tulee ”isona”, eli mihin psykalta
valmistutaan?
Ai miks valmistutaan? Siks että käytävät kurssit loppuu
kesken. [haastattelija selittää kysymystä] No tutkijoita ja
psykologei tai terapeuttei.
Onko psykologia tiede, kyllä vai ei?
Todellakin on.
* Ville on hakenut (ja hakee jälleen) opiskelemaan psykaa.
Kim-Jong-Maija
Puuhanurkka
Koska poliittinen kuohunta on maailmalla nyt muodikkaampaa kuin koskaan,
Kompleksi-lehti loi ”Kuka kiistanalainen johtaja olet?” - persoonallisuustestin ja
-nimigeneraattorin. Selvitä, millainen ihminen todella pohjimmiltasi olet ja generoi itsellesi tuloksen perusteella uusi kutsumanimi!
Valitse seuraavista väittämistä sinua parhaiten kuvaava:
A) Haluan tulla haudatuksi mereen.
B) Haluan, että naamallani ja nimelläni myydään tsiljoona t-paitaa ja mukia
kapinallisille teineille.
C) Tykkään pönöttämisestä ja huonosti istuvista puvuista, kuten isänikin.
D) Haluan, että Frederik tekee minusta laulun.
Valinnasta suoriuduttuasi käännä lehti ympäri!
Johtajanimesi: Tšingis-_____________________
D) Olet niin voimakastahtoinen, että saat muut ihmiset luulemaan, että haluaisit omistaa koko maailman.
Johtajanimesi: Kim-Jong-___________________
C) Olet altis muiden mielipiteiden vaikutuksille ja itsenäinen päätöksenteko on sinulle vaikeaa - ryhdistäydy!
Johtajanimesi: Che Gue ___________________
B) Salaat todellisen minäsi ja esität usein olevasi muuta kuin olet.
Johtajanimesi: Osama bin _________________
A) Sinulla on taipumus vältellä tilanteita, joissa koet itsesi uhatuksi. Pakenet vaikeuksiasi ja olet eristäytyvä - mieti
onko se tietoista.
Etsi nyt valintaasi vastaava persoonallisuusluonnehdinta ja luo johtajanimesi!
(ohje: kirjoita viivalle oma etunimesi)
Kompleksi 1/2012
23
Kuvitus: Arvi Teikari
KÄNNIKORTIT
Presentoimme nuorisovalistuksen nimissä erilaisten kännityyppien taksonomiaa.
Osa #1: Perustendenssit.
Nousuhumala
Laskuhumala
Tämä on vielä yksinkertaista.
Amatööriys alkaa näkyä, tapahtuu
turhia luovuttamisia.
Uuden nousun
humala
Vuosijuhlahumala
Uusi aamu on kokeneempi. Osaat
arvostaa paremmin tilaasi.
Yhtä nousua koko viikko, kevät ja vuosi!
24 Kompleksi 1/2012