Q 1/2015 - Q

UUTUUSKURSSI
Tunnetko iskemian
aiheuttamat EKG-muutokset?
Sepelvaltimotautikohtauksessa EKG on keskeinen tutkimus diagnoosin teossa,
vaaran arviossa ja hoitojen valinnassa. Kohtausta epäiltäessä EKG on rekisteröitävä heti. EKG-löydöksen arviointi ja siihen perustuvien hoitomääräysten
antaminen on tehtävä viiveettä.
EKG ja iskemia -kurssilla käydään läpi iskemian aiheuttamat EKG-muutokset
sekä opetetaan niiden tunnistamista ja tulkintaa.
Kurssin kohderyhmänä ovat perusterveydenhuollon lääkärit, erikoistuvat
lääkärit, lääketieteen opiskelijat ja sairaanhoitajat.
Kurssin ovat toimittaneet Pekka Raatikainen, Hannu Parikka, Markku Mäkijärvi ja Kjell Nikus.
www.oppiportti.fi
Ku
va
:
iSt
oc
kp
2
[email protected]
ho
to
SISÄLLYSLUETTELO:
4 PÄÄKIRJOITUS
5 VIERASKYNÄ
6 JANUARY WITH COCKTAILS
8 KUUKAUSI KASVISRUUALLA
10 VANHUS JA MERI
12 SUURI VITUTUSKIRJA
16 KIELTÄYTYMINEN
19 PAKKORUOTSI
20 WE ARE FIMSIC
22 JUORUT
PÄÄTOIMITTAJA Minna Lehtisalo TAITTAJA Anssi Mykkänen TOIMITUS Heidi Hyvärinen, Minna Lehtisalo, Tuomas Lumikari, Ivar Lönnberg, Joonas Mäkinen, Anssi Mykkänen, Johanna Suur-Uski, Nico Vehmas, Tomi Ylä-Soininmäki KUVAT Tomi Ylä-Soininmäki
KANSI Ivar Lönnberg YHTEYSTIEDOT [email protected] Lääketieteenkandidaattiseura
ry:n lehti. Helsingissä 2015. PAINOPAIKKA Painotalo Casper. PAINOS 250 kpl. Lehden
sisältö ei välttämättä vastaa LKS:n hallituksen tai valtuuskunnan virallisia kannanottoja.
Lehti saa HYY:n tukea.
3
Pääkirjoitus
Mielensäpahoittajat
Uusi vuosi tuo mukanaan uudet haasteet.
Ensimmäisessä toimituskokouksessa sovimme, että
Mocsuun sijoitettaisiin kaikkien ulottuville kirja, johon
opiskelijat voisivat purkaa sydäntään. ”Suuren Vitutuskirjan” vieminen paikoilleen lankesi minun vastuulleni, ja siitä tuli siihen astisista henkisistä haasteistani
suurin. ”Mitäköhän ihmettä tästä tulee”, oli päällimmäisenä ajatuksenani, kun ujutin mustakantisen opuksen sohvapöydälle. Myönnän, että minua epäilytti se,
ottaisiko hyvä idea tuulta siipiensä alle. Ehkä kukaan
ei näin alkuvuodesta ole vielä edes ehtinyt katkeroitua
kovin pahasti.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun olin väärässä.
Teillä oli sanottavaa, kuten voitte tämän vuoden ensimmäisen numeron sivuilta lukea. Me suomalaiset olemme perinteisesti olleet hyviä valittamaan. Tällä kertaa
Q-kautiseen päätyneet sitaatit ovat vain osa kaikesta
siitä, mikä teidät sai tammikuussa raivoamaan, murjottamaan, angstaamaan ja kiristelemään hampaita.
Näin vuoden alussa moni lisää omaa mielipahaansa erilaisin kieltäytymisriitein. Joululoman yltäkylläisyyden
jälkihuumassa on helppo sortua vapaaehtoisesti tai sosiaalisen paineen vuoksi erilaisiin rajoituksiin, jotka harvoin tuovat pysyvää muutosta. Olivat kyseessä sitten herkut tahi väkijuoma, ei lakkoilusta aina ole seurauksena
pelkkää hyvää. Esimerkiksi tipattoman tammikuun uhkakuvista voitte lukea sivulta 6.
On kuitenkin myös ihmisiä, jotka joutuvat vasten tahtoaan elämään normaalia arkipäiväänsä keskellä rajoitteita. Näihin haasteisiin verrattuna omat valituksen aiheet tuntuvat toisinaan typeriltä ja vähän hävettäviltäkin.
Kuinka itse selviäisin, jos joutuisin olosuhteiden pakosta muuttamaan tottumuksiani ja luopumaan jostain itsestäänselvyytenä pitämästäni? Kolme toimituksen jäsentä tarttui haasteeseen ja vietti vapaaehtoisesti viikon
ilman tavalliseen elämäänsä kuuluvia hyödykkeitä. Tarkistakaa sivulta 18 alkaen, kuinka tässä ihmiskokeessa
kävi.
Vaikka silloin tällöin on hyvä palauttaa arkipäivän ongelmat mittasuhteisiinsa, täytyy jokaisen minun mielestäni antaa itselleen joskus lupa murjottaa myös syyttä. Loppuun onkin hyvä siteerata yhtä teistä Vitutuskirjaan
kirjottaneista. ”Vituttaa, mutta en kyllä tiedä miksi. Kaikki on hyvin.”
Juuri nyt ihan hyvillä mielin,
Minna Lehtisalo
Päätoimittaja
4
Vieraskynä
Uusi vuosi, uudet kujeet, mutta yksi on ja pysyy: kiire. Tuo
kavala stressin induktori, jota tekisi mieli kaihtaa, mutta kun
kaikkialle ja kaikkea haluaisi kuitenkin ehtiä. Tämän päivän
opiskelijalla on aivan toinen aikapaine kuin menneinä vuosina, jolloin ei ollut juuri työmahdollisuuksia koulun ohessa
tai kesäisin, ja kun ei ollut palkkatuloja, ei ollut varaa monen
moisiin vapaa-ajan huvituksiin, matkoista nyt puhumattakaan.
Kun kiire tuntuu olevan ja pysyvän, niin kaipa sen kanssa helpoimmalla pääsisi olemalla kaveria. Mutta miten sellaisesta
ikäviä fiiliksiä herättävästä kaverista voi tykätä? Toiset tuntuvat ajattelevan, että parempi tämä kaveri kuin ei kaveria
ollenkaan, pieni stressihän vain pistää asioita tapahtumaan.
Aina se tunne ei kuitenkaan ole pieni tahi kannustava, vaan
tuntuu ettei mikään etene.
Fiksuinta lieneekin myöntää itselleen muutama asia: niin
kauan kuin elämää, on keskeneräisiä asioita. Siihenhän se
deadline kai viittaakin. Haudanvakava suhtautuminen asioihin harvoin tekee niistä mielekkäitä. Ihan jokaisen uuden
projektin tai idean ei tarvitse toteutua seuraavalla viikolla,
mutta jo olemassa olevia eräpäiviä kannattaa kunnioittaa,
ettei kenenkään toisen mieli suotta pilaannu. Deadlinet on
tarkoitettu herättämään selviytymisvietti – toiset nauttivat
kortisoliannoksensa overloadina edellisenä iltana ja toiset
tasaisen hyvissä ajoin ilman eksponentiaalista kasvua. Tärkeää on tunnistaa oma thresholdinsa.
Ajanhallinta on taidetta, siihen kuuluu tietty boheemius ja
sekasortoisuus kausittain, näitä tarvitaan uuden luomiseen
ja vanhasta poikkeamiseen. Aikapalkkien liikuttelussa kolhuilta on vaikea välttyä, jolloin keskeistä onkin peruspilarien
kantavuus. Mieti ensin, mikä on tärkeintä ja auttaa jaksamaan, ja vasta sitten mitä kaikkea muuta tämä rakennelma
voisi ehkä kantaa. Muistakaa olla armollisia itsellenne sekä
ahdistumatta turhasta!
Tsemiä kaikille toivottaen,
Sara Mäkelä
LKS:n hallituksen puheenjohtaja
5
6
Yes we can,
January with cocktails
TEKSTI / JOHANNA SUUR-USKI
Ystäväni vietti kerran kuukauden ilman sokeria. Se sai hänen elimistönsä sekaisin. Heli
(nimi muutettu) puri hampaitaan, itki, potki lattiaa ja kärsi yllättävistä raivokohtauksista.
Sijaiskärsijöitä olivat kämppikset, poikaystävät ja kollegat. Kaikki. Mikä sai Helin ryhtymään näin absurdiin koitokseen?
Tammikuun ajan olen kohdannut samanlaisia ihmisiä kuin Heli. He ovat ärsyyntyneitä ja
masentuneita. He eivät vain voi. He ovat tipattomalla.
Tipaton tammikuu on suomalaisen kulutusjuhlan krapula. Joulupyhien ja uuden vuoden vieton jälkeen kansan syvät ja matalat rivit jättävät taskumatin pöytälaatikkoon. He
sauvakävelevät. Taipumus on yleistynyt populaatiossa vuodesta 1942. Brittitutkimuksen
mukaan tipaton tammikuu on turha Kuukauden pidättäytyminen panotuotteista ei pelasta
maksaa. Kolmenkymmenen päivän paasto kulminoituu kuitenkin koko seuraavan kuukauden kestävään karnevaaliin. Sen sijaan saarivaltio suosittelee kolmea tai neljää maksaa
hyväilevää päivää viikossa. Muut päivät on omistettavissa etanolille, mutta vain terapeuttisen ikkunan puitteissa.
Älkää olko kuten Heli, ja pilatko muiden tammikuuta. Älkää myöskään dokatko maksaanne pilalle helmikuussa siten, ettei siitä ole mitään jäljellä ensi vuodesta.
7
8
Kuukausi kasviruualla,
kannattaako kokeilla?
TEKSTI / ANSSI MYKKÄNEN
Sosiaalisessa mediassa on jatkuvasti erilaisia tapah-
din kasvisruokakuukautta erittäin mieltä avartavana
tumia kuten lihaton tammikuu tai kinkuton joulu,
kokemuksena. Lihansyönnin uudelleenaloittaminen
joissa kannustetaan vähentämään lihansyöntiä.
jäi hieman kaihertamaan. Miksi minun pitäisi syödä
Monien lihansyöjien mielestä kuukausi ilman lihaa
lihaa, jos selvisin aivan mainiosti kuukauden ilman?
kuulostaa mahdottomalta ajatukselta, mutta kyllä
Samanlaisia tuntemuksia oli varmasti myös kaveril-
minäkin sellaisesta hengissä selvisin, vaikka alkuun
lani, koska puoli vuotta myöhemmin osallistuimme
vähän epäilyttikin.
kaverini kanssa lihaton tammikuu -tapahtumaan ja
Vietin ensimmäisen kerran kuukauden kasviruualla
saimme houkuteltua kolmannen kaverin mukaan.
vuonna 2012. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään
Alussa tuli taas samanlaisia tuntemuksia kuin en-
sosiaalisessa mediassa levinnyt tapahtuma, vaan
simmäisellä kerralla. Nälkä oli melko voimakas en-
kahden yllytykseen taipuvaisen ihmisen kokeilu –
simmäisen kahden viikon ajan, mutta sen jälkeen se
lihaton toukokuu. Kaverini ja minä olimme molem-
helpotti eikä lihaa tehnyt enää mieli.
mat täyspäiväisiä lihansyöjiä ja ainakin minun ko-
Lihaton tammikuu oli mielestäni erittäin positiivi-
kemukseni kasviruuasta rajoittuivat lähinnä lukion
nen kokemus, kuten myös lihaton toukokuukin oli
pakollisiin kasvisruokapäiviin. Kuukausi ilman lihaa
ollut. Sen aikana oli taas helppo huomata, että kas-
kuulosti siis vaativalta haasteelta.
vissyöjänä oleminen ei olisi niin kauheaa kuin, miltä
Mielestäni alku oli ehdottomasti hankalin. Noin
se aluksi vaikuttaa. Toinen kuukausi ilman lihaa sai
ensimmäiset kaksi viikkoa oli hyvin usein nälkä, ja
minut ehkä vähentämään lihansyöntiä, muttei lo-
nälkäisenä teki erityisen paljon mieli lihaa. En usko,
pettamaan sitä kokonaan. Sitä varten tarvittiin vielä
että jatkuva nälkä johtui siitä, että kasvisruoka olisi
kolmas lihaton kuukausi.
erityisen paljon kevyempää kuin liharuoka. Syynä
Samana vuonna vielä myöhemmin osallistuin lihat-
oli pikemminkin se, ettei alkuun oikein tiennyt, mitä
tomaan lokakuuhun, joka pääsi sittemmin hieman
pitäisi oikein syödä, jos ei syö lihaa. Onneksi apua
venähtämään. Sen jälkeen pidin hieman jossain
ongelmaan löytyi netistä ja kavereilta, jotka olivat
vaiheessa taukoa, mutta pääasiallisesti lopetin li-
kasvissyöjiä. Helpotti paljon, kun kasviproteiinin-
hansyönnin lähes kokonaan, vaikka en edelleenkään
lähteisiin, papuihin, soijaan ja linsseihin, tutustui
miellä itseäni kasvissyöjäksi. Jos oletetaan, että kas-
paremmin.
vissyöjälle uni, jossa hän syö lihaa, on painajainen,
Kun kasvisruokavalioon ehti tottua, ei ollut edes
niin minä olen sitten varmaan vielä lihansyöjä.
enää jatkuvasti nälkä. Huomasin sen, että ei elämä
Kehotan kuitenkin kaikkia, joita kasvissyönti kiin-
ilman lihaa ollut ollenkaan kamalaa, vaikka toisin
nostaa edes etäisesti, kokeilemaan lihatonta kuu-
olin aiemmin luullut. Kasvisruokakuukauden jäl-
kautta – ei väliä onko kuukausi tammikuu, touko-
keen olikin hieman haikeaa palata taas lihansyöjäksi,
kuu vai jokin muu. Itse ainakin koin, että kuukausi
koska ei lihaa enää loppuvaiheessa tehnyt juurikaan
kasvissyöjänä avasi uusia näkökulmia ja auttoi vä-
mieli. Toisin kuin olin ajatellut, en rynnännytkään
hentämään lihansyöntiä. Ei haittaa, vaikka kuukausi
heti kuun vaihduttua syömään pekonia, pihviä tai
ilman lihaa kuulostaa mahdottomalta ajatukselta,
muutakaan lihaa.
niin se kuulosti myös minusta aluksi.
Vaikka lihansyönnin jatkamisen jälkeen tuli melko
nopeasti vanhat lihansyöntitottumukset takaisin, pi-
9
Vanhus ja meri
TEKSTI / OSKARI OIKARINEN
On taas se aika lääkismiehen lukuvuodesta. Joulun
lomat on lomailtu, vieheet viritetty ja ottikalenteri
huutaa vihreää: nyt nappaa! Edellisvuosien tarinat
on kerrottu, epäonnistumiset unohdettu ja tilastot
päivitetty. Lääkiksen kovimmat kalamiehet suuntaavat vapoineen ja suurine unelmineen kohti Itämeren
ja hieman myöhemmin Kolilaisen kuuluisia kalavesiä. Allekirjoittaneen kalastusluvat evättiin tältä
talvikaudelta, joten lienee paikallaan veistellä omia
kalastusmuistoja vuosien varrelta ja saattaa ehkä
uusia harrastajia hienon lajin pariin kertomalla hieman urheilukalastuksen perusteista.
Kalastus on eräs sinkkuna viihtyvän lääkismiehen
suosikkiharrastuksista. Jokamiehenoikeuksia käsittelevässä laissakin se todetaan: onkiminen on
jokaiselle miehelle kuuluvaa hommaa. Kävin usein
pikkupoikana onkimassa Vantaanjoen varrella serkkuni kanssa. Yläasteiässä alkoi korviini kantautua
juttua erilaisista kalastuksellisista ulottuvuuksista.
En ollut nuorena kloppina kovinkaan kiinnostunut
näiden toisenlaisten kalavesien maailmasta, sillä
tärkeämpääkin hommaa tuntui olevan sählypelien
ja pleikkarin äärellä. Vuosia kuuntelin kalamiesten juttuja viikonloppuna väsytetyistä vonkaleista,
ja lopulta sisälläni heräsi kauan uininut saalistajan
vietti. Opiskelin paljon kalastamisen saloja: oli olemassa jalokaloja, joita oli vaikea narrata. Toisaalta
vesissä uiskenteli myös vähemmän noteerattuja
kalalajeja, joiden nappaaminen vaati vähemmän
oveluutta ja yrittämistä. Alamittaisiin kaloihin ei tullut koskea, koska kalastuksenvalvoja saattaisi puuttua toimiin ja viedä kalastusluvat. Tärkeää oli myös
haavimies (vanhoissa lähteissä joskus wingman), yksin ei kalaan sopinut lähteä. Parasta syöntiaikaa olivat perjantai- ja lauantai-iltamat, jolloin kalat olivat
haavoittuvimmillaan. Nykyään muodikasta on ns.
”catch and release” eli ”pyydystä ja päästä”- kalastus,
jossa urheilukalastuksen hengessä kala päästetään
kuvauksen ja saalispäiväkirjan täydentämisen jälkeen takaisin kasvamaan: tärkeintä on väsyttämisen
elämys ja ennen kaikkea saalispäiväkirjan kartuttaminen.
10
Ensimmäisiin
kalareissuihin
valmistauduttiin
huolella: aamulla oli käyty pumppaamassa siimat
ennennäkemättömän paksuiksi, viehettä oli tuunattu purkillisella hiusvahaa ja Eye of the tiger soi
radiosta. Tiikerinsilmä, pedon vaisto ja testosteroni
johdattivat alkukantaista luolamiesyhteisöämme.
Mikään paikka ei ollut koti. Oli liikuttava sinne,
missä nälkämme pystyi tyydyttämään. Saavuttuamme kuuluisalle kalapaikalle ”Fredan Tivoliin” olin
haltioissani. Kalaa pomppi joka puolella vain valmiina nappaamaan täkyyni hetkenä minä hyvänsä.
Tunsin jo sieraimissani vastakeitetyn lohikeiton
tuoksun. Heittelin viehettä raivokkaasti eri suuntiin. Ei nykäisyäkään. Voitonvarmuus vaihtui hiljalleen toivoksi, toivo epätoivoksi ja lopulta epätoivo
selittelyksi. Mieleeni tulivat lapsuuden kalareissut
Vantaanjoelle. En oikeastaan kyennyt muistamaan,
että olisimme koskaan saaneet ainuttakaan kalaa,
kovista tarinoista huolimatta. En suostunut kuitenkaan antamaan periksi. ”Dont lose your grip of the
dreams of the past, you must fight just to keep them
alive!” Ja kalamieshän taisteli.
Muutamien kuukausien tai ehkä vuosien kalastuksen jälkeen tapahtui jotain, mitä ei oikein sanoin
kykene edelleenkään selittämään: satunnainen
onnistuminen, kalamiehen pahin vihollinen.
Jostain syystä jonkinnäköinen kala nappasi
koukkuuni ja pysyi siinä veneeseen asti. Tunne oli
melkolailla samanlainen kuin ensimmäisen hauen
nappaamisen hetkinä pikkunaskalina: pientä nykimistä, hirmuinen jännitys, ankara räpellys, takana
elämäni parhaat 15 sekuntia, oma olo häkeltyneen
onnellinen, epäselvät muistikuvat tapahtumien
kulusta ja kalaa vituttaa ankarasti. Mr. Mainman,
kalamies, avainpelaaja, that`s me! Teki mieli tuulettaa, korkata sherry ja kertoa koko maailmalle käsittämätön tarina kaikessa ainutkertaisuudessaan. Nyt
oltiin isojen jätkien kerhossa. Kala ei ehkä ollut elämää suurempi, mutta mielikuvissa siintävä oikean
kalamiehen status oli. Olin jo pikkupoikana oppinut, että paras oli vasta edessä. ”Tärkeintä ei ole itse
saalis, vaan saaliin esittely kalakavereille.” Kuvitte-
le hetkeä, jolloin saisit 10-kiloisen hauen keskellä
metsälampea, mutta kukaan ei olisi todistamassa tapahtumia etkä saisi saaliista valokuvaa. Olisi vähintäänkin yhtä turhauttavaa kuin masturbaatio ilman
orgasmia, mikäli kalamies ei voisi uskottavasti rehennellä kalakavereille saavutuksellaan. Noin kaksi
kuukautta omalla, huolella dokumentoidulla saaliillani retosteltuani, kalakaverini tokaisi lopulta kiertelemättömään sävyynsä saunan lauteilla: ”Oska, oikeesti. Sä oot jees jätkä ja hyvä pelaa sählyä, mutta et
sä mikään kalamies oo. Sulla on Prisman alelaarista
hommatut viimekauden vieheet, ohuenlaiset siimat
ja sun ongenkoukkus on, noh, youknow, ongenkoukku. Sulla kävi kerran tsägä. Sä oot onnekas häviäjä.
Jos paskalla olisi arvoa, niin sulla olisi hetken päästä
ummetusta.”
Näihän asia vaikutti olevan, olin loppupeleissä aika
kehno kalamies. Opin kuitenkin kalamiehen niksejä vuosi vuodelta ja aloin käydä nakkailemassa viehettä lähinnä omalla mökkijärvelläni, osoitteessa Iso
Roobertinkatu 10, kaislikkolahdessa nimeltä karaoke
ravintola Swengi. Useimmiten viehepakista kaivettiin
esiin ensisijaisesti olutta ja
koskenkorvaa, ja kalat tiesivät varoa viinalta tuoksahtavien kalamiesten metkuja.
Olisin tietysti voinut lähteä
Tenojoelle kauas periferiaan
pyytämään villinä virtaavien
vuoripurojen isoa lohta, mutta oli paljon kutkuttavampaa
toivoa jytkyn osuvan kohdalle omasta kotijärvestä.
täni: ”Oska, miksi me oikein kalastammekaan Swengissä?” Olin hämilläni, enkä kyennyt vastaaman.
Mietin, miten vastata kysymykseen, johon ei oikeastaan ole vastausta. Miten selittää se raastavan ihana,
melankolinen tunne, joka ei koskaan palkitse, mutta jota silti alituisesti kaipaa peläten sen katoavan.
Nostin ystäväni ylös pöntönreunalta, taputin olalle
ja lausuin ne sanat, jotka serkkuni kerran lausui
minulle Vantaanjoen varrella: ”ensi kerralla
poikaseni, ensi kerralla.” Tiesin, että ensi perjantaina mennään taas kalaan, uusi vapa kourassa ja
silmät loistaen toivoa. Ja seuraava viikko muisteltaisiin sitä, kuinka Oska karkuutti jalokalan. Tuijotin
hetken humalan keinuttamaan horisonttiin ja tunsin
vihdoin olevani oikea kalamies. Sillä juuri siitä tässä
kaikessa on kyse: murskaavista epäonnistumisista,
sokeasta toivosta, katkerasta epätoivosta ja ennen
kaikkea siitä, että asiat tekee täydellä sydämellä. Se
kalastuksessa on kaikkein kauneinta.
Erään kalareissun jälkimainingeissa katsoin oksentavaa
ystävääni ja mietin jälleen
niitä lapsuuden onkireissuja
Vantaanjoelle. Lopulta ystäväni katsoi minua harottavin
ja humalaa tihkuvin silmin
ja kysyi minulta sen saman
kysymyksen, jonka olin
monta kertaa kysynyt itsel-
11
SUURI VITUTUSKIRJA
KUVITUS / VITUTUSKIRJA
Me kysyimme, te vastasitte.
Halusimme saada selville, mikä aiheuttaa lääkisläisissä negatiivisia tuntemuksia ja
tarjota väylän purkaa niitä. Q-kautisen Suuri Vitutuskirja oli Mocsussa täytettävänä
viikon verran. Tuossa ajassa kirjaan tiivistyi, jos ei nyt aivan koko opiskelijakunnan
ajatusmaailma, niin ainakin osa siitä. Opetukseen kohdistuvan valituksen vähyydestä
voimme päätellä, että koko curriculum-uudistus on täysin turha; kaikki on hyvin.
Ongelmat ovat yksityiselämän puolella ja koskevat usein kahvia. Se, miksi delfiini
kulinaristisena elämyksenä on päätynyt listalle, sekä se, mikä on saanut jonkun kaatamaan kahvinsa raivokkaasti kirjan päälle, jääköön ikuiseksi arvoitukseksi.
”VITUTTAA KAIKKI, IHAN KAIKKI!!!” -H2
”Vituttaa kun ketään ei vittu kiinnosta - ei niin vittu FiMSIC, vitun SML tai
edes vittu LKS. Nii. Saatana. Vittu.” -L3
”Takkivarkaat stna...” -L3
”Ei tästä tuu yhtään mitään.” -L1
”Vituttaa, kun ei oo saanu pullaa. Ja on aina nälkä... ja jano... ja vessahätä...
Diabetes...”
”Vituttaa aina kun joku luulee Cushingin syndrooman oireita diabetekseksi.”
”Q-kautisen juorujen taso!”
”Vituttaa, ku ette kerro parempii.”
”Vituttaa venailla koulussa 3 tuntia ATK-opetusta.”
”Laitoitte sit ton kyltin kirjan takakanteen. Vituttaa.”
”Vituttaa kun ihmiset ei tunnista etukantta takakannesta.”
”Vituttaa tää vitun pilkunnussiminen.”
”Vituttaa kun sopii itse kokouksia ihan sika huonoon aikaan.” -L1
”Vituttaa kun on niin paljon kokouksia.” -L1
12
”Vituttaa ku mulla ei oo Segwayta.” -L1
”Vituttaa kun delfiinit maistuu porolta eikä kalalta.” -L1
”Vituttaa kun Tero vei sohvapaikan.”
”Tero” x8
Tero vastaa: ”Kiitos tyypit! xD PusPus”
”Se, kun hematologi puhuu tuseeraamisesta.” -L3
”Vituttaa kun Voldemort tappo Harryn vanhemmat.” -L1
”Ras, Rho, Raf, Erk, Mek, MAPKKK (kinaasi-kinaasi-kinaasi), Wnt, frizzled,
hedgehog, SAInt, raptor ja riptor, SH2 ja SH3, smad-1, -2, -3, STAT, JAK, FAK,
GPCR ,RTK, PI3-AKT, IP3, PNT, DRK, AMPK, mTOR, Bcl-2, BAD, JAKS, APAF-1,
GTPaasi, GEF ja GAP, NFKb... - L1 (ei olis ikinä arvannu)
”Opetus peruttu maanantaiaamulla klo 8.15 ilman ilmoitusta, vituttaa.” -L3
”Syväri”ohjaaja”!”
”Komppaan!”
”Miehet vituttaa.” - Nainen
”Eniten vituttaa mölisevät alfat, betat, gammat ja deltat.” L-ei-vissiin-mikään-edellisistä
-
”Vituttaa panikoivat ihmiset.” -L3
”Moksun sotkuisuus.” -L4
”Vituttaa HIV-virus. Se on HI-virus, vittu.”
”Vituttaa Mocsun pienet kahvikupit.” -H2
”Vituttaa avata ovea rahvaalle.” -L2
13
”Vituttaa, kun ei saa mitään semmoista aikaseksi, mitä pitäisi...” -L3
”Fysiatrian mentor5-purku.”
”Moksussa joutuu väistämään ihmisiä.”
”Vituttaa toi Juha Aalto ku se aina näyttää niin edustavalta vaikka sil on armoton
krapula.”- L3
”Eniten vituttaa hitaasti kävelevät ihmiset. Tossua toisen eteen vätykset! Toiseksi eniten vituttaa
yhdyssanavirheet kuten viikon loppu tai kukka ruukku. Vituttaa myös se ettei miesten e-pillereitä
ole vieläkään kehitetty vaan naiset joutuu kärsimään kaikki sivuvaikutukset, esim. akne ja mielialanvaihtelut. Lisäksi joutuu käymään gynellä että ylipäätään saa reseptin. Puhumattakaan kierukasta. Sitten jos haistattaa paskat raskauden ehkäisylle joutuukin from oja to allikko, koska sitten
tulee raskausarpia ja riipputissit ja 20 kiloo läskiä ja jalka levähtää niin ettei enää mitkään kengät
mahdu jalkaan. Sitten se vauva monottaa kylkiluut mäsäksi puhumattakaan synnytyksestä jossa
jokin muu onkin hajoamisvaarassa. Sitä paitsi se lapsi on luultavasti kuitenkin kehari ja jos ei oo nii
sitten se kasvaa jotenki kieroon ja siitä tulee alisuoriutuja.
Halusiain myös huomauttaa että on epäinhimillistä että koulu alkaa kasilta, vaikka kasilta alkaa
vaasta aamuksi luokiteltava aika päivästä, siihen asti on yö.”
”On talvi...”
”Ku Helsinkiin ei tuu talvella lunta.”
”Syvärien tekeminen.”
”Ku Major on vaa kerran vuodessa.” L2&L5
”Ku jalka murtu.” -L2
”Ku Gotlannissa vaihtuu omistaja.”
”Semmonen tukeva 14kk selibaattielo alkaa vähän kyrsiä. Oppii arvostamaan lintujen laulua
ja lasten leikkiä. Nyt vituttaa, kun kuulostan pedofiilille ja ei voi kumittaa.”
14
”Tämä kirja ja ihmisten negatiivisuus, oikeastaan siis te muut kirjoittajat.” -L5
”Lääkisläisten jatkuva vinkuminen, vaikka kaikki on hyvin. ”Liikaa
luettavaa”, ”hirvee stressi”, ”kauhee vastuu”. BITCH PLIIIIIIS.” -L4
”Ku ennen spirometriatyötä ei saa juoda kahvia.” -L2
”Ku väsyttää vaikka nukkuu paljon.” -L2
”Kun kahvista tulee närästys jos juo liikaa :(” -L5
”Viduddaa dää duha.” -L5
”Vitun maidonvarastajat.”
”Vituttaa, kun ei voi taittaa, koska
tekstit tulee joskus yli viikko DL:n
jälkeen... -L1
15
KIELTÄYTYMINEN
Miltä tuntuu elää viikko 20 euron turvin? Kuinka selviää musiikkifriikki viikosta ilman musiikkia?
Uuden vuoden kunniaksi moni päättää aloittaa uuden elämän, johon yleensä kuuluu luopuminen jostain
itselle olennaisesta. Usein pannaan joutuu pahe, josta luopumisen ajatellaan edistävän henkistä tai
fyysistä terveyttä.
Joitakin kuitenkin houkuttaa jo kieltäytymisen ajatus itsessään. Vuodenvaihteen yltäkylläisen kaaoksen
jälkeen kaivetaan esiin kadoksissa ollut itsekuri. Näitä spartalaisia voi seurata treenisaleilla etsimässä
rajojaan, jotka joskus löytyvät yllättävän nopeasti.
Q-kautisen toimituskunta halusi osoittaa sympatiansa kaikille itsensä rajoittajille ja haastoi toinen toisensa kieltäytymään arjen välttämättömistä mukavuuksista. Elämän mutkistuminen mietitytti hieman,
mutta haasteet otettiin tarmokkaasti vastaan. Selibaattiin tai absolutistiksi ei kuitenkaan kukaan suostunut taipumaan. Rajansa meidänkin kieltäytymisellämme
.
VIIKKO ILMAN MUSIIKKIA
TUOMAS LUMIKARI
En ole kuunnellut viikkoon yhtäkään melodiaa,
säkeistöä tai kertosäettä. Yleensä verrattain mittava
musiikkiannokseni on kutistettu tällä viikolla
muutamaan surkeaan hyräiltyyn nuottiin. Musiikiton elämä ei ole tuntunut alkuunkaan luontevalta,
eikä se taida sitä ollakaan. Niin paljon kuin maailmalla kärsitään, luulen että kuuroja lukuun ottamatta aika harva joutuu elämään ilman musiikkia.
Viikko oli lähellä alkaa kokeilun kannalta huonosti.
Vanhat tapani johtivat minua musiikin äärelle
useaan otteeseen: eteisessä lenkille lähtiessä
vasen käsi ei tiennyt mitä oikea tekee, vaan laittoi jo
kuulokkeen korvaan, oikean valitessa GoogleMusic
Play:sta (maksettu mainos) lenkkilistaa. Sama
toistui ilalla radion kanssa. Joka ilta nukahdan
radio päällä; hyvin hiljaa vähänmainoksisen kanavan kautta soitetulla musiikilla on varsin rentouttava ja unettava vaikutus. Samalla se eliminoi hyvin
Medioman äänekkäitä naapureita tarpeen tullen.
Maanantaista oppineena kytkin loppuviikon ajaksi
radion seinästä ja heivasin kuulokkeet ylähyllyn
turvaan.
Olen aina ollut juoksija. Juoksen
usein lähempänä keskiyötä. Katujen
tyhjyys ja tieto siitä, että muut ovat
menossa nukkumaan luo tunnelmaa
juoksuun, erityisesti kesäisin. Ykkösjuttu juoksussa on kuitenkin aina ollut
musiikki, se on seuraakin tärkeämpi.
Hyvän musiikin turvin voisin juosta
maratonin, huonokin musa parantaa
coopperia 100-200 metriä. Tällä viikolla
huonoakaan ei ollut tarjolla ja ,plaseboa tai
ei, alkoivat lenkit väsyttää luvattoman pian.
16
iltaisin,
Olisin edes kieltäytynyt kesällä, niin laulamassa olisi
ollut muitakin lintuja kuin hiprakoituneet talitintit.
Kuten kuka tahansa vierotettava, minäkin sopeuduin. Hyräilystä ja viheltelystä tuli tämän viikon
suosikkiharrastukseni, ja huomasin tekeväni sitä
jatkuvasti päivän mittaan. Ehkäpä pahinta viikon
aikana olivat hittibiisien korvamadot, jotka yksi
toisensa jälkeen aktivoituivat päässäni. Niiden poistaminen osoittautui pirun hankalaksi ilman vastaavan hitin kuuntelemista.
Viikko oli kuitenkin hämmentävän energinen.
Liikuin yhtä päivää lukuun ottamatta kaikkina päivänä, joinakin päivinä pariinkin otteeseen. Vastaavaa
viikkoa ei varmasti löydy syyslukukaudelta. Tarinan
opetus: lopeta musiikki ja sinusta tulee maaninen
urheilija? Sanoisin, että tarinan opetus on kuitenkin se, että jos haluaa koetella itseään tammikuussa kieltäytymällä jostain muusta kuin alkoholista,
kannattaa kohde valita huolella. Sen tulisi olla jotain
todella rajoittavaa. Vaikka musiikista kieltäytyminen
oli melko ikävää, voisin suositella jotain hieman raffimpaa. Unesta kieltäytyminen? Pelkällä keitolla eläminen? Ei puhelinta? Ei alusvaatteita?
VIIKKOBUDJETTINA 20 EUROA
HEIDI HYVÄRINEN
Voiko viikon elää kahdella kympillä ilman, että illalla
on nälkä ja sosiaalinen elämä rajoittuu? Voi, ainakin
jos vanhemmat asuvat suht lähellä, kuiva-ainevarastosta löytyy kaurahiutaleita ja viikolle osuu jokin
ilmaisen illallisen tarjoava tapahtuma.
Opiskelija joutuu miettimään jatkuvasti rahanmenoansa, ja suurimman summan kuukauden budjetista lohkaisevat vuokra ja ruoka. Bileet ja harrastukset
vievät nekin osansa, ja uusia vaatteitakin on välillä pakko ostaa. Muut rahanmenot pysyvät melko
vakioina kuukaudesta toiseen, mutta ruokaan
voi joko uhrata satasia makuelämyksiä hakien tai
pihistellä halvan kilohinnan kaloreilla, jos tilin saldo
lähenee uhkaavasti nollaa.
Kun viikkobudjettinani oli 20 euroa, siitä lähes
kaikki meni luonnollisesti ruokaan. 5
päivän opiskelijalounas lohkaisi jo 13
euroa. Lounaalla tekikin mieli ahmia
vatsa täpösen täyteen, jotta nälkä ei tulisi
takaisin liian pian, on kerta-ahmiminen
sitten terveellistä tai ei. Lounas riittikin
yllättävän pitkälle iltaan.
Niukkaa rahatilannetta seurasi ennaltaarvattavat asiat: aamupalaksi maistui
(puoli-ilmainen) kaurapuuro, ateriavälit venyivät etenkin lounaan jälkeen ja
iltapalalla ei tullut syötyä yhtään
enempää kuin nälän tyydyttämiseksi tarvitsi, pitihän ruokaa riittää myös
seuraavalle päivälle. Parasta ennen
-päivän tuijottamisen sijaan elintarvikkeen kunnon arviointi perustui
hajuaistiin: 5 päivää vanha maito kelpasi vielä hyvin kahvin ja puuron sekaan.
Ruokakaupassa mukaan ei tarttunut
yhtäkään heräteostosta, ei ylimääräisiä hedelmiä tai
leikkeleitä. Viimeisinä päivinä piti turvautua makaroniinkin, tuohon köyhän opiskelijan luottonälänviejään.
Sosiaalinen elämäni ei rajoittunut merkittävästi
rahanpuutteen vuoksi. Opiskelijakavereillakaan ei
ole ylimäärin rahaa, joten kahviloissa istuskelu tai
ravintoloissa illallistaminen eivät tule muutenkaan
kysymykseen. Tavata voi myös lenkillä, vuosimaksulla toimivalla Unisportin salilla tai mennä vain
toisen kämppään hengailemaan. Liikuntaa ei tosin
hirveästi tehnyt mieli harrastaa, koska ylimääräistä,
saati sitten lihasten palautumiseen sopivaa ruokaa
ei kotona liiemmin ollut. Ei ihme, että hyvätuloiset
harrastavat selkeästi enemmän liikuntaa huonotuloisiin verrattuna.
Voiko parilla kympillä oikeasti sitten elää? Ja onko
niin vähällä rahalla vapaaehtoisesti elämisessä
mitään järkeä? Viikon aikana tuli ainakin pohdittua
omaa rahankäyttöä ja huomattua, että rahaa kuluu
yleensä paljon turhiin ostoksiin, kuten kalliisiin
välipaloihin, vaikka kotoakin voisi aamulla napata
banaanin mukaan. Kaupassa käymättömyys oli
yllättävän helppoa, koska ruokakaapeissa oli vielä
varastoja jäljellä. Kun viikolle osui vielä tiedekunnan
juhlapäivän ilmainen illallisbuffet ja vanhempien
luona kyläily, ei viimeisenäkään iltana tarvinnut
mennä nukkumaan tyhjällä vatsalla.
Useaa viikkoa parilla kympillä ei kuitenkaan elä,
ainakaan mukavasti. Kalliimmat välttämättömyydet,
kuten kahvi, veisivät liian suuren osan budjetista,
eikä moksuunkaan viitsi joka aamu mennä käymään
sumpilla. Ruokavalio alkaisi muutenkin lähestyä
liikaa kaurapuuro-banaani-rahka-makaroni-akselia.
Kahdenkympin viikkobudjettia voi kuitenkin suositella testimielisille. Viikon aikana jokainen varmasti
oivaltaa jotain kulutustottumuksistaan, tai saa
vähintäänkin tyhjennettyä jääkaapistaan ja kuivaainevarastostaan kaikki viimeistä käyttöpäivää
lähentelevät paputölkit ja rahkapurkit.
17
VIIKKO ILMAN GLUTEIINIA
NICO VEHMAS
Toimittaja kokeili viikon ajan gluteenitonta ruokavaliota ja totesi, kuinka heikkoa
ihmisliha lopulta onkaan.
Lehden toimituksen kokouksessa kaivettiin verta
nenästä. Läsnäolijat keksivät toinen toistaan villimpiä vastauksia kysymykseen: ”Mitä ilman et voisi olla
viikkoa?” Lupauduttuani koekaniiniksi sain tietää,
että tuleva haasteeni olisi välttää viikon verran
gluteenia. Kuinka vaikeaa muka on välttää viikko
viljoja? Ajatus seksistä, matkapuhelimesta tai internetistä kieltäytymisestä kylmäisi paljon enemmän.
styroksilta. Äkillinen gluteenittomaan ruokavalioon
siirtyminen vaati uhrausten lisäksi myös tarkkaavaisuutta. Sairaalan lounasravintolassa tarjottu kuskus
oli ehdoton no-no, samaten ihana ja pehmeä vuokaleipä, jonka päällä oli puoliksi sulanutta Oivariinia.
Molempiin olin tottunut. Leipätiskillä käteni miltei
hipaisivat gluteenia, kun olin vaistomaisesti tarttumassa sämpylään.
Viikon haasteeseen tuli ryhtyä niin pian kuin
mahdollista, joten sivullisia uhreja syntyi kuin
Donetskilaisella lentokentällä konsanaan. Olin
ehtinyt edellisenä päivänä ostaa paketillisen
hyvältä tuoksuvaa, raikasta ja rouskuvaa muromysliä. Paketti seisoi keittiön pöydällä. En saisi koskea
tuohon herkkuun koko viikkoon, eikä se kaappiinkaan mahdu! Tunsin jo nyt, kuinka vieroitusoireiden
nostattama kirpeä hiki virtasi pakaroideni väliin.
Olisi pitänyt yrittää luopua vaikkapa seksistä.
Ensimmäisestä gluteenittomasta lounaasta eteenpäin viikkoni sujui kuin helvetin esikartanossa.
Ennen treenejä oli piti syödä, eikä sopivaa gluteenitonta vaihtoehtoa löytynyt kahviosta. Ratkesin
viljaan. Samoin kävi seuraavina päivinä. Lopulta
unohdin haasteen kerta toisensa jälkeen kuin teini
e-pillerinsä. Muromysli ei enää ollut pelkkä kiusaus,
vaan siitä tuli todellisuutta. Tältäkö himolenkkeilijästä tuntuu, kun hän ottaakin päivänsä iisisti?
Soimasin itseäni, sillä olin luovuttanut melko
helpolla.
Hikoiltuani itselleni aamiaisen riisikakuista ja
avokadosta koin keliaakikoiden maailmantuskan.
Nyt ymmärsin myös, miksi riisikakkuja myydään eri
tavoin maustettuna - paljaana ne maistuvat lähinnä
18
Kiireiselle gluteeni on nikotiinia. Ilman ei tee mieli
olla, ja kädetkin tärisevät.
PAKKORUOTSI
Olisiko teillä hetki aikaa?
Meditrina har en ny chefsredaktör. Q-kautinen har
en hel del på studierna: PBL, mentorgrupper, före-
en ny skribent för Pakkoruotsi-kolumnen. ”Uusi
läsningar, anteckningar, tentamen, patienter som
vuosi, uudet ranteet” brukade en gymnasiekompis
skall jagas fram på diverse kliniker för undersök-
säga. Vi gick på IB-linjen. Frasen präglades av hu-
ning, för att inte nämna de fördjupande studierna.
mor men bottnade i en relativt intensiv läroplan som
Många som inte engagerar sig i ämnesföreningarna
såg till att vi hade gott om saker att sätta oss in i,
är aktiva på annat håll. Människan har en överras-
medan vi samtidigt skulle se till att uppfylla kraven
kande kapacitet att inte endast utstå stress men även
för CAS-programmet. Creativity, Activity, Service.
frodas i dess närvaro. Alla har dock en gräns. Vissa
Totalt 50 timmar skulle samlas in per kategori för
når den förr än senare.
att sporra oss till att bli aktiva medborgare i samhället. Timmar som var på kort. Jag inledde nya hobbyn
Så vad är min poäng? Ingenting speciellt. Har du läst
och samlade mina CAS- timmar under två års tid
ända hit så har du upplevt den. Kom ihåg att emel-
främst från Tai Chi och stödpersonsarbete. Motion,
lanåt ta en stund att koppla av, vara introspektiv och
konst och en human kontakt med en annan männis-
sen bara vara. För att kunna vårda andra måste man
ka. CAS-aktiviteterna formades till en del av varda-
kunna vårda sig själv. Perfektion är inte att göra allt
gen. Dessas värde uppfattades då främst i timmarna
och offra sig tills man är utbränd, ej heller att kons-
som samlades.
tant se efter sin egen fördel och neka till att arbeta för
det gemensamma bästa - perfektion vågar jag påstå
På en av våra stödpersonsträffar med min stödbehö-
är balansen.
vande förra hösten vaknade jag upp till det faktum
att jag verkligen njöt av att få sitta och bara titta på
’Knowledge claim’ talade vi om på IB-linjen. Vad
film och äta pizza. Tiden unnade jag inte mig själv
är en metod utan ett utvärderande redskap? Likväl
utan min medmänniska, men jag upplevde nu att
för patienter som för din studiekamrat, som för dig
jag tjänade minst lika mycket på insatsen. En gång
själv:
i tiden hade denna verksamhet gett mig en human
inställning till livet, nu gav den mig tid att koppla av
Hu’ går de’? - Miten sulla menee?
från mina studier, studier som jag anser de mest humana möjliga.
Q-kautinen gav ut ett extranummer 2014 som be-
Daniel Folger,
handlade mental hälsa. Majoriteten av svarande
Meditrinas chefsredaktör
hade angett studiematerialets mängd som den enskilt mest stressande faktorn. Över en tredjedel
hade lidit av mentala svårigheter som behövde vård.
Varenda studerande satsar redan till att börja med
19
We are FiMSIC!
Dream team 2015 esittäytyy
FiMSIC:n kansallinen tiimi 2015, vasemmalta oikealle: Tommi Harju, Visa Mikkola, Aino Pullinen, Janne Lähdekorpi,
Hanna Eskelinen, Niilo Liuhto, Fanni Haapalinna, Roosa Vauhkonen, Aleksi Saarela, Jaakko Vuorio, Marianna Perä ja
Maija Eerikäinen. Kuvan muokkaus: Kirsi Svärd.
Puheenjohtaja Niilo Liuhto (TLKS)
-Erikoiskyky: Ei koskaan tule myöhässä.
-Näkemys FiMSIC:stä: “Parempia lääkäreitä aktiivisella toiminnalla ja näkökulman laajentamisella.”
-Luuli pienenä, että uhanalaiset lajit asuvat Uhanassa.
Sisäisten asioiden varapj. Visa Mikkola
(LKS)
-Erikoiskyky: Nokturnaalisuus – kun muut vetävät
hirsiä, Visa vääntää meilejä.
-Näkemys FiMSIC:stä: ”Parempaa seksiä SULLE!”
-Innoitti useita lisäsäkeistöjä sitsilauluihin SML:n
kevätliittareilla 2014.
Ulkoisten asioiden varapj. Hanna Eskelinen (KuoLO)
-Erikoiskyky: Härskit sutkautukset.
-Näkemys FiMSIC:stä: ”Ihania, luovia ja taitavia
medisiinareita, jotka toimivat yhdessä paremman
huomisen puolesta.”
-Aiempien seksipuolen pestiensä johdosta säilyttää
edelleen dildoja KYS:n pukukaapissaan.
Pääsihteeri Aleksi Saarela (TLKS)
Taloudenhoitaja Aino Pullinen (TLK)
-Erikoiskyky: Sähköpostiliitteiden jatkuva sössiminen.
-Näkemys FiMSIC:stä: ”Parempia ja monipuolisempia medisiinareita.”
-Ihastui FiMSIC:iin heti ensimmäisessä tapahtumassa.
-Erikoiskyky: Muuttuu monsteriksi kuin Hulk
konsanaan.
-Näkemys FiMSIC:stä: ”Kaikki mukaan!”
-On omaan kuorsaukseen heräämisen rautainen
ammattilainen.
Kansalliset harjoitusvaihdon virkailijat:
Fanni Haapalinna (KuoLO)
Janne Lähdekorpi (OLK)
-Erikoiskyky: Multitaskaus, ruuanlaittohifistely.
-Näkemys FiMSIC:stä: ”Tasa-arvoisemmin, kansainvälisemmin, vaikuttavammin.”
-Vastaa sisään tulevista vaihtareista ja sai heiltä
viime vuonna lempinimen ”female Rambo”.
-Erikoiskyky: Tinkiminen vierailla mailla (vinkki:
perusmantra ”Brother/sister! I’m a student please.”
toimii).
-Näkemys FiMSIC:stä: ”Meillä on joku motto?”
-Vastaa Suomesta vaihtoon lähtevien asioista sekä
kielikukkasista.
Kansallinen tutkimusvaihdon virkailija
Jaakko Vuorio (OLK)
Kansallinen kansanterveysvirkailija
Maija Eerikäinen (KuoLO)
-Erikoiskyky: Kaupungin parhaiden kebuloiden
paikallistaminen.
-Näkemys FiMSIC:stä: ”Älä korjaa sitä, mikä ei ole
rikki.”
-Etsi viime kesänä sankarillisesti kadonnutta kiinalaista vaihtaria ja päätyi Bukarestin keskusaukion
suihkulähteeseen.
-Erikoiskyky: Farmakotelekineesi.
-Näkemys FiMSIC:stä: ”Pitkäjänteistä kehittymistä
kohti tehokkaampaa ja näkyvämpää toimintaa kansainvälisyyden ja humaanien arvojen eteen.”
-Surffasi kerran merimakkaran kanssa – ja bondasi
heti!
Kansallinen seksuaaliterveysvirkailija
Tommi Harju (OLK)
Global Health –virkailija Roosa Vauhkonen (KuoLO)
-Erikoiskyky: Intohimoinen seksuaaliterveyden
edistäjä ;)
-Näkemys FiMSIC:stä: “Kaukana, poissa, kotona.”
-On esiintynyt klovnina VR:n junassa ja juossut
jo kaksi vuotta ympäri Eurooppaa laukku täynnä
kortsuja ja dildoja.
-Erikoiskyky: Kalenterin täyttäminen.
-Näkemys FiMSIC:stä: ”Tarvitaan lisää näkyvyyttä
lääkisopiskelijoiden keskuudessa.”
-Ei naura, kun tietokone kaatuu – nauraa, kun
opettaja kaatuu.
Kansallinen ihmisoikeus- ja rauhanasioiden virkailija Marianna Perä
(KuoLO)
Helsingin paikallispuheenjohtaja Silja
Suni
-Erikoiskyky: Osaa seisoa päällään.
-Näkemys FiMSIC:stä: Gandhin sanoin: ”Be the
change you wish to see in the world.”
-Tykkää yhdessä muiden kanssa tehdä pieniä ja
suuria asioita maailmanparannushengessä.
-Erikoiskyky: Ajankäytön hallinta kaaosteoreettisesta näkökulmasta
-Näkemys FiMSIC:stä: ”Eksyitkö elämääsi? FiMSIC
auttaa sinua eksymään lisää.”
-On huomannut, että FiMSIC vie hauskoihin
kansainvälisiin tilanteisiin esimerkiksi dildoviestin
muodossa.
21
Tähän alkuun toimitus haluaa esittää pahoittelunsa, koska joku oli
Vitutuskirjassa maininnut pahoittavansa mielensä Q-kautisen
juorujen tasosta. Toimitus pyytää kohteliaimmin kyseistä henkilöä
joko stalkkaamaan lähipiiriään ahkerammin tai hankkimaan itse niin
vilkkaan seuraelämän, että siitä riittää selostettavaa useampaankin
numeroon.
Vaikuttaa siltä, että alfoilla on ollut paljon annettavaa uudelle vuodelle! ALFAKURSSIN LATINO JUHLISTI VUODEN ENSIMMÄISIÄ HETKIÄ
GAMMOJEN KULTTURELLIN KOMISTUKSEN KANSSA YHTEISEN
SHAMPPANJALASIN ÄÄRELLÄ. Vuoden alun kuntokuuri pääsi
toden teolla käyntiin Lääkärileikeissä. KENEN GAMMAKURSSILAISEN PÄÄN MENOKSI ALFAEMÄNNÄT JA OPETTAJATTARET
MAHTOIVAT JUONIA NAISTENVESSASSA? Kyseessä saattoi olla
mies, joka huhujen mukaan näyttää edustavalta myös krapulassa.
VALITETTAVASTI KYSEISELLÄ HERRALLA OLI SINÄ(KIN) ILTANA
MUUTA PUUHAA. Toimitus toivottaa jatkossakin hauskoja öitä!
Kolmas opiskeluvuosi on monilla muillakin uusien suhteiden
luomisaikaa. Legenda kertoo, että GAMMA LEIJONAMIELI ON
NAPANNUT SYLEILYYNSÄ PITKÄN VAALEAN ALFANAARAAN. Grrr...
Tipattoman tammikuun kruunasi jälleen Superristeily. Silminnäkijöiden mukaan VIEHÄTTÄVÄT ALFANEITOSET VIIHDYTTIVÄT
RISTEILYKANSAA JUOKSEMALLA BORATEISSA VIITOSKANNELLA.
Beetaosastokaan ei jäänyt vaille alemman vuosikurssin suloja.
Useiden lähteiden mukaan MOCSUN UUDELLEENLUOMISEN
LUVATTU PROFEETTA NAUTTI OTANIEMESSÄKIN KUNNOS
TAUTUNEESTA EMÄNTÄSEURASTA ALAKANSIEN SUOJASSA.
Sunnuntaiaamun valjetessa risteilyaluksella tyhjien tölkkien keskeltä paljastui mysteeri. KUKA LAVASTI ÄÄNEKKÄISTÄ ULKOPAIKKAKUNTALAISISTA KOLLEGOISTA KÄRSINEET POIKAMIESHYTIN
ASUKKAAT SYYLLISIKSI? Ja ennen kaikkea, ONKO NIMITYS POIKAMIESHYTTI VIELÄKÄÄN TÄYSIN OIKEUTETTU? Jatkoa luvassa
seuraavassa numerossa.
22
M
Me rahoitamme opiskelusi.
Me rahoitamme opiskelusi.