Jäsentiedote 3/2014 - Tikkurilan Teatteri ry

TIKKU HETKI
3
jäsentiedoite
Taiteellisen tervehdys!
2014
Todellinen uusi vuosi alkaa syksyn saapuessa. Kesän aurinkoladatuissa akuissa on enemmän
energiaa kuin sydäntalven pimeässä käännetyssä kalenterinlehdessä. Tämä näkyy myös teatterissa,
jossa syksy polkaisee käyntiin paljon uutta. Jäsenten syyskauden avasi toista kertaa kilpailtu
Amazing Race Tikkurila 13.9. ja ensimmäiset Ilon kautta! -klubit starttasivat Shamrockissa 22.8. ja
19.9.
Syksyn ensi-iltoja ovat Sanna-Mari Kirjalaisen ohjaama jäsenproduktio Keisari ja satakieli (18.10.)
sekä ohjelmistossa jatkava Kuin ensimmäistä päivää (26.10.). Klubirintamalla jatketaan 7.11. Stand
up -klubilla Vernissalla. Klubin lisäksi kalenteriin voi merkitä suosioon nousseet jäsenten omat
improetkot klo 17.30. Etkojen ohjelmassa vapaata improilua hyvässä seurassa. Etkoilta jäsenlippu
klubille 4e.
Syksyllä Tikkuhetki palaa kesätauoltaan. Viimeiset auringonsäteet voi säilöä talven varalle
lukemalla upeista kesäprokkiksista: Housut pois ja Kolme iloista rosvoa. Kisastudiossa tunnelmia
Amazing Race -kisasta. Lisäksi Aarne Linden pohtii harrastusetikettiä ja Eeva Shekki tekee odotetun
paluun. Lopuksi kutsumme kaikki syksyn vaalikokoukseen ja pikkujouluihin 21.11. Tervetuloa!
Uutta ovat myös uudet jäsenet. Fanfaarein ja riemumielin toivotetaan tervetulleiksi Markus Ukkola,
Marko Löllö, Mikko Rokka, Ida Grönlund, Anniina Peussa, Valo Sauri, Tuuli-Maria Riihinen, Iida Peltola,
Tiina Liikavainio, Riina Nieminen, Anna Norros, Nelli Niittyaho ja Heidi Nygren.
Mitä uutta sinä haluat kokea tänä vuonna?
Taiteellinen Toimikunta
Pyyhi jalat,
OLE HYVÄ!
Meistä jokaisen kannattaisi silloin
tällöin miettiä käyttäytymistämme
harjoituksissa ja esityskaudella.
Jos myöhästymme harjoituksista,
kulutamme kaikkien aikaa. Jos emme
pidä esityskaudella kiinni yhdessä
sovituista aikatauluista, kiinnitämme
koko ryhmän keskittymisen
itseemme. Jos sanomme
pahasti yhdelle, myrkytämme
työskentelyilmapiirin. Kaikki tämä
syö energiaa, joka on tarkoitettu
esitystä ja katsojia varten. Minkä
teemme itsellemme, teemme koko
työryhmälle.
On hyvä muistaa, että me
kaikki harrastamme teatteria eri
lähtökohdista. Yhdelle teatteri
voi olla mielekästä ajanvietettä,
toiselle terapeuttista tekemistä ja
kolmannelle taiteellista toimintaa.
Olipa suhteemme teatterin
tekemiseen mikä tahansa, meidän
tulisi arvostaa muiden työskentelyä
ja keskittyä omiin asioihimme... Ja jos
se ei onnistu, puhua niistä kahden
kesken ohjaajan kanssa, jolla on viime
kädessä vastuu näytelmästä.
Tähän vastuuseen sisältyy
mielestäni myös velvollisuus pitää
yllä työryhmän hyvää henkeä. Se
on halpa tae hyvälle esitykselle,
olkoonkin, että joskus eripuraisetkin
työryhmät saavat aikaan mahtavaa
taidetta! Koska kukaan meistä ei
saa tästä harrastuksesta palkkaa,
soisin tekemisen kuitenkin olevan
mielekästä ja mieluista. On hyvä pitää
mielessä, että useat produktioiden
kriiseistä ovat luonteeltaan
rakenteellisia. Ne yleensä ratkeavat
ensi-iltaan mennessä.
Kenelläkään meistä ei ole aina hyviä
päiviä, se on selvää. Teatterisaliin
saapuessa on kuitenkin hyvä
“pyyhkiä jalat eteisessä”, eli
muistaa, miksi on tänne tänäänkin
tullut: tekemään teatteria yhdessä
muiden harrastajien kanssa. Saliin
astuessa tulisi jättää elämä, perhe
ja työ sen ulkopuolelle. Erinäisistä
syistä johtuvan pahan olon voi aina
tarvittaessa harjoitusten aluksi jakaa
muiden kanssa. Tällöin ryhmän
muut jäsenet ovat tilanteesta tietoisia.
Sysimustana syyssadeiltanakin
kannattaa muistaa, etteivät nämä
ihmiset ole minua vastaan.
Otetaan siis nyt ja jatkossa muut
harrastajat huomioon. Näin
säästytään paljolta draamalta
kulisseissa ja jätetään se sinne minne
se kuuluu: näyttämölle.
Aarne Linden
HOUSUT POISmuutakin kuin pintaa
AMAZING
RACE TIKKURILA 2014
Sanon vaan, että tämän vuoden
teatterikesässä on ollut meininkiä.
Tikkurilan Teatterin ja Vantaan
Näyttämön musikaaliyhteissatsaus
Housut pois veti housujen lisäksi
oksat pois. Esitys kantoi energiallaan
ja aidolla tekemisen meiningillä.
Yhteistyö eli lavalla joka solullaan.
Navettamiljööstä oli saatu toimivan
teollinen. Musiikille ja tanssille
oli annettu niille tarvittavaa
tilaa ja harjoitusaikaa. Parasta
antia oli kuitenkin näyttelijöiden
yhteispeli: lakonisen huumorin
sävyttämän tekstin toteutuksessa
oli ajoitus kohdillaan. Stripteasehankkeeseen lähteneen miesjoukon
jäsenet pelasivat hienosti yhteen, ja
erityisen hyvin toisiaan täydensivät
pääkaksikko Vellu (Iiro Ristola) ja
Pave (Marko Löllö, jonka punch
linen taju oli muutenkin nautittavan
kellontarkkaa). Kiitos kuuluu myös
testosteronin vastavoimana toimineelle
naisenergialle.
Onko kaikki nyt varmasti valmista?
Ovatko rastit oikeilla paikoillaan? Mites
se yksi kuvavihje – onko se nyt oikeasta
paikasta otettu? Montako jäsentä voi
olla yhdessä joukkueessa? Mites ne
joukkueet sitten jaetaan? Onko tehtäviä
oikea määrä tulostettuna paperille?
Matkatehtävät pisteytetty oikein?
Näillä mietteillä lähdin kohti lauantaita
13.9.2014.
Leikkimielinen Amazing Race Tikkurila
-kisa käytiin tänä vuonna toista
kertaa. Osallistujia oli lähes triplasti
viime vuoteen verrattuna. Rasteilla
suoritettiin erilaisia tehtäviä, joissa
vaadittiin joukkueilta päättelykykyä,
notkeutta ja nopeutta, yhteistyökykyä
sekä esiintymistaitoa. Kisa oli
tiukka ja tasaväkinen. Rastinpitäjän
näkövinkkelistä vauhti oli huima, ja
joukkueet pinkoivat erittäin nopeasti
ympäri Tikkurilaa. Rasteilla ei paljon
turhia notkuttu, mutta kaikilla näytti
olevan hauskaa (mikä ehkä tarkoitus
olikin).
Kaikki joukkueet sijoittuivat
lopputuloksissa 1-2 pisteen päähän
toisistaan. Voittajaksi tänä vuonna
selviytyi joukkue Valoilmiö (kuvassa).
Onnea Susanna Schroderus, Oskari
Lehtonen, Sanna-Mari Kirjalainen ja
Valo Sauri! Kiitos kaikille osallistujille
Tsekkaa
Shekiltä
Armaat teatterilaiset, minä täällä taas!
Toivon mukaan nähdään pian teatterilla,
turuilla, toreilla ja tamppaustelineillä!
Olkoon syksynne teatterinmakuinen. Ja
mukavasti on oli tullut kysymyksiäkin,
eli nyt niiden kimppuun:
Shekkiiii! Olet viettänyt hiljaiseloa
pitkään. Missä olet ollut? Nimimerkki
*Kaipaava*
Parahin Kaipaava, olen ollut Vernissan
vintillä nukkumassa. Minullakin oli
ikävä teitä kaikkia!
Parahin Eeva Shekki,olen seurannut
palstaasi jo pitkään ja vakuuttunut,
että olisit oikea henkilö vastaamaan
kysymykseeni. Haluaisin
kovasti osallistua baari-iltojen
panostuksesta sekä eläytymisestä
kisaan, niin lähdössä, rasteilla
kuin jälkimainingeissakin. Rennon
letkeällä menolla saavutettiin yhdessä
kiva päivä, jota muistellaan vielä
tulevaisuudessakin.
Muodostuuko päivästä enemmän kuin
kahden kisan tähdenlento? Perinne?
Stay tuned! :)
karaokelaulantoihin, mutta uskallusta
uupuu. Miten saisin itseni rohkaistua?
Entä mitkä olisivat sopivia
biisivalintoja aloittelijalle?
Nimimerkki *Karaokeruusu*
Hyvä Karokeruusu, tule minä
tahansa keskiviikkona Hertakseen,
niin pidän sinulle Karaoken alkeet
-kurssin. Kurssin aikana käymme läpi
mikinpitely-tekniikan, opettelemme
jännityksen-laukaisu-laulun,
rakennamme karaoke-koreografian
chilikuorrutettuja pähkinöitä käyttäen
ja paljastan sinulle myös, miten saat
vedettyä Aikuisen naisen kolmesti
illassa. Jos keskiviikko ei sovi sinulle,
niin voit tulla myös perjantaina,
tiistaina, torstaina, lauantaina tai
maanantaina. Tai sunnuntaina! Minä
odotan sinua siellä.
Tällä palstalla Eeva Shekki vastaa
lukijoiden kysymyksiin, omian
kysymyksiä tai kommentteja voi
lähettää
[email protected]​i.fi
Näin esityksen kaksi kertaa
pitkän esityskauden eri vaiheissa.
Alkukauden vetoa leimasi
hieno läsnäolo ja vilpittömyys,
jotka tekivät sekä miesjoukon
yhteen hitsautumisesta että
parisuhdekuvauksista riipaisevan
uskottavia. Housujen pois ottaminen
otti oikeasti koville. Loppukauden
katsomiskokemusta sävytti varmuus ja
tietty revittely. Varmuus näkyi etenkin
biiseissä ja revittely toi herkullisuutta
esimerkiksi ammattistrippari Koneen
(Janne Niinivaara) rooliin, mutta
joissain kohdissa ronskimpi ote ja söi
hieman hienovireisyyttä.
Housut pois tarjosi hulvatonta
meininkiä, mutta ohjauksessa
korostui myös teksti, joka on
ajankohtainen ja koskettava. Kertomus
työttömyydestä ja sen vaikutuksista
yksittäiseen ihmiseen sopii etenkin
suomalaiseen mentaliteettiin
kysymällä, mikä on minun arvoni
ilman työtä. Työ määrittelee ihmistä,
ja sen puuttuminen vaikuttaa
minäkuvaan enemmän kuin ehkä
haluamme tunnustaa. Näytelmässä
arvottomuuden kokemus ajaa alas
parisuhteita, saa valehtelemaan
ja ajaa itsetuhoisiin ajatuksiin.
Väitän, että myös kulttuurissamme
on vähättelyä puhua työstä vain
työnä. Mielenkiintoista teoksessa
onkin jonkinlainen ristiriita
musikaalimeiningin ja sen avulla
käsiteltyjen isojen kysymysten
välillä. Vakavuus ottaa kasvoilleen
viikonloppunaamion.
Toisaalta näytelmässä suurin alakulo
saa aikaan myös uutta ja hyvää:
ystävyyttä, yhteishenkeä ja luovaa
hulluutta. Kunpa vain elämänkin
voisi draamallisesti pysäyttää grande
finaleen, menestyksen huippuun.
Väistämättä miettii roolihenkilöiden
kohtaloita finaalin jälkeen. Mihin asti
50 000 oikeasti riittää?
Päivi
Vierailulla Kardemummassa
Vierailuni Kardemumman kaupunkiin
kesäisenä tiistai-iltana alkoi sateisissa
merkeissä. Ukkosherran jylinä oli sen
verran kumean kuuloista, että pelko
esityksen peruuntumisesta kummitteli
jo mielessä. Mutta kuinka kävikään:
h-hetkellä mustat pilvet repesivät
ja kultainen auringonpaiste valaisi
Påkaksen kauniin maiseman. Katsomon
täytti odottava kihinä ja kuhina pienten
katsojien miettiessä: ”Missä ne rosvot
piileksivät?”. Ja kyllähän heidän
odotuksensa palkittiin.
Harvoin olen nähnyt kolme niin
toisiaan täydentävää rosvoa kuin
tässä Kimmo Tähtivirran ohjaamassa
esityksessä. Aivan riemastuttavat
rosvot Kasper (Hekku Jokelainen),
Jesper (Linus Tuomenvirta) ja
Joonatan (Valo Sauri) valloittivat heti
ensimetreillä. Yhteistyö oli saumatonta
ja iloista. Vallattoman ”leijonan”
tarinaan kuuluneen, mutta hyvin hahmo
tarinaan lopulta solahti.
Muutamia hetkellisiä turhia seisokkeja
lukuun ottamatta esitys oli vauhdikas
ja mukaansatempaava. Vaikka itsekin
vuosia sitten ”rosvoissa” mukana olleena
osasin tarinan jokseenkin ulkoa ja
vuorosanat toistuivat mielessä,
oli tähän esitykseen saatu
kivoja uusia yksityiskohtia
ja omaperäisyyttä. Yhdessä
tekemisen hauskuus ja
riemu välittyi katsomoon,
kiitos näyttelijöiden, jotka
Kolme iloista rosvoa on katsojataattua mitä ilmeisimmin viihtyvät
toistensa seurassa.
tavaraa, sen osoitti täpötäysi katsomo
Kotimatkallakin tuli
nytkin. Erityisesti laulut ja iloiset
rytmit viihdyttivät, ja niitä esityksessä vielä rallateltua:
oli mukavasti. Sohvi-tädin (Sanna-Mari ”Vaan muuten vie
Kirjalainen) riemastuttava ja svengaava piukkaakin hiukkaakin
niukemmin
laulu oli mieleenpainuva, eikä täti
Kasper ja
muutenkaan ollut ollenkaan pahasti
Jesper ja
kiukkuinen. Tarinassa mukana oleva
Joonatan! ”apulaiskaupunginjohtaja” mietitytti
hetken, koska sellaista en muistanut
Hilkka K.
(koiranäyttelijä) suurempi kiinnostus
buffetissa paistuviin grillimakkaroihin
kuin rooliinsa kuuluviin kuvioihin
asetti haasteita näyttelijöille, mutta
siitäkin pojat selvisivät hyvin ja
luontevasti. Koko Kardemumman
asukkaiden joukko oli kivasti esitelty,
sillä pelkkien asusteiden avulla oli
helppo tunnistaa kuka kukin oli.
Tästä varmasti kiitokset aina asiansa
osaavalle Ailalle.
TIKKURILAN TEATTERI RY:N
SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN VAALIKOKOUS
pe 21.11.2014 klo 19.00 Vernissalla
Esityslistalla:
* yhdistyksen puheenjohtajan valinta vuodelle 2015
* hallituksen jäsenten valinta erovuoroisten tilalle
* hallituksen jäsenten ja puheenjohtajan kokouspalkkioista
päättäminen
* yhdistyksen tilintarkastajan ja varatilintarkastajan valinta
* määrätään liittymis- ja jäsenmaksujen suuruus
* vahvistetaan seuraavan vuoden talousarvio ja
toimintasuunnitelma
AINA
valmiina!
ONKO JOULUPUKKIKIN JO VAARASSA?
Maailman tilanne vaatii rauhanomaista
väliintuloa. Sotaharjoituksen sijaan
kutsumme koolle Tikkurilan Teatterin
partiolippukunnan.
Tervetuloa viettämään
pikkujoulunhuuruista
TIKKU 2014
-partioleiriä Vernissan partiokoloon heti
vaalikokouksen jälkeen.
Pakkaa mukaan partiohuivi, omat
leirijuomat ja avulias asenne!
TERVETULOA!