Metsänhoitoyhdistys Kymenlaakson jäsenlehti 1/2015 • 24.4.2015

Metsänomistajat
Metsänhoitoyhdistys Kymenlaakson jäsenlehti 1/2015 • 24.4.2015
Iitti, Kotka, Kouvola,
Loviisa ja Pyhtää
sivut 6–7
Metsäsuunnitelma on metsänomistajan avuksi tehtävä käsikirja
sivu 8
Taimikon varhaishoito tulee
kemera-tuen piiriin
sivu 11
Metsänuudistamisen onnistuminen on monen tekijän summa
Mhy Kymenlaakso
Vanhamaantie 22,
PL 38, 47201 Elimäki
p. 040 8093828
www.mhy.fi/kymenlaakso.
Mhy Kymenlaakso
2
Puheenjohtajan palsta
Metsänomistajan vuoro
Kevättuulien puhaltaessa ja auringon ollessa korkealla meistä metsänomistajista moni varmasti pohtii,
minkälaisiin metsätöihin omilla palstoillaan aikoo
ryhtyä. Mahdolliset talvituhot on tullut tarkastettua
ja päätettyä seuraavat metsänhoidolliset toimenpiteet.
Pohdituksi on tullut, onko varhaisperkauksen aika
vai olisiko syytä vielä odottaa yksi kasvukausi? Ja
mitenkäs sitten ne puukaupat? Harvennetaanko vai
mennäänkö päätehakkuille vai käsitelläänkö metsää
jotenkin muuten? Monta asiaa on siis pohdittavana.
Tätä kirjoitettaessa on menossa eduskuntavaalien
kaksi viimeistä äänestystuntia. Metsänomistajista
varmasti moni laittoi ehdokkaitten kampanjoinnin
aikana merkille sen, että useiden puolueiden toimesta
luvattiin pitää alemmasta tieverkosta sekä muusta infrasta parempaa huolta, jotta puu saadaan liikkeelle.
Olemme kuulleet myös lupauksia KEMERA-varojen
turvaamisesta tulevina vuosina. Biotaloudesta taasen
puhuvat kaikki. Niin päättäjät kuin metsäteollisuus.
Alan merkittävät, käynnistyneet sekä suunnittelupöydällä olevat investoinnit lupaavatkin valoisaa tulevaisuutta metsätaloudelle. Toivoa toki sopii, että
metsäalalla olevaa positiivista virettä todellakin vahvistetaan myös tuoreiden päättäjien toimesta. Haluan
uskoa myös, että Metsäteollisuus ry tulee järkiinsä
ja takaisin nykyaikaan. Sillä vaikka mitenkä päin
ajattelen, en käsitä miten metsäteollisuuden ajamat metsien ennakkoverot kuuluisivat länsimaiseen
markkinatalouteen. Kyseessähän oli metsänomistajille
suunnattu raippavero, jolla käytännössä pakotettaisiin puukaupoille. Huonona vitsinä tämänkertaista
avausta kai voitaneen pitää, sillä vapaaseen mark-
kinatalouteen tällaiset puheet eivät kuulu. Toimivat
puumarkkinat ovat kaikkien alan toimijoiden tärkein
toive. Sen takia peräänkuulutan kaikilta alan toimijoilta kykyä toimia koko ketjun parhaaksi.
Entäpä me metsänomistajat itse? Mitä me ajattelemme ja miten toimimme nykytilanteessa?
Metsää ja metsänomistajia koskevaa lainsäädäntöä
koskevia uudistuksia on viety maaliin jo aikaisemmin eli rajoitteita metsien käsittelyllekään ei enää
juuri ole. Metsäomistajan mahdollisuudet metsien
käytölle ovat siis lähes rajattomat. Tänä päivänä on
tunnustettu varsin laajasti metsäalan merkitys tämän
maan taloudelle. On saatu lupauksia investoinneista
sekä lupauksia elinkeinonharjoittamisen edellytyksille.
Kannon nokassa istuva, metsiensä käyttöä pohtiva metsänomistaja, on siis saanut lähiaikoina
paljon mahdollisuuksia niin metsiensä käytölle
kuin niiden käsittelytavoille. On saatu valtaa,
mutta myös vastuuta.
Ajatuksen kulku on mielestäni kutkuttava. Ajatellaanpa niin, että nuo aikaisemmin mainitsemani lupaukset päättäjien ja yritysten toimesta
lunastetaan. Metsäalalla nähtävissä oleva noste
voimistuu ja jatkuu. Metsänomistajalle asetetut
rajoitteet ovat poissa, joten enää mikään ei estä
laittamasta toimeksi.
Hyvät Metsänhoitoyhdistys Kymenlaakson jäsenet,
on tullut metsänomistajan vuoro laittaa toimeksi.
Suotuisaa kevättä toivotellen
Eero Kivistö
hallituksen puheenjohtaja
Kaakkois-Suomen Metsätilat Oy LKV
johtava metsätilojen välittäjä Kaakkois-Suomessa
Metsä / maatiloja myynnissä:
Iitti, Vuolenkoski, 20,2 ha puustoinen
metsätila. Hp. 85.000 € / tarjous 8.5.
mennessä/ Ursin
Iitti, Vuolenkoski, 40,6 ha erittäin runsaspuustoinen yhden tilan ja määräalan
muodostama yhtenäinen tilakokonaisuus.
Runsaasti hakattavaa. Hp. 430.000 € /
tarjous 8.5. mennessä/ Ursin
Iitti, Vuolenkoski, 24,7 ha kolmesta
tilasta ja yhdes-tä määräalasta koostuva
yhtenäinen kokonaisuus. Nuorta- ja uudistuskypsää metsää. Hp. 190.000 € /
tarjous 8.5. mennessä /Ursin
Kouvola, Viiala, 20,0 ha kahdesta kiinteistöstä muodostuva tilakokonaisuus.
Hp. 80.000 € / tarjous viimeistään
8.5.2015 / Sipola.
Kouvola, Viiala, 20,97 ha. Hp 58.000 €
/ tarjous viimeistään 12.5.2015 / Sipola.
Kouvola, Raussila, n. 2,9 ha määräala.
Hp. 16.000 € / tarjous viimeistään 29.4.
/ Sipola.
Kouvola, Ummeljoki, määräala n. 7,9 ha.
Hp 18.000 € / tarjous viimeistään 8.5.2015
/ Sipola.
Muut kohteet:
Iitti, Vuolenkoski, 11,86 ha salaojitettua
peltoa Vuolenkosken kylässä.
Mahdollisuus ostaa maatilan päärakennukset
ja metsää. ( Tämän ilmoituksen Iitti / Vuolenkoski kohteet ) Hp. 77.000 € /tarjous
8.5. mennessä/ Ursin.
Tarkemmin ja lisää kohteita
osoitteessa: www.ksmetsatilat.fi
Marjo Sipola, LKV, puh. 040 571 7871
julkinen kaupanvahvistaja
Vanhamaantie 22, 47200 ELIMÄKI
Jari Ursin, LKV, puh. 0400-354989
julkinen kaupanvahvistaja
Vanhamaantie 22, 47200 ELIMÄKI
Esa Viitarinne, LKV, puh. 0400 570 278
Kustaa III-tie 9, 45370 Valkeala
Iitti, Vuolenkoski, maatilan asuinrakennus
ja varastorakennuksia. Lämpöinen etelään
avautuva n. 5.000 m3 suuruinen tontti.
Mahdollisuus ostaa peltoa ja metsää. ( Tämän ilmoituksen Iitti / Vuolenkoski kohteet )
Hp. 150.000 € / tarjous 8.5. mennessä /
Ursin.
Kouvola, Viiala, 16,162 ha. Hp 48.000 €
/ tarjous viimeistään 12.5.2015 / Sipola.
Loviisa, Kuninkaankylä, n. 2,5 ha:n määräala, jolla maatilan asuinrakennus, talousrakennukset sekä metsää n. 1,5 ha. Pihapiiri on n. hehtaarin, runsaasti istutuksia.
Hp 335.000 € /tarjous / Sipola.
Kouvola, Raussila, 5,9 ha metsäautotien
varrella oleva metsäpalsta. Hp 26.000 € /
tarjous viimeistään 29.4. / Sipola.
Pyhtää, Siltakylä, kaksi asuintonttia, alueella yleiskaava. Tontit 4190 m² ja n. 3000 m².
Hp 22.000 € / tontti / Sipola.
Turvallinen metsän ammattilainen välittää
mhy:n asiakaslehti
Etusivun kuva Sanna Vornanen
Julkaisija Metsänhoitoyhdistys Kymenlaakso
Vastaava päätoimittaja Marjo Sipola p. 040 571 7871
Sivunvalmistus SSS Oy
Painopaikka: Salon Lehtitehdas 2015
Mhy Kymenlaakso
3
Ostajien puuntarpeissa vaihtelua mänty- ja koivutukilla paras menekki
Huhtikuun alussa PTT julkaisi ennusteen metsäsektorin
näkymistä vuosille 2015 ja
2016. Sen mukaan sahatavaramarkkinoilla alkuvuosi
on ollut haasteellinen.
Kotimaassa heikko rakentamisaktiviteetti vähentää sahatavaran kysyntää. Vientikysyntä
on myös hiljentynyt, minkä johdosta viime vuoden aikana kohonneita lopputuotevarastoja ei
ole saatu pienennettyä. Ennusteen mukaan paperiteollisuuden
tuotantomäärä putoaa edelleen.
Paperiteollisuuden heikkoa tilannetta lieventää kuitenkin sellun ja kartongin hyvä kysyntä.
PTT:n ennusteen mukaan
metsäteollisuuden lopputuotteiden tuotannon notkahdus tänä
vuonna heijastuu myös hakkuisiin ja puukauppaan. Viime
vuoden alun nousuhuuma taittui
loppuvuotta kohden. Tämä on
näkynyt alkuvuonna vaisumpana puukauppana. Tämän
vuoden puukaupat ovat Luonnonvarakeskuksen (LUKE) puukauppaseurannan mukaan koko
maassa reilun neljänneksen jäljessä edellisvuotta. PTT:n ennusteen mukaan kehitys kuitenkin
tasoittuu vuoden loppua kohti.
Koko vuoden puuntarpeen ennustetaan olevan lähes samalla
tasolla kuin edellisenä vuonna.
Kevään edetessä kohden
kesää on ostajien aktiivisuus
lisääntynyt. Kesä vilkastuttaa
rakentamista ja siten puun tarve kasvaa. Kesäkorjuukohteisiin
on kiinnostusta, sekä pääte- että harvennushakkuukohteisiin.
Metsänhoitoyhdistysten mukaan mänty- ja koivutukilla on
paras menekki. Kuusitukinkin
kysynnässä on hienoista piristymistä havaittavissa. Ostajien puuntarpeissa on kuitenkin
vaihteluja.
Puunhintataso on pysynyt
suhteellisen vakaana alkuvuoden heikosta kysynnästä huolimatta. PTT:n ennusteen mukaan
mäntytukin nimellinen vuosihinta nousee hieman ja kuusitukin
vastaavasti hieman laskee, joten
kokonaisuudessaan havutukkien keskimääräinen vuosihinta
pysyy vakaana. Kuitupuun vuotuisen keskihinnan PTT arvioi
hieman laskevan.
Metsäteollisuudella
massiiviset
investointisuunnitelmat
Metsäteollisuuden kaikkien
investointisuunnitelmien toteutuessa puunkäyttö lisääntyisi
reilusti yli 10 milj. m3 vuodessa. Metsä Group ilmoitti juuri
muutama päivä sitten, että suurinvestointi Äänekoskelle toteutetaan. Samana päivänä Kotkas-
Sanna Vornanen
sa toimiva Kotkamills ilmoitti
paperikoneen tuotantosuunnan
vaihdosta kartonkiin. Tämä
lisää tehtaan puunkäyttöä n.
0,5 miljoonalla kuutiometrillä.
Investoinneissa pisimmällä ovat
UPM ja Stora Enso. UPM:n
Kymin tehtaiden investoinnin ja
Stora Enson Varkauden tehtaan
hienopaperikoneen muuttaminen aaltopahvin raaka-ainetta
tuottavaksi odotetaan valmistuvan jo tänä vuonna. Puuta näille
laitoksille tarvitaan lisää n. 2
miljoonaa kuutiometriä. Lisäin-
vestointien vaatima puunhankinta tehtaille alkanee jo tämän
vuoden puolella. Kaikki nämä
uutiset ovat olleet toivottuja ja
metsänomistajat ovat ottaneet
ne mielihyvällä vastaan.
Metsänhoitoyhdistykset
tuntevat alueensa
puumarkkinat
Puukaupan suunnittelu on
hyvä aloittaa omasta metsänhoitoyhdistyksestä. Puukauppaa
suunnitellaan metsänomistajan
omista ja hänen metsänsä lähtökohdista. Metsänhoitoyhdistyksessä on paras tieto kulloisestakin puumarkkinatilanteesta. Yleisen markkinatiedon ja
hinnan lisäksi heillä on vahva
osaaminen koko puukaupan
lopputulokseen vaikuttavista tekijöistä, puukauppasopimuksen
teosta hakkuun ja katkonnan
valvontaan.
Hannu Ripatti
Kenttäpäällikkö
MTK metsälinja
Puuta silppuamalla lompsa lihomaan
Kuusen päätehakkuualueilla törmää usein lyhyisiin ja
paksuihin pölkkyihin, jotka
jäävät hakkuualueelle lojumaan. Näitä pölkyn pätkiä
kutsutaan lumpeiksi.
Lumppeja tehdään, mikäli
puussa on lyhyellä matkalla sellainen vika, ettei se täytä tukin
laatuvaatimuksia. Tällöin vian
kohta katkaistaan pois, jonka
jälkeen tukin tekoa jatketaan
normaalisti. Lumpit ovat hylkypuuta, joista maanomistaja
ei saa hakkuutuloa.
Ongelmallisin vika puun katkonnan kannalta on kuusen
tyvilaho. On hyvin vaikea ennustaa kuinka korkealla laho
ylettää puun katkaisupinnan
perusteella. Tyvi on kuitenkin
puun arvokkain osa ja se tulisikin saada tehtyä tukkipuuksi
eikä lahopinoon. Mikäli lahoa
ei ole puun keskellä kovinkaan
paksulti, kannattaa puun tyveltä sahata lumppeja ja katsoa
kuinka pitkälle laho ylettää.
Monesti tyvessä oleva laho voi
loppua nopeastikin. Vaikka
lumpeista ei hakkuutuloa saakaan, korvaa pienikin lisäys
tukinmäärään tuon menetyksen
Otetaanpa esimerkki puuksi
kuusi, jonka läpimitta tyveltä
on 35 cm ja leikkauspinnan
keskellä on n. 5 cm:ä lahoa.
Laskennassa kuusitukin hintana on käytetty 58 €/m³ ja
lahokuusen hintana 10 €/m³.
Vaihtoehtoja:
- Mikäli puun tyveltä tehdään
2,5 m lahopölkky. On pölkyn
tilavuus 0,22 m³ ja arvo 2,2
euroa.
kuidun sijaan, olisi rahallinen
lopputulos parempi vaikka 2,1
metristä ei saa lainkaan tuloa.
- Tehdään lumppeja ja todetaan, että laho loppui metrin
kohdalla. Tästä eteenpäin tehdään tukkia. Ensimmäiseen kohtaan verrattuna saadaan hyödynnettyä tukiksi 1,5 m enemmän.
Pätkän tilavuus on 0,13 m³ ja
arvo 7,54 euroa.
Edellä olevissa laskelmissa on
asiaa tarkasteltu yksittäisen puun
tasolla. Leimikolla voi kuitenkin
olla tyvilahon saastuttamia puita
kymmeniä tai jopa satoja. Tällöin lumppien teko ja sen avulla
tukkisaannon maksimointi voi
tuoda tuntuvan lisätulon maanomistajan kukkaroon.
- Mikäli esimerkki puusta saataisiin lumppaamalla hyödynnettyä edes 40 cm tukiksi laho-
Esa Viitarinne
Metsäasiantuntija
Kuvat Esa Viitarinne
Mhy Kymenlaakso
4
Metsänhoitoyhdistys on markkinajohtaja
jatkossakin
Metsänhoitoyhdistyksen jäsenet saivat reilu kuukausi
sitten postissa metsänhoitoyhdistyksen jäsenlaskun.
Laskutus ja postitus hoidettiin keskitetysti koko maassa. Suomessa on 81 metsänhoitoyhdistystä, joista
27 yhdistyksen laskuissa oli
ongelmia virheellisten viitenumeroiden takia. Metsänhoitoyhdistys Kymenlaakso
oli myös tuossa joukossa.
Kaikkiaan koko maassa
virheellisiä laskuja lähti
140.000 kappaletta.
Toimiston puhelin ruuhkautui
jäsenlaskupostituksen jälkeen.
Suurin osa yhteydenotoista koski viitenumero-ongelmaa. Mutta
samalla metsänomistajien yhteystietoja ja tilatietoja päivittyi
suuri määrä. Samoin saman perheen jäsenten useampikertaiset
perusmaksut toivat jäsenlaskuihin korjauspyyntöjä. Tietojen
päivitys jatkuu edelleen.
Metsänhoitoyhdistyksen jäsenyys aiheutti myös epätietoisuutta. Milloin minusta on tullut
yhdistyksen jäsen? Tuohon kysymykseen sai vastata useaan kertaan. Metsänhoitoyhdistykset on
perustettu pääosin 1930-luvulla. Lakisääteinen metsänhoitomaksu määrättiin vuonna 1951
ja vuoden 1999 jälkeen kaikki
metsänhoitomaksua maksavat
metsänomistajat ovat olleet automaattisesti metsänhoitoyhdistyksen jäseniä. Metsänomistajan,
joka omisti yli neljä hehtaaria
” Kantorahatuloja on
metsänomistajille
kertynyt n. 45 milj. €”
metsämaata, ei tarvinnut hakea
yhdistyksen jäsenyyttä erikseen.
Vuoden vaihteen jälkeen uudet
metsänomistajat liittyvät yhdistykseen kirjallisesti, myös eroaminen tapahtuu kirjallisesti. Verottaja kantoi viime vuoden loppuun saakka metsänhoitomaksun, jonka suuruuden jokainen
yhdistys itse päätti. Verottajan
kantamaa metsänhoitomaksua ei
enää peritä, vaan lakimuutoksen
myötä tilalle on tullut metsänhoitoyhdistyksen jäsenmaksu.
Valtion tukea entistä
varhaisemmassa
vaiheessa
Kestävän metsätalouden rahoituslaki muuttuu tulevan kesän aikana. Uusi lakiesitys on
EU:ssa notifioitavana ja sen
jälkeen valtioneuvosto vahvistaa lain asetuksen. Aikataulusta
ei ole tätä kirjoitettaessa vielä
tarkkaa tietoa. Uudessa laissa
metsänuudistaminen ja pystykarsinta jäävät tuen ulkopuolelle.
”Varhaishoidon työkustannus on selkeästi
edullisempi kuin varttuneessa hoitamattomassa taimikossa”
Meillä metsänuudistaminen on
käytännössä ollut pellon metsitystä. Toinen iso muutos on,
että ennen töiden aloittamista tu-
lee tehdä joko ennakkoilmoitus
tai – hakemus. Ennakkoilmoitus
koskee esimerkiksi taimikonhoidon töiden aloittamista. Uuden
lain mukaan rahoitusta saa myös
taimikon varhaishoitoon, mikäli
taimikon keskipituus työn jälkeen on vähintään 0,7 metriä.
Varhaishoidon työkustannus
on selkeästi edullisempi kuin
varttuneessa hoitamattomassa
taimikossa. Varhaisperkausvaiheessa tehdyn työn kustannus,
kun otetaan huomioon valtion
tuki, jää noin 200 euron suuruiseksi hehtaarilta. Verovähennysoikeuden jälkeen lopullinen
kustannus on enää vain noin
150 euroa hehtaarilta. Jatkossa
taimikoiden laittaminen kuntoon
jo alkuvaiheessa ei pitäisi olla
enää kustannuskysymys.
Kymenlaaksossa
hyödynnetään metsiä
hyvin
Kahtena edellisenä vuonna
olemme hyödyntäneet Kymenlaakson yksityismetsiä ennätystahtiin. Hakkuiden määrä on
ollut metsien kestävän hakkuusuunnitteen mukainen. Tämä
on tuonut markkinoille vuosittain hieman yli 1,0 miljoonaa
kuutiometriä puuta yksityismetsistämme. Kantorahatuloja
on metsänomistajille kertynyt
tuosta hakkuumäärästä noin
45 miljoonaa euroa. Alkuvuodesta puukauppa on ollut niin
meillä kuin myös koko maassa rauhallisempaa kuin edellisenä vuonna. Tälle vuodelle
metsäteollisuuden puun tarve
on lähes viime vuoden tasolla.
Hintataso on säilynyt vuodesta
2012 lähtien vakaana. Alkuvuodesta mäntysahatavaran
paremman kysynnän vuoksi
mäntytukin hintataso on ollut
lievästi nouseva ja on ohittanut
kuusitukin hinnan. Sellun ja
kartongin hyvä menekki pitää
mänty- ja koivukuitupuun kysyntää yllä. Kuusikuidun ongelma on paperin kulutuksen
vähentyminen.
Muistathan
jäsenetumme,
puunmyyntisuunnitelma on edelleen maksuton. Paras puukauppa alkaa metsänhoitoyhdistyksen
puunmyyntisuunnitelmalla.
Pidetään puukauppaa yllä ja
niin jatkossakin pyörät pyörivät.
Hyvää kesän alkua
toivottaen
Jari Ursin
Mhy Kymenlaakso
5
Teemmekö metsänomistajan eteen
enemmän?
Mitä te olette saaneet aikaiseksi? Mitä te teette
metsänomistajan eteen?
Mihin teitä tarvitaan? Näihin kysymyksiin joutuu
vastaamaan toisinaan. Yritetäänpä nyt vastata niin,
että useampi kyselijä saisi
vastauksen kysymyksiinsä
kerralla.
Mitä siis voisi tapahtua metsänomistajille, jos metsänhoitoyhdistyksiä ja MTK:ta ei
olisi?
Metsäpalveluita olisi vaikeampi saada tai ainakin ne olisivat kalliimpia. Puukaupassa
vallitsisivat villit lait ja puusta
maksettava hinta olisi alhaisempi. Teollisuutta olisi vähemmän, kun metsien tuotto
olisi heikompi. Puupohjaista
bioenergiaa ei olisi nykyisessä
mittakaavassa. Hirviongelma
olisi Ruotsin tasoa, eli paljon
vakavampi. Rajoittavia kaavoja olisi enemmän. Suojelu- ja
ympäristönormit olisivat tiukemmat. Vapaehtoista metsien
suojelumallia ei olisi, vaan vielä nykyistäkin enemmän pakkosuojeluohjelmia. Metsälaki
ei olisi metsänomistajalähtöinen vaan rajoittava ja suojelupainotteinen. Puutavaranmittauksessa heikomman suoja olisi
vajavaisempi. Metsänhoitoon
kannustava tukijärjestelmä
saattaisi puuttua kokonaan eikä metsävähennystä tai muita
verokannusteita olisi nykyisessä laajuudessa. Kiinteistövero
tai metsänomistusmaksu olisi
säädetty aikoja sitten. Yksityisen omaisuuden suoja olisi
heikompi ja maalla asuminen
ja yrittäminen olisi tehty nykyistäkin
hankalammaksi.
Brysselistäkin olisi vyörynyt
suojelupainotteinen metsäsuunnitelmapakko. Biopolttoaineilla olisivat kahlitsevat
kestävyyskriteerit. Hakkuista
vaadittaisiin erilliset laillisuustodistukset ja byrokratiaa olisi
moninkertaisesti.
Kaiken edellä kerrotun pitämisessä on paljon puolustettavaa jatkossakin. Tämän
lisäksi ajamme uudistuksia,
joilla tuetaan biotalouden nousua koko yhteiskunnan kasvun
moottoriksi. Me ajamme sukupolvenvaihdoshuojennuksia
ja kannustavampaa verotusta
ja kehitämme puumarkkinoita.
Meillä on hyvät yhteistyösuhteet teollisuuteen, virkamiehiin
ja poliitikkoihin. Emme istu
koskaan oppositiossa, vaan
pyrimme olemaan kulloisenkin hallituksen iholla laadukasta tietoa ja vaihtoehtoja
tarjoten. Toki joskus joudumme lyömään nyrkkiä pöytään
tai tuomaan moottorisahat
Säätytalon portaille. Vahva
kentän tuki ja iso jäsenmäärä ovat monesti se peräseinä,
jota tarvitaan. Tavallisista met-
sänomistajista koostuu myös
hallinto, jota koulutetaan ja
joka sitoutuu yhteen hiileen
puhaltamaan.
Metsänhoitoyhdistyksissä on
lähes tuhat toimihenkilöä ja
pari tuhatta metsuria. Metsänomistajien vaaleilla valitsemia
valtuutettuja on vajaa 3000
ja hallituksissa istuu noin 500
jäsentä. Metsävaltuuskunnassa
jokaisella mhy:llä on oma edustaja. Ensi vuonna se on noin 80
-jäseninen. MTK:lla on reilu
parikymmentä metsäasioiden
parissa työskentelevää toimihenkilöä Helsingissä, maakunnissa ja Brysselissä. Tämän lisäksi keskusliitossa työskentelee
maankäyttö-, ympäristö-, vero-,
yrittäjyys-, viestintä-, hallintoja juridiikka-ammattilaisia, joiden osaaminen on metsäedunvalvonnan käytössä. Tällaisella
organisaatiolla tuotetaan palveluita ja ajetaan reilun 300 000
suomalaisen metsätilan ja nii-
den omistajien asiaa. Olemalla
metsänhoitoyhdistyksen jäsen
jatkossakin, olet painava osa
tätä metsänomistajien edunvalvontaketjua puun juurelta
Brysseliin. Tavallisten metsänomistajien joukoista nousemme
monen portaan kautta myös
me luottamusjohtajat. Olemme
teidän luottamuksenne varassa.
Mikko Tiirola
Metsävaltuuskunnan
puheenjohtaja, MTK
Petäjävesi
Kaava voi rajoittaa metsänkäyttöä
Kaavoituksella ohjataan
maankäyttöä. Yleiskaava
on metsänomistajan kannalta tärkein maa- ja metsä-omaisuuden käyttöön
vaikuttava kaavamuoto.
Sen laatii kunta. Kaavamääräykset eivät saa johtaa
met-sänomistajan kannalta kohtuuttomiin vaikutuksiin. Jokaisen maanomistajan on siten syytä seurata
maa-kunnan ja oman metsäpaikkakunnan alueella
tapahtuvaa kaavoitusta.
Toimenpiderajoitukset vähentävät hakkuumahdollisuuksia
Kaavan laatimisen ajaksi voidaan kaava-alueelle määrätä
toimenpiderajoitus ja maisematyölupavaati-mus. Toimenpiderajoitus voidaan määrätä myös
kaavamääräyksissä. Silloin kaava-alueella ei saa suorit-taa kaavan toteuttamista vaikeuttavaa
toimenpidettä, esimerkiksi maisemaa muuttavaa puiden kaatamista tai maankaivamista, ilman
maisematyölupaa. Yleiskaavaalueilla toimenpiderajoitus ja
maisema-työlupavaatimus ovat
voimassa, jos kaavassa tai kaavamääräyksissä niin määrätään.
Asemakaava-alueilla useimmat
maisemaa muuttavat toimenpiteet vaativat maisematyöluvan
automaattisesti, ellei kaavassa
toisin määrätä.
Luonnonvarakeskus,
entinen Metsäntutkimuslaitos, teki Etelä-Suomessa 32 kunnan
alueella tutkimusta erilaisten
kaavamääräysten vaikutuksista metsätalouteen. Rajoitetun
puuntuotannon, koskee lähinnä
uudistushakkuita, piirissä oli pahimmillaan jopa 17 % kunnan
metsä- ja kitumaan pinta-alasta.
Tämä, lisättynä puunostajien vähäisempi kiinnostus ostaa puuta
maisematyölupavelvoite alueilta,
voi vähentää ko. kunnan alueen
kantorahatuloja jopa neljänneksellä. Vaihteluväli kuntien kesken
on toki suuri, mutta kunta- ja
biotalouden näkökulmasta näin
suuret vaikutukset ovat masentavia.
Kaavamerkinnät ja –
määräykset selkeiksi
Kaavamääräyksillä voidaan
rajoittaa metsien käyttöä maiseman, luonnonarvojen tai
vaikkapa virkistys-tarpeiden
turvaamiseksi. Luonnonarvoja
kaavassa merkitään esimerkiksi,
SL, MY tai luo- merkinnällä,
virkistys- ja ulkoilualueita VL
ja MU sekä maisema-alueita
ma -merkillä. Erilaisia variaatioita näiden käy-töstä on useita.
Näihin kaavamerkintöihin ja
– määräyksiin voi olla liitetty myös maisematyölupavaatimus. Kyseisten kaavamerkintöjen käyttö on viimeaikaisissa
kaavoissa lisääntynyt, etenkin
kaupunki- ja taajama-alueilla ja
niiden läheisyydessä tehtävissä
kaavoissa. Kuntaliitosten myötä tällaisia kaupunkialu-eille
tarkoitettuja kaavamääräyksiä
leviää alueille, joissa niillä ei ole
tarkoituksenmukaista tarvetta,
vali-tettavasti myös metsätalousalueille.
Kaavamerkinnät ovat pääosin
aluemerkintöjä. Monesti alueen
merkintä on epämääräinen ja
liian laaja. Tämä korostuu etenkin luo- ja MY- merkintöjen
käytössä. Sellaisia pienialaisia,
pistemäisiä tai muuttuvia kohteita, kuten metsälakikohteet,
liito-orava jne., jotka otetaan
jo muun lainsäädännön kautta toimin-nassa huomioon, ei
tulisi merkitä aluemerkinnällä
kaavaan.
Ylimääräistä työtä aiheutuu
myös kyseisten merkkien kaavamääräysten selvittämisestä,
etenkin luo- merkintöjen. Niistä
ei aina käy selville, mikä tai mitä halutaan turvata. Usein tietoa
joutuu hakemaan kaavaselostuksesta tai erillisestä kaavan
liitteenä olevasta selvityksestä.
Tämä tekee kaavan tosiasiallisten vaikutuksien selvittämisestä
hankalaa. Kaavamääräykset eivät saa olla kohtuuttomia ja niiden tulee olla selkeitä ja vaikutukset helposti ymmärrettävissä.
Maisematyölupa
Vaikka kaavassa on maisematyölupavaatimus, niin aina
ei kuitenkaan maisematyölupaa tarvita, jos toi-menpide
on vaikutuksiltaan vähäinen.
Kaavamääräykset tulee kuitenkin lukea tarkkaan. Vähäiseksi
toi-menpiteeksi voidaan katsoa
sellainen toimenpide, joka ei
vaikuta kaavoituksessa alueelle määrättyyn käyttötarkoitukseen tai siihen ympäristöön ja
maisemaan, jossa alue sijaitsee.
Käytännössä metsänhoi-dollisesti
oikein tehtyjen taimikonhoitojen
ja harvennushakkuiden ei voitane katsoa muuttavan maise-maa.
Uudistushakkuu ja voimakas
maanmuokkaus saattavat vaatia
maisematyöluvan. Suojelu- tai
virkis-tysalueilla, maisema-alueilla, ranta-alueilla, luontoarvoja
omaavilla ja taajama-alueilla on
luvanhakukyn-nys alhaisempi,
johtuen alueiden erikoisominaisuuksista ja kaavassa määrätystä
käyttötarkoituksesta. Maisematyölupaa ei voida myöntää kaavassa olevien suojelumääräysten
vastaisesti esim. luonnonsuojelukohteilla.
Monesti maisematyölupavaatimus lisää vain turhaa byrokratiaa ja kustannuksia. Maisema-
työluvan hinta vaihtelee kunnittain kympeistä useisiin satasiin.
Maanomistajien on tarkoin seurattava, ettei maisematyö-luvan
hakemista edellytetä kaavamääräyksissä kovin kevyin perustein.
Metsänhoitoyhdistys tekee
edunvalvontaa kaavoituksessa
Metsänhoitoyhdistys pyrkii
vaikuttamaan omalla toimialueellaan kaavoitukseen, jos kaavalla on metsäta-loudellisia vaikutuksia. Mhy on tehnyt muistutuksia vireillä olevista kaavoista,
kiinnittäen huomioita eten-kin
aiemmin kerrottuihin seikkoihin. Viimeisin muistutus tehtiin
Kymijoen pohjoisosan yleiskaavasta. Se on luettavissa mhy:n
kotivivulta. Tätä työtä jatketaan
metsänomistajien hyväksi.
Metsänhoitoyhdistys on luonteva paikka aloittaa oman asian
eteenpäin vienti. Mhy:n lisäksi tämän vuo-den alusta maakuntaan
on saatu lisäresurssia maan- ja
metsänkäyttöasioihin vaikuttavien kaavojen ja ohjelmien seurantaan ja käytännön vaikuttamiseen. Toimintaa tehdään vahvassa
yhteistyössä metsän-hoitoyhdistyksen ja alueen maataloustuottajien kanssa. Keskusliitto MTK:lla
on Kaakkois-Suomeen sijoi-tettu
alueen metsäasiantuntija, Hannu
Ripatti. Toimipaikka on Kouvolassa tuottajaliiton toimiston
yhtey-dessä.
Hannu Ripatti
Kenttäpäällikkö/
metsäasiantuntija
Maa- ja metsätaloustuottajain
Keskusliitto MTK ry
Mitä Kymenlaaksossa
menossa?
Vireillä olevat ja vuoden
2015 aikana vireille tulevat
metsämaata koskevat yleiskaavat:
-Kouvola-KuusankoskiKoria; Viherosayleiskaava
-Kymijoen
viheralueiden
osayleiskaava
-Kymijoen
pohjoisosan
osayleiskaava
Mhy Kymenlaakso
6
Metsän vuosikymmen selville
metsäsuunnitelmalla
Metsässä on paljon tietoa.
Tieto on kasvupaikkaluokkia, puustotunnuksia, kuutiomääriä ja tukkiprosentteja. Tieto on myös tulevaisuuden tavoitteita. Metsänomistajan olisi hyvä olla perillä metsäomaisuudestaan
ja tavoitteistaan, kuinka
haluaa metsäänsä hoitaa.
Miten tuota tietomäärää voi
sitten hallita? Tänä päivänä
tieto on helposti saatavissa,
kun informaation saa sähköisesti. Mutta kuinka tieto tuotetaan metsänomistajalle? Tiedon saamiseksi
on edelleen jalkauduttava
maastoon ja katsottava mitä metsästä löytyy.
Relaskooppi on yksi metsäsuunnittelijan tärkeimmistä työvälineistä. Sillä mitataan puuston pohjapinta-alaa.
Hypsometrillä mitataan puun pituutta.
Metsäsuunnittelija
Arto
Karjalainen on pitkän linjan
metsäsuunnittelija. Hän on
toiminut metsäsuunnittelijana
jo yli 15 vuotta. Tänä aikana
kokemus on karttunut ja silmä
harjaantunut, mutta on tullut
myös paljon uutta. – Uudet
metsänkäsittelymenetelmät
ovat avartaneet metsäsuunnittelijankin maailmaa. Myös
metsänomistajakunta on muuttunut ja tavoitteetkin erilaistuneet. Metsässä arvotetaan yhä
enemmän muitakin kuin taloudellisia seikkoja, Karjalainen
selventää. Aina on siis uutta
opittavaa. Mutta käytännön
maastotyöt eivät ole kovinkaan paljon muuttuneet. Käytössä on edelleen vanhat tutut
välineet; hypsometri puun pituuden ja talmeter paksuuden
mittaamiseen. Relaskooppi on
metsäsuunnittelijan tärkein
työväline, heti karttojen jälkeen. Suurin muuttunut työväline onkin kartat: - Nykyään kaikki karttatieto kulkee
kosketusnäytöllisessä maastomikrossa. Kuviorajojen piirto
on nykyään erittäin helppoa
gps-paikantimen avulla.
Työskentelytavat eivät
ole muuttuneet
Metsäsuunnitelman ja tilaarvion teko alkaa puustotietojen keräämisellä. Tiedot kerätään käsittelykuvioittain ja
Tila-arviota tehdessä Arto Karjalainen nauhoittaa pyykit ja rajat.
puun pituuden ja pohjapintaalan perusteella saadaan selville kuutiomäärä hehtaarille.
Kuvioilta päivitetään myös
maaperä- ja kasvupaikkaluokka: onko alue rehevää tuoretta
kangasta vai niukkaravinteista
kanervatyyppiä? Puustotiedoista johdetaan kuvion kehitysluokka – onko puusto vielä
varttunutta kasvatusmetsää vai
jo uudistuskypsän puolelle taittunutta? – Uudistuskypsän raja
on nykyään häilyvä, sillä metsälaki ei tunne enää uudistuskypsyyden rajoja. Metsäsuunnittelussa vanha laki vaikuttaa
vielä, sillä metsän kasvu ja
kannattavuuden kriteerit eivät
ole muuttuneet, Arto pohtii.
Puustotietojen tallentamisen
jälkeen alkaa varsinainen metsänsuunnittelu: mikä on kuvion käsittelyketju? Onko seu-
raavana viitenä vuotena harvennustarvetta? Onko kuviolla
tärkeitä elinympäristöjä, jotka
on otettava huomioon ja voisiko riistataloutta ottaa huomioon käsittelyssä? – Jokainen
metsäsuunnitelma toteutetaan
asiakaslähtöisesti. Mitä asiakas
metsältään haluaa ja miltä hän
haluaa metsänsä näyttävän
kymmenen vuoden kuluttua?
Metsäsuunnitelman tekoon
liittyy paljon tulevaisuuden
kysymyksiä, mutta suunnitelman on myös tarkoitus auttaa
metsänomistajaa saavuttamaan
tavoitteensa metsän suhteen.
Metsäsuunnittelija kiertää
päivässä noin 20–30 hehtaaria
metsää. Mitä pienempiä kuviot
ovat, sitä enemmän metsässä vietetään aikaa. – Suunnittelijan työpöydän ääressä
vietetty aika on vähentynyt
maastomikrojen avulla. Metsässä koneelle syötetty tieto on
heti saatavilla metsäsuunnitelmaohjelmassa ja suunnitelman
koostaminen voi alkaa, Arto
kertoo.
Kun metsän arvo
halutaan selvittää
Tila-arviot kattavat ison
osan Arton työviikoista. Tilaarvio tehdään yleensä tilakauppaa tai perunkirjoitusta varten.
– Maastotyöt eivät eroa kovinkaan paljon metsäsuunnittelun
ja tila-arvion teon välillä. Tilaarvion tarkoitushan on selvittää tilan arvo omistusmuutosta
varten, jolloin puustomäärän
selvittäminen on tärkeintä. Tila-arviossa kartoitetaan myös
välittömät hakkuumahdollisuudet. Tilan arvo määritetään
summa-arvo menetelmänä, jossa arvo koostuu taimikoiden
arvon, puuston hakkuuarvon
ja mahdollisen odotusarvon
summasta. Summa-arvomenetelmässä tehdään tilakohtaisesti ns. kokonaisarvonkorjaus,
joka huomioi metsien erityispiirteet, kuten tilan etäisyys
tiestöstä, kaavarajoitteet sekä
puuston laatuun vaikuttaneet
hoitorästit.
Teksti ja kuvat
Sanna Vornanen
SilvaNetti on sähköinen metsäsuunnitelmapalvelu, jonka kautta metsänomistajan on helppo tutkia, mitä metsästä löytyy.
Mhy Kymenlaakso
7
Metsäsuunnitelma aina taskussa mukana
Mhy Kymenlaakso tarjoaa
metsäselaimen
jäsenetuna kaikille jäsenilleen. Metsäselain
perustuu maastokarttasovellukseen, joka tarjoaa metsänomistajalle
mahdollisuuden metsäsuunnitelmatietojen
tarkastelemiseen omalla
mobiililaitteella.
Mobiilimetsäsuunnitelma
vaatii metsänhoitoyhdistyksen
järjestelmässä olevat metsäsuunnitelman kuviotiedot. Ellei tietoja ole, saat palvelun
jatkossa käyttöösi tilaamalla
uuden metsäsuunnitelman tai
päivityksen vanhaan metsäsuunnitelmaan metsänhoitoyhdistyksestä.
Metsäselain sisältää:
Tilaa uusi metsäsuunnitelma
tai metsäsuunnitelman päivitys
omalta metsäasiantuntijaltasi nyt!
•M
etsäsuunnitelmat, kuviotiedot ja asiointipalvelut
metsänomistajille ja asiantuntijoille.
• Tarkimmat ja ajantasaisimmat maastokartat ja
ilmakuvat koko Suomesta
kiinteistörajoineen.
• Teemakartat hakkuu- ja
hoitotöistä.
• Hakkuutuloarviot sekä hoitotöiden kustannusarviot.
•O
man sijainnin tarkka
näyttö kartalla.
• Toimii myös ilman verkkoyhteyttä (offline-tila)
• Android- ja Windows
Phone -versiot jo sovelluskaupoissa, iOS tulossa
huhtikuussa.
Tulossa olevia
ominaisuuksia:
•R
eitin, valokuvien ja muistiinpanojen tallennus
•L
isää teemakarttoja ja
esim. hakkuu- ja hoitotöille teemoitus kiireellisyyksien mukaan
• Yhteydenpito metsänhoitoyhdistykseen
Metsäselaimen kautta
• Metsäsuunnitelmatietojen
päivitys sovelluksessa
Palvelu on saatavissa
kesäkuusta 2015 alkaen.
Metsänhoitoyhdistys Kymenlaakso
Tilaa uusi
nitelma
metsäsuun tijaltasi
tun
metsäasian saat
nyt ja
maksutta
jäsenetuna etsämobiilim n!
a
suunnitelm
Metsäselain Windows
Metsäselaimen kuviotiedot
Pysy kartalla metsäsi tarpeista!
Metsäsuunnitelma on metsänomistajan avuksi tehtävä käsikirja.
Siihen kootaan tieto puustosta, metsänhoitotarpeista ja
puunmyyntimahdollisuuksista. Se kertoo paljonko metsästäsi voi
saada tuloja tulevina vuosina ja paljonko metsänhoitoon pitää
panostaa, jotta metsäsi tuottaa hyvin.
Metsäsuunnitelma: 60€ perusmaksu + 15€/ha + ALV 24%
Ota yhteys metsäsuunnittelijoihimme ja kysy lisää!
Arto Karjalainen
0400 482166
Antti Laari
044 7826 087
Metsäs
ela
ta käyy in velltukset
öön vuo
deksi
2015!
Metsänomistajat Kymenlaakso • Vanhamaantie 22 • 47200 Elimäki
www.mhy../kymenlaakso • www.metsanomistajat..
Metsäselain Android
Mhy Kymenlaakso
8
Raivaussahan terät teräviksi
Taimikon varhaishoito
tulee kemera-tuen piiriin
Parhaillaan odotetaan kuumeisesti EU-komission hyväksyntää uudelle kestävän
metsätalouden rahoituslaille
(kemera-laki), joka tuo mukanaan pitkään odotetun uudistuksen. Vanha kemera-laki
mahdollisti tuen saannin vain
yli 2 metrisille taimikonhoitokohteille, jatkossa tukea saa
myös taimikon varhaishoitoon.
Tämänhetkisen tiedon mukaan
uusi kemera-laki tulee voimaan
joko 1.6. tai 1.7. 2015.
Taimikon
varhaishoitotuki 160 €
hehtaarille
Taimikon varhaishoitokohteiksi määritellään taimikot,
joissa taimien keskipituus hoitotyön jälkeen on välillä 0,7 –
3 metriä. Poistettavia runkoja
kohteella on oltava vähintään
3000 kpl hehtaarilla ja hoitotyön jälkeen taimikkoon saa
jäädä enintään 5000 tainta
hehtaarille. Kohteen koko täytyy olla vähintään 1 hehtaari,
mutta se voi koostua useammasta eri kuviosta kuitenkin
niin, että pienin kuvion koko
on vähintään puoli hehtaaria.
Tukea taimikon varhaishoitoon maksetaan 160 euroa
hehtaarille. Tuki on samansuuruinen riippumatta siitä,
tekeekö työn metsänomistaja
itse vai teetetäänkö se esim.
metsänhoitoyhdistyksen metsurilla.
Nuoren metsän
hoidon tuki 230-450 €
hehtaarille
Nuoren metsän hoito säilyy edelleen tuettava kemeratyölajina. Nuoren metsän hoitokohteen puuston tulee olla
hoitotyön jälkeen yli 3 metriä
ja puuston keskiläpimitan alle
16 cm. Kohteella on oltava
poistettavia runkoja vähintään
1000 kpl hehtaarilla ja hoitotyön jälkeen kohteelle saa
jäädä enintään 3000 runkoa
hehtaarille. Kohteen koko täytyy olla vähintään 2 hehtaaria,
mutta se voi koostua useammasta eri kuviosta kuitenkin
niin, että pienin kuvion koko
on vähintään puoli hehtaaria.
Tukea nuoren metsän hoitoon maksetaan 230 euroa
hehtaarille. Jos nuoren metsän
hoidon yhteydessä syntyvää
pienpuuta kerätään vähintään
35 kuutiota hehtaaria kohden,
korotetaan tuki 450 euroon
Uusi kemera-laki mahdollistaa tuen saannin myös taimikon varhaishoitokohteille. Taimikon varhaishoitokohteiksi määritellään taimikot, joissa taimien keskipituus hoitotyön jälkeen on välillä 0,7 – 3 metriä.
hehtaarille.
Kannattaa huomata, että uusi kemera-laki mahdollistaa tuen saamisen taimikonhoitoon
kahteen kertaan. Tukea voi
saada sekä varhaisperkaukseen
että vielä erikseen taimikonhoitoon tai nuoren metsän
kunnostukseen.
Ilman ennakkosuunnitelmaa ei tule
tukea
Miinuspuolelle lakiuudistuksessa voidaan katsoa se,
että EU:n määrittelemät uudet
valtiontuen suuntaviivat tuovat mukanaan lisäbyrokrati-
aa. Uusi laki edellyttää, että
ennen kun hoitotöiden teko
aloitetaan, niistä tehdään ennakkosuunnitelma Metsäkeskukseen, vasta sen jälkeen voidaan hoitotyöt aloittaa. Mikäli
ennakkosuunnitelmaa ei tehdä,
eivät kohteet ole tukirahoituskelpoisia.
Pellon- ja luonnontuhoalueiden metsitykset
poistuvat tuen piiristä
Uuden kemera-lain tultua voimaan tuettavien
työlajien listalta poistuvat pellonmetsitys, luonnontuhoalueiden metsitys, vajaatuottoiset alueiden metsitys, nuoren metsän hoitokohteiden energiapuun
korjuu, kantojen nosto ja pystykarsinta.
Metsävakuutukset kuntoon
Viime vuosina on ollut runsaasti pahoja myrskytuhoja, joiden metsitykseen on saanut kemeratukea (ilmaiset taimet ja työkustannusavustuksen
maanmuokkaukseen ja istutukseen). Esimerkiksi
vuoden 2010 Asta ja Veera myrskyjen tuhoalueiden
metsitykseen Rautjärven, Parikkalan ja Ruokolahden alueella käytettiin noin 1,9 miljoonaa euroa
valtion kemera-tukieuroja.
Jatkossa tämä tuki poistuu, joten metsänomistajien on syytä varautua ennalta arvaamattomiin
metsätuhoihin ottamalla metsälleen riittävän kattavan metsävakuutuksen.
Asta-myrskyn jälkeä vuonna 2010 Rautjärvellä.
Uusi kemera-tukijärjestelmä tullee olemaan
• Taimikon varhaishoito, tuki 160 €/ha
• Nuoren metsän hoito, tuki 230 €/ha
• Nuoren metsän hoidon tuki on 450 €/ha, jos hoitotyön yhteydessä poistetut rungot kerätään pois kohteelta
• Juurikäävän torjunta, tuki 75 €/ha
• Suometsän hoito (kunnostusojitus), tuki 40 % hankkeen kokonaiskustannuksista
• Metsätien perusparannus, tuki 40 % hankkeen kokonaiskustannuksista
• Uuden metsätien tekeminen, tuki 30 % hankkeen kokonaiskustannuksista
• Metsän terveyslannoitus, tuki 40 % hankkeen kokonaiskustannuksista
• Ympäristötukisopimuksiin ja metsäluonnonhoitotöihin tuki määräytyy erikseen kohteen mukaan
Mhy Kymenlaakso
9
Aktiivisen metsänomistajan vinkit
taimikonhoitoon
• Kerro lyhyesti itsestäni?
- Jukka Espo, ikä 46, asuinpaikka Helsinki ja ammatiltani olen
autoilija / metsätalousyrittäjä.
• Omistat useita metsäpalstoja Kymenlaaksossa, kuinka
innostus metsänhoitoon ja
omistukseen on alkanut?
- Olen nuoresta asti ollut satunnaisesti auttelemassa setäni
maatilalla ja hänen yllytyksestä
olen ”metsäinnostumiseni” saanut. Vuonna 2005 tuli myyntiin
setäni tilan lähettyviltä metsäpalsta, jonka ostin ja sen jälkeen
olen seuraillut Kymenlaakson
metsämarkkinoita.
• Aika usein, kun sinulle soittaa, kuulut olevan metsässä
raivaamassa. Kuitenkin monelta jäävät taimikot hoita-
matta - miksi ihmeessä teet
taimikonhoitotöitä, hyödytkö
siitä jotakin?
- Raivaaminen on mukavaa
hyötyliikuntaa, mutta on siinä toki myös taloudellinen näkökanta.
Minulle on opetettu, että kaikkea
omaisuutta täytyy hoitaa hyvin,
myös metsäomaisuutta. Ajallaan
tehdyt metsätyöt nopeuttaa puunkasvua merkittävästi.
• Miten valitset kohteen, minkä
kokoiset ja näköiset ovat kiireellisimpiä?
- Ostaessani metsäpalstan,
käyn kohteen läpi raivaussahan kanssa mahdollisimman
nopeasti. Tällöin saan parhaan
mahdollisen kuvan palstasta ja
pystyn arvioimaan tulevia toimenpiteitä. Metsäni sijaitsevat
melko pienellä alueella, joten
käyn tarkistuskäynneillä usein.
Pyrin tekemään metsänhoitotyöt
ajallaan, jotten joutuisi kiireellisyys tilanteeseen.
• Millaiset ohjeet antaisit aloittelevalle raivaussahaajalle taimikonhoitoon - onko oma
työtekniikka tai puuvalinta
muuttunut kokemuksen kasvaessa?
- Taimikonhoitotyössä on
hyvä varata riittävästi aikaa.
Tottumaton helposti väsyttää
itsensä, eikä työ enää tunnu
mielekkäältä. Oma työtekniikkani ei varmaankaan ole kaikkein tehokkainta, aika paljon
huomaan ”haahuilevani”, joten
edestakaista kävelyä kertyy turhan paljon. Raivauskokemuksen
Sanna Vornanen
Varmista taimikkosi kasvukyky!
Taimikko varhaisperkauksen tarpeessa - tilaa varhaisperkaus
metsänhoitoyhdistykseltä!
Vuonna 2010 tai sen jälkeen istutettujen taimikoiden varhaisperkaus
nyt kampanjahintaan 360,00€/ha (alv 0%)!
Tilaa omalta metsäasiantuntijaltasi!
Metsänomistajat Kymenlaakso • Vanhamaantie 22 • 47200 Elimäki
www.mhy../kymenlaakso • www.metsanomistajat..
kasvaessa, olen alkanut suosimaan havupuita ja jättämään
enemmän kasvutilaa. Metsässä
kun katson muutaman vuoden
takaisia raivauksiani, niin huomaa kuinka ujosti on sahaa
tullut käytettyä.
• Kuinka paljon aikaa pitää
varata hehtaarin taimikonhoitoon?
- Taimikonhoitotyöhön varattavaa aikaa/hehtaari on vaikea
määritellä. Itse en aikatauluta
töitä tarkkaan, vaan lähden siitä, että työ tehdään kunnolla
ja lopputulos on sen näköinen.
Yleensä neljä tankillista on sellainen tavallinen raivauspäivän
pituus.
• Mitä, jos sitä aikaa omatoimiseen työhön ei ole, kannattaako taimikoille tehdä
sitten mitään?
- Kyllä mielestäni taimikko
kannattaa aina hoitaa kuntoon. Metsänhoitoyhdistyksen
kautta on saatavilla metsuripalvelut kohtuulliseen hintaan.
Itse en ole tarvinnut metsuripalveluita taimikonhoitoon,
mutta esim. istutustöissä olen
kyseistä palvelua käyttänyt hyvillä kokemuksilla.
• Millaiset odotukset sinulla on
metsätalouden tulevaisuudesta
Kymenlaaksossa?
- Kymenlaakson metsätalouden tulevaisuuden näen valoisana. Puunostajia on ollut
tarjolla jokaisessa kohteessani
useampia ja uskon näin olevan myös jatkossakin. Tuoko
ilmaston lämpiäminen jatkossa
enemmän tuholaisia tai myrskyjä vai nopeutuuko puunkasvu,
sen aika näyttää.
Mhy Kymenlaakso
10
Taimituotanto Suomessa
Metsäpuiden taimituotanto Suomessa on jo pitkään vakiintunut noin 160
miljoonan taimen tasolle.
Vielä 1980-luvulla metsänviljelymäärät olivat lähes
sata miljoonaa tainta suurempia, mutta muuttuneet
ja monipuolistuneet metsien käsittelytavat ovat pienentäneet viljelymääriä.
Suurin osa tuotettavista
taimista on erikokoisia
kuusen ja männyn taimia.
Taimi-Tapio Oy on yksi
valtakunnallisista taimituottajista, jonka vuosituotanto on noin 25-30
miljoona tainta. Yhtiöllä
on kolme taimitarhaa,
jotka sijaitsevat Alastarolla, Heinolassa ja Imatralla.
Suurin tarhoista sijaitsee
Heinolan Vierumäellä. Tämän tarhan tuotanto on
15 miljoonaa tainta vuodessa ja se on yksi Suomen suurimmista taimitarhoista. Valta-osa taimista on erikokoisia kuusen
paakkutaimia.
Taimet kasvatetaan
tilausten mukaan
Nykyaikainen taimituotanto
perustuu etukäteen tehtäviin
tuotantosopimuksiin. Vain pieni murto-osa taimista myydään
suoraan tarhoilta ilman etukäteistilausta. Valtaosan taimista
välittävät sopimuksen tehneet
metsänhoitoyhdistykset, metsäyhtiöt ja metsäpalveluyrittäjät.
Jotta välittäjät osaavat varautua oikeisiin taimitarpeisiin,
on luonnollisesti tärkeää, että
metsänomistajat tekevät taimitilauksensa ajoissa. Näin varmistetaan metsänviljelyketjun
toimivuus, tuotetaan oikea ja
todellista tarvetta vastaava määrä tarvittavia puu- ja taimilajeja.
Taimien kasvatus
alkaa jo maaliskuussa
Taimituotanto tarhoilla aloitetaan jo maaliskuun alussa,
jolloin ensimmäiset kylvöt
tehdään lämmitettäviin kasvihuoneisiin. Taimitarhoilla
käytetään siemenviljelyksiltä
saatavaa siemenainesta, jonka
itävyys on lähes sata prosenttia. Näin varmistetaan taimien tasalaatuisuus ja saadaan
kaikki metsänjalostuksen hyödyt siirrettyä uuteen puusukupolveen ja metsänomistajien
eduksi. Laadulliset ja kasvunopeuteen liittyvät hyödyt ovat
parhaimmillaan useita kymmeniä prosentteja paremmat kuin
jalostamattomilla alkuperillä.
Alkukasvatus taimilla jatkuu kasvihuoneissa 2-3 kuukautta, jonka jälkeen taimet
siirretään ulos karaisukentille.
Siellä kasvatusta jatketaan tai-
men kasvatusiästä riippuen joko syksyyn 1-vuotisilla taimilla
tai vielä seuraavan kesän ajan
2-vuotisilla taimilla. Suurin
osa taimista pakataan lokajoulukuun aikana pakkasvarastoihin. Näissä varastoissa
lämpötila pidetään tarkasti
säädeltynä muutamassa pakkasasteessa ja näin varmistetaan taimien hyvä säilyvyys
seuraavan kevään istutuskaudelle. Pakkasvarastoidut taimet
on istutettava juhannukseen
mennessä, jotta ne saavuttavat riittävän lämpösumman
talveentuakseen seuraavana
syksynä ajoissa.
Kuvat Sanna Vornanen
Tänä päivänä kaikki metsänviljelyssä käytettävät taimet
ovat paakkutaimia.
Tukkimiehentäi
- havupuiden
taimituholainen
Tukkimiehentäi on runsaan
senttimetrin mittainen tumma
pitkäkärsäinen kuoriainen. Täi
on nuorten taimikoiden tuholaisista pahimpia, koska se
tuhoaa havupuiden taimia istutusta seuraavien kolmen vuoden aikana. Tukkimiehentäi
nakertaa nuorten havupuuntaimien kuoreen epämääräisen muotoisia laikkuja, jolloin
rikkoutunut kuori heikentää
veden ja ravinteiden virtausta.
Jos syönti ulottuu taimen
ympäri, se kuolee. Tukkimiehentäit voivat vioittaa jopa 80
% kuusen- tai männyntaimista, ellei taimia ole käsitelty
torjunta-aineella. Hakkuun
jälkeisenä keväänä tai kesänä
havupuuntaimet ovat alttiimpia tukkimiehentäin syönnille,
sillä havupuukantojen tuore
pihkantuoksu houkuttelee täit
paikalle ravinnon syöntiin ja
lisääntymään.
Kevät on kiireisintä kylvöaikaa taimitarhoilla. Kylvö suoritetaan koneellisesti liukuhihnatyönä.
Torjunta-ainekäsittely tukkimiehentäitä vastaan tehdään
taimitarhalla. Torjunta-aine
levitetään ruiskulla taimen
rungolle. Luonnon olosuhteet,
esim. vesisade, lumi ja pakkanen liuottavat torjunta-ainetta
ja heikentävät näin sen antamaa suojaa tukkimiehentäitä
vastaan.
Torjunta-aineen levityksen
jälkeen taimen rungolle ruiskutetaan vielä TukkiTapio
-suoja, joka kuivuttuaan estää
torjunta-aineen liukenemisen
luonnonolosuhteiden vaikutuksesta ja varmistaa näin tehoaineiden pysymisen taimen
rungolla. Suojaus ei vahingoita
taimea tai estä sen tervettä ja
tehokasta kasvua.
Uusi menetelmä antaa pitkävaikutteisemman, noin 4-5
vuoden, torjuntasuojan tukkimiehentäitä vastaan. Se on
myös ympäristöystävällinen,
sillä tehoaineet eivät pääse
kulkeutumaan rungolta maaperään tai vesistöön.
Toiminta kasvihuoneissa on automatisoitu kastelujärjestelmää myöten.
Matti Katajisto
markkinointipäällikkö
Taimi-Tapio Oy
Pienet sirkkataimet ennen koulintaa isompiin potteihin.
Mhy Kymenlaakso
11
Uudistamisen filosofia
Uudistamisen onnistuminen on monen tekijän
summa. Uuden puusukupolven alkutaipalella on
paljon matkaa hankaloittavia tekijöitä, eikä tulos
ole välttämättä aina toivotunlainen. Maanomistajan
oma-aloitteisuus on suuri
apu pienen taimen taistelussa isoksi puuksi. Myös
kustannukset mietityttävät. Maanomistaja-metsänuudistaja Risto Uotila ja
metsäasiantuntija Markku
Saarekas jalkautuivat uudistamisalalle pohtimaan
uudistamisen filosofiaa.
- Mikään ei ole sen mukavampaa metsätyötä kuin istuttaminen. Sitä tekee mielellään,
toteaa Risto Uotila ja katselee
tulevaa istutusalaa ajouran varrelta. Kevättalvella 2014 korjatulta kahden hehtaarin alalta
on kerätty hakkuutähteet pois
ja aukko on muokattu viime
syksynä. – Mättäitä on tarpeeksi.
On valinnanvaraa mihin taimen
pistää. Kuivatuksesta on myös
hyvin huolehdittu, koska ojia on
kaivettu muutama lisää, Markku
Saarekas toteaa kierreltyään uudistusalaa.
Muokkaus luo perustan
taimen kasvulle
Monesti uudistamisen kustannukset kuitenkin kauhistuttavat uutta maanomistajaa. Voiko maanmuokkauksesta sitten
tinkiä? – Ei voi, Uotila toteaa
ykskantaan. Saarekas myötäilee: - Näinkin rehevällä alalla
maanmuokkaus on ehdoton,
sillä heinää ja vatukkoa tulee
pyytämättä. Voisiko muokkausmäärästä sitten tinkiä? – Käytännössä mättäiden määrä ei ole
suoraan suhteessa muokkauksen
kustannuksiin, sillä kone joutuu
kuitenkin kulkemaan aukon läpi nurkasta nurkkaan. 30 %:n
vähennys mättäiden määrässä ei
vähennä samassa suhteessa kustannusta, Saarekas laskeskelee.
- Kokemus on myös osoittanut,
että muokkaus ja ojien kaivu
piristävät taimien kasvua, Uotila selventää. Ja harvoin kaikki
istutetut taimet selviävät kasvukykyisiksi yksilöiksi asti kaikista
auttavista toimenpiteistä huolimatta. – Täytyy olla kasvureserviä, jotta muutaman taimen
on vara vaikka kuollakin. Silti
meille jää täysitiheä taimikko,
tuumaa Saarekas.
Oikea taimi oikeaan
paikkaan
Muokkaus on siis ehdoton
onnistuneen uudistamisen kannalta. Ilman muokkausta heinä
ja muu kasvusto valtaavat tuoreen taimen ja tukkimiehentäikin
kiittää kuntan vieressä olevasta
herkkupalasta. Entä taimivalinta? – Joihinkin kohteisiin olisin
ehkä ottanut näin jälkeenpäin
ajateltuna isompia taimia, Uotila
pohtii. Suurempi taimikoko lisää kuitenkin aina kustannuksia.
Pääsääntöisesti maanomistajan
uudistusaloille on tullut kuusen 2-vuotiasta keskipaakkua.
Mäntyä on istutettu kuivemmille
mäkiosuuksille. – Pääasia, että
taimet ovat elinvoimaisia ja juuret hyvässä kunnossa istuttaessa.
Taimia on laitettu se määrä, mitä metsänhoitosuositukset neuvovat. Aina sinne sekaan tulee
vikaisia yksilöitä, joita taimikonhoidossa voi valita pois.
Metsänomistaja Risto Uotila ja metsäasiantuntija Markku Saarekas ovat yhtä mieltä siitä, että rehevällä
maalla ei voi tinkiä muokkauksesta ja istuttamisesta.
Onko luontaisesta
uudistamisesta
kannattavaksi
vaihtoehdoksi?
Tuoreen muokkausalan vieressä on vuonna 2013 männyn kylvöllä uudistettu kohde,
jossa tarkemman tutkimuksen
jälkeen löytyy myös luontaista
taimiainesta. – Mikähän on
näiden kuusentaimien kohtalo, kasvaako näistä koskaan
kunnon tukkipuuta, filosofoi
Saarekas. –Meille kouluaikana on opetettu käsite vaihtuva taimiaines. Se tarkoittaa
niitä alle 10 cm:n mittaisia
taimia, joita syntyy ja kuolee vuosittain. Harva kasvaa
isommaksi taimeksi, Saarekas
selventää. Näillä kuusentaimilla selviämismahdollisuus
on huomattavasti suurempi,
sillä maanomistaja on ollut
aktiivinen heinäyksessä. Kaksi vuotta sitten uudistettu ala
on jo käyty läpi trimmerillä,
siitä todisteena repaleiset koivuvitsan kannot. Ilman tätä
käsittelyä pienet sirkkataimet
olisivat tukalassa tilanteessa.
Onko Uotila harkinnut luontaista uudistamista? – Luontainen uudistaminen on niin
epävarmaa touhua. Luontaisen uudistamisen onnistumiseen vaikuttaa jopa päivien
tuulisuus. Jos oikein kova kevättuuli sattuu männyn siemennyspäiville, niin siemenet
ovat jossain ihan muualla kuin
aukolla. Istuttamalla saat varmemmin taimikon, otat mieluummin kustannuksia kuin
riskin, Uotila pohtii.
maan heinältä karkuun. Omatoiminen maanomistaja voittaa
aina. Saarekas näkee työssään
paljon uudistamisaloja, joissa
parivuotiaat taimet ovat uhkaavasti jäämässä heinän ja
vadelman alle. Jokaisen uudistetun alan kohdalla on kuitenkin mietittävä, mihin aikaan
taimikkoon on kannattava
mennä perkaamaan, jotta taimet saisivat parhaan mahdollisen hyödyn. – Minä menen
heinäämään heti, kun taimet
sitä tarvitsevat, Uotila varmentaa. Ja kun heinän määrää pari
vuotta sitten uudistetulla alalla
katsoo, sen ymmärtää.
Uudistamistavoista on
hyvä keskustella
Kuukausittain Saarekas pohtii
millä tavalla uudistaminen olisi
kannattavinta. Iltapäivän uudistamispohdiskelun lopputuloksena voi sanoa, että muokkaukses-
ta ja taimista ei voi tinkiä kuivaa
kangasta rehevämmillä maaperillä. Mitä rehevämmällä pohjalla
liikutaan, sitä enemmän uudistamisen varmistaminen vaatii työintoa ja –tunteja metsänomistajalta. – Uudistamistavoista täytyy
voida keskustella ja valita itseään
miellyttävä vaihtoehto tinkimättä hyvästä metsänhoidosta. Mikä
sitten motivoi metsänomistajia?
– Vaikka tämä taimikko ei tuota enää itselle koskaan euroja,
tuottaa se kuitenkin liikuntaa
ja mielekästä harrastusta. Sitä
motivaattoria ei saa väheksyä,
Uotila täsmentää. Täytyy kuitenkin muistaa myös, että metsän
arvo on kiinni tehdyssä työssä.
– Jos joskus maanomistaja haluaa myydä palstansa, on tilan
hinta aivan eri, kun alalla on
hoidettu täysitiheä taimikko kuin
puskainen pihlajikko, Saarekas
muistuttaa.
Teksti ja kuvat
Sanna Vornanen
Omatoiminen
metsänomistaja voittaa
Kesällä on työn takana löytää istutustaimet miehenmittaisesta heinikosta. Taimi kiittää aktiivista heinääjää.
– Muutama vuosi sitten istuttamani ala oli niin heinäinen, että ilman istutusta siellä
ei olisi kasvanut mikään. Ja
uudistamisen jälkeenkin kävin heinäämässä vuosittain,
yhteensä neljä kertaa, Uotila
kertoo. Siinä on työtä kerrakseen, taimien onneksi metsänomistaja on omatoiminen. Nyt
taimet ovat päässeet kasva-
Luontainen uudistaminen sopii karuille kasvumaille. Kuusi on vallannut kylvömännikön, mutta tulevaisuudessa mänty voittaa kasvussa
kuivassa rinteessä.
Mhy Kymenlaakso
12
Kymenlaakso on täyde
Tarjoamme jäsenillemme kokonaisvaltaiset puukauppa-, metsänh
METSÄASIANTUNTIJAT
8
1
Metsäasiantuntija
Markku Saarekas
p. 0400 418 775
[email protected]
2
Metsäasiantuntija
Sanna Vornanen
p. 040 768 1044
[email protected]
3
9
8
Metsäasiantuntija
Antti Puhakka
p. 040 589 3860
[email protected]
1
6
4
Metsäasiantuntija
Terhi Tuominen
p. 040 718 5063
[email protected]
5
Metsäasiantuntija
Jani Sadinsalo
p. 040 773 5877
[email protected]
6
Metsäasiantuntija
Pekka Ahokas
p. 0400 492 088
[email protected]
7
Sairauslomalla 21.6. asti,
sijaisena toimii Antti Laari.
Hänet tavoitat Pekan
puhelinnumerosta.
2
7
Metsäasiantuntija
Allan Rannisto
p. 0400 154 947
[email protected]
8
Metsäasiantuntija
Joni Hinkkuri
p. 0400 847 016
[email protected]
9
Metsäasiantuntija
Pekka Röyhy
p. 0400 126 268
[email protected]
1
4
10
Metsäasiantuntija
Mila Kaasinen
p. 040 734 4184
[email protected]
11
Metsäasiantuntija
Ilpo Riihimäki
p. 040 720 6164
[email protected]
12
Metsäasiantuntija
Katja Vekka-Koskela
p. 040 750 3388
[email protected]
13
Metsäasiantuntija
Esa Viitarinne
p. 0400 570 278
[email protected]
• Elimäen toimisto
Vanhamaantie 22, 47200 Elimäk
• Inkeroisten toimisto
Valtatie 12, 46900 Inkeroinen
• Jaalan toimisto
Jaalantie 97, 47710 Jaala
Mhy Kymenlaakso
13
en palvelun metsätalo
hoito-, metsänparannus- ja metsäomaisuuden hallintapalvelut
HALLINTO
13
Toiminnanjohtaja
Jari Ursin
p. 0400 354 989
[email protected]
12
10
Toimistopäällikkö
Eija Auvinen
p. 040 729 0733
[email protected]
Toimistosihteeri
Taina Laakso
p. 040 809 3828
[email protected]
METSÄOMAISUUDEN HALLINTAPALVELUT
Metsätilojen kiinteistönvälitys, sukupolvenvaihdokset
ja metsäverotus
11
LKV, julkinen
kaupanvahvistaja,
Jari Ursin
p. 0400 354 989
[email protected]
3
LKV, julkinen
kaupanvahvistaja,
Marjo Sipola
p. 040 571 7871
[email protected]
LKV, Metsäasiantuntija
Esa Viitarinne
p. 0400 570 278
[email protected]
TYÖMAIDEN TOTEUTUS
5
Kenttäpäällikkö
Marjo Sipola
p. 040 571 7871
[email protected]
Korjuuesimies
Korjuuesimies
Pekka Kaasinen
Jarno Rajajärvi
p. 0400 338 459
p. 0400 754 941
[email protected] jarm[email protected]
Korjuuesimies
Anna Viiala
p. 0400 966 862
[email protected]
METSÄSUUNNITTELU
ki
• Kausalan toimisto
Kauppakatu 16, 47400 Kausala
• Valkealan toimisto
Kustaa III-tie 9, 45370 Valkeala
Metsäsuunnittelija
Arto Karjalainen
p. 0400 482 166
[email protected]
Metsäsuunnittelija
Antti Laari
p. 044 782 6087
[email protected]
Metsänhoitoesimies
Tuomo Raukola
p. 0400 946 053
[email protected]
Mhy Kymenlaakso
14
Metsäautotiet luovat perustan
toimivalle metsänhoidolle
Peruskarttaan tieksi merkitty kulkuväylä osoittautuukin
todellisuudessa vain katkoviivan ansaitsemaksi traktoriuraksi. Peräkuvioille pääsy
vaatii kilometrin patikoinnin
ennen kuin kohde häämöttää edessä. Hyvä metsäautotie säästää hikeä ja parantaa
metsän käyttöarvoa.
Suomessa on noin 125 000 kilometriä metsäautoteitä. Näistä
kolmanneksen on arvioitu olevan
liian huonokuntoisia puunkuljetuksia varten. Perusparannuksen
tarpeessa on siis noin 38 000 kilometriä. Puutavara-autojen kasvaneet kokonaispainot aiheuttavat entisestään rasitusta olemassa
olevalle metsäautotieverkostolle.
Kestävän metsätalouden rahoi-
”Helppoa tientekoahan
tämä on metsänomistajan
kannalta, kun kaikki
paperityöt tehdään
maanomistajan puolesta.”
tuslaki on asettanut metsäautotiestön enimmäistiheydeksi
1,5km/km², jolloin keskimääräiseksi etäisyydeksi lähimmästä
metsäautotiestä tulee Etelä-Suomessa 200 - 300 metriä. Kemeratukea on haettu Kymenlaaksossa
2010-luvulla xx kilometrille uutta tietä ja xx kilometrille perusparannettua tietä. (Luvut tulee
Kuituselta maanantaina).
Uutta tietä
rakentamaan?
Etelä-Suomesta löytyy harvoin
sellaista metsäkuviota, jonne joutuisi taittamaan matkaa puolta kilometriä enempää. Elimäen Raussilasta sellainen kohta
Marko Ukkolan tilalle rakennetaan keväällä noin kilometrin verran uutta tietä. –Kyllä kelpaa kesällä lähteä taimikonhoitotöihin, Ukkola myhäilee.
kuitenkin vielä löytyi. Marko
Ukkola kyllästyi pitkiin metsäkuljetusmatkoihin ja peltovarastopaikkoihin. – Olen miettinyt jo
pidemmän aikaa metsäautotien
rakennusta tuonne perälle, ja
nyt se tuli ajankohtaiseksi, toteaa
Ukkola. Uutta tietä rakennetaan
noin kilometrin verran ja tien
varrelle jää niin uudistuskypsää
metsää, taimikonhoitokohteita kuin harvennuskuvioitakin.
– Tulevaisuudessa talvileimikot
muuttuvat kesäleimikoiksi ja toiveissa on parempi kuutiohinta,
maanomistaja puntaroi.
Apua tieprojektiin
alusta loppuun
Metsäautotien
rakennus
ja perusparannus on aina iso
projekti. Siitä tuleva hyöty on
kuitenkin sen arvoista. – Tien
rakennus venyi, koska ei oikein tiennyt kuinka projektia
lähdetään viemään eteenpäin.
Onneksi sain helposti apua
metsänhoitoyhdistyksestä, joka
auttoi tien suunnittelussa sekä
urakoitsijan löytämisessä, Ukkola kiittelee. Tie on linjattu
maastoon sekä kartalle ja tehty tiesuunnitelma rumpuineen,
kääntöpaikkoineen ja sorastuksineen. Tämän suunnitelman
avulla on helppo kilpailuttaa
tieprojekti alueen urakoitsijoiden kesken. Urakka kiinnosti,
sillä tarjouksia vastaanotettiin
neljä kappaletta seitsemästä lähetetystä pyynnöstä. Urakkatar-
jous pyydettiin kokonaisurakkana, josta johdettiin metrihinta.
– Helppoa tientekoahan tämä
on metsänomistajan kannalta,
kun kaikki paperityöt tehdään
maanomistajan puolesta. Riitti, kun allekirjoitin sopimuksen
tarjouskilpailun voittaneen urakoitsijan kanssa, Ukkola toteaa.
”Metsäautotie on
metsätalouden
perusinvestointeja.”
Rakennus alkaa lähiviikkojen
aikana, sillä tien on suunniteltu
valmistuvan alkukesän aikana. –
Tänä kesänä on suunniteltu taimikonhoitoa ja tie kulkee hoidettavan kuvion vieressä. Kyllä
sitten kelpaa, kun tie vie perille
asti, maanomistaja myhäilee.
Uusi tie hyödyttää myös muita
kuin metsänomistajaa. Syksyisin marjastajat haluavat päästä
apajille autolla ja hirviseurakin arvostaa uutta passilinjaa.
Tienkäyttöoikeuksista on oltava
perillä. Jos tiehen on saatu Kemera-lain mukaista avustusta,
ei tietä saa sulkea puomilla.
Ilman avustuksia tehdyn tien
saa sulkea puomilla. Mikäli tie
koskettaa myös naapurimaanomistajaa, on suositeltavaa tehdä mahdollisesta tienkäytöstä
ja siitä koituvista kustannuksista kirjallinen sopimus. Näin
vältetään tulevien sukupolvien
tieriidat.
Tienhoito on osa
metsänhoitoa
Metsäautotie on metsätalouden perusinvestointeja. Kertainvestointina tienteko on iso, mutta tuottaa tulevaisuudessa euroja
takaisin metsänhoitotöissä ja
puukaupoissa. Tiestö vähentää
suoraan korjuukustannuksia pienentämällä metsäkuljetusmatkaa,
parantaa ostajien mielenkiintoa
leimikkoa kohtaan ja taimilaatikoiden tuominen uudistusalalle
sujuu kätevämmin autolla peräkärryn kanssa kuin kantotelineillä
kävellen. Investoinnista on myös
pidettävä huoli – ilman kunnossapitoa rapautuu hyväkin metsäautotie ja vaatii silloin isomman
perusparannuksen. Tärkeintä on
pitää ojat puhtaina kasvustosta.
Puhtaat ojat ja ehjät rummut pitävät huolen, että vesi kulkeutuu
oikeaan paikkaan ja tien runko
kuivuu. Kosteus hidastaa tienrungon jäätymistä ja voi aiheuttaa
rungossa sortumia. Tien lanauksella huolehditaan, että pinta on
tasainen eikä sadevesi keräydy
tien kuoppiin rapauttamaan ja lopulta puhkaisemaan tien pinnan.
Investointina metsäautotie on iso, mutta maksaa kyllä itsensä takaisin
niin metsänhoitotöissä kuin puukaupoissakin.
Käyttökunnossa pysyäkseen metsäautotie vaatii hoitoa. Ojat on pidettävä kasvustosta puhtaana ja lanauksella urat pysyvät poissa.
Teksti ja kuvat
Sanna Vornanen
Mhy Kymenlaakso
15
Hyvä ojitus pitää huolen puuston
kasvukunnosta
Kunnostusojitusalueet
ovat pääasiassa suometsiä ja soistuneita kankaita.
Kymenlaaksossa ojitettavat alueet ovat pienehköjä johtuen maaperästä ja
maaston muodoista. Laajat
yhtenäiset suoalueet ovat
täällä harvinaisia.
Metsissä tehtävä ojitus on
kunnostusojitusta, sillä uusien
alueiden ojittaminen on kiellettyä sertifioiduissa metsissä, joita lähes kaikki Suomen metsät
ovat. Kunnostusojituksen yhteydessä vanhaa ojitusta voidaan
kuitenkin täydentää. Suomen
Metsäkeskuksen mukaan vanhoja ojia on kunnostettu Kymenlaakson alueella viimeisen
kymmenen vuoden aikana 1328
kilometriä.
Ojituksen
tarpeellisuus
Ojitusta tarvitaan maaperän
vesitalouden kunnossapitoon. Jos
maassa on ylimääräistä vettä, niin
puu ei kasva. Tämä johtuu siitä,
että maahan ei silloin mahdu
happea juuriston ja välttämättömän mikrobitoiminnan tarpeisiin.
Turvemaan kuivuessa mikrobitoiminta vilkastuu ja samalla turpeen maatuminen kiihtyy. Tämä
näkyy vanhoilla ojitusalueilla
”korkealle jääneinä kantoina”.
Turpeen maatuessa siitä vapautuu
myös enemmän ravinteita puuston käyttöön. Kun mikrobitoiminta on kunnossa, ne pystyvät
muuttamaan maaperässä olevaa
typpeä puuston käytettävissä
olevaan muotoon. Turvemailla
typpeä on yleensä riittävästi. Sen
sijaan kaliumista ja fosforista voi
olla puutoksia, jolloin tarvitaan
terveyslannoitusta puuston kasvukunnon säilymiseen. Jos ravinnetasapainossa on häiriöitä,
niin pelkkä ojitus ei takaa yksin
kunnollista kasvua.
Kuvat Sanna Vornanen
kunnollinen vesiensuojelusuunnitelma ojituksen yhteydessä.
Laskeutusaltailla, lietekuopilla ja
kaivukatkoilla voidaan vähentää
merkittävästi alapuoliseen vesistöön kohdistuvaa kuormitusta.
Vesiensuojelusuunnitelma onkin
pakollinen kaikissa kemera-rahoitteisissa kunnostusojitushankkeissa. Metsäojitus voi lisätä
myös tulvavahinkoja laajojen
suoalueiden alapuolisissa vesitöissä kun sulamisvedet lähtevät
nopeammin liikkeelle.
Marssijärjestys
ojitusprojektissa
Kunnostusojitus lähtee yleensä liikkeelle metsänomistajan
kiinnostuksesta saattaa alueen
vesitalous kuntoon. Heti alkuvaiheessa on syytä selvittää, että
vaikuttaako suunniteltu ojitus
lähitiloihin. Ojitusalue pitää
suunnitella sellaisena kokonaisuutena, että vedet johdetaan
esteettömään laskuun. Yhtä tilaa ei kannata ojittaa suoalueen
keskeltä jos muiden tilojen ojia
ei kaiveta samalla kertaa. Tällä
saataisiin aikaiseksi vain lisää
tilaa seisovalle vedelle.
Ojitussuunnitelman alkuvaiheessa tehdään maastokatselmus,
jossa selvitetään ojien ja ojitettavan alueen puuston kunto sekä
alueen ojituskelpoisuus. Alueen
metsänhoidollinen tila pitää olla
hyvä, että ojia kannattaa lähteä
kunnostamaan. Ojien laskusuunnat ovat myös saattaneet muuttua
kun turvekerros on kuivunut ja
maanpinta sen myötä laskenut.
Kun hankkeen laajuus on selvillä,
tehdään varsinainen suunnitelma.
Maastossa tarkistetaan perattavat
ojat, lisätään mahdolliset täydennysojat, uudet rummut, laskeutusaltaiden paikat ja tarvittavat
piennartasanteet.
Jos hankkeelle aiotaan hakea
valtion kemera-rahoitusta, niin
Ojalinjat merkitään maastoon ennen hakkuita ja tarvittaessa myös hakkuun jälkeen.
suunnitelma pitää hyväksyttää
metsäkeskuksessa ennen töiden
aloittamista. Uuden kemera-lain
vaatimuksissa on, että alueella ei
saa olla kasvupaikasta riippuen
hakkuu- tai hoitotarpeita seuraavan 5-10 vuoden aikana. Ojitusalueella kannattaakin tehdä
harvennushakkuut ojalinjahakkuiden yhteydessä. Ojituksen jälkeen alueen puuston kasvu pitää
olla vähintään 1,5 m3/ha, jotta
rahoitusta voidaan myöntää.
Tuen taso riippuu hieman hankkeen koosta. Vähintään viiden
hehtaarin hankkeille tuki on 70
% kokonaiskustannuksista kun
taas pienemmille hankkeille tuki
on 40 %. Uusi kemera-laki ei ole
vielä voimassa, joten tukitasoon
saattaa tulla vielä muutoksia.
Kun ojitussuunnitelma on valmis, siitä pyydetään urakointitarjoukset yrittäjiltä ja tehdään
ojitusilmoitus ELY-keskukselle.
Hankkeelle haetaan rahoitusta
urakointitarjousten perusteella.
Kun hanke on hyväksytty, työt
voidaan aloittaa. Työt alkavat
puiden poistolla ojalinjoilta.
Isommissa hankkeissa ojalinjojen
aukaiseminen tai aukaisemattomuus on ongelma. Jostain kohtaa
linjat ovat auki ja toisaalla taas
eivät. Linjojen aukaiseminen kannattaisikin järjestää keskitetysti
jotta ojien kaivu ei venyisi vuosien päähän. Kun kaikki hankkeen
työt on toteutettu, hankkeesta
tehdään toteutusilmoitus metsäkeskukselle. Viimeisenä työnä
täytyy muistaa käydä tyhjentämässä laskeutusaltaat sinne kerääntyneestä lietteestä, jotta ne
toimisivat myös jatkossa.
Milloin ojitus kannattaa?
Kunnostusojitus on kannattavaa toimintaa mutta ei kuitenkaan kaikkialla. Sellaisia
kohteita ei kannata lähteä kunnostamaan mitkä eivät ole hyötyneet uudisojituksesta. Ne ovat
olleet jo alun perin liian heik-
koravinteisia ojitettaviksi. Tällaisten soiden kannattaa antaa
palautua takaisin luonnontilaan.
Kannattavuuden lähtökohtana
voidaan pitää sitä, että puuston lisäkasvun tuoman tuoton
pitää kattaa kaivusta syntyneet
kustannukset. Nyrkkisääntönä
voidaan pitää sitä, että viljavimmat ja eteläisimmät kohteet
ovat kannattavuudeltaan parhaita. Metlan tekemissä tutkimuksissa kunnostusojituksella
saatu kasvunlisäys on vaihdellut
viljavuudesta ja lähtöpuustosta riippuen 1,4 m3 ja 6,8 m3
välillä. Ilman tukia kohteiden
tuottama korko siihen sijoitetulle pääomalle on vaihdellut 1,5
% ja 3,5 % välillä. Jos mukaan
on laskettu tuet, niin kannattavuus on ollut 4 % ja 8,5 %
välillä. Parhaimmillaan kunnostusojituksen tuottama korko on
siis samalla tasolla kuin pitkäaikaisella osakesijoittamisella. Ei
hullumpaa bisnestä.
Jani Sadinsalo
Täysikokoinen puusto saattaa
pystyä pitämään maaperän vesitalouden kunnossa. Kun puusto
hakataan pois, niin silloin poistuu samalla vettä haihduttava
lehti- ja neulasmassa. Metsä alkaa soistua uudelleen ja uusi taimikko kärsii märkyydestä, koska
sen haihdutuskyky ei riitä pitämään vesitaloutta kunnossa. Tämän takia turvemaiden ja soistuneiden kankaiden vesitaloudesta
on huolehdittava uudistamisen
yhteydessä ja kunnostettava samalla alueen ojat.
Vesiensuojelusuunnitelmat kuntoon
Ojituksen negatiiviset vaikutukset liittyvät samoihin asioihin
kuin sen hyödytkin. Ojitusalueilta voi huuhtoutua ravinteita
vesistöihin. Pääosa vesistöjen rehevöitymisestä aiheutuu fosforin
huuhtoutumisesta alapuolisiin
järviin ja lampiin. Hienojakoisilla mailla maa-aineksen huuhtoutuminen on ongelma. Haittojen
ehkäisemiseksi onkin syytä tehdä
Valtaosalla kunnostusojitusalueista vedenpinta on maanpinnan tasolla
ennen kaivua.
Ojien kunnostuksen jälkeen pinta on laskenut puoli metriä.
Mhy Kymenlaakso
16
Yksityismetsätalouden liiketulos vuonna 2014 maan korkein
Kaakkois-Suomi jatkaa edelleen ykkössijalla
nanmaa Rannikko Lounais-Suomi
Häme-Uusimaa
Kaakkois-Suomi
Pirkanmaa
Etelä-Savo
Etelä- Ja K-Pohjanmaa Keski-Suomi
Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Kainuu
Pohjois-Pohjanmaa Lappi
43,6
82,5
130,4
211,1
211,9
143,8
180,1
63,8
119,3
119,6
113,2
46,8
42,5
15,7
Yksityismetsätalouden
liiketulos oli viime vuonna Kaakkois-Suomessa
maan korkein. Liiketulos
oli Kaakkois-Suomessa
211,9
€/hehtaarilta,
kun koko maan keskiarvo oli 99,2 €/hehtaari.
Myös vuosina 2011-13
Kaakkois-Suomen yksityismetsien liiketulos oli
maan korkein.
Yksinkertaistettuna liiketulos kertoo, kuinka paljon
metsänomistaja saa vuosittain yhdeltä metsähehtaarilta
keskimäärin rahaa. Metsätalouden liiketulos saadaan,
kun vuotuisista bruttokantorahatuloista vähennetään
metsien hoitoon käytetyt
kustannukset sekä metsien
hallintokulut, joita ovat mm.
metsänhoitomaksut
sekä
matka-, puunmyynti-, koulutus- ja jäsenmaksukulut.
Yksityismetsien liiketulos metsäkeskusalueittain vuonna 2014,
€/hehtaari
€/ha
250
200
150
100
50
m
aa
Ko
ko
La
pp
i
Ah
ve
na
nm
aa
Ra
nn
ik
Lo
ko
un
ai
sSu
Hä
om
m
i
eUu
sim
Ka
ak
aa
ko
isSu
om
i
Pi
rk
an
m
aa
Et
E
te
el
älä
-S
Ja
av
Ko
Po
hj
an
m
aa
Ke
sk
i -S
uo
m
Po
i
hj
oi
s-S
Po
av
hj
o
oi
s-K
ar
ja
la
Po
Ka
hj
in
oi
uu
s-P
oh
ja
nm
aa
0
Metsien korkea hyödyntämisaste, hyvä kantohintataso sekä kohtuullisen matalat metsänhoitokustannukset
ovat nostaneet viime vuosina Kaakkois-Suomen yksityismetsätalouden liiketuloksen maan korkeimmaksi.
Mahdollisuudet
liiketoimintatuloksen
kasvattamiseen
paranevat entisestään
Käynnissä oleva metsäteollisuuden voimakas investointiaalto tulee muuttamaan
puun kulkuvirtoja Suomessa.
Huomattava osa Pohjois-Savon, Etelä-Savon pohjoisosien ja Häme-Uusimaan alueen puista, jotka aikaisemmin
ovat tulleet Kaakkois-Suomen tehtaille suuntautuvat
jatkossa Keski-Suomeen Metsä Groupin uudelle Äänekosken biotuotetehtaalle ja Stora Enson Varkauden uudelle
kartonkikoneelle.
Kun lisäksi huomioidaan,
että UPM:llä on Kuusankoskella parhaillaan käynnissä sellulinjan uudistus,
joka lisää raaka-ainetarvetta
800 000 kuutiota, tulee puun
Elinvoima
Terveys
Hyvä kasvu
Taimitapion taimien hyvää kasvua, terveyttä ja elinvoimaa varmistavat mm.
• hyvälaatuinen siemenaines
• nykyaikainen kasvatustekniikka
• huolellinen ja osaava hoito
Laajasta valikoimastamme löydät oikeat
taimet eri istutuskohteisiin.
Uutta tehoa tuhotorjuntaan
antaa patentoitu
TUKKI-TAPIO
Taimitapion toimittamiin männyn ja kuusen taimiin on mahdollista saada pitkävaikutteinen ja ympäristöystävällinen
Tukki-Tapio-käsittely tukkimiehentäin
torjuntaan.
Kysy lisätietoa Tukki-Tapiosta ja mahdollisuuksista sen käyttöön jo nyt.
Tukki-Tapio-käsittelyn taimille saa vain
Taimitapiolta.
www.taimitapio.fi
kysyntä nousemaan Kaakkois-Suomessa lähivuosina
aivan uudelle tasolle.
Metsien käyttöastetta
vara kasvattaa
Kaakkois-Suomen metsien suurin kestävä vuotuinen
tukki- ja kuitupuun hakkuumahdollisuus on 4,6 miljoonaa kuutiota. Viimeisen
viiden vuoden aikana Kaakkois-Suomessa on hakattu
tukkia ja kuitua keskimäärin
4,0 miljoonaa kuutiota vuodessa, joten tukin ja kuidun
kestävistä hakkuumahdollisuuksista on vuosittain jäänyt
käyttämättä 0,6 miljoonaa
kuutiota.
lisuuksien tasolle, joka lisää
kaakkois-suomalaisten metsänomistajien kantorahatuloja noin 20 miljoonalla eurolla. Liiketoimintatuloksessa
se merkitsee lisäystä noin 30
euroa hehtaarille.
Metsäteollisuuden kasvava puuntarve mahdollistaa
myyntimäärien kasvattamisen kestävien hakkuumahdol-
Pekka Vainikka
elinkeinopäällikkö
Suomen metsäkeskus,
Kaakkoinen palvelualue
Lisätulojen lähde ja luontaista
lääkintää metsänomistajalle
Metsästä saatava tulo mielletään yleensä jokamiehenoikeus, joten muista kysyä lupa maanpuutavarasta saataviin euroihin. Syksyisin omistajalta ellei metsä ole omaasi.
Kirjallisuutta: Opas lääkinnällisten sienten maamuutama kymppi marja- ja sienikiloista
ilmaan, Jaakko Halmetoja. Mividata Oy 2014.
sekä satunnainen joulukuusi. Metsästä
löytyy monenlaisia tulonlähteitä sekä terveyttä edistäviä tekijöitä raittiista ilmasta
luontaiseen kansanlääkintään. Vähemmän tunnettu hyöty on ravintolisänä ja
teenä käytetty lahottajasieni pakurikääpä.
Pakurikääpä on Suomessa lehtipuilla yleisenä
esiintyvä lahottajasieni. Yksivuotinen itiöemä kasvaa kuoren alle puun tai sen osan kuoltua. Sitä
ennen puussa on vuosia havaittavissa mustanpuhuvia, pahkamaisia sienirihmaston aiheuttamia
epämuodostumia eli pakureita. Pakuri kuivatetaan
ja joko rouhitaan tai jauhetaan käyttötarkoituksen
mukaan. Pakuria tiedetään käytetyn kansanlääkinnässä ainakin 1500–1600-luvuilta lähtien PohjoisEuroopassa, etenkin Venäjällä. Sota-aikana oli
Suomessa kaupan kahvinkorvikkeena Paasivaara
Oy:n valmistamaa Tikka-teetä, joka oli valmistettu pakuriaineksista.
Pakurikääpä soveltuu hyvin teeksi, jolloin kuivattu pakuri rouhitaan ja käytetään tavallisen
teepurujen tapaan tai jauhettuna tavallisten kahvinpurujen seassa. Pakurin kerääminen ei ole
Mhy Kymenlaakso
17
Myrskyt ja kirjanpainajat
metsäomaisuuden uhkana
Valitettavasti ihmiset havahtuvat vakuuttamaan
metsänsä vasta vahinkojen jälkeen. ”Kannattaa
toimia ajoissa”, muistuttaa
liiketoimintajohtaja Jukka
Ruhberg LähiTapiola Vellamosta. Vahinko voi yllättää
myös talvella, jolloin tuhoa
aiheuttaa lumi ja myyrät.
Pääsääntöisesti voi sanoa, että
vain reilu kolmannes Suomen
yksityismetsistä on vakuutettu.
Edelleen vain osalla metsänomistajista on laaja vakuutusturva,
joka korvaa aina sienituhoista
puuvarkauksiin. ”Metsien vakuuttaminen on aina sijoitus
tulevaisuuteen. Metsien vakuuttamisaste on hämmästyttävän
alhainen, kun vertaa vakuutettavan metsäomaisuuden arvoa
ja vakuutusmaksua. Vahingot
nousevat helposti tuhansiin euroihin”, Ruhberg vertaa.
Pitkäaikaisten tilastojen mukaan myrskyt ja raskas lumi
aiheuttavat eniten vahinkoja
metsissämme vuosittain. Suositeltavaa on siis vakuuttaa metsä
aina vähintään palon, myrskyn
ja lumivahingon varalta.
Metsä on sijoitus, josta
kannattaa pitää huolta
Metsävakuutuksen tarpeellisuus on helppo perustella niin
omaisuuden arvon kuin vahinkojen aiheuttamien menetystenkin
suuruudella. Päätehakkuuikäisessä metsässä puuston arvo voi
helposti nousta 10 000 euroon
hehtaaria kohti. Vaikka metsänomistaja ei omistaisikaan päätehakkuuikäistä metsää, kannattaa
Sanna Vornanen
metsäomaisuus silti vakuuttaa.
”Metsä on iästä riippumatta aina omistajalleen sijoitus, josta
kannattaa pitää huolta tulevaisuuden hakkuutulojen varmistamiseksi”, Ruhberg sanoo.
”Myös taimikoihin ja nuoriin
kasvatusmetsiin sattuneet vahingot korvataan oikeudenmukaisesti todellisten menetysten
perusteella ja tulevaisuuden hakkuutulomenetykset huomioiden.
Kaikki muut kuin myrskyvahingot korvataan aina täysimääräisesti ilman enimmäiskorvausrajoja. Arvokasta metsäomaisuutta
ei siis kannata jättää oman onnensa nojaan luonnonvoimien
armoille ilman vakuutusturvaa.”
Viime vuosina myrskyjen aiheuttama loppulasku on armotonta
luettavaa. Parin vuoden takaisista Hannu- ja Tapani – myrskyistä pelkästään LähiTapiola
maksoi yli 32 miljoonaa euroa.
Ainaismetsävakuutus
ei riitä
Tuhoisat myrskyt ovat paljastaneet, että vanhantyyppiset
ainaismetsävakuutukset eivät
tuo turvaa metsäomaisuudelle.
Ainaismetsävakuutuksessa korvaus lasketaan niin sanotusti
alivakuutussuhteessa. Korvaus
lasketaan vertaamalla vakuutuskirjaan merkittyä vakuutusmäärää puuston nykyiseen arvoon.
Näin ollen myös korvaukset
jäävät olemattomiksi todelliseen
vahinkoon verrattuna.
”Jos metsä on vakuutettu
vuosikymmeniä sitten, puuston
arvo on tähän päivään mennessä noussut huomattavasti. Ai-
naismetsävakuutuksen turva on
täysin riittämätön”, Ruhberg
muistuttaa.
Ammattilainen auttaa,
jos vahinko tapahtuu
Myrskyjen seuraukset panivat
metsänomistajat kovalle koetukselle. Tuskaa tuotti luonnollisesti
oman metsäomaisuuden tuhon
näkeminen, mutta samalla piti
jaksaa aloittaa tuhojen selvittely
ja jälkihoito. Ammattilaisen apu
on vahinkotilanteessa todella tärkeää. LähiTapiolan muistilista
metsänomistajalle massiivisten
tuhojen jälkeen alkaa siitä, että
heti vahingon jälkeen kannattaa keskittyä puunkorjuuseen ja
uudistamisen valmisteluun metsäammattilaisen kanssa. Puun-
korjuussa kannattaa välttää
tarpeetonta riskinottoa. Myrskytuhojen korjaaminen miestyönä on vaarallista. Siksi hakkuut
kannattaa teettää konetyönä.
tästä määrästä on kuitenkin vain
noin joka kolmas metsähehtaari.
Varsinkin kaupunkilaismetsänomistajat ovat olleet varsin passiivisia metsävakuuttajia.
Metsänhoitoyhdistys tai muu
metsäammattilainen tekee vahinkoarvion, kun pahimmat korjuukiireet hellittävät. Vahinkoarvion
ehtii tehdä hyvin hakkuun jälkeenkin. Vahinkoilmoitusta voi
tarvittaessa täydentää myöhemmin – myös korvauspäätöksen
jälkeen.
• Metsän voi vakuuttaa palon,
myrskyn, lumen, hyönteisten,
tulvan, sienitautien, eläintuhojen,
ilkivallan ja anastuksen varalle.
Fakta:
• Suomen metsämaan pintaalasta 62 prosenttia eli noin 12,5
miljoonaa hehtaaria on yksityisomistuksessa. Vakuutettuna
• Vakuutusturvan ulkopuolelle
jäävät hirvien ja tyvilahon aiheuttamat vahingot. Hirvivahingoille voi hakea korvauksia valtion varoista metsäkeskukselta.
Sami Viljanen
kehittämispäällikkö,
maatila- ja metsävakuutukset
Tuote- ja palvelukehitys
LähiTapiola-ryhmä
Kirjanpainajauhka ei ole
poistunut
Lämmin, kuiva kesä
saattaa laukaista
tuhoepidemian
uudelleen käyntiin
Kaakkois-Suomi oli vuosina
2011-13 maan pahinta kirjanpainajatuhoaluetta.
Vuonna
2013 Etelä-Karjalan metsänhoitoyhdistyksen alueella jouduttiin hakkaamaan 740 hehtaaria
kirjanpainajien tuhon kohteeksi
joutuneita järeitä kuusikoita. Tuhohakkuiden puustomäärä oli
noin 180 000 kuutiota. Huomattava osa hakatusta puusta
oli ehtinyt pilaantumaan jo niin
pahoin, että se hinnoiteltiin joko
kuitu- tai energiapuuna.
Viime vuoden kylmä ja märkä kesä hillitsi kirjanpainajien
lisääntymistä ja tuhomäärät laskivat edellisvuosia pienemmiksi.
Mhy Etelä-Karjalan alueella kirjanpainajatuhokuusikoita hakattiin 220 hehtaarin alalla.
Tuhouhka edelleen
olemassa
Vaikka viime vuonna säästyttiinkin pahemmilta kirjanpainajatuhoilta, ei tuhouhka ole
poistunut. Talvehtinut kirjanpainajakanta on edelleen normaalia suurempi. Jos tuleva kesä
on kuiva ja lämmin sääjakso
kestää pitkään, ehtivät kirjanpainajat lisääntymään kahdesti
kesän kuluessa, mikä laukaisee
tuhoepidemian jälleen liikkeelle.
on aikaisempina vuosina esiintynyt, kannattaa jo heti toukokuun lopulta lähtein käydä säännöllisesti tarkkailemassa omia
kuusikoitaan. Mikäli merkkejä
kirjanpainajien iskeytymisestä alkaa esiintyä, on alueella tehtävä
pikainen hakkuu, jos haluaa saada arvokkaan tukkipuun myytyä
tukin hinnalla.
Torju tuhoja
ennakolta
Kirjanpainajatuhot kohdistuvat pahiten vanhoihin, yli 85-90
vuoden ikäisiin kuusikoihin. Ainut tuhojen ennakkotorjuntaan
varmasti tepsivä lääke on hakata
ajoissa vanhat, yli-ikäiset kuusikot pois, ennen kuin ne joutuvat
tuhon kohteiksi.
Mikäli vanhojen kuusikkojesi
lähistöllä on alueita, joilla tuhoja
Pekka Vainikka
elinkeinopäällikkö
Suomen metsäkeskus,
Kaakkoinen palvelualue
Tästä kuusikosta ei paljon kuusitukkia myydä. Kuva otettu kolme-neljä
kuukautta kirjanpainajien iskeytymisen jälkeen.
Mhy Kymenlaakso
18
Kymenlaakson
KYLÄT TUTUIKSI
Aktiivinen kylä –
matkalla Repovedelle
Kuvat Sanna Vornanen
Joku saattoi hieraista vuosi
sitten silmiään, ennen kuin
oivalsi asian oikean laidan –
Kouvolan Anttila suljetaan!
Kyseessä olikin tavaratalo
eikä yksi vanhan Valkealan
elinvoimaisimmista kylistä.
Kylän vahvuudet näkyvät
heti kyläsuunnitelman alkukappaleissa; alle 19-vuotiaiden määrä on suurempi kuin vanhusväestön ja
työikäisten luku on kaikista
kolmesta korkein.
Elinvoimaisuutta sekin, että
kylään nousee uusia taloa
ainakin yksi kesässä.
Anttila on sekä pinta-alaltaan että asukasmäärältään,
325, vanhan Valkealan suurimpia kyliä.
Vanhoja kantataloja on kymmenen. Isäntiä oli jo 1500-luvulla lähes kaksikymmentä.
Kylännimi, Anttila, ilmestyy
asiakirjoihin vasta 1560-luvulla. Kylässä on ilmeisesti ollut
Anttila-niminen talo, joka on
saanut nimensä ensimmäisestä
isännästään Antista. Anttilan
alkuperäinen nimi oli Metsännenä, Medhsenenä, näin nimen
historiaa selvittää kylän kotisivuilla, anttila.suntuubi.com,
Markku Kansikas.
Työpaikat lähellä
- Kylän elinkeinorakenne on
vuosien saatossa muuttunut. Aikanaan kylässä on paljon maitotiloja, mutta nyt niitä taitaa olla
enää puolisen tusinaa, sanoo Arto Seppälä ja jatkaa, että eläinluvussa pudotusta on vähemmän,
sillä tilat ovat entistä suurempia.
Tilat on pääasiassa viljatiloja,
joilla on joku sivuelinkeino tai
jolta käydään vieraalla työssä.
- Valkealan kirkonkylälle on
matkaa kuusitoista kilometriä
ja Kouvolaan 25. Merkittävä
työllistäjä on myös Vekarajärven
varuskunta.
Anttilan kylän vahvuuksia ovat hyvät liikenneyhteydet ja kohtuullinen työpaikkatarjonta lähituntumassa. Julkiset ja muut palvelut ovat kylältä
karanneet, mutta yritystoiminta on vilkasta ja Repoveden kansallispuiston läheisyys on tuonut uusia ansiomahdollisuuksia muun muassa matkailussa.
Oman kylän yrityksistä Siekkelin Puutyö on toimittanut
muun muassa Japaniin yli sata
hirsimökkiä. Puutyön naapurina
on Siekkelin saha. Matkailijoita palvelevat Aholan Vierastalo
ja entinen kyläkoulu Pehtoori,
kylästä löytyy parturikampaamo, ravitalli ja ratsastuskoulu.
Palveluvarustukseen kuuluvat
myös ohjelmapalvelu ja tanssiorkesteri.
- Aivan oma lukunsa on Anttilan maine hevoskylänä. Harvalla kylällä on oma ravirata,
Anttilassa sellainen on ja yksi
kesän kohokohtia ovat vuotuiset ravit.
Rantatoimikunta
kylätoimikunnaksi
Kylätoiminnalla on Anttilassa syvät juuret, vaikka vuonna
1973 kylän toimijoiden yhteistä
hanketta ei sillä nimellä kutsut-
tu. Maamiesseurassa oli syntynyt
ajatus rantasaunan rakentamisesta Vuohijärvelle. Lähtökohtana hankkeelle oli, että siitä
tulee kylän kaikkien seurojen
yhteinen.
Rantapalsta saatiin vuokrattu
Kymi Oy:ltä ja samalla päätettiin
siirtää vanha nuorisoseurantalo
Soihtula rantatontille. Maamiesseuran alaisuuteen perustettiin
rantatoimikunta, joka 1980
muuttui Anttilan kylätoimikunnaksi. Tätä ennen 70-vuotias
nuorisoseurantalo oli saatu valmiiksi uudella sijaintipaikallaan
ja sille oli annettu uusi nimi,
Jukola.
Virallinen rekisteröity kyläyhdistys syntyi, kun Anttilaan
puuhattiin 90-luvun puolivälissä kauppakeskus Kylätaskua.
Kauppiaskioski toimi useita
vuosia, mutta ajatuksena ollut
kaupan rakentaminen ei koskaan
toteutunut.
Jukolan rantamaja Muukonlahdessa Vuohijärven rannalla on kylän yhdistysten omistama. Jukolan toiminnasta, kehittämisestä, taloudesta sekä tilojen vuokrauksesta vastaa rantajaosta kyläyhdistyksen alaisuudessa.
Koulusta suunniteltiin
Repoveden infopistettä
Kylälle oman koulun loppuminen on vakava asia. Anttilan
koulu ennätti täyttää 90 vuotta
vuonna 2003, kun se saman vuoden elokuussa lopetti toimintansa 393 henkilön vetoomuksesta
huolimatta.
Koulurakennukselle lähdettiin
miettimään käyttöä ja sinne ryhdyttiin puuhamaan maatilatoria
ja Repoveden kansallispuiston
infopistettä.
Ajatukset jouduttiin hautamaan, kun selvisi, että Jukolan
rantamajan tontin vuokrasopimus umpeutuu ja UPM ilmoitti,
että ei jatka vuokrasopimusta.
Kyläyhdistys päätti ostaa tontin ja seurojen yhteisellä ponnistuksella kauppasumma saatiin
kokoon, muun muassa seuratalo
Soihtulan tontti myytiin.
Entinen kyläkoulu siirtyi yk-
sityiseen omistukseen. Koulu on
yksityisten ja yritysten vuokrakäytössä. Sivurakennuksessa toimii
kesäkahvila Pehtoori, joka palvelee
myös kansallispuistoon matkaavia.
Metsällä on merkitystä
- Metsällä on kylälle iso merkitys. Puun myynti on varmaan
neljännes tilojen tulovirrasta,
arvioi Arto Seppälä. Seppälä on
maa- ja metsätilallinen, mutta
myös metsäkoneurakoitsija.
Anttila on metsäasiantuntija
Katja Vekka-Koskelan aluetta
ja hänen mielestään kylällä on
aktiivisia metsänomistajia – toimintaa metsissä on kaiken aikaa.
Kymenlaakson mittakaavan mukaan kylän metsät ovat keskikokoa suurempia, mutta suuria
metsätiloja on vähän.
Kylässä on hyvin kasvavat
metsämaat ja kuusikkojen lisäksi löytyy myös mäntykankaita.
Arto Seppälä ei monen muun kanssa ole vielä vakuuttunut ison Kouvolan syntymisen tuomista eduista. Vanhassa kotikunnassa kaikki toimi
sujuvammin ja palvelut karkaavat vuosi vuodelta kauemmaksi kylästä.
Mhy Kymenlaakso
19
Kymenlaakson
Ennen siltayhteyttä Munapirtti
oli lukottomien ovien saari KYLÄT TUTUIKSI
Munapirtti, Mogenpört,
on Pyhtään suurin ja koko maan 22. suurin saari.
Saaren pinta-ala on 2280
hehtaaria ja pituutta sillä
on 8,5 kilometriä. Kiinteistörekisteriin on merkitty kolme kylää, mutta käytännössä kyliä on
neljä. Munapirtin kylän
läntinen osa on Tuuski ja
väliin jäävät pienemmät
Malmin ja Hinkapyölin
kylät.
- Munapirtti on metsävaltainen saari, pellot
ovat olleet pieniä ja niistäkin suuri osa on nyt
metsitetty, kertoo Karl,
Kalle, Backman, kolmannen polven saarelainen.
Saaren erottavat mantereesta
kaksi kapeaa salmea; Keihässalmi ja Kirksalmi. Munapirtin
ja mantereen väliin jää Purolanlahti ja Santaniemenselkä.
Munapirtti on alkujaan ollut
täysin ruotsinkielinen osa Pyhtäätä, ainoa koulukin oli ruotsinkielinen. Tänä päivänä kielisuhde on jokseenkin 50/50.
Saareen kuljettiin veneillä aina 1960 –luvun alkuun saakka, jolloin Keihässalmeen saatiin lossi. Silta saatiin vuonna
1969, jolloin Pernajan Kosken
kylään 1930 rakennettu teräsristikkosilta siirrettiin salmeen.
- Saaresta ajettiin paljon
puutavaraa mantereelle ja ristikkosilta oli ongelmallinen,
kun tukkirekat pyrkivät juuttumaan siltaan.
Ristikkosilta sai väistyä
käytöstä 1996, jolloin paikalle rakennettiin nykyinen 101
metrin mittainen silta. Keihässalmen vanha silta on edelleen
käytössä Helsingin Vanhakau-
Sanna Vornanen
Keihässalmeen saatiin ensin lossi ja sitten silta. Pernajasta paikalle siirretty ristikkosilta palveli liikennettä lähes kolmekymmentä vuotta, kunnes
uusi, satametrinen, silta rakennettiin.
pungissa, jonne se siirrettiin.
Paluumuuttajat ovat
entisiä saarelaisia
- Saaressa oli parhaimmillaan 480 vakituista asukasta,
muistaa Kalle Backman ja jatkaa, että nyt väkeä on 170. Sotien jälkeen asukasluku kasvoi,
kun Stockforsin maista lohkottiin kalastustiloja Suursaaresta
tulleille evakoille.
Kallen mukaan uudet muuttajat ovat pääasiassa eläkepäiviään viettäviä entisiä saarelaisia. Saari ei nuorta polvea
houkuta, sillä työmahdollisuudet Kotkassa ja Loviisassa
ovat kaventuneet ja matkaa
kertyy kumpaiseenkin yli 35
kilometriä.
- Kun työtä oli tarjolla, niin
matka ei ollut este. Munapirtistä käytiin polkupyörällä
töissä Kotkassa saakka.
Saaren oma elinkeinorakenne on vuosien kuluessa
muuttunut. Aikanaan elanto
tuli merestä, kunnes Kymijoen valjastaminen vei vesiltä
vaelluskalat. Tilannetta on
koetettu myöhemmin korjata
istutuksilla.
- Ammattikalastajia oli parhaimmillaan sata, nyt enää
kaksi, sanoo Kalle.
Mereltä tuli leipää muutenkin
kuin kalastamalla, sillä merimiesten ammattikunta oli Munapirtin saarella huomattava.
Teollista toimintaa on ollut
vähän, Långvikin höyrysaha
toimi Tuuskissa vuosina 18951904.
Kesäasukkaat
kansoittavat saaren
Kesällä väestä ei Munapirtissä ole puutetta, sillä saarella
on 400 kesämökkiä ja juhannuksen aikaan väkiluku nousee
yli parin tuhannen.
Palvelut ovat kuitenkin kai-
konneet. Viimeinen kauppa
sulki ovensa 1960-luvulla ja
kylän kansakoulu kymmenen
vuotta myöhemmin.
Merihotelli Mäntyniemi on
sesonkien ulkopuolella avoinna viikonloppuisin ja lisäksi
on muutamia ympärivuotisia
vuokramökkiyrittäjiä.
- Matkailun asema saarella
on ajankohtainen asia, sillä
Verssonkankaan osayleiskaavan muutos on juuri ollut julkisesti nähtävillä, kertoo Kalle
Backman.
Luontomatkailukohteen ja
loma-asuntoalueen toteuttaminen jakaa mielipiteitä, saarelaiset haluaisivat ennemminkin
säilyttää kunnan omistaman
runsaan sadan hehtaarin alueen hiekkarantoineen yleisessä
virkistyskäytössä.
Yksi tukki
puuttuu
Merellinen vaikutus näkyy
Munapirtin metsissä. Mäntyvoittoisten metsien puiden pituus ei yllä samaan kuin mantereella, sanotaan, että puista
puuttuu yksi tukki.
Maapohjat ovat kivisiä, mutta kantavia ja saaren tieverkoston on hyvä.
- Edellykset kesäkohteiden
korjaamiseen ovat hyvät, arvioi metsäasiantuntija Terhi Tuominen, jonka toimialueena on
koko Pyhtään kunta.
Kielisuhteen takia Munapirtissä on ollut kaksi metsällistä yhdistyspohjaista toimijaa.
Perinteisesti saari on kuulunut
Skoksreviretin vahvasti piiriin,
mutta lakimuutoksen jälkeen
virta näyttää kääntyvän Kymenlaakson suuntaan.
Saarella on perinteisesti
myös yhtiöiden maita, alunperin Stockforsin omistuksessa
olleita alueita hallinnoi Tornator Oyj.
Sanna Vornanen
Kalle Backman on kolmannen polven saarelainen. Puu tuli tutuksi 30 vuoden aikana,
jotka hän pyöritti kenttäsahaa ja höyläämöä. Höyläämön erikoistuotteeksi muodostuivat
terveleppäpaneelit. Kaikkiaan Kalle laskee toimittaneensa tarvikkeet 400 saunaan.
Nuorisoa vanhan Hinkabölen aitan edustalla, 1950-luku. Munapirtin kotisivuilla, mogenport.net, etsitään tietoa valokuviin, jotka ovat löytyneet kylästä. Vanhimmat kuvat ovat
1800-luvun puolelta, mutta myös uudempiin kaivataan tietoa.
Mhy Kymenlaakso
20
Näin metsä vastaa - kysy metsistä
uudistushakkuisiin teiden varsilla. Paras puun hinta saadaan
kilpailuttamalla, ostajilla on nykyisin usein kovin erilaiset tarpeet, joku haluaa ostaa mäntyä
ja toinen kuusta, hintojen lisäksi
tukin katkonnassa on suuria eroja. Metsää ei kannata myöskään
kasvattaa yli-ikäiseksi, jolloin
kasvu heikkenee, vaan uudistaa ajoissa ja vaikka sijoittaa
rahat, mikäli mahdollista. Uudistaminen pitää tehdä nopeasti
ja kunnolla-muutaman satasen
säästö vaikkapa muokkauksessa
voi hidastaa taimikon kehitystä 10 vuodella. Vähäarvoiset,
luontaisesti syntyvät hieskoivuhaapataimikot taas syövät valtavasti tilan myöhempiä tuottoja.
Metsäkoneita ei ole pakko itse
ostaa, raivaustöihin on helppo
tilata ammattimetsuri, helppoa
omaa työtä on vaikkapa istutus.
1. Puun hinta on ollut varsin
tasainen vuosikaudet, mutta
kulut kasvavat joka vuosi.
Onko mitään konsteja, jolla
metsän tuottoa voi parantaa.
Myyn puuta varsin säännöllisesti, yleensä tutulle ostajalle.
Asun lähellä palstaani, mutta
en omista metsäkoneita tai
ole tehnyt siellä itse hakkuita.
Iso keino tuoton kasvatta2. Tontillani kasvaa 20 oimiseksi on oikea kohdevalinta. kein komeaa mäntyä. HaluaiMetsät, joissa arvonnousu on sin puut pois-paljonko niistä
hidastunut joko iän, lahon tai saa rahaa?
ylitiheyden takia, ovat ensimTonttipuut ovat taloudellisessa
mäisinä listalla. Mikäli ostaja mielessä varsin hankalia. Pystysaa itse valita kohteen,on
näinkova
ei kaupalla
tonttipuita on melko
Metsätiloista
kysyntä.
välttämättä käy-hakkuut voivat mahdoton saada kaupaksi, eli
Olisiko
keväällä
tilamyynnin
keskittyä parhaisiin
puustoihin,
vaihtoehdoksi jää aika?
etsiä yrittäjä
Metsäomaisuuden
hallintapalvelut







Metsätilan sukupolvenvaihdokset
Metsäkiinteistöjen kauppa ja välitys
Metsäomaisuuden
Kauppa- ja lahjakirjojen laadinta
Julkisen kaupanvahvistajan palvelut
hallintapalvelut
Lainhuudon hakeminen
Metsätilakauppa
vilkastunut.
Metsätiloista on kova kysyntä.
Jakosopimukset
Olisiko
tilamyynnin aika?
Olisiko keväällä tilamyynnin aika?
•Kuolinpesän
Metsätilan sukupolvenvaihdokset
muuttaminen verotusyhtymäksi

Metsätilan sukupolvenvaihdokset
Metsäomaisuuden
hallintapalvelut
• Metsäkiinteistöjen kauppa ja välitys

Metsäkiinteistöjen
kauppa ja välitys
• Kauppaja lahjakirjojen laadinta

Kauppaja
lahjakirjojen
laadinta
• Julkisen
kaupanvahvistajan
palvelut
Kysy
lisää
palveluistamme:

Julkisen
kaupanvahvistajan
palvelut
• Lainhuudon hakeminen
Metsänhoitoyhdistys
Kymenlaakso

Lainhuudon
hakeminen
• Jakosopimukset
• Kuolinpesän
muuttaminen verotusyhtymäksi

Jakosopimukset
• Perunkirjoitukset
ositussopimukset

Kuolinpesän jamuuttaminen
verotusyhtymäksi
kaatamaan ja ajamaan puut ja
sen jälkeen puut pitää vielä saada myydyksi ostajille. Käytännössä tonttipuiden kaato maksaa
yleensä enemmän kuin puista
saa rahaa. Tämä johtuu pitkälti
siitä, että puiden hinnasta jouKysy lisää palveluistamme:
dut maksamaan veroa 30% ja
Kysy
lisää palveluistamme:
Metsänhoitoyhdistys
Kymenlaakso
tontinomistajana et yleensä ole
JariMetsänhoitoyhdistys
Ursin, LKV
Marjo
Sipola,
LKV
Kymenlaakso
arvonlisäverovelvollinen, jolloin
julkinen
kaupanvahvistaja,
julkinen
kaupanvahvistaja,
Marjo
Sipola, LKV
Jari Ursin,
LKV
puun korjuu maksaa 24% tajulkinen
kaupanvahvistaja
julkinen kaupanvahvistaja,
vallista metsänomistajaa enemmetsätalousinsinööri
metsätalousinsinööri
metsätalousinsinööri
metsätalousinsinööri
män. Puumäärä voi myös jääJari
Ursin,
LKV
Marjo
Sipola,
LKV
p. 0400
354989
040 5717871
p. 040p.
5717871
p. 0400
354989
dä niin pieneksi, ettei kaikkia
julkinen
kaupanvahvistaja,
julkinen
kaupanvahvistaja,
[email protected]
[email protected]
[email protected]
[email protected] saa kauppakelpoista
metsätalousinsinööri
metsätalousinsinööri
erää. Tonteilla korjuuseen liittyy
Esa0400
Viitarinne,
LKV
usein lisäkuluja tuovia työvaip.
354989
p. 040 5717871
metsätalousinsinööri
heita-puiden kaatoa kiipeämällä,
[email protected]
[email protected]
p. 0400 570 278
risujen keräilyä tms. Mikäli et
[email protected]
omista tontin lisäksi metsää et
todennäköisesti ole myöskään
metsänhoitoyhdistyksen jäsen.
Se aiheuttaa sen, että meidänkin
asiantuntijapalvelumme paikalla käynteineen ovat maksullisia.
On olemassa yrityksiä, jotka
ovat erikoistuneet tonttipuihin,
tosin kustannus on usein luokkaa 100 e/puu.
3. Perin isoäidiltäni 32 hehtaarin metsäpalstan. Nyt olen
aikeissa alkaa tekemään palstalla metsätöitä, lähinnä polttopuuta. Palstan puusto näyttää aika tiheältä, mutta osalla
aluetta kasvaa myös vanhoja
kuusia. Millaisesta kohteesta
minun kannattaa aloittaa?
Palstan hoidon suunnittelua
auttaa suuresti, jos käytössä on
tilan metsistä tehty metsäsuunnitelma. Sellaisen voi tilata metsänhoitoyhdistykseltä. Nyrkkisään-
tönä voidaan pitää, että omassa
metsässä kannattaa tehdä etenkin raivaussaha- ja istutustöitä.
Niitä isoja kuusia ei kannata itse
kaataa. Usein aikaa on varsin
rajallisesti käytössä, käytännössä vain muutama viikonloppu,
joten ei kannata haalia itselle liikaa työtä metsän kasvun kustannuksella. Eli ensimmäinen ostos
on raivaussaha. Ensin kannattaa
pelastaa tuhoutumisvaarassa olevat kohteet, kuten vesakkoon
tukehtumassa olevat taimikot.
Tee ennakkoraivaukset, jotta koneellinen hakkuu onnistuu, teetä
puukauppa metsäasiantuntijasi
avustuksella, mahdollisesti kahtena eri kauppana harvennusja uudistushakkuukohteet omanaan. Sen jälkeen voit kerätä
harvennusalueilta polttopuuksi
latvarankoja, kun alueella on jo
valmiit ajourat. Jos et ehdi kaikkia hoitotöitä tekemään ajoissa- tilaa mhy:ltä metsuri avuksi,
niin metsäsi kasvu ei kärsi viivästysten takia. Lisäneuvoja ja
maksuttoman metsäkäynnin saat
omalta metsäasiantuntijaltasi.
Polttopuiden keruu on siis sellainen lisäbonus metsänhoidolle, ei
metsänhoidon päätarkoitus-niitä
metsässä riittää, vaikka palstaa
hoitaa kuinka aktiivisesti.
4. Perikuntamme jäsenet
alkavat olla varsin iäkkäitä ja
lapsemmekin asuvat toisella
puolen Suomea. Onko järkevää ajatella koko metsätilamme myyntiä?
Kuulostaa hyvinkin viisaalta
vaihtoehdolta. Perikuntaomis-
tus on kovin hankala siinä
mielessä, että kaikkiin toimiin
vaaditaan kaikkien osakkaiden
suostumus. Toisaalta asioiden
käytännön hoito kuitenkin jää
vain harvojen harteille, vaikka rahat jaetaankin kaikkien
kesken tasan. Metsästä ei välttämättä ole lapsillekaan kauheasti iloa, jos omistusosuus
jää kovin pieneksi, eikä heillä
ole kiinnostusta metsään tai
aikaa sen hoitamiseen. Metsätilojen kysyntä sitä vastoin on
varsin hyvä. Tilasta kannattaa ehdottomasti teettää arvio metsänhoitoyhdistyksellä,
koska muutoin käypää arvoa
on mahdoton määritellä. Tilakauppa käy helposti metsänhoitoyhdistysten välityspalvelun kautta, monella perinteisellä kiinteistönvälittäjällä ei ole
juuri asiantuntemusta metsätilakauppoihin. Metsätilan voi
myös muuttaa yhtymäksi ja
samalla järjestellä osakkaiden
määrä sopivaksi, käytännössä
mahdollisimman vähäiseksi.
Kysy mitä vain metsäistä
– metsäasiantuntijaremmi
auttaa! Lähetä kysymyksesi osoitteeseen [email protected], niin vastaamme siihen seuraavassa
lehdessä! Huomaathan, että
remmi on menossa mukana
myös metsänhoitoyhdistys
Kymenlaakson Facebooksivulla osoitteessa www.
facebook.com/metsanomistajatkymenlaakso
Mhy Kymenlaakso
21
“Metsänhoitajien” asuntopulaa
kannattaa helpottaa!
Pitkän linjan lintututkija,
kotkalainen, Urpo Koponen
uskoo, että lintujen pesintäolosuhteista huolehtiminen on yksi parhaita tapoja säilyttää luonnon monimuotoisuutta. Hyöty on
molemminpuolista; linnut
saavat pöntöistä pesäpaikkoja ja moni laji pitää kurissa metsien tuholaisia. Harrastajien ja metsänomistajien yhteistyötä tarvitaan
pönttöjen ripustuksessa,
toisen maalle ei pönttöjä
voi luvatta laittaa, sillä jokamiehenoikeudet eivät
ulotu pöntötykseen asti.
- Pöllöjen pöntöt taimikoiden
laidassa ovat osoittautuneet tehokkaiksi myyrätuhojen estäjiksi, sanoo Koponen. Viirupöllö
tuo yössä viisi myyrää per poikanen pesään, joten pyyntitehoa
riittää.
Tuntemattomampi ja tutkimattomampi asia on lintujen
vaikutus esimerkiksi kirjapainajatuhoihin.
- Jos saa kuusitiaiset tai puukiipijät pesimään kuusikoihin
niin niillä voi olla vaikutusta
runkotuholaisten esiintymiseen.
Urpo Koponen uskoo, että valtaosa metsänomistajista suhtautuu yhteistyöhön myönteisesti,
sillä siitä on hyviä kokemuksia
peltopuolelta, jossa tuulihaukkojen pesälaatikoille on löydetty
hyvin paikkoja ja saatu haukkakannat kasvamaan.
Ensin linnut,
sitten käärmeet
Kiinnostus luontoon juontaa
juurensa lapsuudesta. Lintuharrastuksen ohessa mukaan tuli valokuvaus ja varmaan sitä kautta
myös käärmeiden kuvaaminen.
Koposen mukaan kyyn hiljainen
maailma on perin kiehtova ja
sille löytyy oma selkeä paikka ja
tehtävä luonnossa.
- Myyrien hävittäjänä kyy on
pöllöön verraten tehoton, mutta tekee osansa puutarhan ja
peltojen tuholaisten kurissa pitämisessä.
Lintujen pesinnän avustamisesta ja pöntötyksen vaikutusten tutkimisesta tuli Koposen
erityisala.
Metsätalouden muuttuessa
lahopuut hävisivät metsistä ja
kolopesille ei enää löytynyt paikkoja.
- Alkuun varmaan oikeiden
paikkojen etsiminen pöntöille
lähti siitä, että näin saatiin rengastettua lintuja ja rengastuksen
kautta tietoja lintujen käyttäytymisestä, kertoo Urpo Koponen.
Tänä päivänä rengastaminen ei
ole pääasia, vaan se on lintujen
pesiminen ja sitä kautta monimuotoisuuden säilyminen.
Urpo Koponen on pöntöttänyt
metsiä viiden kunnan alueella.
Pääalueet ovat Kotka ja Pyhtää, mutta pönttöjä on myös
Kouvolan, Haminan ja Loviisan
alueella.
- Kaikkiaan minulla on nyt
2500 pönttöä noin 50 eri lintulajille, laskee Koponen.
Isoja pöllönpönttöjä on tällä
hetkellä maastossa ja seurannassa 170. Parhaina vuosina niissä
on 30-40 pesää, heikoimpina
vain muutama on asuttu.
Pidä pönttösi
kunnossa!
Tällä tarkoitetaan sitä, että
linnunpöntön ripustaminen pi-
Sanna Vornanen
Urpo Koponen teki 38 vuoden työuran ala-asteen opettajana ja tietää, miten suuri merkitys esimerkillä
on. Siksi hän kehottaa vanhempia ja isovanhempia askartelemaan linnun pöntön yhdessä lasten kanssa ja
etsimään sille paikan pihapiirissä tai lähimetsässä.
Pönttö kannattaa ripustaa puuhun punosrakenteisella muovinarulla, mielellään takaseinään poratun kanavan kautta. Rautalanka tuottaa kasvavalle puulle ennen pitkää ongelmia. Myöskään oksaan riippumaan
ripustetut pöntöt eivät ole hyviä, koska heiluvat pienestäkin tuulesta.
hapiiriin ei riitä, vaan se täytyy
myös huoltaa. Toisaalta jo yhden linnunpöntön rakentaminen
oman lapsen tai lapsenlapsen
kanssa, sen vieminen metsään
ja tulevien tapahtumien seuraaminen, on parasta mahdollista
mielen hoitoa.
- Uskotaan, että linnunpöntöt
pitää puhdistaa ennen jokaista
pesintäkautta, mutta se on vain
puolet totuudesta, sanoo Urpo
Koponen ja jatkaa, että muun
muassa vesilintujen ja pöllöjen
pönttöjä ei tarvitse puhdistaa.
Ainoa, mitkä tulee poistaa, ovat
raadot, kuoriutumattomat munat
ja käyttämättömät saalisjätteet.
Pöllön tai vesilinnun pöntön
pohjalle tulee laittaa 10 cm
tiukaksi paineltua multapurua,
-esim.kasvuturvetta ja sahajauhoa. Heinä, sammal tai höyläpuru ei ole suositeltavaa. Tuulihaukan pönttöön multapurua
tulee laittaa etulaudan yläreunaa
saakka. Haukka tarkkailee mielellään ympäristöä näkyvillä.
Pikkulintujen pönttöjen kohdalla tilanne on toinen, jokainen
pesintä täyttää pönttöä ja ne on
puhdistettava säännöllisesti.
Varpusen,
pikkuvarpusen,
tervapääskyn ja tuulihaukan
pönttöjä ei kuitenkaan puhdisteta koskaan. Linnut huolehtivat
itse, että pönttö on sopiva pesintää varten. Jos erehtyy puhdistamaan näiden lajien pöntöt,
linnut vierastavat pönttöä ja
saattavat karttaa sitä pitkään.
-Töyhtö- ja hömötiainen eivät
pesi tyhjään pönttöön. Luonnossa ne kovartavat lahopuuhun pesäonkalon. Kun pönttö täytetään
piripintaa kutteripurulla, pönttö
saattaa kelvata. Tiaiset luulevat
kovertavansa itse pesäkolon.
Korkealle ei
tarvitse kurottaa
Urpo Koponen oli asiantuntijana Juha Laaksosen ”Pihan linnut ja pöntöt”-kirjassa. Mäntyniemen emäntä
Jenni Haukio valitsi teoksen vuoden luontokirjaksi vuonna 2013 ja kuva on saman vuoden kirjamessuilta.
Urpo Koponen pöntötti Juha Laaksosen kanssa myös valtakunnan ykköspihan, Mäntyniemen. On upeaa
todeta, että pöntötys koetaan näin tärkeäksi.
Pönttöjä tarvitsee ripustaa aniharvoin korkealle. Tuulihaukka
pesii mielellään yli 4 metrissä,
samoin tervapääsky.
- Pikkulinnun pöntön ripustuskorkeudeksi riittää puolitoista
metriä. Pihassa pöntöt voi ripus-
taa metrin korkeammalle. Pöllön
pöntöillekin riittävä korkeus on
kolme metriä.
Urpo Koposen mukaan lentoaukkoa ei kannata pellittää,
tiukkasyinen vanerilappu pitää
hyvin tikat ja oravat loitolla.
- Pellityksen reuna rispaannuttaa emon siivet, joka käy pesinnän aikana pöntössä kolmisen
tuhatta kertaa.
Yksi hyvä vinkki pönttöjen
kestävyyden kohdalla on se, että
tekee takaseinän ja katon aina
filmivanerista. Lehtipuiden runko on aina märkä.
Hyvä apuri linnuista ja niiden
pöntöistä on “Pihan linnut ja
pöntöt”-kirja. Juha Laaksosen
kirjan teossa pitkän linjan linnunpönttöjen rakentaja Urpo
Koponen oli kirjoittajan apuna.
- Kirjasta löytyy tietoa paitsi
pöntöistä ja niiden teosta myös
linnuista ja niiden pesinnästä.
Näyttelyitä ja esitelmiä
Urpo Koponen tekee töitä laajalla rintamalla.
-En juuri myy pönttöjä, vaan
haluan innostaa ihmisiä nikkaroimaan pöntöt itse. Neuvoja
pönttöihin liittyvistä asioista
annan mielelläni. Ripustaminen
oikeaan ympäristöön on varsinkin erikoispönttöjen kohdalla tarkkaa puuhaa. Metsien ja
pihapiirin lajit eivät ole kovin
vaateliaita.
Näyttelyt ja esitelmätilaisuudet
jakavat tietoa, jota vuosien varrella on kertynyt. Tälläkin hetkellä on Kotkan Maretarumissa
näyttely “Pönttöjä ja pönttöjen
pesijiä”, joka on avoinna huhtikuun 29. päivään saakka.
Mhy Kymenlaakso
22
Metsänomistajien kevätretki - sahalta sorville
Kuvat Tuula Ruuth
Tämän vuoden ensimmäinen metsäomistajien retki
oli 17.4. ja totuttuun tapaan mukana oli bussintäydeltä iloisia retkeläisiä.
Kohteita oli tänä vuonna
mukana virallisesti kolme,
mutta mukaan mahtui
myös yllätysohjelmaa.
Tiedätkö, missä Kouvolan
keskustassa on saha?
Kouvolan asemalta mukaan
nousseilla olikin vain kolmen
minuutin matka ensimmäiselle
retkikohteelle. 90-vuotias Kouvolan Saha Kanervistontiellä
radan varressa aivan asutuksen keskellä hämmästytti – vain
muutama retkeläinen tiesi yrityksen entuudestaan. Sahaa esitteli puun ostosta ja työnjohdosta vastaava Terho Haimi. Heti
alkuun saimme kuulla uutisia
sahan tuotannon muutoksista,
aiemman kuusitukin sijaan nyt
keskitytäänkin hankkimaan tukkia pienempää ns. parrupuuta ja
sekä mäntyä että kuusta. Uutinen oli iloinen kaikille metsänomistajille - näin saimme yhden
ostajan lisää harvennusmetsien puukaupoille. Toinen hyvä
uutinen oli juuri solmittu parrujen toimitussopimus metsänhoitoyhdistyksen ja Kouvolan
Sahan kesken.
Puuta ostetaan sahalle vuosittain noin 80 000m³ ja valmista sahatavaraa saadaan vajaa
20 000m³ ha, höylättyä puutavaraa noin 4 000m³. Vierailun
aikana oli meneillään 10x10senttisen parrun sahaus ja tämäkin erä oli menossa vientiin, kuten valtaosa tuotteista.
Päätuotteita eli rakennesahatavaraa, verhouslautoja ja höylättyjä paneeleita on kuitenkin
myynnissä sahalla. Pääsimme
vierailemaan myös höylälle sekä
maalaamoon, joista voi tilata
myös mittojen mukaan tehtyä
paneelia jo valmiiksi maalattuna.
Moto taimikossa
Seuraava kohde sijaitsi Valkealan puolella, josta löytyi
moto keskeltä kuusentaimikkoa. Metsätalouden murheena
on taimikoiden hoidon vähäisyys ja uutena konstina tähän
on kehitetty koneellisia taimikonhoitomenetelmiä. Jo muutaman vuoden ajan käytössä ollut
kitkentälaite on osoittautunut
toimivaksi, koska vesakko pysyy pitkään, jopa ensiharvennukseen asti, poissa istutettujen taimien ympäriltä. Moton
koura on korvattu teräksisellä
kitkentälaiteella, joka puristaa vesakon leukojensa väliin
ja ne nostetaan maasta ylös
juurineen. Kone on herättänyt
kiinnostusta ja Topi Seppälä
Aatsin Kone Oy:stä esitteli koneen käyttöä jo melkoisella rutiinilla, työkohteilla on käynyt
vierailijoita useampi sata.
Kohteelle saimme yllätysohjelmaa, kun naapurissa toimineen Siekkelin Sahan Keijo
Siekkeli saapui työnäytökselle
ja saimme samalla lisätietoa
yrityksen kehittämistä taimikepeistä. Ideana niissä on, että
rehevillä mailla taimet löytyvät
helpommin heinikosta, kun niiden viereen laitetaan istutuksen
yhteydessä ohut puukeppi, jonka pää on maalattu kirkkaaksi.
Saimme mukaan myös näytekappaleita tästä paikallisesta
keksinnöstä. Maastokohteella
oli teeman mukainen maastoruokailu, jota ryyditti rivakka
räntäkuuro, joten ruokatauko
jäi ennätyslyhyeksi - matkan
jatkuessa alkoikin taas aurinko
paistaa.
Viilua Vuohijärveltä
Viimeisenä kohteena oli
UPM:n Kalson tehdas Vuohijärvellä, jossa pääsimme tutustumaan viilun tekoon. Tehdas
on mielenkiintoinen yhdistelmä
viimeiseen asti hiottua modernia tehokkuutta 1800-luvun
tehdasmiljöössä. Ensimmäinen
vesisaha alueelle perustettiin
vuona 1834 ja vaneritehdas
vuonna 1934. Päätuote nykyään on sorvattu kuusiviilu, jota käytetään ympäri maailmaa
parketin taustaviiluna. Kaikki
puuaine eli järeä kuusitukki
tulee kuitenkin kotimaasta,
pääosin 80 kilometrin säteeltä tehtaalta. Tehdas työllistää
130 henkilöä (210 v. 2007!)
ja pystyy tuottamaan viilua 80
000m³ vuodessa. Tehdaskierroksella tutustuimme moderniin tekniikkaan, jossa mitään
ei heitetä hukkaan – kaikki viiluksi kelpaamaton tavara menee joko selluksi, energiaksi tai
muille yrittäjille jatkokäyttöön.
Kahvikupin ääressä mietimme
jo tulevia metsänomistajaretkiä
- kesällä sitten taas uudestaan
matkaan!
Terhi Tuominen
Mhy Kymenlaakso
23
Metsähetki valokuvauskilpailun voittaja
Metsänhoitoyhdistys Kymenlaakso kannusti jäseniään jalkautumaan kameran kanssa
metsään ja ikuistamaan oman
metsähetkensä.
Varmista taimikkosi kasvukyky!
Huomionosoituksia
metsänhoitoyhdistyksen
Taimikkoja
varhaisperkauksen
tarpeessa - tilaa varhaisperkaus
toimiluottamushenkilöille
metsänhoitoyhdistykseltä!
Metsänhoitoyhdistys Kymenlaakson hallituksen
pitkäaikaiselle jäsenelle Kimmo Elorannalle on
myönnetty MTK:n hopeinen ansiomerkki. Merkki
luovutettiin Kimmolle valtuuston syyskokouksessa
Vuonna
2010 tai sen jälkeen istutettujen
viime
marraskuussa.
Kilpailun kolmen kärki:
1. Tuula Ruth, Valkeala
2. Soile Virkkilä, Kotka
3. Pekka Ahokas, Kausala.
taimikoiden varhaisperkaus
nyt kampanjahintaan 360,00€/ha (alv 0%)!
Metsänomistajien liitto Etelä-Suomen viimeisessä
kokouksessa Lahden Hiihtomuseolla 14.11. huomioitiin metsänhoitoyhdistysten ansioituneita toimihenkilöitä MTK:n metsävaltuuskunnan ansiomerkillä. Ansiomerkin saivat metsänhoitoyhdistys
Kymenlaaksosta metsäasiantuntija Markku Saareomalta metsäasiantuntijaltasi!
kasTilaa
ja toimistopäällikkö
Eija Auvinen.
Palkinnot toimitetaan voittajille postitse. Kiitos kaikille
osallistujille!
Tuulan kuva on kaunis muotokuvamainen otos kevään
aikaisesta laulajasta mustarastaasta.
KESÄN TAPAHTUMAT
Metsänomistajat Kymenlaakso • Vanhamaantie 22 • 47200 Elimäki
KESÄRETKI
25.• www.metsanomistajat..
– 26.6.2015
www.mhy../kymenlaakso
9.5. Raivaussahakurssi Kouvolassa klo 8.30–15.
Kokoontuminen klo 8.30 ABC Anjalankoski,
sen jälkeen siirrymme kohteelle.
Kurssin hinta on 30 €, sisältää myös keittolounaan.
Lisätietoja ja ilmoittautumiset Sari Hakanen
p. 0400 653 924 tai
www.metsakeskus.fi/tapahtumat.
Metsänomistajien kesäretki Kuopion seudulle, kohteena Siilinjärven Yaran
tehtaat.
Perinteiset Metsäiltamat Kallioniemen lavalla
keskiviikkona 5.8. klo 18–23.
Ennakkoilmoittautumiset [email protected]
tai p. 040 809 3828.
Retkellä tutustumme Yaran Siilinjärven laitoksiin ja risteilemme Kallavedellä
lounasristeilyn merkeissä. Majoittuminen Kuopiossa Sokos Hotelli Puijonsarvessa.
Matkan hinta sisältää bussikuljetuksen, majoituksen kahden hengen huoneissa,
aamupalan, lounaan Siilinjärvellä, päivällisen Puijonsarvessa sekä lounasristeilyn
M/S Queenila.
Matkan hinta 180 euroa / 2 hengen huone, 1h huonelisä 35 euroa.
Sitovat ilmoittautumiset viimeistään 29.5.2015 mennessä. Taina Laakso /
Mhy Kymenlaakso puh. 040 809 3828 tai t[email protected]
Naisten metsäpäivä Loviisaan 29.8.
Päivän aikana tutustumme mm.
Loviisan vanhoihin taloihin
sekä poikkeamme
Eija´s gardenissa
Ahvenkoskella.
Retken hinta on 40 €.
Ilmoittautumiset
[email protected]
tai p. 040 809 3828.
Mukaan mahtuu
44 ilmoittautunutta.
Metsänomistajan pitää
vahtia metsäänsä.
Metsänomistajan pitää
Eihän se nyt niin mene!
vahtia metsäänsä.
Metsänhoitoyhdistyksen avulla hoidat
metsääsi hyvin, asuit sitten lähellä tai kaukana.
Eihän se nyt niinTeemene!
metsäomaisuuden hoitosopimus, niin
huolehdimme metsästäsi, toteutamme
Metsänhoitoyhdistyksen avulla
hoidat
metsänhoitotyöt
ja autamme puukaupan tekemisessä.
metsääsi hyvin, asuit sitten lähellä tai kaukana.
Tee metsäomaisuuden hoitosopimus,
Kysy lisääniin
metsäomaisuuden hoitosopimuksesta
huolehdimme metsästäsi, toteutamme
omalta metsänhoitoyhdistykseltäsi.
metsänhoitotyöt ja autammeYhteystiedot
puukaupan tekemisessä.
löydät osoitteesta
www.mhy.fi ja www.metsänomistajat.fi.
Kysy lisää metsäomaisuuden hoitosopimuksesta
omalta metsänhoitoyhdistykseltäsi.
Yhteystiedot löydät osoitteesta
www.mhy.fi ja www.metsänomistajat.fi.
Hyvistä siemenistä Metsänomistajat
Metsänomistajat
kasvaa tuottava
metsä
Metsänhoitoyhdistykset, MTK ja Metsänomistajien liitot.
Edunvalvontaa puun juurelta Brysseliin.
Metsänhoitoyhdistykset, MTK ja Metsänomistajien liitot.
Edunvalvontaa puun juurelta Brysseliin.
TAPIO SILVA Oy
puh. 0294 32 6000
www.tapio.fi
M
e
ts
äv
a
r
a
l
l
i
s
u
u
d
e
na
s
i
a
n
tu
n
ti
j
a
Os
u
u
s
p
a
n
k
k
io
nm
a
a
m
m
ep
a
r
a
sm
a
a
ta
l
o
u
d
e
np
a
n
k
k
i
-jav
a
k
u
u
tu
s
p
a
l
v
e
l
u
i
d
e
no
s
a
a
ja
.
M
e
i
l
tä s
a
a
ta
s
i
a
n
tu
n
ti
ja
a
p
u
ak
a
i
k
i
s
s
am
a
a
ta
l
o
u
d
e
nr
a
h
o
i
tu
s
a
s
i
o
i
s
s
a
,
p
a
n
k
k
i
p
a
l
v
e
l
u
i
s
s
as
e
k
äv
a
k
u
u
tu
k
s
i
s
s
a
.A
s
tus
i
i
stu
ttu
u
nl
äh
i
k
o
n
tto
r
i
i
s
ijato
te
ai
ts
e
:s
a
a
t
l
a
a
ja
nta
r
jo
n
n
a
nk
a
i
k
i
s
tafin
a
n
s
s
i
p
a
l
v
e
l
u
i
s
tas
e
k
äp
a
r
h
a
a
na
s
i
a
n
tu
n
te
m
u
k
s
e
n-a
i
n
a
p
a
i
k
a
l
l
i
s
e
s
ti
.T
a
r
jo
n
ta
a
m
m
ek
u
u
l
u
v
a
tm
m
.m
a
k
s
u
l
i
i
k
e
,r
a
h
o
i
tu
s
,v
a
r
a
i
n
h
o
i
to
,
v
a
h
i
n
k
o
v
a
k
u
u
tu
k
s
e
t,l
a
i
n
o
p
i
l
l
i
s
e
tp
a
l
v
e
l
u
ts
e
k
äh
e
n
k
i
l
ö
v
a
k
u
u
tu
k
s
e
t.
T
u
l
ek
äy
m
äänOs
u
u
s
p
a
n
k
i
s
s
ata
il
u
el
i
s
ää o
s
o
i
tte
e
s
tao
p
.
fi/
m
a
a
ta
l
o
us
.
Y
h
d
e
s
s
äh
y
v
ä tu
l
e
e
.
Metsänhoitoyhdistys Kymenlaakso
on täyden palvelun metsätalo
Puunmyyntisuunnitelma
Puukaupan toimeksianto
Puukaupan korjuun valvonta
Puunkorjuupalvelu
Energiapuun korjuu ja välitys
Metsänuudistaminen
Taimikonhoito
Kasvatus- ja
terveyslannoitus
Asiantuntijapalvelut
Metsätilojen sukupolvenvaihdokset
ja kiinteistövälitys
Metsäsuunnitelmien laadinta
Metsänomistajien
koulutus ja neuvonta
Metsänomistajien edunvalvonta
Metsätiet ja ojat