Uuden lukuvuoden metkuja - Turun kristillinen opisto

Viestejä Turun
kristillisestä
opistosta
Syyskuu 2011
7
5
1
9
4
3
2
6
10
8
Uuden lukuvuoden metkuja
Teksti: Paula Raitis
Piirros: Ulriikka Lipasti
Opistolla on alkaneena lukuvuonna meneillään suurin
urakka vuosikausiin. Asuntolarakennus (1) peruskorjataan.
Peruskorjauksen valmistumisen myötä saadaan keväällä käyttöön entistä ehommat, nykyaikaiset ja toimivat tilat
opiskelijoiden ja vieraiden majailla. Talven ajan koko asuntolarakennus ympäristöineen on työmaa-aluetta, jossa liikkuminen ilman lupaa on kiellettyä.
Remonttityömaa aiheuttaa opistolla joitakin uusia tilajärjestelyitä. Ensinnäkin opiskelija-asuntola (2) sijaitsee tämän
lukuvuoden ajan valkoisessa tiilirakennuksessa, joka kulkee
ainakin nimillä ”kurssirakennus” ja ”amk-talo”. Jälkimmäinen nimitys on nyt auttamattomasti vanhentunut, sillä Diakonia-ammattikorkeakoulun yksikkö muutti keväällä kokonaan pois opiston tiloista Kupittaalle lähelle muita amkkampuksia.
Diakonia-ammattikorkeakoulun poismuutto mahdollisti sen,
että kaikki valkoisen talon luokkatilat (3) ovat nyt opiston
käytössä, ja niissä sijaitsee monta kotiluokkaa. Samasta paikasta löytyy opiskelijahuoltajan työhuone.
Rehtorin talossa (4), joka nyttemmin on saanut ainakin kaksi uutta nimitystä – ”BB-talo” ja ”Keijola” – asuu tämän lukuvuoden ajan myös opiskelijoita. Tilapäisen tilanahtauden
yllättäessä taloon mahtuu siskonpetiin paljonkin ihmisiä!
Remontin alla olevassa asuntolarakennuksessa on ollut myös
paljon työhuoneita. Kaksi luokkaa (5) on tilapäisesti otettu
työhuonekäyttöön. Kummassakin huoneessa on työtilat kuudelle hengelle. Myös suuren auditorion alakertaan (6), LOyksikön valtakuntaan on raivattu lisää työhuonetilaa.
Opiston hotellisiipi (7), joka kuvassa jää puiden taakse näkymättömiin, on myös remontin ajan avoinna opistolla yöpyville kokous- ja kurssivieraille sekä muille matkalaisille.
Terveydenhoitajan vastaanotto on siirtynyt Luki-Tuki -keskuksen tiloihin (8), eli käynti terveydenhoitajan luo tapahtuu valkoisen talon parkkipaikan puoleisesta päädystä.
Jos nykyaikana joku vielä polttaa tupakkaa, kannattaa muistaa että opiston alue on savuton; asuntolarakennuksen päädyssä sijaitseva tupakkapaikka (9) ei ole käytössä, vaan
kaikkien tupruttelijoiden on lompsittava parkkipaikalla auditorion päädyssä olevaan katokseen (10).
Remontti aiheuttaa varmasti jonkin verran tavallisesta poikkeavia tilanteita, kenties hankaluuttakin. Ollaan kuitenkin
reippaita, hienoa lopputulosta odotellessa!
Janne Peltonen
Pääkirjoitus
Kansanopistoa kehitetään
Taloudellisin mittarein mitattuna opiston viime vuodet ovat olleet rohkaisevia ja huojentavia. Hyvä tulos on antanut mahdollisuuden ryhtyä remontoimaan asuntolarakennusta. Meillä on nyt
tilaisuus tehdä välttämätön. 38-vuotias rapistunut rakennus muuttuu uuden veroiseksi. Laskujen maksaminen edellyttää, että myös
tulevat vuodet ovat opistolla suotuisia. Remonttivuoroaan odottaa
myös opiston päärakennus. Asuntolan peruskorjaus valmistuu ensi keväänä.
Kansanopisto on lainsäädännönkin mukaan ytimeltään edelleen
sisäoppilaitos. Ilman asuntolaa ei ole kansanopistoa. Asuntolan remontointi viestii siitä, että katsomme rohkeasti eteenpäin ja kehitämme kansanopistotoimintaa. Toki kansanopistomaisuus merkitsee paljon muutakin kuin opistolla asumista. Kansanopistopedagogiikka tarjoaa opiskeluun mm. yhteisöllisyyden, vuorovaikutuksen ja osallisuuden näkökulmat. Nämä koskevat yhtä lailla heitäkin, jotka eivät asu opistolla.
Hyvä talous mahdollistaa monia asioita. Näin myös omalla opistollamme. Loppukesän ja syksyn talousuutiset ovat kuitenkin lietsoneet epävarmuutta koko yhteiskuntaan. Leikkauslistoista keskustellaan päivittäin. Mihin yhteiskunnalla on varaa, mistä kaikesta on säästettävä? Myös koulutuskenttää halutaan tiivistää ja
tehostaa, siihenkin kohdistuvat säästötoimet. Parhaillaan uudistetaan kansanopistojen ylläpitämisluvat. Opetus- ja kulttuuriministeriö kannustaa opistoja rakenteelliseen yhteistyöhön sekä resurssien ja koulutustehtävien uudelleenarviointiin. Kansanopistoväki
ei ole vielä vakuuttunut siitä, vievätkö OKM:n kehittämis- ja säästötoimet kansanopistoja eteenpäin vai kerrassaan toiseen suuntaan.
Turun kristillinen opisto on
kehittänyt jatkuvasti toimintaansa ja vastannut niin vapaan sivistystyön kuin ammatillisen koulutuksenkin tarpeisiin. Monessa asiassa on onnistuttu. Siitä kertoo myös
yli 600 opiskelijan vuotuinen joukko. Yhteiskunnan
soisi antavan kansanopistotyölle nykyistä selkeämmän
ja pitkäjänteisesti kantavamman tuen. Epävarmuustekijät
ja ylenpalttisen suurten koulutuskokonaisuuksien ihannointi eivät edistä kansanopistojen
kehittämistä.
Pikottaen
Tapani Rantala
rehtori
Työssä saa viihtyä
Opiston alkanut lukuvuosi on monessa suhteessa poikkeuksellinen. DIAK:n
muuton myötä vapautuneet tilat tulivat heti hyvään evakkokäyttöön. Sekä opiskelijoiden majoitushuoneet että työhuone- ja opetustiloja jouduttiin
siirtämään muualle kampukselle elokuussa alkaneen asuntolarakennuksen
peruskorjauksen tieltä. Osa opettajista
siirtyi omista työhuoneista avokonttoreihin. Elämme jälleen ahtaasti ja tiiviisti, positiivisesti ajateltuna yhteisöllisesti. Vaikka yhteisöllisyys on opiston strategiassa keskeinen asia, tuleva
lukuvuosi haastaa sekä työtekijöiden
että opiskelijoiden viihtyvyyttä.
Opistolla kartoitettiin viime keväänä työtekijöiden työhyvinvointia
ja työssä viihtymistä. Kartoituksessa pyydettiin arvioimaan mm. opiston ilmapiiriä, työn merkityksellisyyttä, omaa jaksamista ja johtajuutta. Osallistuin myös itse opintojeni
kautta Jyväskylän yliopiston tekemään yli 3 000 opetus-, kasvatus- ja
sosiaalialan työntekijää kattaneeseen
työ­hyvinvointitutkimukseen. Tämän
tutkimuksen tulokset olivat hyvin sa-
manlaiset kuin opistolla tehdyn kartoituksen.
Ehdottomasti eniten suomalaisten
viihtymistä työpaikalla edesauttavat
hyvät työkaverit. Myös työn sisältö
ja siihen vaikuttaminen ovat tärkeitä asioita. Joustavat työajat ovat tärkeitä nuorille työntekijöille, kun taas
vanhemmat työntekijät kokevat tärkeäksi, että he voivat tuntea olevansa omalla alallaan. Hyvällä pomollakin on merkitystä.
Yliopiston tutkimuksessa suurin
työssä viihtymiseen vaikuttava tekijä
oli työn kokeminen yhdeksi mielekkään elämän osista, arjen rakentajaksi
ja ”minä osaan – minua arvostetaan”kokemusten lähteeksi. Huonoimmin
viihtyvät henkilöt, joiden perusajatus oli sellainen, että tietty osa ajasta tehdään melkein vastentahtoisesti
työtä hengenpitimiksi, jotta sitten lopulla ajalla voitaisiin tehdä jotain mukavampaa. Minun on vaikea ymmärtää sellaista hyväksi elämäksi, ainakaan näillä nykyisillä työnteon tuntimäärillä. Näin kuitenkin moni ajat-
telee. Joillekin työviihtyvyys on täysi mahdottomuus – ei tänne olla tultu
viihtymään vaan tekemään töitä. Jotkut eivät pidä työnä ollenkaan sellaista, jota tekee mielellään ja luullakseni
kokevat tulleensa väärin kohdelluksi,
jos joku saa palkkaa sellaisesta minkä tekemistä eivät edes inhoa. Kaiken
kaikkiaan moni pitää täysin normaalina olotilana sitä, että töissä on ikävää.
Ja jos ei ole, siellä todennäköisesti
laiskotellaan. Tai maksetaan tyhjästä.
On etuoikeutettua olla työpaikassa,
jossa henkilöstön arviot työssä työhyvinvoinnista ja töissä viihtymisestä
olivat kaikilla mittareilla kiitettäviä.
Etuoikeutettua on myös työskennellä joukossa, josta huomaa, että työ ei
ole vastenmielistä vaan töissä on joskus jopa mukavaa, hauskaa ja kahvipöydässä nauru raikaa. Opistolla on
töissä ihmisiä, jotka kokevat, että minä osaan ja minua arvostetaan. Opiston työntekijät kokevat, että meillä on
hyvä työilmapiiri.
Juha Kaivola
pedagoginen rehtori
Palstan nimi tulee Ukko-Paavon eli Paavo Ruotsalaisen käyttämästä ilmaisusta. Hänen mukaansa ihmistä ei pidä komentaa Jumalan puoleen.
Häntä tulee lempeästi kutsua ja ojentaa kättä, ”pikottaa”, kuten arkaa lammasta houkutellaan.
Olen lomillani lennellyt taivaalla, mutta vielä kiinnostavampaa
olisi käydä taivaassa jo eläessään.
Haluaisin vain varmistaa, että sellainen paikka on olemassa, ja samalla katsella vähän ympärilleni.
Tommy Hellstenin Ihmisenpyöräkirjan päähenkilö temmataan kesämökkinsä laiturilta suoraan taivaaseen jo eläessään. Millaista taivaassa sitten on? Siellä on enkeleitä, jotka juhlivat, juovat viiniä ja grillaavat
sikaa. Lasten leikkipaikkana on tietysti taivaanranta, jonka hiekalla voi
heitellä jonkinlaista ajatuksenvoimalla ohjautuvaa frisbeetä. Suurin
ero meidän maailmaamme verrattuna on se, ettei taivaassa ole aikaa.
Miltä ihmiset näyttävät taivaasta
katsottuna? He juoksevat suuressa ihmisenpyörässä kuin hamsterit.
2
Se muistuttaa kovasti Happoradioyhtyeen Ihmisenpyörä-kappaleen
hullunmyllyä:
ehdi ei katua
kun on tehtävä latua
olla viimaa ja vetoa
olla liukkaampi petoa
aikaista matoa
jahdataan kuin perikatoa
olla tiukka ja kätevä
olla huikean pätevä
puhu mitä puhut
mut juoksemista älä lopeta
(vaikka suunta puuttuu)
sano mitä sanot
ei historia meitä opeta
(tuskin reitti muuttuu)
Ihmisenpyörässä ei ole mukava
rapistella ja kappaleen loppupuolella toivotaankin kovasti, että joku veisi pois.
Mitä taivaassa käymisestä voi
sitten oppia? Päähenkilölle taivaasta käynnistä jää konkreettiseksi muistoksi simpukka, joka
on, paitsi ylikansallisen öljy-yhtiön, myös pyhiinvaeltajien symboli. Simpukka paljastaa helmensä, salaisuutensa päähenkilölle (ja
lukijalle). Kirjan mukaan aika on
vain enkelien keksimä koe, jonka
tarkoituksena on puristaa ihminen
niin tiukoille, että hän kääntyy Jumalan puoleen. Päähenkilön maailma alkaa näyttää auringon valaisemalta, kun hän hyppää ihmisenpyörästä ja alkaa elää nykyhetkessä.
Tiedän, että se, joka unohtaa aikataulut ja tarttuu vain hetkeen,
saa potkut koulusta. Toivon siis,
että aikatauluja noudattaen voin
kohdata nykyhetken sellaisenaan.
Janne Peltonen
Taivaassa
Yritän tehdä asiat heti, jos voin,
etteivät ne vaivaa. Jos en voi tehdä
asioita nyt, kätken ne mieleni peräkaappiin ja kaivan ne esiin, kun on
aika tehdä ne, enkä kanna tekemättömiä asioita selässäni kuin raskasta reppua. Sallin itseni levätä. Ora-
vanpyörä on houkutteleva, sen
vauhti huumaa, mutta yritän silti.
Toivotan
kille!
hyvää
lukuvuotta kai-
Noora Tähtinen
suomen ja äidinkielen opettaja
JOHTORYHMÄSSÄ
työskentelevät:
TÖISSÄ
OP I
STO
Tässä sarja
LLA
ssa es
itellä
henkilök
än o
unnan
pist
työte
Sarjan y
on
htäv
hdenn
hen
iä,
essä
kilök
ark
tois
untaa
ipä
ta o
yksiköitt
ivää
äin tai tiimeittäin:
sas
ja aja
sa e
tuksia.
sittä
ytyy
j oh t o r
yhmä.
Juha Kaivola
Juha Lappalainen
Tapani Rantala
Opistolaivan ruorissa
Teksti: Paula Raitis
Kuva: Janne Peltonen
Opiston toiminnallinen johto muodostaa Turun kristillisen opiston
säätiön johtoryhmän, talonväen suussa kotoisammin joryn.
Rehtori Tapani Rantala,
talousjohtaja Juha Lappalainen sekä pedagoginen
rehtori Juha Kaivola aloittivat kaikki nykyisissä toimissaan vuonna 2007. Rehtorin tehtävä on vastata säätiön hallituksen päätösten
valmisteluista ja toimeenpanemisesta. Tässä häntä
avustavat pedagoginen rehtori ja talousjohtaja. Yhdessä he huolehtivat opiston arkisesta johtamisesta.
Tapani sanoo johtoryhmän
työskentelyn hioutuneen sujuvaksi. – Olemme ytimekäs kolmikko. Meillä on tiivis yhteys, selkeä työnjako ja
jokaisella omat vahvuusalueensa. Työmme on haastavaa, mutta tässä talossa usein
myös hauskaa!
Tapani päätyi opistolle
kirkkohallituksen, merimieskirkon sekä seurakuntapapin
tehtävien kautta. – Opisto on
laiva, jossa kapteenin tehtävänä on katsoa, että kuljetaan
sitä reittiä ja niitä tarkoituksia varten, jotka on opistolle nimetty, hän toteaa. – Rehtori pitää kokonaisuudesta ja
suunnasta kiinni, ja huolehtii
siitä, että osaavilla ihmisillä
on mahdollisuus ja edellytykset tehdä työtään. Koko opiston hyvinvointi on tärkeää.
Opiston rehtorina on aina
ollut pappi. – Toivon sen tarkoittavan sitä, että johtamisessa on myös hengellinen ja
pastoraalinen säie, Tapani sanoo. – Näen rehtorin tehtäväksi rohkaista myös muita
kannattelemaan opiston identiteettiä. Tapanin näky on ihmisiä palveleva opisto, joka
toimii strategiansa mukaisesti.
Opiston strategian muuttaminen arjen toiminnaksi on koko talon väen asia, mutta johto työskentelee tehtävän parissa joka päivä. – Minusta on
hienoa työskennellä tällaisen
asiantuntijayhteisön kanssa!
Opiston tulevaisuus riippuu Tapanin mukaan pitkälti siitä, mitä tehtäviä yhteiskunta tulevaisuudessa kansanopistoille antaa. Samaa
mieltä on pedagoginen rehtori Juha Kaivola. – Saattaa
olla, että tulevaisuudessa yksityinen, aatetaustainen kansanopisto ei voi toimia itsenäisenä, vaan on pakko fuusioitua. Toisaalta taas tule-
vaisuus näyttää valoisalta,
koska meillä on hyvä kysyntä, tyytyväinen henkilöstö,
paljon uusia ideoita toiminnan kehittämiseen sekä hyvä
taloudellinen tilanne.
Selkeä perus­
tehtävä, vankka
identiteetti
Juha Kaivola tuli opistolle töihin ensimmäisen kerran vuonna 1997 opettamaan
katsomusaineita sekä kehittämään maahanmuuttajien
koulutusta. Sen jälkeen hän
on pistäytynyt muutamaan
otteeseen Helsingissä opintojen tai työn merkeissä, mutta
palannut aina opistolle.
– Ehkä merkittävin muutos opistolla viimeisen vuosikymmenen aikana on ollut koulutustoiminnan huomattava kasvu, Juha toteaa.
Toimintajärjestelmän luominen ja kehittäminen on
viime vuosina ollut iso osa
pedagogisen rehtorin työtä.
– Työstä on tullut hallitumpaa. Työtahti on viime vuosina yleisesti tiukentunut, ja
sekin osaltaan on vaatinut
työtapojen järkeistämistä.
Muutosta Juha pitää positiivisena. – Opiston perustehtävä on selkiytynyt. Ei yritetä tarjota mitä tahansa kelle
tahansa, vaan meillä on tietyt
perustehtävät ja niistä johdetut koulutustehtävät. Koulutuksemme volyymit ovat
kasvaneet merkittävästi, ja
jatkuva kehittämistoiminta
on aivan välttämätöntä.
Juha Kaivola johtaa opetushenkilöstöä, hankehenkilöstöä sekä opintotoimistoa.
Päätoimista henkilöstöä on
noin 40, ja kaikkiaan työntekijöitä on yli 200. – Henkilöstöhallinto on aika suuri
osa työnkuvaani.
Juhan mielestä opiston
kansanopisto- ja herännäisopistoidentiteetin vaaliminen on tärkeää. – Oma erityinen identiteetti on myös
oikeutus olemassaololle.
Tähän identiteettiin liittyy
olennaisena osana kansanopistopedagogiikan vaaliminen. Näen sen tietynlaisena vastavoimana yltiöhenkilökohtaistavalle koulutuspolitiikalle; meillä inter-
naatti, yhteisöllisyys ja tiivis
kampus ovat keskeisiä asioita ja myös arvovalintoja.
Taloutta ja
remonttihommia
Talousjohtaja Juha Lappalaisen toimenkuvaan kuuluu talouden ja kiinteistöjen hallinta. – Henkilöstöhallinto meillä on hajautettu. Minun vastuullani on keittiö- siivousja kiinteistönhuoltohenkilöstö sekä osa toimiston väestä.
– Viime vuosina opistolla
taloudenpito on tarkentunut
ja läpinäkyvyys lisääntynyt,
Juha toteaa. – Opiston hyväksi muuttunut taloustilanne on kuitenkin suurimmalta
osin koulutuspuolella tapahtuneen kehityksen ja kasvaneen volyymin ansiota.
Juha Lappalainen sanoo,
että nykyisellään hänen työpäivänsä täyttyy enimmäkseen muilla asioilla kuin
varsinaisella talousasioiden
pyörityksellä. Tällä hetkellä
suurin osa arjen asioista liittyy opiston asuntolarakennuksen juuri alkaneeseen peruskorjaukseen. – Remontti
kuuluu minun tonttiini, ja se
vie nyt todella suuren osan
ajastani. Vaikkei minulla ole
siihen alaan koulutusta, olen
onneksi aiemmissakin työpaikoissani vienyt läpi suuria rakennusprojekteja. Kiinteistöosaaminen on siis karttunut kokemuksen kautta.
Tulevaisuudennäkymät
ovat talousjohtajan näkökulmasta hyvät, vaikka haasteitakin on. – Asuntolan remontti syö paljon rahaa, mutta remonttibudjetista puolet
on jo säästössä. Remontteja
on luvassa asuntolan jälkeenkin, päärakennuksen korjaamista ei voida lykätä kovin
montaa vuotta. Tämänhetkinen tilanteemme on kuitenkin niin hyvä, ettei ole syytä suureen huoleen. Opistolla on valmiuksia vastata olosuhteiden muutoksiin.
Juha sanoo viihtyvänsä
opistolla. – Tänne oli uutena työntekijänä helppo tulla, työyhteisö on mukava,
työkaverit kivoja. Aikoinaan
heti työpaikkailmoituksen
lehdessä nähtyäni ajattelin,
että tuo on minun paikkani,
ja niin tämä on ollutkin.
3
Janne Peltonen
Opistossa tapahtuu
HARKE2 TOTEUTTI TAVOITTEENSA
Sirpa Saaristo
Hankkeen yhtenä tavoitteena kirjattiin:
”…maahanmuuttajien kotouttamisen edistäminen harrastajateatteritoiminnan avulla.”
syysopistolaispäivä
sunnuntaina 25.9.2011
• messu Turun tuomiokirkossa klo 10, saarna
Tapani Rantala, liturgia Sari Lehti, Kulkusetkuoro
Yhteistyössä Turun kristillisen opiston opiskelijoiden kanssa valmistettiin kevään aikana koulutusprojekti Kalevala Nyt – matka Pohjolaan,
joka huipentui näytelmän esityksiin. Sankarit,
Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen olivat
maahanmuuttajia, joiden kohtelu pimeässä
Pohjolassa (siis Suomessa) sai hurjan koomisia
vivahteita. Kalevalan kieltä ei oltu modernisoitu,
ainoastaan tiivistetty minimiin. Kielen ymmärtäminen ja oppiminen oli yksi hankkeen vaativimmista tehtävistä.
Tiettävästi tämä oli ensimmäinen kerta, kun
maahanmuuttajat esittivät pienen katkelman
Suomen kansalliseepoksesta suomen kielellä.
Amatöörinäyttelijöiden into ja usko oli valtava
ja toteutus sai erittäin positiivisen vastaanoton.
Turun kristillisen opiston
• lounas opistolla, Lustokatu 7, messun jälkeen
• seurat klo 13.30, puhujina Suvi Laaksonen, Jani
Kairavuo, Hannu Vehanen ja Rauno Heikkilä
Tervetuloa!
Toukokuussa opiston kyky­
kisassa esiintyi mm. kuvassa
oleva Umar Amadu. Kilpailun
voiton vei siviilipalvelustaan
suorittanut Kullervo Kauppi.
Silmät auki – bongaa taidetta!
Ulla Rantanen: Nimetön (kiire, kasvottomuus)
Sekatekniikka, koko 142,5 x 122,5 | 1965
Kurssit syksy 2011
• Suntioiden syyskoulutus 3.–4.10.
• Anglikaanisen teologian kurssi, osa II
14.–16.10.
• Klovneriakurssi 15.–16.10.
• Viittomien kurssi 15.–16.10.
• Parisuhdekurssi 29.–30.10.
Mustin voimakkain viivoin hahmotellut ihmiset
kietoutuvat toisiinsa erottamattomasti. He pidättävät ja työntävät toisiaan. He syöksyvät kasvottomina loputtomassa liikkeessä. Taulun yläosaa
hallitsee painava suuri musta pinta.
• Sadutus ja tarinat 19.–20.11.
• Perhekurssi 19.–20.11.
• Hyvä vanhan ajan joulunvietto 23.–27.12.
Onko tämä viimeinen tuomio? Helvetti, johon ihmiset on heitetty sikin sokin?
Kurssitiedot internetosoitteessa
www.tk-opisto.fi > Lyhytkurssit.
Ei, riittää, että ihmisillä on kiire. Se myllertää ihmisen sisimmän ja ympäristön. He eivät kohtaa
toisiaan. He muuttuvat kasvottomiksi. Ulla Rantanen on ottanut kantaa jo 1960-luvun puolivälissä elämäntapaan, joka on vain kiihtynyt vuosikymmenien varrella.
Pyydä kurssiesite! Kysele ja ilmoittaudu:
Hilkka Ollikainen, puh. (02) 412 3612,
[email protected] tai Paula Raitis,
puh. (02) 412 3052, [email protected]
Teokseen on kenties piilotettu, kätketty takaportti. Taulun keskimmäisellä hahmolla näyttää sittenkin olevan kasvot. Oudolla tavalla hahmon
katse seuraa taulun katselijaa, tarkkailipa taulua oikealta tai vasemmalta. Ja ehkä ihmisten ylle laskeutunut musta pinta ei olekaan tuomion
taivas vaan verho, esirippu, sillä sen alapuolella
näkyy aukko. Miten esirippu repeäisi ja esiin tulvahtava valo pysäyttäisi ihmiset?
Teos tuotiin opiston tiloihin vuonna 1985, jolloin
Ulla Rantanen valittiin Helsingin Juhlaviikkojen
vuoden taiteilijaksi. Samana vuonna hänet palkittiin myös Pro Finlandialla. Teos kuuluu Rantasen taiteen aivan varhaisiin mestariteosluokkaan
kuuluviin töihin.
Ulla Rantanen (s.1938) on piirtäjä, taidemaalari ja taidegraafikko. Hän tekee pääasiassa hiili-, guassi- ja öljyväritöitä, ja hänen tekniikoihinsa kuuluvat lisäksi akryylimaalaus ja litografiat.
Rantanen tunnetaan myös kuvitustöistään.
Uransa alussa 1960- ja 70-luvuilla Ulla Rantanen
kommentoi teoksillaan kulutusyhteiskunnan arvoja. Rantanen toimi vahvasti ajan hermolla yhdistäen poptaiteen esinekuvauksen 70-luvun
uusrealistiseen tyyliin. Teosten viesti ulottui ai-
Herännäisseurat
heena olleen esineen kautta kokonaisen elämänkuvan kriittiseen esittämiseen.
1980-luvun kuluessa maisema ja luonto tulivat
yhä keskeisemmäksi aiheeksi ja ne ovat säilyneet
Rantasen tuotannon kiinnekohtana. Luonto on tuttu ympäristö, jossa konkreettinen kohde ilmentää
myös jotakin yleispätevää. Kivet toimivat Rantasen teoksissa sommittelullisina elementteinä, mutta ne voivat olla myös tunnetilan metaforia, tapahtumia tai kokemuksia. Kokonaisuuden elementtien väliset suhteet nousevat tulkinnan kannalta keskeisiksi. Luonnossa vallitsevat suhteet
ovat osa ihmistä ja tämän mieltä. 1990-luvulla kuvaus on laajentunut viitteellisesti urbaaniin ympäristöön ja ihmisen siihen jättämiin jälkiin.
Kriittinen kantaaottavuus on säilynyt läpi Rantasen
pitkän uran. Hänet tunnetaan kuvataidemaailmaan
kohdistuvasta kritiikistään, jolla hän arvostelee taidemaailman itseriittoisuutta ja etääntymistä yleisöstään. Rantasen teoksia nähdään yhä harvemmin näyttelykokonaisuuksina ja silloinkin mieluummin taidemaailman keskusten ulkopuolella.
Sarjassa tutustutaan opiston tiloissa oleviin Turun kristillisen opiston säätiön sekä E.W. Ponkalan Säätiön
taidekokoelmiin. Jutun teksti on pääosin cd-rom -levyltä Taiteen ystävän opisto – taidetta
Turun kristillisessä opistossa (Turku 2004). Taiteilijan esittelyn lähde: www.forumbox.fi.
Tervetuloa hiljentymään, veisaamaan,
virkistymään ja tapaamaan tuttuja!
to 8.9. klo 18
opiskelijaseurat, Tykyn kappeli,
yo-talo C
su 25.9.
opistolaispäivä, messu Tuomiokirkossa klo 10, sen jälkeen
lounas ja seurat opistolla
su 2.10. klo 12 seurat Turun Kirjamessuilla
to 6.10. klo 18 opiskelijaseurat, Tykyn kappeli,
yo-talo C
su 16.10.
Herättäjän kirkkopyhä Raisiossa.
Messu Raision kirkossa klo 10
ja sen jälkeen keittolounas,
kirkkokahvit ja seurat (n. klo
13) srk-talossa.
to 20.10. klo 18 opiston seurat
su 30.10.
Herättäjän pyhä Naantalissa
Messu srk-talossa klo 10, sen
jälkeen kirkkokahvit ja seurat
to 3.11. klo 18 opiskelijaseurat, Tykyn kappeli,
yo-talo C
su 6.11. klo 16 Tuomiokirkkoseurakunnan
seurakuntasali, kahvi klo 15.30
Viestejä Turun
kristillisestä
opistosta
to 17.11. klo 18 opiston seurat
to 1.12. klo 18 opiskelijaseurat, Tykyn kappeli,
yo-talo C
Syyskuu 2011
Päätoimittaja: Toimittaja: Toimituskunta: Ulkoasu ja taitto: Paino: Tapani Rantala
Paula Raitis
Hanna Nurmi, Janne Peltonen
Janne Peltonen
Finepress Oy
su 4.12. klo 16 Tuomiokirkkoseurakunnan
seurakuntasali, kahvi klo 15.30
ti 13.12. klo 18 opiston jouluseurat
Lustokatu 7, 20380 TURKU
Puh. (02) 412 3500, fax (02) 412 3600
www.tk-opisto.fi
Turun seudun seurakalenteri opiston kotisivuilla
osoitteessa www.tk-opisto.fi > Opisto > Seurat.