RIKASTIN - Kuvat.fi

Official BMW Club
RIKASTIN
1/2015
2
Rikastin 1/15
Rikastin
BMW-moottoripyöräkerho ry:n jäsenlehti. Lehti ilmestyy kolme kertaa vuodessa
ja jaetaan kaikille jäsenille. Lehti ei ole
kerhon ulkopuolisten tilattavissa tai ostettavissa.
Rikastimeen otetaan jatkuvasti juttuja ja
kuvia kerhon jäseniltä. Aineiston voi lähettää osoitteeseen:
[email protected]
Päätoimittaja Jouko Kuningas
[email protected]
Paino Juutiprint Ky, Vantaa
Kerhon hallitus:
Puheenjohtaja Juha Saari
[email protected]
Rahastonhoitaja Ari Ignatius
[email protected]
Jäsenkirjuri Jari Helander
[email protected]
Allroad Juha Saari
[email protected]
Touring Seppo Mäenpää
[email protected]
Oldtimers Antti Karttunen
[email protected]
Webmaster Juha Lamminaho
[email protected]
Tiedottaja Antti Pitkänen
[email protected]
Toimihenkilöt
Ajokoulutus Pekka Vuorelma
[email protected]
BCEF-edunvalvoja
Jouni Pekonen [email protected]
Kaikkien sähköpostiosoitteiden loppuosa
on @bmwmoottoripyorakerho.fi
BMW Moottoripyöräkerhoon voi liittyä
joko netissä osoitteessa:
www.bmwmoottoripyorakerho.fi
tai ottamalla yhteyttä jäsenkirjuriin:
[email protected]
Nuijan varresta
Kerho on jälleen ollut edustettuna 2015
MP-messuilla Oy BMW Suomi AB:n
messuosaston yhteydessä. Näin vuosien
yhteistyö messujen osalta sai jälleen jatkoa ja samalla liittyi kerhoon paikan
päällä 65 uutta jäsentä ja mahdollisesti
sytytimme monelle kipinän kerhoon liittymiselle. Useampi innokas kuski kävi
osastolla keskustelemassa kokoontumisajoista ja kiittelemässä hienosta Rikastin lehdestä. Rakentavaa palautetta ja
ideoita pyrittiin pistämään muistiin sen
mitä usean päivän seisoskelun väsymys
antoi myöden.
Uutena messuna 2015 kalenteriin ilmestyi Porin Motor Show messut, jonne saimme useamman pyörän näytille, ja
messujen aikana allekirjoittanut suoritti
pienen tarroitusesityksen. Näin G450X
pyörä sai uuden ilmeen Satagrafian avustuksella. Tarrojen suunnittelussa ja graafisessa ilmeessä näkyy ammattitaito joka
ei pääse täysin kukoistukseen kokemattoman tarroittajan käsissä. Lopputulos olimielestäni oikein onnistunut ja seuraavalla kerralla olemme jälleen askeleen
lähempänä täydellisyyttä. Motor Show-
messujen aikana oli kerhon messuosasto hetkittäin niin täynnä ihmisiä että olisi
luullut tarjolla olevan ilmaisia ämpäreitä, mutta todellinen syy olikin osastomme
takana oleva Extreme FMX Motor Show
– jossa esiintyivät Stunt-moottoripyöräakrobaatit Joni Hynell ja Sebastian Westberg. Messuhallin kattoa hipoen näyttivät Joni ja Sebastian miten pyörän kanssa
temppuillaan ilmalennon aikana.
Kiitos kaikille messukävijöille ja varsinkin messuosaston päivystäjille, rakentajille, auttajille ja uurastajille. Ilman jäsenistön avulla näytille saatuja pyöriä
osastomme olisi ollut kovin tyhjän näköinen.
Lopuksi vielä maininta että Oy BMW
Suomi AB.n tukema Kastilainen kilpailu
on tullut elinkaarensa loppuun ja kiertopalkinto päätyy lopulta kerhon aarteisiin,
kunhan vuoden 2014 voittaja Matti Lager siitä vuoden kuluttua malttaa luopua.
Kiitos Georg ”Jori” Helinille kilpailun
järjestämisestä ja toivotaan että samankaltaisia traditioita syntyy uudestaan tulevaisuudessa.
Mukavaa ajokauden alkua!
Juha
Päätoimittajalta
Uusi vuosi, vanhat kujeet. Melkein. Tyytyväisenä voi todeta, että
niitä rohkeita alkaa löytyä enemmän ja enemmän, jotka ovat valmiita jakamaan ajatuksensa ja kokemuksensa Rikastimen välityksellä. Toki yhä on tilaa uusille kirjoittajille, joten pistäkäähän näppäimistö sauhuamaan, sinäkin!
”Jos jätetään tämä vuosi väliin, katsotaan sitten ensi vuonna”- on
usein vastaus, kun kyselee kiinnostusta yhteistyöhön, juttujen tekemiseen yrityksistä ja heidän edustamistaan tuotteista. Kun katselen
kerhon kokoontumisissa väkeä, joka ei kykene nostamaan maahan
pudottamaansa kolikkoa, kun paksu rahapussi takataskussa tekee olon jäykäksi, tulee mieleen, että nyt eivät kysyntä ja tarjonta kohtaa. Kun näet Rikastimen sivuilla
jonkun yrityksen ilmoituksen, muista, että siellä ollaan meistä kiinnostuneita ja valmiita palvelemaan. Vastataan huutoon ja otetaan näihin yrityksiin yhteyttä, kun tarvitsemme jotakin. Yhteistyöllä kaikki pärjäävät paremmin.
Hyvää ja turvallista kesää kaikille säätyyn katsomatta!
Rikastin 1/15
Kunkku
3
Maahantuojan terveiset
Otin kirjaimellisesti lentävän lähdön nykyiseen tehtävääni
BMW Moottoripyörien myyntipäällikkönä 1.11.2014. Matkustin ensimmäisenä työpäivänäni Milanon EICMA messuille
tapaamaan tulevia kollegoitani ja BMW moottoripyörien jälleenmyyjiä, sekä luonnollisesti katsomaan BMW:n upeita uutuusmalleja. Kaikki edellä mainituista ovat sittemmin tulleet
tutuiksi.
Lanseerasimme täysin uudistetun version S1000RR mallista
tammikuun alussa ja pyörä sai erinomaisen vastaanoton. Tämä
tajunnan räjäyttävä pyörä on jo koeajattavissa jälleenmyyjien luona, samoin kuin radikaalisti päivitetyt versiot F800R ja
R1200R malleista.
R1200RS lanseerauspäivämäärä on toukokuun alussa ja
S1000XR esitellään alustavasti 13.6.
Tervetuloa koeajolle! Uusien moottoripyörämallien lisäksi
löydät liikkeistämme myös 2015 ajovarusteuutuudet.
Verkoston kehittäminen on yksi kuluvan vuoden pääteemoista ja Asiakaspalvelu-uskollisuus ja -tyytyväisyys ovat toimintaamme ohjaavia tekijöitä. Olemme maahantuonnissa tietoisia
siitä , että esim. Joensuusta on tällä hetkellä noin 385 km:n matka lähimpään BMW Motorrad-huoltoon. Teemme parhaillamme
töitä asian ratkaisemiseksi koko Suomen osalta.
Kaupallisesti katsottuna näkymät alkaneelle vuodelle ovat
positiiviset.
Kausi on vasta alkamassa, mutta helmikuun lopussa markkinaosuutemme oli yhden prosentin kasvussa edelliseen vuoteen
verrattuna yli 500cc segmentissä markkinaosuuden muutos oli
+4,3 %.
Kuva Vesa Koivunen
Aurinkoista ajokautta!
Esa Ruohonen
Sales Manager, BMW Motorrad Finland
Tervetuloa akkuostoksille Helsingin Sörnäisiin!
Meiltä nyt BMWkerhon jäsenille
Varta MP-akut -20%
ovh:sta. Toimitamme
MP-akkuja myös
Matkahuollon kautta.
Akku-Palvelu V.Häkkinen Oy
Niittyläntie 1, 00620 Helsinki puh 09 7013716
www.akkupalvelu.fi
[email protected]
BMW Moottoripyöräkerho ry
VUOSIKOKOUSPÖYTÄKIRJA
Aika: 14.3.2015 klo 13.04
Paikka: Hotelli Scandic, Vierumäki
Kokouksen avaus
Kerhon puheenjohtaja Juha Saari avasi kokouksen.
Kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus
Kokous todettiin lailliseksi ja päätösvaltaiseksi.
Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri sekä kaksi (2) pöytäkirjan tarkastajaa ja kaksi (2) ääntenlaskijaa
Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Georg Helin ja sihteeriksi Ari Ignatius. Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin Seppo Mä
enpää ja Jouko Virta. Päätettiin että pöytäkirjan tarkastajat toimivat myös ääntenlaskijoina.
Hyväksytään kokouksen työjärjestys
Esityslista hyväksyttiin kokouksen työjärjestykseksi. Liite 1.
Esitetään ja vahvistetaan toimintakertomus edelliseltä tilikaudelta
Kerhon puheenjohtaja Juha Saari esitteli vuoden 2014 toimintakertomuksen. Liite 2. Toimintakertomus hyväksyttiin.
Esitetään ja vahvistetaan tilinpäätös ja tilintarkastajien lausunto edelliseltä tilikaudelta
Kerhon rahastonhoitaja esitteli tilinpäätöstiedot. Liitteet 3-4.
Rahastonhoitaja luki tilintarkastajien lausunnon. Liite 5.
Vahvistettiin tilinpäätös.
Vastuuvapauden myöntäminen hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille
Päätettiin myöntää vastuuvapaus hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille.
Valitaan hallituksen puheenjohtaja ja muut jäsenet hallitukseen
Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Juha Saari. Jäseniksi hallitukseen valittiin , Jari Helander (jäsenkirjuri), Juha Lam
minaho (nettivastaava), Ari Ignatius (rahastonhoitaja), Seppo Mäenpää (touring), Antti Karttunen (vanhat pyörät), Jouko Kuningas (päätoimittaja) ja Antti Pitkänen (tiedotus). Hallituksen jäsenistä Jouni Pekonen ja Esa Elo ilmoittivat, etteivät ole enää käytettävissä hallituksen jäseninä. Jouni Pekonen jatkaa kuitenkin kerhon BCEF-yhteyshenkilönä ja Esa Elo lu
pasi hoitaa ainakin kuluvan vuoden aikataulutetut ajokoulutustapahtumat yhdessä Pekka Vuorelman kanssa, joka nimettiin
kerhon jatkavaksi koulutustoimihenkilöksi.
Valitaan kerholle kaksi (2) toiminnan tarkastajaa sekä heille kaksi (2) varajäsentä.
Kerholle valittiin kaksi toiminnantarkastajaa, Guy Wikström ja Juhani Pollari. Varajäseniksi Timo Kalkkila ja Sakari Valo.
Päätetään kerhon tilinkäyttöoikeudesta
Tilinkäyttöoikeus myönnettiin puheenjohtajalle, rahastonhoitajalle ja jäsenkirjurille, kullekin erikseen.
Päätetään jäsen- ja liittymismaksusta seuraavalle tilikaudelle
Keskusteltiin kerhon jäsenmaksusta ja kerhon panostuksista erilaisiin tapahtumiin, joiden kustannukset vievät kerhon ti
lipäätökset tappiollisiksi. Vuosikokous oli jäsenmaksun korotuksen kannalla, koska nykyinen 20 euroa on ollut voimassa siitä kun Suomi liittyi eurovaluuttaan. Esillä oli kaksi ehdotusta, joiden välillä äänestettiin. Ensimmäisen ehdotuksen mu
kaan jäsenmaksu olisi ensimmäiseltä perheen jäseneltä 30 euroa ja toiselta jäseneltä nykyinen 20 euroa. Toisen ehdotuksen
mukaan jäsenmaksu olisi aina 25 euroa. Jälkimmäinen ehdotus voitti äänin 25 -11 ja niin kerhon uudeksi jäsenmaksuksi vuodelle 2016 päätettiin 25 € ja liittymismaksuksi 5 €.
Vahvistetaan toimintasuunnitelma seuraavalle tilikaudelle
Kerhon puheenjohtaja esitteli toimintasuunnitelman. Liite 6
Toimintasuunnitelma vahvistettiin pohjaksi tulevalle kaudelle.
Ehdotettiin muiden kuin kerhon tapahtumien tiedottamista kerhon kotisivuilla / Facebookissa.
Vahvistetaan talousarvio seuraavalle tilikaudelle
Kerhon rahastonhoitaja esitteli talousarvion joka vahvistettiin. Liite 7.
Muut esille tulevat asiat
Kastilaiskisan 2014 tulosten julkistus ja palkintojen jako
Georg Helin julkisti viimeiseksi jääneen Kastilaiskisan tulokset. Voittaja oli Matti Lager 67070 pisteellä. Kisan osallistuja
määrä oli 29 kuljettajaa. Kaikkien osallistuneiden kesken arvotun BMW-laukun voitti Eero Hynninen.
Kerhon kaikkien aikojen 14. Kunniajäsenen nimeäminen.
Kunniajäseneksi valittiin Yrjö ”Ykä” Huttunen. Hän on kerhomme perustajajäseniä jäsennumerolla 3.
Kokouksen päättäminen
Puheenjohtaja kiitti osallistujia ja päätti kokouksen klo 14.28.
Georg HelinAri Ignatius
puheenjohtajasihteeri
Seppo MäenpääJouko Virta
pöytäkirjantarkastajapöytäkirjantarkastaja
Rikastin 1/15
5
Kerhon kunniajäsenet
6
Ahti Lindstedt
Georg Helin
Yrjö Huttunen
Auli Musakka
Pekka Kuoppala
Juha Pekka Bergman
Reijo Yrjölä
Seija Kuosa
Ina Wikström
Mikko Heikkinen
Guy Wikström
Johannes Cederberg
Esko Vähäsöyrinki
Reijo Nygård
Rikastin 1/15
Kastilainen
Viimeinen KASTIlainen kilpailu päättyi 31.10.2014 ja suoritukset on pisteytetty.
Voittajaksi suoriutui vahva pitkän matkan kulkija (rautaperse) Matti Lager, Kellokoskelta.
Kärkimiesten piste-erot olivat isoja. 60 000 pistettä ylitettiin reilusti ja se vaatii jo melko paljon. Matin pyörä on
R 1100 RT vm. 2000. Voitto pisteet olivat 67 070.
Pisteet jakautuivat seuraavasti:
 Ajettuja kilometrejä 34 541 jotka ikäkertoimella korjattuina antoivat 58 720 pistettä
 Osallistumisaktiivisuudesta 8 350 pistettä.
Matti ajaa sen verran paljon, ettei siinä ehdi ihan kaikissa "MP-ristiäisissä" käymään joten osallistumispisteitä on
aika "vähän". Kilometrien määrä suht´ iäkkäällä pyörällä kuitenkin antoi valtaisat kilometripisteet. Voittaja tosin olisi
ollut sama vaikka pyörien ikäkerroin ei olisi ollut käytössä.
Kilpailukortin palautti 28 henkilöä. Siinä on pudotusta viimekauteen 15 kisaajaa. Mistähän johtuu??
Kisailijat ajoivat kauden aikana yhteensä 312 346 kilometriä, tekee keskimäärin 10 771 km / kuljettaja.
Ajetut kilometrit vaihtelivat 34 541 ja 1 958 kilometrin välillä. Vastaavasti niistä "MP-ristiäisistä" saadut pinnat
vaihtelivat välillä 26 000 / 500 .
Tämä vuosi oli ns. R-pyörien vuosi eli enempi kilometrejä / pyörä.
R-sarjalaisella osallistumisia 16, joilla ajettiin 145 281 kilometriä, keskim. 9 080 kilometriä / pyörä, max. 34 541 km.
F-sarjalaisella osallistumisia 3, joilla ajettiin 29 617 kilometriä eli keskim. 8 972 kilometriä / pyörä, max. 16 219 km.
K-sarjalaisella osallistumisia 17, joilla ajettiin 140 150 kilometriä, keskim. 8 244 kilometriä / pyörä, max. 24 631 km.
Yleisimmät pyörämallit, joilla kisaan osallistuttiin olivat:
R sarjan GS joita osallistujilla 8 pyörää. Toiseksi yleisimpiä oli K sarjan GT (kone poikittain) joita osallistujilla 7 pyörää.
Kolmanneksi yleisin oli K sarjan LT joita osallistujilla 5 pyörää. Ns. patarautoja kisaan osallistui 4 pyörää.
Tuloslista viidentoista (15) parhaan osalta:
1. Lager Matti
R 1100 RT 67 070 pist.
2. Savolainen Risto
K 1200 LT
55 956 pist.
3. Leppänen Raimo
R 1150 RT 53 494 pist.
4. Kankaansyrjä Kalevi
R 1200 GS 47 744 pist.
5. Vuorelma Pekka
R 1100 GS 45 592 pist.
6. Vuorinen Lasse
R 100 GS
45 105 pist.
7. Vähäsöyrinki Esko
K 1600 GTL 44 294 pist.
8. Saarijärvi Jorma
K 1600 GT 32 613 pist.
9. Mäkinen Matti
F 800 GS
31 585 pist.
10. Kouvo Timo
K 1600 GTL 30 509 pist.
11. Helin Georg
K 1600 GTL 30 182 pist.
12. Kulo Erkki
K 1200 LT
26 972 pist.
13. Jussilainen Juhani
R 25/2
25 570 pist.
14. Majasuo Lauri
K 1200 LT
23 279 pist.
15. Soininen Mikko
K 1300 GT 20 275 pist.
R 1100 RT vm´ 2000
Vuosikokouksessa kaikkien kilpailijoiden kesken arvottiin
motoristin matkalaukku Giantbag. Tällä kerralla onni
oli suosiollinen Eero Hynniselle.
Tämä Kastilainen oli sitten se viimeinen. Miksi? Menetimme BMW Motorradin tuen kilpailulle ja ilman kunnollista
arvontapalkintoa on hommalta paljolti pohja poissa. Kun nytkin on osallistujien määrä vaatimaton ja vielä laskusuunnassa niin ilman kiihokepalkintoa tuskin olisi montaakaan kisaajaa?
Kiitokset, kaikille osallistujille:
Jori
Rikastin 1/15
7
Where is Hemuli:
Moottoripyörällä maailman
ympäri
8
Rikastin 1/15
Rikastin 1/15
9
Tie Hermosillosta Creeliin oli melkoisen pieni ja mutkainen. Matkalla tapasin
pari pyöräilijää, jotka kirosivat jyrkkiä
ylämäkiä ja pakkaselle meneviä öitä.
Creelissä päätin irroittaa laturin ja
huomasin että laturin laakeri oli tiensä
päässä. Mikä yllätti oli se että koko laturin koppa oli halki ja se oli varmaankin
ollut halki Indonesian onnettomuudesta
saakka!
Kun sain kaverille saunan kasattua käväisin Euroopassa ja Kiinassa lomamatkalla. Pitäähän sitä välistä käydä vähän
lomailemassakin kun tuo moottoripyörällä matkustaminen käy työstä
Takaisin USA:han saavuttuani poimin
tarvitsemiani osia pyörään ja huomasin
myös että perälinkun laakeri oli totaalisen
jumissa, joten oli vähän enemmän huoltohommia kuin mitä olin ajatellutkaan. Toisaalta, parempi hoitaa kaikki kuntoon ennenkuin ajaisin Meksikoon, koska sinne
osien saaminen olisikin sitten vaikeampaa.Pyörä sai uudet renkaat, huolletut iskarit, uuden (käytetyn) startin (vanhaan
ei auttanut enää edes putsaus), jarrulevyt,
kardaanin yms.
San Franciscon alueelta ajelin
kaverin kanssa Los Angelesiin
yhdeksi yöksi ja sieltä suuntasin
Tusconiin pariksi yöksi.
Olin päättänyt ylittää rajan Meksikoon
Nogalesin rajanylityspaikan kautta, koska se on hiljaisempi verrattuna Tijuanaan
ja suuntana pohjoisessa Meksikossa oli
Copper Canyon.
Olin hommannut myös Meksikon pakollisen liikennevakuutuksen jo etukäteen, joten rajan ylitystä silmällä pitäen
kaikki hommat olivat hanskassa.
Vaikka reissulla on tullut nähtyä ja
koettua monia paikkoja niin silti ajatus
10
Rikastin 1/15
Meksikoon ajamisesta jännitti. Olin kuullut niin monia kauhutarinoita Meksikon
pohjois-osasta että se varmaan aiheutti
jännityksen. Tiesin että jutut ovat suurelta osin liioiteltuja ja monet jutun kertojat
eivät Meksikossa koskaan olleet käyneet,
mutta silti tuntui kuin olisin matkalla
“suureen tuntemattomaan”.
Muutama kilometri ennen
Meksikon rajaa pyörästä alkoi kuulua uusi pieni ääni joka
ei mielestäni aikaisemmin ollut
kuulunut
Tuumailin että ei se mitään vakavaa voi
olla, joten ei muutakuin rajalle ja muutaman minuutin kuluttua olin Meksikossa!
Rajalla kukaan ei puhunut englantia eikä
jatkossakaan englannista juurikaan olisi
hyötyä, joten jälleen tulisi viittomakieltä
käytettyä paljon
Ajoin Nogalesin läpi nopeasti ja noin
20km rajalta hoidin pyörän paperit kuntoon. Matkalla ensimmäiseen yöpaikkaan Hermosilloon pyörästä kuuluva ääni
muuttui mielestäni isommaksi ja päätinkin pysähtyä pariksi yöksi Hermosillossa
tutkimaan äänen lähdettä.
Vaikutti siltä että ääni tulisi laturin
suunnalta, mutta äkkikatsomalta mitään
suurempaa ei löytynyt, joten päätin jatkaa
matkaa Creeliin ja käydä siellä ihastelemassa Copper Canyonia.
Jälleen pääsin kokemaan kuinka länsimaiden ulkopuolella mitään ei heitetä
pois, vaan kaikki on korjattavissa. Laturiin löytyi uusi laakeri ja haljenneen kopankin sain hitsautettua paikallisella pajalla!
Copper Canyon oli todella iso!
Minua vaivasi sama ongelma kuin Grand
Canyonillakin, kanjoni on niin iso että siitä ei saa hyvää käsitystä näköalapaikalta
katsottuna. Varmaan helikopterin kyydistä saisi paremman kuvan, mutta tuollainen lento on minun budjetin ulkopuolella.
Creelissä tapasin myös nuoren Brittiläisen motoristin Rhys Lawreyn joka oli
tekemässä paria Guinnesin ennätystä (https://www.facebook.com/2moroRider).
Hänellä tuntui olevan melkoinen kiirus,
mutta kerettiin kuitenkin illalla haukata
pari olutta
Olusella Rhys Lawreyn kanssa Meksikossa.
Poseerausta Copper Canyonilla, Meksikossa
Kuulin muutamia juttuja paikallisilta että tällä alueella ei kannata ajaa auringonlaskun jälkeen, koska silloin paikalliset jengit siirtävät huumeita, eivätkä
he halua ylimääräisiä silmäpareja todistamaan tekemisiään. Kuulin myös juttuja muutamista ampumisista, mutta turistit kuulemma ovat turvassa, koska jengit
eivät halua ylimääräistä huomiota toimilleen.
Ajelin isompia teitä pitkin Durangoon
ja sieltä kuuluisaa tietä #40 (vanha tie)
alas rannikolle Mazatlaniin. Tie oli ihan
ok, mutta huomattavasti mielenkiintoisempia teitä on tullut ajettua.
Mazatlanista jatkoin rantaa pitkin pieneen surffikylään, jossa
päätin viettää viikonlopun juhlistaen 40-vuotis synttäreitäni
rannalla istuskellen.
Paikka oli hyvä muuten mutta siellä oli
aivan kammottava määrä hiekkakärpäsiä,
jotka illan tullen purivat nilkat ja ranteet
niin pahasti että seuraavat viikot ranteet
kutisivat melkoisesti.
Olin laittanut tilaukseen käytetyn laturin USA:sta ja pyysin heitä toimittamaan
laturin Guadalajaraan. Muutaman päivän
odottelun jälkeen laturi saapui hostelliin
ja hetkosen kuluttua laturi oli pyörässä
kiinni. Vanha korjattu laturi olisi saattanut kestää koko loppumatkan, mutta en
uskaltanut ottaa riskiä, koska jatkossa
osien saaminen olisi huomattavasti vaikeampaa.
Guadalajaran jälkeen alkoi varsinainen pyramidirumba. Mexico Cityn itäpuolella oleva Teotihuacan oli todella pysäyttävä paikka. Huiman iso alue jossa oli
pari valtavan kokoista pyramidia ja nähtävää useammaksi päiväksi.
Mielestäni tämä oli Meksikon pyramideista yksi parhaimmista paikoista, jota
voin suositella lämpimästi.
Mexico Citystä matka jatkui Oaxacan
kautta Campecheen Yucatanille. Campechea oli useampi ihminen suositellut
minulle ja siellä erityisesti vanhaa kaupunkia. Ei tarvinnut pettyä, koska vanha
kaupunki oli todella nätti ja värikäs.
Kiersin suurimman osan Yucatanista
ja Tulumissa pysähdyin muutamaksi päiväksi lepäämään ennenkuin matka jatkuisi eksoottiseen Belizeen.
Rikastin 1/15
11
• historiaa
t
a
m
tu
h
a
p
ta
•
t
• Koeajo
ä ja kaukaa
lt
e
h
lä
t
tu
ju
a
tk
a
•m
!
Sekä paljon muuta
Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. Vuosikerta sisältää 7 numeroa (2015).
12
Rikastin 1/15
Teotihuacan, Meksiko
Meksiko on todella iso maa!
Nähtävää olisi vaikka kuinka pitkäksi
ajaksi, ihmiset ovat todella ystävällisiä,
ruoka on todella hyvää ja olut kylmää.
Mielenkiintoista oli että hommat tuntuvat
toimivan paremmin länsipuolella maata
kun taas itäpuolella kaikki paikat ovat vähän rempallaan ja tiet huonommassa kunnossa.
Yucatanissa ahdisti se että se on kallis
paikka ja hirmuinen turistirysä.
Belize:
Belizestä minulla ei etukäteen ollut oikeastaan mitään käsitystä. Kartasta kävi
ilmi että siellä ei ole liiemmin teitä ajeltavaksi ja muilta matkalaisilta kuulin että
valuuttana siellä on Dollari ja että kaikki
on todella kallista.
Ylitin rajan yhdessä Amerikkalaisen
pariskunnan kanssa, jotka olin tavannut
muutamaa päivää aiemmin yhdessä hostellissa.
Majapaikkoja tuolta on aika vaikea
löytää kaupunkien ulkopuolelta, mutta onneksi amerikkalainen pariskunta
oli tehnyt kotiläksynsä paremmin ja löysimme nätin paikan Crooked Tree nimisestä paikasta. Majoitus oli kallis, noin
$60, mutta tiesin että montaa yötä en tässä maassa tulisi viettämään, joten pitkin
hampain suostuin tuon maksamaan.
Päätin kiertää Belize Cityn, koska se
on kuulemani mukaan aika luotaantyöntävä paikka. Suuntasinkin seuraavaksi yöksi Belmopanin eteläpuolelle, josta
löysin kohtuuhintaisen motellin. Siellä
Amerikkalainen omistaja kertoi että jos
minulla olisi enemmän aikaa niin kannattaisi ehdottomasti ajaa Belizen eteläosaan
jossa pääsisi näkemään aitoja intiaaniheimoja kuin suoraan Natural Geographin
sivuilta. Seuraavaksi suuntasin Guatemalaan ja päätin viettää uuden vuoden Floresin saarella.
Belizessä olisi nähtävää (lähinnä tuolla
eteläosassa) ja kuulemma yhdet maailman parhaimmista sukelluspaikoista löytyvät rannikon läheisyydestä. Hintataso
on todella kallis, joten budjettimatkaajalle tämä maa ei oikein sovi.
vaikuttavin temppelialue.
Parin teltassa vietetyn yön jälkeen
suuntasin viettämään vuodenvaihdetta
Floresin saarelle. Paikka on aikamoinen
turistirysä ja juhlinta vuodenvaihteen aikaan oli melkoista. Ilotulitukset ja juhlinta jatkui aina aamu kuuteen saakka! Oli
melkein mahdoton saada nukuttua siinä
metelissä, mutta jollain konstilla sain riittävästi unta jotta pääsin jatkamaan matkaa kohti etelää.
Guatemala:
Guatemalan puolelle päästyäni jouduin
ajamaan ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kunnon ukkoskuurossa. Onneksi
goretexit pitivät minut kuivana ja pääsin
seuraavaan temppelipaikkaan, Tikaliin.
Tikalissa motellien hinnat olivat jotain
kammottavan ja järkyttävän välimaastossa, mutta onnekseni sieltä löytyi myös
leirintäalue jossa sain telttailtua katoksen
alla miellyttävään $5 hintaan.
Tikalin temppelialue on todella iso joten siellä saa päivän tai kaksikin kulumaan vaivatta. Paikka on hieno, mutta
mielestäni edelleen Teotihuacan on ollut
Rikastin 1/15
13
14
Rikastin 1/15
Amerikkalaisen pariskunnan kanssa Guatemalassa.
Papukaija El Salvadorissa
Ajelin yhdessä aikaisemmin tapaamani amerikkalaisen pariskunnan kanssa.
Pitkälle ei tarvinnut Floresista ajaa, kun
alkoi selvitä miksi Guatemala on yksi
keskisen Amerikan köyhimmistä maista. Kylät olivat todella huonossa kunnossa, tie muuttui melkoiseksi kärrypoluksi
ja ihmiset peseytyivät tien varrella ojissa.
Täällä pääsi tiellä oleva muta yllättämään ja pääsin halaamaan tienpintaa. Takarengas karkasi alta noin 40-50 vauhdista enkä kerennyt tehdä yhtään mitään.
Liu-uin tiellä pyörän perässä ja olin tyytyväinen kun vastaan ei tullut autoja.
Pyörään eikä mieheen tullut vaurioita, ainoastaan muutamia uusia naarmuja.
Toinen kylki oli hellänä seuraavat päivät,
mutta suojat suojasivat jälleen pahemmalta.
nossa ja autot olivat länsimaisella tasolla, jopa isoja moottoripyöriä näkyi siellä
täällä.
Koitin tiedustella paikallisilta että missä olisi nähtävää ja hyviä teitä ajettavaksi,
mutta kukaan ei oikein tuntunut tietävän
mitään. Kaikki kehuivat rannikkoa, mutta
se nyt ei mitenkään hirmuisen kummoinen ollut (en ole mikään rannikoiden iso
fani).
San Salvadorissa kävin vaihdattamassa pyörään uuden eturenkaan ja sen jälkeen jatkoin matkaa rantatietä pitkin syvemmälle etelään.
Rannikolta löysin jälleen mukavan
surffikylän jossa oli mukavan rento meininki, hyvää ruokaa, ystävällisiä ihmisiä
ja maittavaa olutta.
Leirillä Guatemalassa
Guatemalassa olisi paljon mielenkiintoista nähtävää erityisesti Guatemala Cityn länsipuolella, mutta omaan aikatauluun tuon alueen läpikäyminen ei
valitettavasti sopinut, joten suuntasin aikalailla suorinta tietä kohti El Salvadoria.
Ihmiset ja ruoka eivät tälläkään kertaa tuottaneet pettymystä. Ajatus siitä että
Amerikan huonoin ruoka löytyy Amerikasta nauratti mielessä kun popsin maittavia tuoreita sapuskoita.
El Salvador:
Nyt alkoi uusia maita tulla vauhdilla, koska El Salvador on melkoisen pieni maa.
Ensi vaikutelma El Salvadorista oli
että paikka on huomattavasti kehittyneempi mitä Guatemala. Talot näyttivät
paremmilta, ympäristö oli siistissä kun-
Honduras:
Olin lukenut netistä että El Salvadorin ja
Hondurasin välinen raja on todella hidas
ja että siellä kannattaisi palkata paikallinen “fixer” hoitamaan paperihommat jotta rajasta selviäisi kunnialla.
Kun pääsin rajalle niin ympärillä pyörä paikallisia “auttajia” kuin kärpäsiä tunkiolla. Sovin hinnasta yhden “auttajan”
kanssa ja seurasin kuinka hän juoksenteli
ikkunalta toiselle.
Hommassa ei ollut mitään ihmeellistä, homma oli todella suoraviivaista, joten fixeriä ei todellakaan tarvitse palkata. Homma ottaa oman aikansa, mutta on
helposti tehtävissä yksin.
Suurin osa ihmisistä ajaa Hondurasin
läpi Nicaraguaan samana päivänä, mutta minä halusin viettää yhden yön tässä
maassa.
Tiet olivat välistä melko heikossa
kunnossa, mutta rauhassa ajellen ei kovinkaan moni reikä tiessä päässyt minua yllättämään.
Rikastin 1/15
15
Tulivuoria Nicaraguassa
Cholutecasta löysin mukavan pienen
ja halvan perhehotellin. Sapuska ei kovin
kummoista ollut, mutta ehkä ravintolan
valinta ei tällä kertaa osunut kohdalleen.
Karttaa tutkaillessani huomasin että
Hondurasissa olisi todella paljon mielenkiintoisen näköisiä teitä, mutta sivummalla kuulemma on jonkin verran ongelmia eikä sinne suositella ajamaan. En
sitten tiedä että kuinka totta tuo on, mielenkiintoinen olisi kierrellä vähän enemmän.
Nicaragua:
Rajan ylitys sujui tällä kertaa jouhevasti, normaalia odottelua luukuilla, mutta
kaikki paperihommat sujuivat helposti
jopa ilman espanjan kielen taitoa.
Teiden kunto parani lähes välittömästi Nicaraguaan päästyäni joten saavuin
Leoniin jo hyvissä ajoin.
Leonissa vietin muutaman yön hostellissa, kaupungilla kierrellen ja miettien mitä paikkoja haluaisin nähdä Nicaraguassa.
Kuulin että Granada Nicaragua-järven
rannalla olisi kuulemma hieno paikka, joten päätin suunnata sinne seuraavaksi.
Granadasta löysin pitkän haeskelun
jälkeen hostellin jossa oli vapaana yksi
huone. Huone oli todellinen “loukko”,
mutta valojen sammuttamisen jälkeen
16
Rikastin 1/15
sielläkin sai nukuttua.
Hostelli oli täynnä länsimaalaisia reppureissaajia ja eiköhän joku heistä varastanut minun todella hyvän pyyhkeen kuivausnarulta! Harmitti suunnattomasti tuo
todella hyvän pyyhkeen menetys ja vielä
enemmän tympi se että joku länkkäri varasti sen. Ei olisi harmittanut yhtä paljoa
joss en olisi joku paikallinen varastanut,
koska silloin sille olisi enemmän käyttöä
ja tarvetta.
Homman opetus oli että reissussa voi
luottaa paikallisiin huomattavasti enemmän mitä länsimaalaisiin reppureissaajiin…
Nicaragua järvellä on pari tulivuorisaarta ja sinne menee useamman kerran
päivässä lauttoja joihin saa pyörän mahtumaan. Ostin lipun lauttaan, mutta tunteroisen odotuksen jälkeen tajusin että
lauttaa olisi joutunut odottamaan vielä
muutaman tunnin, joten päätin lähteä rannikolle.
Tuuli tuolla järvellä oli järkyttävän
kova, aallot olivat todella isoja (pienet
lautat poukkoilivat kuin korkit korkeilla
aalloilla), joten arvelutti näiden pienien
lauttojen turvallisuus niin paljon että en
uskaltanut riskeerata pyörää ja henkeäni.
Nicaraguassa olisi paljon mielenkiintoisia teitä siellä täällä ajettavaksi pitkäksikkin aikaa, mutta ainoa raja Costa Ricaan on länsirannalla.
Päätin suunnata kohti Costa Ricaa ja
jättää sisämaan tiet seuraavaan kertaan.
Costa Rica:
Costa Rica kuulostaa eksoottiselta, mutta
siellä kierrellessäni tulin siihen tulokseen
että tämä maa ei ole minulle.
Tiet ovat hyvässä kunnossa, hotelleja on joka puolella todella paljon samoin
kuin turisteja.
Minulle tuli tästä maasta mieleen että
“Costa Rica on American Thaimaa”.
Costa Ricassa ajoin Karibian puoleiselle rannikolle missä ilma oli kuuma ja
kostea. Hyttysiä oli todella paljon.
Majapaikat olivat aika kalliita, mutta onnekseni löysin kohtuu hintaisen paikan.
Mielestäni parasta Costa Ricassa oli
mielenkiintoiset eläimet. Lintuja, sammakoita ja monenmoista vipeltäjää näkyi
siellä täällä.
Lomaviettopaikkana en tykkäisi Costa
Ricasta, mutta eläimiä täällä riittäisi valokuvattavaksi vaikka kuinka pitkäksi aikaa ☺.
Costa Ricassa ajaessa kannattaa noudattaa rajoituksia, koska poliisit seuraavat nopeuksia aika tarkasti ja sakot täällä
ovat todella kovat.
Minä pääsin poliisin juttusille kun ohitin muutaman auton tuplakeltaisella (onneksi eivät saaneet pyörän nopeutta tut-
Mirafloresin sulut Panaman kanavassa
kattua…).
Puolen tunnin keskustelun jälkeen sujautin rahaa passin väliin ja pääsin tällä
tavalla luikertelemaan useamman sadan
dollarin sakoista.
Jälkeenpäin olen kuullut että monella
matkalaisella on ollut samanlaista ongelmaa tässä maassa.
Panama:
Mielikuvani Panamasta ennen sinne ajoa
oli että Panamassa on varmaankin rahaa
melkoisesti Panaman kanavan vuoksi.
Panamasta jäi päällimmäisenä mieleen
se kuinka sotkuista siellä on. Teiden varret ovat täynnä roskia.
Ainoa pakollinen nähtävyys Panamassa on Panaman kanava, mutta sinne
päästäkseen on pakko ajaa Pan American
highwaytä pitkin. Tie on paikka paikoin
todella hyvässä kunnossa, paikka paikoin
todella huonoa. Tietöitä on paljon, joten
muutaman vuoden sisällä tie on todella
hyvässä kunnossa.
Pan American highway katkeaa Panamassa, joten jatkaakseen matkaa etelään
on Darien Gap:n läpi löydettävä vaihtoehtoinen kuljetusmuoto.
Aikaisemmin ainoat vaihtoehdot ovat
olleet purjeveneet, konttilaiva tai lentokone, nyt Colonista Cartagenaan (Colombia) kulkee myös iso autolautta (ollut toiminnassa nyt noin 6kk).
Parasta on että tämä uusi autolautta on
kirkkaasti halvin vaihtoehto, hinta pyörän
kanssa on noin $180, kun purjevene on
noin $1000.
Paperihommien kanssa menee aikaa
muutama päivä, joten kannattaa saapua
Panaman kaupunkiin hyvissä ajoin ettei
tule kiirusta (tarkempaa tietoa prosessista löytyy minun kotisivuilta ja facebookista).
Panaman kanava on aika huima paikka. Mirafloresin sulut ovat kaikkein suosituin paikka päästä näkemään kuinka
isot laivat kulkevat sulkujen läpi.
Parhaillaan alueelle rakennetaan uusia
isompia sulkuja, jotta vieläkin isommat
laivat pääsevät tätä kautta tyyneltä valtamereltä Atlantille (ja toisin päin).
Panaman kaupunki on iso, liikenne
on aika kaoottista ja rampeilla pitää olla
melkoisen tarkkana (ajoin useaan kertaan
väärälle rampille ja sen jälkeen olikin etsinnässä että pääsin jälleen oikeaan suuntaan).
Vietin useamman päivän Panamassa
papereita ja lauttalippuja järkkäillen. Ajatuksena oli viettää viimeinen yö Colonissa, mutta sinne ajettuani tulin siihen
tulokseen että parempi viettää yö Panamassa, koska Colonin kaupunki oli todella siivoton paikka.
Lauttasatama oli myös haeskelussa,
mutta useamman u-käännöksen ja neuvo-
jen kyselyjen jälkeen löysin oikean paikan.
Väli-Amerikan prosessien tehottomuus korostuu tuolla satamassa, koska
satamahommissa meni noin 11 tuntia ennenkuin pääsin ajamaan pyörän lauttaan.
Yhteenveto:
Väli-Amerikassa olisi todella paljon
nähtävää todella pitkäksi aikaa. Valitettavasti jouduin kiiruhtamaan tämän alueen
läpi, koska talvi on tulossa eteläiselle pallon puoliskolle ja yritän päästä Ushuaiaan
ennen lumen tuloa.
Rajoilla järjestelmän tehottomuus ja
hitaus on välistä aika tuskastuttavaa, mutta täytyy vain ottaa rauhassa, etsiä varjoisa paikka ja istuskella odottamaan että
joku jaksaa leimata paperit. Kiirehtimällä paperit vain menevät nipun pohjalle ja
homma ottaa vielä kauemmin.
Normaalia on että tullissa on vain yksi
väsynyt virkailija töissä ja ikkunan toisella puolella on kymmeniä rekkakuskeja
odottamassa paperinipun kanssa että pääsisivät rajasta läpi.
Väli-Amerikassa saisi helposti vietettyä vuoden. Siellä on todella paljon mielenkiintoisen näköisiä teitä, ruoka on hyvää ja ihmiset ystävällisiä.
Marko
Rikastin 1/15
17
Great Britain
”Tää pitkä vaellus, kaipaus,on kahden
hullun matka kauas huomiseen,utuiseen, epävarmaan samanlaiseen huomiseen.Mä sinne meen ja tietä tuijotan
ja mietin:”Minnepäin? Eteenpäin, vai
taaksepäin?”
Minä oon, matkalla vaan...”
Talvella 2014 alkoi mp-matkan suunnittelu. Tarkoituksena oli lähteä yhdellä
BMW:llä ja yhdellä Goldwingillä kohti Englantia. Alkukesä kuitenkin näytti,
että matkalaisten matkustustavat poikkesivat niin paljon toisistaan, että suunnitelmat peruttiin.Kesäloman lähestyessä BMW-emäntä muuttui levottomaksi ja
kyseli, mitä romukoppaan heitetyille lomasuunnitelmille tehdään. Juhannuksena
sitten päätimme, että lähdemme kahdestaan. Silloin ei kukaan ainakaan kiukutte-
18
Rikastin 1/15
le meidän päiväsuunnitelmillle eikä estä
geokätköille menemistä. Pikainen varaus
Finnlinsille, saimme hytin, joka tosin oli
ns. eläinhytti, mutta siivottu.
30.6.2014 Vuosaaren satama, matkan
alku ja ensimmäinen geocachaus. Matka
sujui hyvin, ilma ei ollut kovin tuulinen ja
saavuimme Travemundeen 1.7.2014 klo
23 jälkeen aikataulusta hieman myöhässä. Siitä sitten pimeällä kohti Lubeckiä,
jossa hotellivaraus meitä odotti. Ensimmäinen tietullikin tuli maksettua.
Kaiken kaikkiaan, mikä sai kaksikon
matkaamaan kohti Englantia. Syitä oli
kaksi; ystävä, joka talvella näytti omalta prätkäreissultaan kuvia (kiitokset Juhalle ja Riitalle kipinän sytyttämisestä)
ja kaksi; Sydämen asialla- ja Emmerdale-tv-sarjat. Kyllä englantilaiset hieman
myhäilivät syille, jotka saattoivat meidät
baanalle.
Budjettina oli ajateltu 100 euroa/ pvä,
ja se hyvin riittikin. Kuljettaja oli tyytyväinen, koska tilat eivät sallineet matkamuistojen hamstraamista, matkamuistot
oli tallennettava mieleen kuvin, tuntein ja
sanoin.
Matkalle ei ollut etukäteen tarkkaa
suunnitelmaa muuten kuin määränpäänä Esholt ja Goathland, tv-sarjojen maisemat. Aika ihanaa vapautta. Jos jossain
paikassa viihtyi pidempään, esteitä ei ollut. Tapaamamme ihmiset olivat ystäväl-
lisiä ja avuliaita, kiinnostuneita pienen
Pohjolan matkalaisista. Käyntipaikkavinkkejä tuli niin majatalon pitäjiltä kuin
kaupan vartijoilta. Reittimme ei siis ollut
ennalta suunniteltu, mutta törmäsimme
monessa paikassa jalkapallofaneihin, olihan MM:t menossa, sekä pyöräilijöihin
ja kannatusjoukkoihin, kuljimme vahingossa paljon Tour de France -reittiä.
Ajopäivien matka koostui istumalihasten kestävyydestä, maisemista ja kiinnostavista pysähdyspaikoista. Vatsan
kurniminen patisti myös aika ajoin pysähtymään murkinalle. Saksa - Hollanti
- Belgia ... Belgiassa saimme ”luennon”
olutmerkkien määrästä - joka päivä voi
juoda 4 olutta vuoden jokaisena päivänä
ja aina voi valita erimerkkisen oluen, joten niitä merkkejä on ainakin (365 x 4)
1460. Valitse siinä sitten lempiolut.
Matka jatkui, ainoana huolestuttava-
na asiana oli kuljettajan ajokunto, pausseja jouduimme pitämään aina yhä tiiviimmin. Ensin mietitytti, tekikö lämpö
moisen . Viimein kuitenkin tultiin Calaisiin ja varasimme lauttamatkan Doveriin.
Siellä sitten ajokaista vaihtuikin vasemmalle. Kuljettajan kunto vain huononi entisestään. Cathamiin päästyämme kuskilta mitattiin 39 astetta kuumetta ja lisäksi
kovaa nivelsärkyä. Olkavarren sisäpuolelta paljastui punainen iso läiskä ja summa summarumina oli todettava, että Finnlinesin eläinhytistä oli tuliaisiksi tarttunut
punkki ja vielä huonolla onnella sellainen, joka kantoi borrelioosia.
Sitten alkoikin matkan hankalin osuus.
Englannissa ei tehnyt matkavakuutuksilla mitään, lääkäriin ei päässyt ellei ollut
asuinosoitetta maassa. Lääkäriin ei päässyt vakuutuksilla eikä rahalla. Kuljetta-
jan tilanne vain huononi ja toisena lääkäriin yrittämispäivänä päätimme, että
menemme paikalliseen sairaalaan ensiapuasemalle emmekä lähde sieltä pois,
ennen kuin hoito on saatu. Sairaalassa meitä palloteltiin koko päivä. Lopulta pääsimme sairaanhoitajan vastaanotolle, joka olisi määrännyt IHOTTUMAAN
kortisonia. Onneksi toinen matkalaisista oli terveydenhuollon ammattilainen
eikä antanut periksi. Näytimme lääkärin
käsikirjasta, mistä oli kysymys ja saimme haetettua lääkärin paikalle. Saimme
vain viikoksi lääkettä, ei oikeaa merkkiä
eikä riittävästi, mutta enempää ei herunut. Koko kahden päivän lääkkeenhakuprojektimme maksoi alle 9 puntaa, mutta olipahan kokemus. Opetti sen, että ota
omat lääkekuurit kaikkeen mahdolliseen
mukaan, jos aiot vielä tuohon maahan
matkustaa. Pillerit alkoivat ainakin aluksi tehota ja pääsimme jatkamaan matkaa.
Harkinnassa oli myös kääntyä ympäri kotia kohti. Päätimme kuitenkin jatkaa matkaa ja tarvittaessa linnoittautua sairaalaan
päivykstykseen uudelleen niin tarvittaessa, senhän nyt jo osasimme.
Matka suuntasi kohti Esholtin kylää,
joka on alkuperäinen Emmerdalen kuvauspaikka. Monta kiinnostavaa kohdetta
matkalla nähtiin ja monissa paikoissa majoituttiin ja tutustuttiin ympäristöön. Esholtiin saavuttuamme löysimme tutun pubin - Villapakan - vaikka tuo nimi oli aika
yleinen koko saarella. Yritimme myös
päästä nykyiselle kuvauspaikalle, mutta
alue oli tarkoin vartioitu kulissikylä.
Sieltä matka jatkui kohti Goathlandia
ja nummimaisemia. Tiet olivat kapeita ja
mutkikkaita ja lämpötila nummilla laski
13 asteeseen, joten vaatetustakin sai lisäillä tarjetakseen. Saavuimme Oscarin
ja Ginan pubiin/majataloon, jossa vietimmekin yön samalla tutustuen ympäristöön
ja nappasimme myös geokätköloggauksen. Kävimme myös mielestäni yhdessä
kauneimmista kaupungeista Whitbyssä,
joka myös toimi kuvauspaikkana Sydämen asialla -sarjassa.
Paluumatka kulki Newcastlesta Amsterdamiin lautalla. Hollannissa pohjoisen
saarella /Ameland) teltalla yksi yö ja sieltä ajaen reittiä Saksa - Tanska - Ruotsi ja
Kapelskäristä Naantaliin. Tuli koettua sitten Iso-Beltin siltakin.
Matkaa kertyi 4 500 km ja kolme ja
puoli viikkoa reissua. Matkamuistona
tanskalainen juustoleikkuri, jonka vuoksi yhdet kengät oli laitettava roskakoriin
pakkaustilan tiukkuuden vuoksi.Kotimaassa oli hakeuduttava uudelleen lääkäriin ja tuloksena kuukauden uusi lääkekuuri kovalla annostuksella, siitä kai
sitten ikuinen matkamuisto kuljettajalle.
Rikastin 1/15
19
Aurinkoinen sää helli osallistujia toista kertaa järjestetyn Paluu Juurille –kokoontumisessa 16-17.8.2014 Hauholla.
PALUU JUURILLE-kokoontuminen
Tuittulan kylällä järjestettiin toista kertaa BMW-moottoripyöräkerho
ry:n kokoontumisajo
Kokoontuminen Paluu Juurille II matkaan oli lähtenyt toistakymmentä motoristia. Leiri pystytettiin Ylöstalon
vihreille niityille. Pystyttämisen jälkeen vaihdettiin kuulumiset, tarkasteltiin kaverin bemarin uudet ja vanhat
osat ja vaihdettiin asennusvinkit.
Leirielämään kuuluu tietysti myös
pientä kisailua , ensimmäisellä kerralla ajettiin kurarallia pellolla JD Gatorilla, toisella kerralla kokeiltiin taitoja
Avantin ja kaivinkoneen puikoissa. Kisan punkkupullon pokkasi vieraileva
bemaristi, joka kävi tutustumassa kerhon toimintaan. Uskoisin että kerholaiset vakuuttivat kaverin, vaikka joivatkin voittajan punkun. Illalla marssittiin
päivälliselle Tuittulan Lyylin kahvilaan
ja lopuksi iltaa viihdytti RockParvessa
cover-bändi Uusi Yritys. Bändin lyötyä pillit pussiin, tanssia jatkettiin karaoken sulosoinnuin.
Seuraavana aamuna leirin purku
ja bemarilenkki hämeen sydämeen.
Ajolenkki oli noin sata kilometriä päättyen Turengin Asemalle kahvien kera,
josta kukin palasi kotikonnuilleen.
20
Rikastin 1/15
Asko Ylöstalo
Paluu juurille 2015 15-16.8 Witsiälä
Tänä vuonna järjestetään kokoontuminen kolmatta kertaa hiukan eri paikassa. Kokoontumisen kohde on Witsiälän Tanssilava
ympäristöineen, joka sijaitsee luonnon kauniin Kotkonharjun päällä Hauhonselän ympäröimänä. Kaava on noudattelee vakiota,
ajankohta 15-16.8, telttamajoitus.
Järvi vieressä, samoin enemmän reikiä huussissa kuin aiemmin ja oikein yksi sisävessa, a-oikeudet, illan musiikista vastaa
Tanssiorkesteri Onnentähti, hintaan kuuluu myös päivällinen ja aamiainen sekä lavan buffetista pikkurahalla kahvia, sämpylää,
pizzaa jne.
Koko paketin seuraavasti: -hinta on 45€, mutta sisältää uutena ”bemupojan” joka viettää teltoilla aikaansa antaen allensa ja
josta voi ammentaa juovuttavaa eliksiiriä ajon kangistamiin jäseniin, näin kevennetään bemarien kantamuksia. Lisäksi hintaan
sisältyy edellä mainitut asiat: päivällinen ja aamupala Witsiälä-salissa, telttapaikat ja illan ohjelma tanssilavalla ajalla klo 20-01.
Ja lopuksi tietenkin seuraavan päivän ajolenkki ja kotiutuminen.
Ilmoittautumiset 9.8.15 [email protected]
ennakkomaksut 45€/nuppi FI65 5041 0420 0029 74
ja saapuminen klo 14 Vitsiälänraitti 124, 14700 Hauho
terveisin Asko Ylöstalo BMW-motoristi
Alpeille ajamaan!
Suomalaismotoristien tukikohta Alpeilla odottaa sinua.
Upeita ja edullisia, skandinaavisesti sisustettuja loma-asuntoja mahtavien
moottoripyöräreittien keskellä. Suomalaisen bemarikuskin omistama lomatalo Berchtesgadenissa, Kotkanpesän alapuolella. Mahtava tukikohta Alppien
koluamiseen, meiltä saat hyviä reittiehdotuksia, ajokausi jatkuu aina marraskuuhun saakka, Salzburgiin 24 km.
Katso:
www.burmesterhaus.de, kysy
tarjousta [email protected] tai
+4915124169697, kysy apuamme myös
BMW-moottoripyörien vuokraamisessa yhteistyökumppaniltamme www.salzburgbiking.com
Rikastin 1/15
21
G450X:n teippaus uudella tarrasarjalla
Porin Motor Show messut oli ovella ja
heräsi ajatus ihan testimielessä kokeilla miten G450X:n uuden tarrasarjan toteutus tyhjästä onnistuisi.
Messujen näytteilleasettajalistalta löytyi
teippauksiin erikoistunut yritys nimeltä
Satagrafia, joten otin yhteyttä yrityksen
graafisen tuotannosta vastaavaan Juha
Uusiniittyyn. Tästä lähti sitten hyvin nopeassa aikataulussa ja kiireessä toteutus,
stanssien muodot ja idea graafisesta ulkonäöstä tuli etelä Afrikasta Justin Faragherilta, joita sitten Satagrafiassa muokattiin
ja etsittiin toteutuskelpoista kokonaisuutta pyörästäni irrotetuille muovikatteille.
Itse tarrojen kiinnitys muoveihin tuli sitten minun tehtäväksi koska Satagrafialla oli meneillään auton yliteippaus esitys
koko messujen ajan.
Onneksi messut olivat kaksipäiväiset koska katteiden ja safari polttoainelisätankin irrottaminen, vahojen tarrojen
irrotus ja muovien puhdistus, osastolle eksyneiden uteliaiden messuvieraiden
22
Rikastin 1/15
kanssa vietetyt jutustelutuokiot ja tietysti taustalla hyppineet stunt-gurut Hynell
ja Westberg viivästyttivät sopivasti tarrojen liimausta. Näin projekti eteni ja kahden päivän ajan saivat messuvieraat ihastella työn touhua.
Tarramateriaali oli motoristeille ehkä
hieman vieras ohkaisempi ilmakanavilla varustettua valukalvoa joka muotoutuu pintojen mukaan ja sitä voidaan myös
lämpökäsittelyllä tarvittaessa muokata.
Itse en lämpökäsittelyä käyttänyt ja onneksi ei tarroituksessa vanhaa saippuavesikikkaa tarvinnut tällä tarramateriaalilla
käyttää, tarran sai liimausvaiheessa irti
muovipinnasta ilman tarran liimapinnan
tuhoamista.
Lyhykäisyydessään Satagrafian
toteutus tarrojen valmistuksen
osalta oli seuraavanlainen:
Digitulostus valukalvoon joka laminoidaan kestoiän pidentämiseksi (mekaaninen sekä virttyminen). Jälkikäsittelynä
on tarrojen muotoon leikkuu.
Tarramateriaali:
- tarramateriaalina tulee k.o kohteissa
käyttää valukalvoja koska kateissa vaaditaan muotoutumiskykyä
- Työn teimme Orajetin valukalvoon
joka on tarkoitettu digitulostamiseen,
sarjasta on saatavilla ilmakanavilla valmistettua sekä lujaliimaista materiaalia.
Asennustyön helpottamiseksi käytettiin
ilmakanavoitua materiaalia vaikka tarttumiskyky ei yllä lujaliimaisen tasolle. Lujaliimaisen materiaalin asennustyön suorittaminen vaatii huomattavasti enemmän
kokemusta kuin ilmakanavoidun.
-> suosituksena tällaisiin kohtiin on lujaliimainen materiaali
- tarramateriaalien tekninen kestoikä
vaihtelee 5-10v malleista riippuen Laminaatti:
Valitaan tarramateriaaliin sekä tietysti
käyttötarpeeseen sopivaksi. Eli laminaatin tulee käyttäytyä kuten tarramateriaalin
jotta rakenne toimii odotusten mukaan.
Digitulostus:
Painatus on tekniikaltaan
suurkuvatulostusta ja markkinoilla löytyy useita erilaisia
vähän toisistaan poikkeavia
menetelmiä. Nämä k.o tarrat
on tulostettu ecosolvent menetelmällä.
Tämänlaisilla tuotantotavoilla valmistetaan kaikkea
ulkomainonnasta raskaankaluston kuormakorien teippaukseen asti. Tuotantotapa on
joustava ja voidaan valmistaa
myös yksittäisiä sarjoja tarpeiden mukaan.
Kestävyyttä toteutustavalla saavutetaan käytännössä
”useita vuosia” jopa vaativissakin olosuhteissa. Erilaisten
tulosteiden/painatusten haasteeksi muodostuu lähes aina
ensimmäisenä auringon vaikutukset. Eli värien haalistuminen käyttöiän skaalassa. Myös perinteinen silkki-
paino tulisi silloin tuotantotapana vaihtoehdoksi jos sarjamäärät olisivat pieneriä suurempia. Silkkipainolla saavutetaan
paras kesto sekä edullisin tuotantotapa
mutta silloin pitää tuottaa samanlaista
sarjaa isohkoja määriä ja mielellään toistuvasti.
Juha Uusiniitty, Satagrafia
Kiitos Satagrafialle yhteistyöstä ja kuvista voi ihastella tarroitusprojektia kerhon Motor Show messuosastolla.
Juha Saari, BMW Moottoripyöräkerho ry
Rikastin 1/15
23
M a t k a m o t o r i s t i n
v e r k k o k a u p p a
Muutamaan sataan pyörään sopivia tarvikkeita.
Perinteiset kypäräpuhelinjärjestelmät ja
istuimet
Meiltä nyt myös SENA Bluetooth kypäräpuhelimet
Garmin-navigaattoreiden kaveriksi.
Valikoimassa 20S, SMH5(D)-FM- ja SMH10R-mallit
ja niiden varusteet.
UUTUUS !
VIRB X/XE kamerat
zūmo 590LM
Käännettävällä 5” näytöllä
24
Rikastin 1/15
Ominaisuuksia:
1440p videokuvaus (XE)
Edeltäjäänsä pienempi koko; 77x41x37mm
G-METRIX, GPS, WiFi, Ant+, vesitiivis 5ATM
Ilmaisella editointiohjelmalla usean kameran
synkronointi ja anturitiedot yhdelle videolle.
http://www.tourerparts.com/virb.html
P u h . 0 5 0 5 5 3 2 5 5 5
i n f o @ t o u r e r p a r t s . c o m
Ajoasut ennen ja nyt
Moni motoristi seuraa innolla uusien
pyörien kehittymistä, mutta ajovarusteissa tapahtuva kehitys jää monelta helposti huomaamatta. Omat ja kaverien kokemukset erilaisista varusteista saattavat
olla vuosien takaa, mutta niistä saadut
kokemukset ovat painuneet syvälle mieleen ja muuttuneet tosiasioiksi. Tämä
yhdessä liian vähän vaihtoehtoja tarjoavien moottoripyöräliikkeiden kanssa
on johtanut siihen, että suuri osa suomalaisista motoristeista on valinnut itselleen vääränlaiset ajovarusteet.
Gore-Tex on paperinohutta, lähes
valkoista kalvoa, josta on useita eri
versioita. Kuvassa oleva kalvo on
kiinnitetty mustaan tukikankaaseen.
Rakenteen nimi on z-liner.
Tekstiilipukuihin liittyy paljon vääriä luuloja ja virheellisiä käsityksiä. Osin
ne luultavasti johtuvat vuosien takaisista
kokemuksista ja oletuksista, että tekstiilipuvut ovat kaikki samanlaisia. Tekstiilipuku koostuu monesta eri osasta ja osien
vaikutus kokonaisuuteen voi olla hyvinkin erilainen rakenneratkaisuista riippuen. Puvun pintakangas on usein nailonlangasta valmistettua Corduraa. Sitä on
useaa eri tyyppiä, joustavaa, paremmin
hengittävää, tai tavallista kestävämpää.
Cordura on tuotemerkki, vastaavan tyyppisiä kankaita löytyy muunkin nimisinä.
Huomattavasti Corduraa vahvempiakin
kankaita löytyy. Tällainen on esimerkiksi
Armacor, joka on kudottu Kevlar-vahvisteisesta langasta. Tämän tyyppistä kangasta näkee usein puvun kulutukselle altteimmissa kohdissa.
Pintakankaan tehtävä on normaalikäytön ohella kestää yksi onnettomuustilanne, kaatuminen ja mahdollinen tiellä liukuminen , ei sen enempää. Sen jälkeen
puku kuuluu joko korjauttaa, tai vaihtaa
uuteen.
Puvun käyttömukavuuden kannalta ei ole sama asia, mitä se
pintakangas on
. Cordura on suhteellisen tiivis kangas,
sekin hiostaa helteellä, etenkin katetulla pyörällä ajeltaessa. Mutta vaihtoeh-
Kunkku
Kun kiehuva vesikattila peitetään
Gore-Tex -kalvolla, kuuma höyry virtaa lähes esteettä kalvon läpi. Tässä tilanteessa näkyy selvimmin ero
nahkapukuun, nahkasta vesi ei pääse höyrynä läpi. Nahkapuvun, usein
vielä maalatun, hengittävyys onkin
pääasiassa legenda, joka ei perustu
tosiasioihin. Kosteus pääsee nahkapuvusta läpi kapillaari-ilmiön avulla imeytymällä, mitään höyryjä se ei
läpi päästä.
toja löytyy Cordurastakin. Esimerkiksi
Cordura AFT on tarkoitettu lämpimiin
ja kuumiin olosuhteisiin. Se on neulottu
verkkomaiseksi ja päästää ilman läpi erittäin hyvin. Tavallinen farkkukangaskin
on selvästi AFT Corduraa tiiviimpi.
Rikastin 1/15
25
erillistä sadepukua ja pukea sitä jossakin
tien laidalla sateen yllättäessä.
Esimerkiksi Rukka valmisti ensimmäisen Gore-Tex -asunsa
vuonna 1986, eli lähes 30 vuotta sitten.
Tässä kaaviokuvassa näkyy Armacor-kankaan rakenne. Se on yksi
parhaiten moottoripyöräilyyn sopiva
Vesi ei pääse ulkopintaa syvemmällä ja puku kuivuu hetkessä sateen
jälkeen. Hengittävyys on hyvä ja kestävyys huippuluokkaa. Armacor-tekniikkaa käyttävä puku soveltuu hyvin
laajalle lämpötila-alueelle.
Gore-Tex -puku?
Nimityksestä Gore-Tex -puku on tullut
yleisnimi kaikille tekstiilipuvuille. Toinen samanlainen, virheellinen nimitys on
”Cordurapuku”. Tällaisista nimityksistä pitäisi päästä eroon, koska ne aiheuttavat jatkuvasti paljon väärinkäsityksiä.
Ne niputtavat kaikki tekstiilipuvut samaan luokkaan, vaikka puvut voivat oikeasti olla kaukana toisistaan niin rakenteeltaan kuin ominaisuuksiltaan. Etenkin
käytettyinä kaupattavat puvut näyttävät
lähes säännönmukaisesti muuttuvan Gore-Tex -puvuiksi, olivat ne sitten mitä tahansa halpapukuja. Puvusta pystyy harvoin päättelemään, onko siinä käytetty
Gore-Tex -kalvoa, vai jotain muuta vastaavan tyyppistä kalvoa. Moni tuntuu
ajattelevan, että puvun pintakangas on
Gore-Texia, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Käytetyt materiaalit tavallinen
motoristi voi tunnistaa vain pukuun kiinnitetyistä merkeistä, ei muusta. Kuka tahansa vaate-, tai muu valmistaja ei voi alkaa käyttää Gore-Tex -kalvoa, ensin on
täytettävä kalvon valmistajan tiukat, valmista tuotetta koskevat laatuvaatimukset. Tässä yksi syy tuotteiden kalliimpaan
hintaan, mutta samalla myös selitys näiden tuotteiden hyvään maineeseen ja laatuun.
Ennen nykyisen kaltaisia tekstiiliasuja,
tai pitäisikö sanoa, että ennen Gore-Texia,
ajopuvut olivat pääasiassa nahkaa. Sadesäällä erillinen nahkan päälle vedettävä
sadepuku oli itsestään selvyys. Gore-Texin myötä alettiin markkinoida ajatusta,
että yhdellä asulla pärjää joka tilanteessa, niin sateella kuin auringonpaisteessa.
Asun luvattiin päästävän hikoilun tuoma
kosteus ulos ja estävän veden pääsyn puvun sisäpuolelle. Siis lähes täydellinen
ratkaisu, vai mitä? Ja mikäs sen hienompaa, ettei mukana tarvitse enää kuljettaa
26
Rikastin 1/15
Jos ollaan ihan rehellisiä, niin vieläkään
sitä täydellistä pukua ei ole onnistuttu tekemään. Toki pukujen käyttöalue lämpötilan suhteen on reilusti kasvanut, mutta
jokaiselle kalvopuvulle löytyy edelleen se
lämpötila, jonka yläpuolella puku on tuskaisen kuuma ja hiostava. Lämpimässä ja
kosteassa nousevat parhaiten esille kalvojen erilaiset ominaisuudet. Gore-Tex
on pystynyt säilyttämään etumatkansa
muihin kalvoihin, mitä tulee ns. hengittävyyteen. Halvalla saat enemmän muovipussia muistuttavan puvun itsellesi, lisää
maksamalla tukaluus helpottaa. Paremmissa puvuissa on usein avattavia tuuletusaukkoja, joiden on tarkoitus helpottaa
oloa lämpimissä olosuhteissa. Niiden toimivuus on kovin tapauskohtaista. Jos istutaan ison katteen takana, pieni aukko
kainalon seudulla ei välttämättä tuo suurta muutosta olotilaan. Lisäksi nämä aukot
ovat käytön ja kulumisen myötä helposti
vuotopaikkoja vesisateella.
”Vedenpitävä ja hengittävä kalvo - Gore-Tex ja vastaavat”
saattaa kuulostaa paluulta entiseen, mutta on sitä vain osittain. Ennen sadepuvut
olivat täysin vesitiiviitä, myös vesihöyryn suhteen. Sadevesi ei päässyt puvun
läpi sisäpuolelle, mutta ei päässyt hikoilun tuottama kosteuskaan puvun ulkopuolelle. Se tarkoitti sitä, että pidemmällä
matkalla kastui varmasti. Jos ei sadevedestä, niin hiestä. Nyt Rukan uusi sadepuku tarjoaa mielenkiintoisen vaihtoehdon.
Puku on suunniteltu helpoksi pukea ja riisua vaikkapa tien päällä. Se tuo kalvon
yleensä parhaaksi koettuun paikkaan, eli
pintakankaan sisäpintaan. Ainoaksi eroksi kiinteäkalvoiseen pukuun jää ylimääräinen Cordura-kerros, joka sadepuvussa
myös on. Miten paljon se heikentää puvun hengittävyyttä, on vaikea sanoa ilman käyttökokemuksia.
Ajopuvun alla olevat vaatteet
ratkaisevat mukavuuden
On vaikea ymmärtää, miksi aluspukeutumiseen kiinnitetään niin vähän huomiota moottoripyöräilyssä. Muutama erilainen alus- ja väliasu maksaa vain pienen
osan ajovarusteiden kokonaishinnasta ja
niillä saadaan se viimeinen silaus, mukavuus omaan olotilaan. Silti koko asiaa ei
useinkaan mietitä, vaan tyydytään puuvillaiseen T-paitaan. Vähän fiksumpi motoristi hankkii sentään ”teknisen alusasun” huomioimatta lainkaan, että eivät
ne kaikki sovellu moottoripyöräilyyn, ainakaan kaikkii olosuhteisiin.
Jos on tiedossa kuumaa keliä, siihen
soveltuu parhaiten Coolmax. Jos tiedossa on kylmää, Windstopper on tehty sitä
torjumaan. Jos se ei riitä, on tarjolla erilaisia fleece-asuja. Jos tiedossa on vaihtelevia kelejä, Outlast auttaa. Mutta älä
käytä Outlast-asua lämpimällä säällä, se
hiostaa.
Pitkässä reissussa oikein valitut alusja väliasut tuovat mukavuutta monella tavalla. Ne menevät pieneen tilaan ja
kuivuvat hetkessä pesun jälkeen. Kun illalla suihkussa käydessä huuhtaisee myös
alusvaatteet, saa joka aamu pukea päälle
puhtaat vaatteet. Mukavuutta sekin.
Tekstiilipuvut moottoripyöräkäytössä
perustuvat lähes poikkeuksetta vedenpitävään ja vesihöyryä läpäisevään kalvoon.
Gore-Tex on uranuurtaja tässä asiassa. Sen kaupallinen valmistus aloitettiin
vuonna 1976. Moottoripyöräasuihin se
tuli kymmenkunta vuotta myöhemmin.
Siitä lähtien puvuissa on kokeiltu lähes
kaikenlaisia rakennevaihtoehtoja. Pintakankaan sisäpuolelle laminoitu kalvo
on nykyään yleinen ratkaisu. Kalvo voi
myös olla pintakankaan ja vuorikankaan
välissä vapaasti ”roikkuvana”. Tällaiseen
ratkaisuun kalvo sinällään olisi liian heikkoa, joten se on vahvistettu laminoimalla kiinni ohueen tukikankaaseen. Kolmas
vaihtoehto on sijoittaa kalvo irrotettavaan vuorikerrokseen.
Tällä ratkaisulla saadaan aikaan kuumalle kelille paremmin
hengittävä asu, mutta
sateen yllättäessä vedenpitävän kerroksen
lisääminen on todella
hankalaa. Lisäksi vesi
pääsee puvun sisällä
ja tekee siitä kylmän
tuntuisen, sekä hitaasti kuivuvan.
Nyt voidaan sanoa,
että tarjolle on tullut
neljäskin vaihtoehto Windstopper on Gore-Texin valmistajan toinen kalvo.
tuolle kalvon sijoituk- Se ei ole vedenpitävä, mutta hyvin hengittävä ja täysin
selle: Erikseen päälle tuulenpitävä. Siksi se sopii erittäin hyvin pukeutumisen
puettava sadepuku. Se alus- ja välikerroksiin.
Suomalaisessa moottoripyöräkaupassa luotetaan usein siihen,
että asiakas on hölmö ja hänelle
voi myydä mitä tahansa. Vaihtoehdoista ei edes kerrota, vaan
myydään sitä yhtä, mikä löytyy
hyllystä.
Huonosti tunnettu Cordura AFT
Kun menet ostamaan ajovarusteita, mieti
itse, mitä oikeasti tarvit, kauppias ei sitä
voi tietää. Kauppias myy tietenkin mieluusti sitä, mitä häneltä hyllystä löytyy.
Ajovarusteet kannattaa tietenkin valita niiden olosuhteiden
mukaan, joissa eniten ajelee.
Jos olet pääasiassa hyvistä ja lämpimistä sääoloista nautiskeleva motoristi,
silloin puku, missä on kiinteä kalvo, on
väärä valinta. Tähän käyttöön pitää ehdottomasti valita puku, mistä kalvon saa
irti. Jos halutaan helteelläkin miellyttävä puku, silloin kannattaa valita Cordura AFT- pintakangasta käyttävä puku ja
erillinen sadepuku. Itselle sopiva lämpötila on helppo säätää väliasuilla. Helteelle vain ohut tekninen alusasu, viileällä
ilmalle tuulta pitävä Windstopper-kankaasta tehty pitkähihainen paita tai pusero. Sateelle ja kylmimmille ilmoille sitten käyttöön joko puvun oma Gore-Texin
sisältävä vuori, tai vaihtoehtoisesti erillinen sadepuku.
Cordura AFT on Suomessa huonosti tunnettu ( tai huonosti markkinoitu) ajopuvun pintakangasratkaisu. On ehkä ajateltu, että Suomi on liian kylmä maa
tällaisesta kankaasta tehdylle puvulle.
Mutta kuten viime kesät ovat näyttäneet,
voi sitä hellettä olla täälläkin.
Cordura AFT-kangas puvussa ei toki
tarkoita sitä, etteikö puvulla pärjäisi myös
viileässä. Jos sen kanssa käyttää erillistä
sadepukua, kuten Rukan Aquaa, kylmissä oloissa ei ole sen suurempia onglmia
kuin muillakaan puvuilla. Myös käyttämällä kalvolla varustettuja väliasuja pärjää viileässä kohtuullisesti.
Kaikissa oloissa ajavan matkamotoristin kannattaa valita valita puku, missä on
kiinteä kalvo, etenkin jos tarkoitus on selvitä aina sillä yhdellä puvulla. Puvussa
oleviin tuuletusaukkoihin kannattaa kiinnittää huomiota, jos ne on sijoitettu oikein, niiden merkitys on tuntuva.
Rukka Cosmic-puvun selässä oleva
tuuletusaukko. Koolla on merkitusttä
tässäkin asiassa.
Yläkuvassa Rukan Airway-takin
AFT-Cordura-kangas kuvattuna aurinkoa vasten. Ilman virtausta tällainen kangas ei juuri hidasta.
Sivukuvassa kankaan rakennekuva. Kangas on selvästi hengittävämpää kuin esimerkiksi farkkukangas.
Rukka suojaliivit Kastor ja Cepi
Rukan uudet suojaliivit antavat vaihtoehtoja turvalliseen pukeutumiseen. Toki liivi on
yksi erikseen puettava asuste lisää, mutta sen käytön ohella voit keventää takkiasi selkäsuojan verran. Molemmissa malleissa on Outlast-vuori ja joustava päällysmateriaali
Stretch Corduraa. Cepissä on säädettävät olkaimet. Suojat ovat isokokoiset, mutta mukautuvan materiaalin ansioista liivin istuvuus on hyvä. Liiveissä on myös yhdistysvetoketju housuihin. Kastorin hinta on 199€, Cepin 169€.
Rikastin 1/15
27
Sateeseen
Rukka AQUA
BMW Klimakomfort
Erillinen sadepuku saattaa monen mielestä kuulostaa hölmöltä ajatukselta. Mutta onko se sitä? Jokaisen kannattaa miettiä, miten suuri osa kilometreistä tulee ajettua vesisateessa.
Ehkä se onkin niin päin, että hölmöä on ajaa aina vedenpitävät kamppeet päällä?
BMW:n sadepuku on ”perinteinen”, kaksiosainen puku.Sen pinta on liukasta, nailon-tyyppistä materiaalia. Care-kalvo on laminoitu kiinni pintakerrokseen ja saumat on tiivistetty. Esitteessä
luvataan puvun olevan hyvin hengittävä, mutta käytössä se tuntui turhan tiiviiltä.
Housut on helppo pukea johtuen lahkeiden sivuissa olevista
pitkistä vetoketjuista. Takin pukeminen taas - no, se sujuu kuin
takin pukeminen. Puvun niskassa on yhdysrakenteinen huppu,
jonka käyttöä en onnistunut oppimaan. Käytän aina tavallista
kypärähuppua, joka tuntui paremmalta kuin puvun kiinteä huppu. Onneksi puvun hupun pystyi taittelemaan kauluksessa olevaan pieneen taskuun, ettei se jäänyt hulmuamaan tuulessa.
Kaksiosainen puku vaatii pakattuna enemmän tilaa kuin Rukan yksiosainen. Käytössä nämä kumpikin puku ovat riittävän
helppoja ja nopeita pukea tai riisua. Kynnys puvun käyttöön ottoon ei ole kovin korkea.
Yksi asia BMW:n puvussa harmittaa ja ihmetyttää, väri. Sade
sinänsä on näkyvyyttä heikentävä tekijä puhumattakaan yhdistelmästä yö ja sade. Puvussa sanotaan olevan ”heijastava antrasiittipainatus”, mutta sitä on vaikea käytännössä huomata. Tuntuu kuin puvun suunnittelussa kukaan ei olisi muistanut ajatella
turvallisuutta. Tämä sotii ainakin omaa ajattelutapaani vastaan.
Minusta moottoripyöräilijän ajoasu pitäisi tehdä mahdollisimman näkyväksi. Sen värejä ja mahdollisia heijastimia ei laki rajoita, toisin kuin itse moottoripyörän vastaavia elementtejä.
Lopuksi voi todeta molemmista puvuista yhteisesti, että ne
tekevät moitteetta sen, mihin ne on ensisijaisesti tarkoitettu.
Kumpikin puku pitää moitteetta veden ulkopuolella riippumatta
siitä, miten paljon sitä ilmassa ympärillä pyörii.
Jos käyttää aina vedenpitävää asua, joutuu hyväksymään sen,
että helteelle puvun sisällä hiki virtaa ja olo on enemmän tai vähemmän tukala. Jos valitsee erillisen sadepuvun ja hankkii oikeanlaisen ajopuvun, voi selviytyä ilman tukalaa tunnetta 40°c
helteessäkin. Esimerkiksi Rukka tarjoaa mahdollisuutta ostaa
kuumiin keleihin sopivia ajopukumalleja ilman erillistä, vedenpitävää vuorikerrosta, jolloin sadepuku on sille hyvä vaihtoehto,
myös hinnaltaan.
Rukalla on pitkät perinteet sadepukujen valmistuksessa. Vanhemman polven motoristit muistavat todennäköisesti Rukan
oranssin sadehaalarin. Uusi AQUAAIR ei ole kopio menneisyydestä, vaan täysin uudenlainen sadepuku. Se on valmistettu Gore-Tex Pro 3-kerroslaminaatista. Tämän kerrotaan olevan entistä
paremmin hengittävä materiaali. Takapuolen kohdalle on lisätty
Rukka Antiglide Keprotec luistonestoksi. Kaulus on joustavaa
Gore-Tex Stretch-materiaalia.
Puku on helppo pukea ja riisua. Lahkeiden pitkien vetoketjujen lisäksi puvussa on kaulalta lähes polveen ulottuva vetoketju. Pienen harjoittelun jälkeen pukeminen ja riisuminen onnistuu hetkessä.
Turvallisuuttakaan ei ole unohdettu. Sininen puku näkyy sateellakin hyvin. Sen selässä on suurikokoinen, heijastava Rukan
logo ja pukuun kuulu lisäksi keltainen vyö.
Rukka AQUAAIR puku on hyvä esimerkki siitä, mitä saadaan, kun toteutetaan vanha idea nykyaikaisella tekniikalla. Kevyt, erittäin kestävä, hyvin hengittävä ja pieneen tilaan pakattuna mahtuva sadepuku on monelle hyvä vaihtoehto.
Rukka AQUA- sadepuku 479€
28
Rikastin 1/15
BMW Klimakomfort-sadepuku takki 262€, housut 189€.
Pahimpaan helteeseen
BMW Cool Down-liivi
Kaikki motoristit ovat varmasti huomanneet, että märkä ajopuku jäähdyttää ja vilu iskee nopeasti. BMW:n Cool Down-liivi
hyödyntää tätä ilmiötä. Se imee paljon vettä itseensä ja viilentää käyttäjänsä tehokkaasti. Viilennysteho riippuu tietysti siitä,
miten paljon liivin päällä oleva ajopuku päästää ajoviimaa lävitseen. Kun puku liotetaan huolella kylmässä vedessä ja puetaan
päälle ilman suuria puristeluja (liivi valuttaa vettä yllättävän vähän), sen viilentävä vaikutus kestää parisen tuntia, eli kohtuullisen tankkausvälin.
Olen käyttänyt tätä liiviä ajaessani koko päivän +45°c helteessä ja todennut sen toimivuuden. Toki märän vaatteen päälle
pukeminen tuntuu aluksi hieman nihkeältä ja epämiellyttävältä, mutta kaikkeen näköjään tottuu. Paljon mieluummin valitsen
tuon tunteen kuin tuskaisen hikoilun.
Kuivana liivi menee mitättömän pieneen tilaan, se ei matkatavaratilaa verota. Jos tiedossa on matka kuumiin olosuhteisiin,
tällainen liivi kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan.
Hanx Valtter
BMW Cool Down-liivi 100€
Onko sinusta joskus niin kuuma ilma, ettei mitään ajotakkia
voi käyttää? Tuleeko ajettua pelkkä T-paita päällä, kun on niin
lyhyt matkakin, eikä jaksa muuta pukea?
Älä enää petä itseäsi ja ota turhia riskejä. Hanx on valmistanut
ajotakin, joka on helppo pukea, joka ei hiosta koskaan ja joka ei
edes ole kallis. Ettäkö hyvä ja halpa yhdellä ostolla? Niin voisi sanoa.
Hanxin Valtter-verkkotakki on valmistettu pääasiassa keltaisesta nailontyyppisestä verkkokankaasta, tai ehkä paremminkin
verkkolevystä. Materiaali on melko jäykkää ja kovaa, todennäköisesti jonkin verran myös hankausta kestävää. Osa puvun
päällikerroksesta on Corduraa.
Tämän takin yhteydessä tuntuu hullulta puhua hengittävyydestä. Parempi olisi ehkä puhua tuulen puhaltamisesta puvun
läpi. Verkkokangas ei nimittäin juuri vastusta aiheuta tuulen puhaltamiselle. Onneksi puvun rintaosassa on käytetty Corduraa,
etteivät pienet ötökät ja hiekanmurut pääse törmäämään suoraan
iholle.
Turvallisuusnäkökulmaakaan ei ole unohdettu. Puvun keltainen väri näkyy liikenteessä hyvin. Onnettomuustilanteita ajatellen puvusta löytyy kunnolliset, hyväksytyt suojat kyynär- ja olkapäiden sekä selän alueelta. Tietysti voisimme alkaa jossitella
vaikkapa käytettyjen materiaalien kohdalla. Ovatko ne yhtä hyviä kuin muut hyvissä ajopuvuissa käytetyt? Kestävätkö verkkomateriaalin ommellut saumat riittävän hyvin onnettomuustilanteissa?
Ei jossitella. Ajatellaan, mikä tämän takin tarkoitus on. Se
on suorastaan halpa korvike kaikille epämääräisille paidoille ja puseroille, mitä näkee käytettävän kesähelteillä. Se ei vie
kohtuuttomasti tilaa, sen voi ottaa vaikka kakkostakiksi etelään
suuntautuvalle matkalle ja näyttää pitkää nenää kaikille nahkapuvuissaan hikoileville etelän motoristeille.
Hanx Valtter-takki 198€
Rikastin 1/15
29
Kylmää vastaan
BMW-sähköliivi
Gerbing
Liivin hinta on 210€. Sähkökaapelit
ja säädin on ostettava erikseen, niille
kertyy hintaa 93€.
Gerbing T-12 Hybrid-hanska 197€,(sis.Junior-säädin ulkoiselle virralle), BCG12V-1400KIT, Hybridiakut ja laturi, 104,16
Gerbing-tuotteet Suomessa: http://www.kevytilmailu.com/
BMW on vuosien tauon jälkeen tuonut
ajovarustemallistoonsa sähköllä lämpiävän liivin. Tauko teki hyvää, kaikki on
toisin kuin siinä vanhassa, vähän jäykässä
mutta kankeassa mallissa. Uusi liivi pehmeän miellyttävä, mukavan ohut ja kevyt
käytössä. Se on valmistettu polyesteristä,
sisäpuolella on verkkomainen vuori, joka
tasaa lämpöä ja estää vastuslankoja pääsemästä liian lähelle ihoa.
Liivissä on oma tasku sähköjohdolle ja
säätökatkaisijalle. Sähköjohto on suunniteltu niin, että katkaisijan voi jättää reilusti ajopuvun ulkopuolelle ja sen käyttö
on ajon aikana helppoa. Tehoasentoja on
kolme, maksimiteho 35W.
Kun liivi on miellyttävä käyttää ja
lämmitystehoa on riittävästi, mitä enää
voisi toivoa? Hihat. Liivin lämmitys
mahdollistaa kevyen pukeutumisen, mutta käsivarret eivät tykkää viileästä. Olen
käyttänyt monenlaisia lämpöliivejä ja puseroita ja tullut vakuuttuneeksi hihallisen
lämpövaatteen paremmuudesta. Koska
irtohihoja on aika huonosti tarjolla, ainakin oma toiveeni on, että tällaisesta liivistä valmistettaisiin myös hihallinen malli.
Liivin hinta on 210€. Sähkökaapelit ja
säädin on ostettava erikseen, niille kertyy
hintaa 93€.
30
Rikastin 1/15
Gerbing on hollantilainen yritys, joka
valmistaa korkealaatuisia asusteita kylmiin olosuhteisiin. Tarjonta on melko
monipuolista, sähköllä lämmitettäviä puseroita, liivejä, hanskoja, sukkia... Sähkön voi ottaa ajoneuvosta tai ladattavasta,
asusteeseen sijoitettavasta akusta. Lämmitysjärjestelmä on hienosti suunniteltu,
samalla kun ulkopuolista sähköä käytetään lämmitykseen, sillä voi ladata mukana kulkevat LitiumIon-akut. Jos käytössä on Gerbingin takki, siitä löytyy valmiit
johdotukset hanskoille.
Sähkökaapelit, littimet ja säätimet ovat
erittäin laadukkaita, parhaita, mitä olen
tällaisissa tuotteissa nähnyt.
Kokeilin T-12 Hybridi-hanskoja. Niitä on vaikea moittia mistään. Työn jälki
on hyvää ja käytetty nahka laadukasta.
Hanskoissa on pehmusteita rystysten ja
sormien nivelten kohdalla. Ranteen kohdalla ja varren suussa on kiristysmahdollisuus. Hanskat ovat vesitiiviit Aqua-Tex
-kalvon ansiosta. Peukalon sivussa on kumipyyhin visiiriä varten. Hanskat istuvat
käteen kuin hmm.. nahkahanska.
Akulle on tasku kämmenselän puolella varren suussa. Sijainti on hyvä, ainakaan minua akut eivät häirinneet millään
tavalla. Tehon säätö on helppoa. Pienestä muovi-ikkunasta näkee merkkivalot ja
painikkeen.
Hanskoihin akuista riittää virtaa 1-3
tunniksi, mikä on aika paljon, kun ottaa huomioon hanskan hyvän eristyksen.
Hanskat ovat lämpimiä ilman lämmitys-
täkin.
Kuten arvata saattaa, tällaiset hanskat
eivät ole niitä halvimpia. Toisaalta, niille
voi löytyä paljon muutakin käyttöä kuin
vain moottoripyöräily. Kenenpä sormia ei
olisi joskus talvisin paleltanut?
Soft Shell Liner välitakki, 229,40
Kokeilin myös Gerbingin 12V Soft Shell
Liner- välitakkia. Samat laatuun ja toimivuuteen liittyvät kehut sopivat siihenkin.
Takki on melko paksu, soveltuu hyvin ulkokäyttöön sellaisenaan. Saattaa olla, että
tiukan ajopuvun sisältä ei aina löydy riittävästi tilaa tällaiselle takille. Ohuempiakin vaihtoehtoja toki on olemassa.
Turvallisuusajattelua
Tyytyväisenä noteerasin Rukan tuoneen
markkinoille kaksi suojaliiviä, Castorin
ja Cepin. Monta kertaa on tullut mietiskeltyä, miksi tarjolla on niin vähän rintakehää suojaavia varusteita? Näissä
molemmissa uusissa suojaliiveissä on
hyvä suoja sekä selkä-, että etupuolella. Hieno juttu, ajattelin. Sitten eräänä
iltana kotiini tuli käymään kirurgi, jolle moottoripyöräonnettomuuksien seuraukset ovat valitettavan tuttuja työn
puolesta. Esittelin hänelle nämä liivit ja
siitä käynnistyi pitkä ja mielenkiintoinen keskustelu.
Yllätyksekseni tämä lääkäri ei hyppinyt tasajalkaa, eikä kehunut noita suojia
lainkaan. Sen sijaan hän kertoi, että selän
tyyppivammat ovat yleensä taipumisia,
rintakehän puolella yleisimmät ja vaarallisimmat vammat syntyvät sisäelinten
joutumisesta kovaan puristukseen. Näihin vammoihin tuollaiselle suojaliivillä ei
ole suurta merkitystä. Pistemäisiä iskuja
vastaan ne suojaavat, samoin estävät teräviä esineitä tunkeutumasta kehon sisään,
mutta kuten todettua, tuollaiset vammat
eivät ole niitä vaarallisimpia tai yleisimpiä.
Rintakehän alue näyttää olevan moottoripyöräilijän heikko kohta. Lähes puolella
moottoripyöräonnettomuuksissa
menehtyneistä rintakehävamma on kokonaan tai merkittävässä määrin vaikuttamassa menehtymiseen. Näissä tapauksissa nykyisten rintapanssarien ei katsota
tuovan merkittävää hyötyä, valitettavasti.
Selitys tähän on raadollinen, mutta ymmärrettävä. Ihmisen keho kestää kohtuullisesti vain sellaisia hidastuvuuksia, joita
voi tulla eteen jalan liikkuessa. Tästäkin
määritelmästä voi todeta, että välttämättä ihminen ei kestä edes täydellä vauhdilla juosten seinään törmäämistä. Eli ei se
vauhti, mutta taas kerran se äkkipysähdys. Vaikka motoristilla olisi vahva teräskehikko ympärillään, se ei häntä pelastaisi maantienopeuksilla tapahtuvassa
törmäyksessä. Rintakehän törmätessä
suojakuoreen sisäelimet vaurioituisivat
todennäköisesti peruuttamattomasti liian
suuren hidastuvuuden repiminä.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö tuollaista suojaliiviä kannattaisi käyttää. Todella vakavia onnettomuuksia
paljon enemmän tapahtuu kaikenlaisia
lievempiä muksahduksia, joissa suojavarusteet pystyvät antamaan sen suurimman
hyödyn.
Jututtamani lääkärin mukaan nivelten
kohdalla olevat suojat ovat erittäin hyödyllisiä. Ne jakavat iskua laajemmalle
alueelle ja pystyvät näin suojaamaan niveliä tehokkaasti.
Mutta mitkä suojat ovat sitten kaikkein
tärkeimmät? Kukaan tuskin on yllättynyt
siitä, että vastaus tähän tulee hetkeäkään
miettimättä. Se on kypärä. Seuraava vastaus onkin sitten jo vähän yllättävämpi.
Kypärän jälkeen seuraavaksi tärkein olisi
niskatuki. Sen pitäisi tukea ja estää pään
taipuminen liikaa eteen tai taakse. Tämän
tyyppinen tukihan löytyy nykyään esimerkiksi BMW:n ajovarusteista.
Keskustelu lääkärin kanssa alkoi kuulostaa jo niin lohduttomalta, että pikku
hiljaa vilkuilin kelloa ja toivoin pääseväni keskustelusta eroon. Minähän olen jo
vanha motoristi ja hyvin olen selviytynyt
tähän asti. Ei tästä nyt tarvitsisi näin lohdutonta kuvaa antaa!
Jälkeen päin ajatellen tuo herätys oli
minulle ihan paikallaan. Miten helposti
sitä tuudittautuukaan ajatukseen, että eihän minulle nyt voi mitään vakavaa sattua, niin kauan olen tätä hommaa jo tehnyt!
Oikeasti riskit ovat aina mukana liikenteessä ja moottoripyöräillessä ne ovat
selvästi suuremmat kuin autoillessa. Se
kannattaa aina muistaa ja tehdä kaikki mahdollinen riskien pienentämiseksi.
Siis pyörä ja ajaja mahdollisimman näkyväksi, valoilla, heijastimilla ja vaikka
millä. Tärkeintä on, että tullaan huomatuksi toisten liikenteessä mukana olevien
taholta. Ja käytetään niitä suojavarusteita
aina, kun liikkeelle lähdetään.
Hyvä ja sopivan kokoinen kypärä, laadukas, hyvillä suojilla varustettu ajopuku,
jalkoja suojaavat kengät ja hanskat, koko
varustus päälle aina, kun liikkeellä ollaan. Sen lisäksi oikea asenne, ennakointia ja harkintaa, niin päästään perille mukavasti ja turvallisesti.
Morjestetaan kun tavataan, jätetään ne
törmäilyt väliin tänäkin kesänä!
Kunkku
Tervetuloa Euroopan suurimpaan LT-tapahtumaan!
Jo yhdeksäs vuosittainen Bayerirsche Motoren Werke K-series Luxus Tourer
International Biker Meeting In “X” Of Finland pidetään Karjalohjalla Hotelli Päiväkummussa.
Suorastaan instituutioksi muodostunut LuxusTourertapahtuma järjestetään heinäkuun lopulla, muista
varata 24-26.7 lomakalenteristasi tätä tapahtumaa
varten! Meillä on taas tyyliin sopivaa ohjelmaa, johon kuuluu perjantain sauna ja iltapala, erilaisia kilpailuja, lauantain ryhmäajelu, erikoisohjelmaa myös
matkustajille, perinteikkäät hyväntekeväisyysarpajaiset, lauantain juhlaillallinen tansseineen jne.
Vaikka tapahtuma onkin aikoinaan syntynyt BMW:n
Luxus Tourer-pyörien ympärille, kaikenlaiset pyörät
(ja muutkin ajoneuvot) ovat tervetulleita!
Huom. osallistujamäärä on rajoitettu 120 henkilöön.
[email protected]
[email protected]
Ari Ignatius
Puh. +358 400 483 346
BMW Moottoripyöräkerho ry
WWW.BMWKLTIBMIXOF.COM
Rikastin 1/15
31
Lisävaloa tuuletusputkista
Teksti ja kuvat: Aarne Saali
Käytössäni oleva R80RT tehtiin runkonumeron mukaan Berliinissä tammikuussa
1991 Euroopan markkinoille. Sen katteeseen ajovalon molemmin puolin asennettiin tuuletusputket, kuten tuohon aikaan
työpiirustuksissa määrättiin. Röörien mustat aukot sijaisevat suuntavilkkujen alapuolella.
Koska moottoripyöräily ei milloinkaan
ole liian turvallista, päätin pienentää yhteentörmäyksen riskiä. Aloin pohdiskella edullisia ja näppäriä kotikonsteja, joilla
vaaraa voisi vähentää. Ajoasun heijastavat
lisukkeet ja neonvärinen kypärä oli jo otettu käyttöön, mutta tuntui että jotakin voisi vielä tehdä. Halusin tulla mieluummin
nähdyksi kuin yliajetuksi.
Silmiini osui ajovalojen ryhmittelystä
kertova artikkeli. Sen pointti oli havaittavuuden helpottaminen. En ymmärtänyt ottaa artikkelia talteen kun en arvannut ryhtyväni kirjoittamaan asiasta Rikastimeen.
Joku kotimainen selvitys sen taustalla oli.
Jutun ydin oli siinä että moottoripyörän
yhden ainoan ajovalon muodostamaa valopistettä ei ole helppo erottaa. Tällaisen
valon kohtisuora lähestyinen näyttää pai-
32
Rikastin 1/15
kallaan jököttävältä valopisteeltä, jonka
etäisyyden muutosta – lähestymistä – on
vaikea havaita ja arvioida. Asia taisi olla
jossain määrin myös havaintopsykologinen.
Asia muuttuu jos valopisteitä on useita, eli kun ne muodostavat geometrisen
kuvion. Kuvio havaitaan helpommin.
Hieman samaan tapaan käynee vauvoille kun niille näytetään hymiötä, jossa on
kaksi silmää ja viiva suun kohdalla. Naperon nupissa raksuttaa ja aivot räknäävät, että kasvothan ne siinä! Valoasiaa ääneen ihmetellessäni joku tiesi kertoa, että
japanilainen pyöränvalmistaja on juuri
tästä syystä ryhmitellyt pyöriensä kolme
etulyhtyä kasvojen muotoon. Tarinan todenperäisyyttä en ole selvittänyt, mutta
väite itsessään tuntuu pätevältä.
Tuumasta tekoihin
Päätin lisätä eteenpäin suunnattujen valojen lukumäärää edellä mainituista, hyvin painavista ja tarkoitushakuisesti valituista syistä. Autojen keulamaskeihin
oli alkanut ilmestyä ledivalojen kiemurtelevia rivistöjä. Päiväajovalot tekivät
tuloaan. Ledien puhdas sinertävänvalkoinen valo tuntui erottuvan räntäsateen
keskeltä hyvin. En ole selvittänyt mikä ilmiön aiheuttaa, valon aallonpituus vaiko
värilämpötila – joka tapauksessa led-valot erottuivat myös kirkkaassa auringonvalossa. Auriongonvalossa, johon RT:n
lämpimän keltainen H4-valo tuntui imeytyvän liiankin hyvin.
Lisävaloasiaa pohdin ääneen Kuopion moottoripyöräkerhon viisaiden miesten seurassa. Kiinnostusta ja vertaistukea
riitti kun ryhdyin kuvailemaan valoteostani. Kytkennät ja reletyypit tuli kerrattua
hetkessä. Porukalla puhuttiin valodirektiiveistä ja Trafin tulkinnoista. Yritettiin
selvittää, saavatko lisävalot palaa samaan
aikaan ajovalojen kanssa. YK:n Euroopan talouskomission (UN/ECE) säännön
48 mukaan huomiovalaisimet on sallittu
moottoripyörässä. Selvää pässinlihaa siis
ja ei kun valosarjaa ostamaan!
Tässä kohdassa on tunnustettava, että
visiossani lisävalot, olkoot nimeltään
mitä tahansa huomio-, sumu- tai päiväajovaloja, eivät sammuisi ajovalon syttyessä. Muutenhan sovelluksestani ei tulisi katseenvangitsijaa ja idean terävä
kärki katkeaisi. Sen verran joustin direktiivien edessä, että lisäsin sähkökaavioon
katkaisimen, jolla tuikut voisi pimentää
jos lainvartija sitä sattuisi seuraamuksilla
uhaten vaatimaan.
Ostin kahdeksankympin hintaisen
led-valosarjan Motonetistä ja ryhdyin
asennuspuuhiin. Ripustin valot koemielessä sylintereiden suojarautoihin, mutta
totesin pyörän ulkonäön muuttuvan liikaa. Aloin synkeänä mulkoilla mustanpuhuvia ilmakanavia, jotka ovat enempi tai
vähempi koristeita. Niillä ei ohjaamo viilene joskaan ei kuumenekaan. Avaruuden
mustista aukoista ei valo pääse pois, mutta Bemarin kohdalla voisi olla toivoa. llmakanavan ritilä on kiinni ruuvilla, johon
pääsee käsiksi suuntavilkun suunnalta.
Kuljettajalle näkyvä läppälaite on kiinni
muoviputkessa, jota lyhensin rautasahalla
tehdäkseni tilaa valaisimelle. Putki kiinnittyy kierteellä renkaaseen, jonka keskellä on kierrettävä läppien säätönuppi.
Asettelin valot niin hyvin kuin taisin,
ritilän muoto ja koko estivät valojen täyden pinta-alan näkymisen, mutta silti valaisimen kaikki neljä lediä jäi näkyviin.
Valojen omat kiinnikkeet kelpasivat ja
riittivät. Pari reikää piti porata tuuletuskanavan yläreunan läpi.
Jännitettä vähemmäksi
Johtosarja ylsi hyvin valoilta runkoputken viertä pitkin releelle, jonka sijoitin
muiden sähkökomponenttien joukkoon bensatankin takareunan tuntumaan.
Tunnelma sähköistyy
Ledejä kun ovat, valaisimet eivät juurikaan tehoa vaadi, pari wattia yhteensä.
Bemarin latausgeneraattorin mielestä se
on oikein kohtuullinen pyyntö. Valaisinsarjan mukana tullutta elektronista relettä
en saanut toimimaan kunnolla. Siksi käväisin autovaraosaliikkeessä ostamassa
parilla kolikolla tavallisen lisävaloreleen,
jossa sähkömagneetti vetää kärjet yhteen
ja sulkee halutun virtapiirin. Releelle tulevan herätevirran rosvosin etuseisontavalon kannalta. Juotin johdon + -puolelle.
Sitten tein aiemmin kuvaamani myönnytyksen direktiiveille: lisäsin katkaisimen
herätevirtajohtoon. Tarvittaessa valoni
voidaan sammuttaa. Kytkimeksi etsin veneen sähkötarvikkeen, jossa oli kumisuojus vivun vartta tiivistämässä. Ostopaikka
oli Biltema.
Valosarjan mukana tullut sulake pääsi
omalle paikalleen suojaamaan loistavaa
viritelmääni. Olin tohkeissani päästessäni kokeilemaan luomustani. Se toimi kuin
kardaani. Kun menin katsomaan valoja
siitä suunnasta josta vastaantulija niitä tähystelisi, totesin että kyllä on ledivalotekniikka kehittynyt huimasti. Valon määrä
oli häikäisevä, kirjaimellisesti. Liian häikäisevä, pyörän oman ajovalon ärhäkkyydellään päihittävä. Toisaalta siihen ei
paljoa tarvita kun H4 on kyykytetty.
Ostin puoli tusinaa diodeja, joiden tehonkesto oli riittävä. Niiden kyljessä lukee IN 5408 H10, jos se jotakin jollekin kertoo. Sitten juotin diodit pötköön eli
sarjaan, kaikki osoittamaan tarkasti samaan suuntaan.
Kun suunnittelin lisävaloja, ajattelin
niiden olevan vain lisävalopisteet, kuvionmuodostajat Bemarin pääajovalolyhdyn rinnalla. Eivät ne jotka kirkkaimpana
loistavat ja räikeällä tehollaan herättävät
poliisipartion uteliaisuuden. Oli siis keksittävä keino himmentää lyhtyjä. Ajattelin leikata jännitettä resistorien tai regulaattorin avulla . Menin pulmani kanssa
elektroniikkaliikkeeseen ja kerroin asiani.
Asiansa osaava yrittäjä vinkkasi, että
temppu hoituu myös diodeilla – jokainen diodi tiputtaa virtapiirin jännitettä 0,7
voltilla. Ostin puoli tusinaa diodeja, joiden tehonkesto oli riittävä. Niiden kyljessä lukee IN 5408 H10, jos se jotakin jollekin kertoo. Sitten juotin diodit pötköön
eli sarjaan, kaikki osoittamaan tarkasti samaan suuntaan. Sarjan toisen pään yhdistin valoille menevään johtimeen. Sitten
aloin kokeilla jännitteen syöttämistä pötkön eri kohdista niin, että valaisimien ja
akun välissä olevien diodien lukumäärä
muuttui. Jännite putosi mitä useampi diodi jäi akun ja lamppujen väliin.
Kun diodipötkössä on peräkkäin 12
diodia, virtapiirin jännite putoaa 8,4 volttia. Jos Bemarin latausjännite on vaikkapa 13,4 volttia, valojen virtapiirin jännitteeksi tulee noin 5 V. En mitannut
jännitettä, vaan kokeilemalla totesin, miten lisävalojen hehku himmenee jännitteen laskiessa. Diodijunaan pääsi 11 diodia eli siitä muodostui 7,7 voltin leikkuri.
Valot paloivat näkyvästi, mutta päävalonheittimen paikasta kisaamatta. Hiukan
himmennettynä.
Niinpä voin selittää minut mahdollisesti pysäyttäville poliiseille, että lisävaloni ovat oikeastaan vain hieman ylitehoiset seisontavalot, eivätkä missään
tapauksessa – valon jumala Apollo paratkoon! – ainakaan päiväajovalot. Sellaisethan eivät edes saisi palaa yhtä aikaa ajovalojen kanssa. Ja nämä lisäparkit
saa toki sammumaan virtakytkimestä, jos
pakko on ja virkavalta sitä vaatii. Mutta
olisi sääli ja häpeä, terveellä järjellä ajatellen, jos näitä ei käyttäisi. Keneltä se on
pois jos liikkumisesta tulee turvallisempaa?
Rikastin 1/15
33
BMW R1100S ”Carbon Mandarin”
teksti ja kuvat: Antti Pitkänen
S oli aikansa tehokkain boxer-moottorilla varustettu BMW-moottoripyörä, joilla
ajettiin myös kansainvälistä Boxer-Cup
ratasarjaa. R1100S haluttiin nähdä
eräänlaisena R90S:n manttelin perijänä mutta samanlaista klassikkoa siitä
tuskin kuitenkaan koskaan tulee. Tämän mallisarjan moottori erosi muista
samankokoisista boxereista suuremman
puristussuhteen, avaramman imu- ja pakoputkiston sekä erilaisen moottoriohjauksen osalta ja tarjosi näillä avuilla
karvan alle sata hevosvoimaa ja Newtonmetriä vääntöä.
Pyöräni on vuosimallia 2000 ja se rekisteröitiin toukokuussa Aarno Erolan nimiin, joka oli ensimmäinen suomalainen
motocrosskuljettaja kansainvälisellä tasolla. Tarinan mukaan Erola osti pyörän
”lahjaksi” itselleen, josta juontaa juurensa
myös pyörän rekisteritunnus AE-1.
Ostin pyörän 28.05.2012 eikä ostohalukkuutta ainakaan vähentänyt tieto siitä,
että pyörää oli pitkään huoltanut eräs korjaajaguru Repa. Ostohetkellä kilometrejä
oli kertynyt noin 40 tkm ja pyörässä oli
lisävarusteina alkuperäinen BMW:n tankkilaukku ja system-sivulaukut sisäkasseilla. Korkeampi tuulilasi sekä ohjaustanko.
34
Rikastin 1/15
Ilmeisesti nämä varusteet oli myyty ns.
touring-pakettina. Pyörässä oli siis kaikki se valmiina mitä tarvitaan pieneen retkeilyyn. Leveämpi 5,5’ –takavanne ja
180/55-17 rengas oli myös tilattu tähän
pyörään tehtaalta mutta ABS-jarrut oli jätetty pois listalta.
Ensitöikseni puhdistin sivulaukkujen muovipinnat AutoGlymin Bumber
Carella, joka on siitä hyvä aine, ettei se
kerää lainkaan pölyä itseensä. Sillä sai
melko hyvin piiloon kengän jäljet, joita helposti käytössä laukkuihin tulee. Lisäksi hankin laukkuihin bemarin logot ja
”touring”-merkit koska tyhjät merkkien
syvennykset näyttivät mielestäni vähän
hölmöltä. Alkuperäinen pitkä takalokasuojan jatke sai lähteä ja sen tilalle hankin RMHeinolta rekisterikilven telineen.
Rekisterikilpi piti uusia koska vanha kilpi oli ruuvattu melko brutaalisti keskeltä
kilpeä takalokasuojaan.
Vilkun lasit vaihdoin takana kirkkaisiin. Koska oranssien ja valkoisten lamppujen kannat on hieman erilaiset, enkä
halunnut niitä vaihtaa, piti hieman metsästää sopivia lamppuja. Lopulta sopivat
löytyivät Motonetista ja vielä todella halvalla. Etuvilkut vaihdoin myös valkoisiin
mutta nämä tulivat kokonaisena moduli-
na, joten vaihto onnistui helposti. Ensimmäinen kesä mentiin näillä, tosin purin
kyllä kaikki katteet pyörästä ja puhdistin
sen kauttaaltaan. Samalla oli hyvä tarkistaa letkujen ja sähköjohtojen kunto sekä
vaihtaa ilmansuodatin joka tässä mallissa
on todella hankalassa paikassa.
Talven aikana on aikaa miettiä ja tehdä
pyörälle kaikenlaista. Olin jo ostohetkestä asti haaveillut Boxer Cup –tyyppisestä moottorispoilerista. Se sopii mielestäni
tähän pyörämalliin todella hyvin. Alkuperäinen BMW:n hiilikuituinen versio
ei kuitenkaan tullut kyseeseen. Sen listahinta maalattuna on miltei 3 000 eur,
joten se siitä. Löysin kuitenkin Saksasta täysin identtisen osan lasikuituisena
eikä sen hinnaksi tullut kuin 50 eur kotiin
toimitettuna. Toki osa piti hioa ja siihen
piti porata kiinnitysreiät ennen maalausta. Kiinnitysosat ostin BMW:ltä alkupuperäisosana. Hintaa näin tehtynä katteelle
kertyi 480 eur. Tässä asussa tämä pyörä
nähtiin kerhon osastolla Lahden Classic
Motor Showssa, jonne pyörä pääsi merkin 90-vuotisen taipaleen varjolla. Osastolla kun oli bokseri ”jokaiselta vuosikymmeneltä”. Kesän 2013 aikana ajojen
lomassa pyörään päivitettiin vielä valkoinen LED-takalamppu Wunderlichtin valikoimasta, joka näkyy hyvin myös kirkkaassa päivänvalossa sekä muutamia
hiilikuituosia alkuperäisenä BMW-tuotteena. Moottorispoilerin lisäksi olin katsellut BMW:n HP-hiilikuituosia todeten
ne aina aivan liian kalliiksi. Kevääl-
lä 2014 sattui kuitenkin silmiini netissä myynnissä lähes täydellinen BMW:n
alkuperäinen sarja, jonka sain mielestäni varsin sopivasti. Asensin siitä tankin
suojan ja ajovalon kehyksen mutta takapenkin suojan jätin hyllyyn. Mielestäni alkuperäinen keltainen sopii kokonaisuuteen paremmin. Näiden päivitysten
lisäksi pyörää on luonnollisesti huollettu
säännöllisesti merkkiliikkeessä ja kuluvia
osia on vaihdettu tarpeen mukaan. Kaikki
muutokset on tehty niin, että pyörän voi
halutessaan helposti palauttaa täysin alkuperäiseksi, jopa alkuperäisillä osilla.
Tämä BMW-malli on mielestäni onnistunut kokonaisuus ja sillä on yhtä mukava
lähteä käymään kurvailemassa mutkateillä kuin vähän pidemmällekin matkalle.
Jousituksen pikasäätöjen ansiosta säätö
on helppo tehdä vaikka kesken matkan ja
onnistuu vieläpä ilman työkaluja. Vaikka
pyörään onkin haettu urheillullista virettä, ei tätä miksikään kyykyksi voi luonnehtia vaan ajoasento on ainakin 180 cm
pitkälle mukavan väljä.
Ostoslistalla olisi vielä seuraavat jutut,
joita ei enää tehtaan kautta saa:
- 71 60 7 661 281 SET: COVER, EXHAUST MANIFOLD – CFK (pakkoputken hiilikuitusuoja)
- 80 43 9 421 480 Mandarin BMW
R1100S Miniature 1:18 (Minichamps
pienoismalli)
Jos jollakulla on kaapinpohjalla tuollaiset myytäväksi niin ottakaahan yhteyttä. Myös kaikki muu kyseiseen pyörämalliin liittyvä aineisto niin painetussa kuin
muussakin muodossa kiinnostaa. Erityisesti olen etsinyt 2000-luvun alun suomalaista esitettä ja hinnastoa. Yhteystietoni
löydät mm. tästä lehdestä.
BMW R1100S tekniset tiedot:
Iskutilavuus:1085 cc
Suurin teho:98 hv (72 KW) 7,500 rpm
Suurin vääntö:97 Nm / 5,750 rpm
Puristussuhde:11.3 : 1
Polttoaineen syöttö:Bosch Motronic MA
2.4 elektroninen polttoaineen ruiskutus.
Etujousitus:BMW Motorrad Telelever,
jossa säädettävä paluuvaimennus
Takajousitus:BMW Motorrad Paralever
valualumiinisella yksipuolisella takahaarukalla, jäykkyyden ja paluuvaimennuksen säätö.
Kuivapaino:208 kg
Huippunopeus:225 km/h
Kiihtyvyys:0-100km/h 4s, 80-120km/h,
3,4 s.
Vakiovarusteet:Kahvan lämmittimet, katalysaattori, hätävilkut.
Lisävarusteet:ABS-jarrut,laukkusarja,
5,5” takavanne, moottorispoileri...
Hinta:115 800 mk (vuonna 1999, nykyrahassa noin 25 000 eur)
Rikastin 1/15
35
Tutustu Karjalan lennoston toimintaan!
Karjalan lennosto järjestää 20.5.2015 Ilmailusta ammattiin -tapahtuman, jossa esitellään ilmavoimien ja lennoston toimintaa sekä
kalustoa. Ohjelmaan kuuluu myös konekaluston esittelylentoja ja mm. Midnight Hawks taitolentoryhmän esitykset. Tapahtma-alue
on avoinna klo 09:00-15:00 välisenä aikana.
Keskitämme lennostossa ryhmien vierailut tämän tapahtuman yhteyteen, joten tervetuloa tapahtumaan. Tapahtuma-alueelle on
vapaa pääsy.
Karjalan lennosto
Koulutussektorin johtaja
Kapteeni Jari Junttanen
BMW Moottoipyöräkerho ry kokoaa oman ryhmän tutustumiskäynnille 20.5.2015. Lisätietoja ryhmän aikataulusta ja järjestelyistä
voi kysellä Raimolta.
Raimo Jäykkä
puh: 0400 580 430
E-mail: [email protected]
Luonnonkauniilla
Heinävedellä, VarkausJoensuu -tien (23)
varrella jo 75 vuotta
sijainnut Valamon luostari
ottaa vieraita vastaan ympäri vuoden.
Myyntipalvelu
ma-pe klo 9-15.30
puh. 017 570 1810
[email protected]
www.valamo.fi
www.facebook.com/Valamon luostari
ostariin!
Motoristi - tervetuloa lu
Valamon luostari toivottaa motoristiväen
tervetulleeksi pysähtymään ja virkistymään!
Pyörille on rauhallinen parkkipaikka, kahvila-ravintola
Trapesassa on tarjolla maittavaa ruokaa, ja luostarihotellissa voi yöpyä mukavasti. Luostari sijaitsee kauniin
Juojärven rannalla, ja järvellä on mahdollisuus risteillä
laivalla. Opastuskierroksella voi kuulla mielenkiintoisia
tarinoita luostarin menneisyydestä ja nykypäivästä, ja
vaihtuvat näyttelyt tarjoavat kulttuurielämyksiä. Luostari
on auki vuoden jokaisena päivänä.
Tervetuloa!
36
Rikastin 1/15
Valamossa kesällä mm.
· vanha kirkko avoinna
· viinitupa
· kesäkauppa Laffka
· konsertteja: www.valamo.fi/tapahtumakalenteri
· Valamolainen teepöytä kahvila-ravintola
Trapesassa heinäkuussa joka ilta klo 18-21
Tutustu tarjontaan luostarin sivuilla!
Majoitustarjous
-10 %
normaalihinnasta!
Kuopion viinijuhlat 03-05.07.2015 Kokoontuminen
Majoittuminen perjantaina 3.7.2015 klo 14:00 jälkeen, uloskirjautuminen 5.7.2015 klo 12:00 jälkeen. Huoneita ennakkovarattu
21 kpl Jokainen varaa itse huoneensa Hotelli Iso-Valkeisesta tunnuksella BMW MOOTTORIPYÖRÄKERHO kesäkuun 1 päivään mennessä: puh. 017 539 6501 fax. 017 539 6555 [email protected] http://www.isovalkeinen.com www.finlandiahotels.com
Majoitushinnat 240 € / 2hh/ 2 vrk 170 € / 1hh / 2 vrk 150 € / kahden hengen huone / 1 vrk 104 € / yhden hengen huone / 1 vrk
Huonehintoihin sisältyy runsas aamiaisbuffet, normaalit asukassaunavuorot rantasaunalla alkaen klo 15:00. Kerholaisille varattu
yksityissauna perjantaina 3.7.2015 klo 18:00-21:00 Huonehintaan sisältyy yksi sisäänpääsymaksu Viinikylään joko perjantaina
tai lauantaina, hotellista voi ostaa sisäänpääsylipun myös toisellekin päivälle.
Viinijuhlille mahdollista tilata menomatkalle oma bussi 19 tai 45 paikkainen hintaan 170 eur jos on tarvetta. Ruokailu Lounas
nautitaan ajoreitin varrella. Ilallinen ala carte listalta jolloin jokainen maksaa ruokansa ja juomansa. Huonevarauksen yhteydessä
mainitse mahdolliset ruoka-allergiasi.
Kohde 1: Korkeakoski Maaningalla on kaiken kaikkiaan 36 metriä portaittain putoava koski, joka saa vetensä pienestä Korkeakoskenjoesta. Putous syntyy, kun joki virtaa kallioperässä olevan murroslinjan yli harjumaisten seinämien ympäröimään rotkoon. Kallioperän repeämä, johon koski on syntynyt, on kapea ja ulottuu luode-kaakkoissuuntaisesti aina maamme itärajalle asti.
Rotkon pohjalla joki jatkaa mutkitellen matkaansa läheiseen Maaninkajärveen.
Kohde 2:Lepikon torppa (pääsymaksu 5€ / avoinna 10:00-18:00) Pielavedellä on presidentti Urho Kekkosen syntymäkoti. Torppa muodostettiin 1800-luvun puolivälissä, jolloin se oli yksi Suomen silloisen suuriruhtinaskunnan 73000 torpasta. Torpan esineistö on koottu kuvaamaan 1900-luvun alun vastaavien asuntojen esineistöä. Osa torpan esineistä on alkuperäistä Kekkosen
suvulle kuulunutta esineistöä. Lepikon torppa on toiminut museona koko ajan vuodesta 1966 lähtien ja siihen on tutustunut satojatuhansia kävijöitä sekä kotimaasta että ulkomailta.
Kohde 3: Tervon Lohimaa on Pohjolan hienoin koskikalastuspaikka. Lohimaan sydämessä kuohuva kaunis Äyskoski on ollut
vuodesta 2005 lähtien järvitaimenille catch & release ja nyt kosken kalasto hakee vertaistaan Suomessa. Täällä voisimme ruokailla syöden esim. lohikeittoa.
Kohde 4: Saaristokaupunki Kuopion uusinta kaupunkialuetta kaupungin eteläosissa, jonka rakentaminen on meneillään. Vesistöä ympäröivälle alueelle on tarkoitus rakentaa asuntoja noin 14 000 ihmiselle. Viimeisin ennakointi vuodelle 2015 on 90009500 asukasta. Saaristokaupungin alueella on ollut asutusta 1400 lähtien. Asuinalue sijaitsee keskustan läheisyydessä, sen pohjoisin osa Saaristokaupungista on vain 2,5 kilometrin päässä Kuopion keskustasta. Ajamme 4,5 km rantaviivaa (siltoja lähes 1,5
km) seuraten useiden saarten kautta takaisin Hotelli Iso-Valkeiselle. Reitin pituus 255 Km.
Kohde 5: Kuopion Viinijuhlat 4.7. Lauantai jolloin esiintymässä:
19.00 Egotrippi
20.30 Janna
22.45 Jukka Poika & Sound Explosion Band
Terveisin Raimo Jäykkä, puh: 0400 580430 e-mail: [email protected]
Tervetuloa nauttimaan ainutlaatuisesta miljööstä!
Vuoden 2015 tulevia tapahtumia:
Tiistaitöräykset parilliset tiistait toukokuu-syyskuu 2015, Kotoranta
Ajoharjoittelu UAR
9.5.2015, Vantaa,
Kevätretki 14-17.5.2015, Viro Vöru
Ajoharjoittelu 14.5.2015, Joutsa
Tutustuminen Karjalan Lennostoon 20.5.2015, Rissala
2V kokoontuminen 5.-7.6.2015, Hanko
Ajoharjoittelu 14.6.2015, Honkajoki
BMW GS Meeting 12-14.6.2015, Summassaari
Kesätapahtuma KuopioWineFestival 3-5.7.2015, Kuopio
LT Meeting 24-26.7.2015, Karjalohja, Hotelli Päiväkumpu
Paluu juurille 15-16.8.2015, Witsiälä Hauho
Syystapahtuma 4-6.9.2015, Forssa
Pikkujoulut ~11/2015
Rikastin 1/15
37
BMW-syystapahtuma 04 - 06.09. 2015 Forssa
-BMW-syystapahtuma alkaa perjantaina 4.9 klo 12.00 kokoontumisella BikeTeam Raisioon. Moottoripyörien koeajomah
dollisuus, renkaanvaihto- ja tarviketarjouksia. Tapahtumassa mukana myös All Right-myymälä. Tarjolla kahvia ja suolais
ta.
-Biketeam-vierailun jälkeen lähdemme ryhmäajona Niinijoelle, missä vierailemme Suomen ensimmäisellä biisonitilalla.
-Biisonien luota jatkamme matkaa Forssaan ja majoitumme Scandic-hotelliin. Illalla sauna, illallinen ja tanssia.
-Lauantaina aamiaisen jälkeen ajoretki Loimaalle Suomen maatalousmuseo Sarkaan, missä samaan aikaan museoalueella on sadonkorjuujuhla. Nautimme lounaan ja tutustumme museoon.PaluumatkaForssaan on mutkateitä.
-Osallistuminen 2hh 175€/henkilö, 1h huonelisä 70€. Hinta sisältää majoituksen lisäksi kaksi aamiaista, neljä ruokaa ja oh
jelman.
-PAKOLLINEN ENNAKKOILMOITTAUTUMINEN 4.8 MENNESSÄ. Ilmoittautuminen alkaa1.6. Ilmoittautumislomake tilataan osoitteesta: kalevi.kankaansyrjä@pp.inet.fi Tapahtumaan osallistujilta edellytetään voimassa olevaa matkavakuutusta.
-Tarkempi ohjelma ja osallistumisohjeet lähetetään vain syystapahtumaan osallistuville. Muutokset mahdollisia.
TERVETULOA MUKAAN KAIKKI BEMARISTIT
Lisätietoja: KALEVI 050 – 918 5923 JA JUSSI 050 – 305 2310
Kuumaa kesää melkein kaikille!
Terveisin Repa, Terhi, Juha ja Uuno-koira
38
Rikastin 1/15
KASTOR & CEPI
UUDET RUKKA D3O AIR SUOJALIIVIT
RINTASUOJA PPE DIRECTIVE (89/686/EEC)
SELKÄSUOJA EN 1621-2 2014
RUKKA D3O AIR SYSTEM
Iskuvoima
Päällysmateriaali
Iskunvaimennus
Vuorikangas
Välittynyt iskun voima
Rukka D3O Air -materiaali sisältää älykkäitä molekyylejä, jotka
liikkuessaan kelluvat vapaana, mutta iskun vaikutuksesta
lukkiutuvat yhteen ja vastaanottavat iskuvoiman vapautuen
taas välittömästi joustavaan tilaansa.
D3O Air ei mene kovaksi iskusta, vaan molekyylit lukkiutuvat
toisiinsa ja jakavat voiman, mikä vähentää huomattavasti
iskun vaikutusta.
High performance motorcycling outfits and accessories
Kastor
Cepi
HIHATON SUOJATAKKI
SUOJALIIVI
RUKKA CEPI SUOJALIIVI VOITTI
IFAI :N TURVALLISUUSTUOTTEEN
SUUNNITTELUKILPAILUN
LOKAKUU 24. 2013 (USA - YHDYSVALLAT)
LIITY RUKKA MOTORSPORT -YHTEISÖÖN
Facebook.com/RukkaMotorsport
RUKKA • PUH. (03) 822 5227
www.rukka.com/motorsport
Rikastin 1/15
39
BMW Motorrad
R 1200 RS
bmw-motorrad.fi
Ajamisen iloa
LEAVE
EVERYTHING
BEHIND.
BMW R 1200 RS – SPORT TOURINGIN UUSI ILME.
Korkean luokan ajodynamiikkaa ja sulavuutta; sitä on R 1200 RS. Sen voimakas moottori ja vakaa jousitus takaavat upean
ajonautinnon ja paljon enemmän. Rennon sporttisen ajoasennon ja erinomaisen tuuli- ja sadesuojan ansiosta pyörä tarjoaa aivan
uudenlaisen kokemuksen vauhdikkaaseen ja sporttiseen maantieajoon.
Uusi sport touring -pyörä saa suvereenin 92 kilowatin (125 hv) voimansa ilma-/nestejäähdytteisestä kaksisylinterisestä
nelitahtisesta bokserimoottorista. Ajovakauden säilyttämiseksi kaikenlaisilla alustoilla pyörään kuuluu vakiona sähköinen
jousitusjärjestelmä ASC (Automatic Stability Control). Vakiona on myös kaksi ajotilamoodia, Rain ja Road, jotka myös tekevät osaltaan
ajokokemuksesta parhaan mahdollisen.
Skannaa oheinen QR koodi, lataa itsellesi 2015 mallistoesitteemme ja sukella BMW moottoripyörien maailmaan.
Löydät lisätietoa meistä ja tuotteistamme myös osoitteesta www.bmw-motorrad.fi
40
ESPOO: R.M. Heino, 010-617 0669. OULU: Euro Motor Center, 08-534 6500. RAISIO: Biketeam, 02-4808 8900. SEINÄJOKI: Jokiniemi Motors,
010-3280 099. TAMPERE: R.M. Heino, 010-617 0609. VAASA: Käyttöauto, 06-315 6300. VANTAA: Biketeam, 020-741 7217.
Rikastin 1/15