Kirkhakkine 2.2012.pdf

M askun se urakunta
2 • 2012
Kansi: Joulukuussa 2011
toteutettiin joulukuvaelma
seurakunnan työntekijöiden
voimin.
Sivu 2: Maskun kirkon pääoven
yläpuolella on taulun kulmissa pari
lempeäkatseista enkeliä.
Kuvat Kirsi Koivunen.
Tässä lehdessä:
Pa i menen pals t a
3
El ä m än i isose n a
4
Toi sin sano en 5
Te ko ja luomak u n n an h yväk s i 6
K i rkon aarteit a
7
S e urakun talais e n k o lu m n i
Työntekijä f ra m il
8
9
O l e tko näh n yt Tu ru s s a
si ni p ukuisen n u n n an ? 10
Mi nun R aamat t u n i
12
Puuhaa jouluno d o t u k s e e n 1 3
J ouluko rtti lau laa
14
Te rvetuloa jou lu n ajan
ti l a isuuksiin! 1 5 -1 6
Kirkhakkine
3700 kpl
Marraskuu 2012
Julkaisija:
Maskun seurakunta
Maskuntie 73
21250 MASKU
02 434 8400
www.maskunseurakunta.fi
Toimituskunta:
Jouko Henttinen (päätoimittaja)
Ulla Hännikkälä
Kirsi Koivunen
Tom Lustig
Sirkku Sinkkonen
Graafinen suunnittelu,
kuvankäsittely ja taitto:
Kirsi Koivunen
julkaisugraafikko
Paino:
Painorauma Oy
Jakelu:
Itella Oy
2
Paimenen palsta
J oulun lah ja on s u u r i aar r e
adventtia ahdistus alkaa: mistä löyJjoitaotääennen
sopivat joululahjat kaikille ihmisille,
haluaa muistaa? Ongelmaksi voi nousta,
ettei lahja saisi olla toisaalta liian suureellinen, toisaalta ei liian vähäeleinen. Olisiko
parempi ostaa tai tehdä itse tai mitä tämän
joulun ongelman kanssa pitäisi tehdä?
onta kertaa olen kuullut, ettei lahjan
M
saaminen ole joulussa tärkeintä. Asia
on kuitenkin toisin: juuri jouluna saamme
ottaa vastaan Jumalan meille antaman suuren lahjan, oikeastaan valtavan aarteen!
Meidän ihmisten lahjat ovat Jumalan lahjaan verrattuna aika vaatimattomia. Mutta
niiden tehtävän tulisi olla sama: kertoa lahjan saajalle välittämisestä ja rakkaudesta.
oka päivä, tunti, minuutti ja sekunti
Jmuistuttaa
Maskun kirkon alttari-ikkunan enkeli
meitä joulun lahjasta, arkielämäänkin tarkoitetusta aarteesta: ”Teille
on syntynyt Vapahtaja”. Jeesus ei tullut
Vapahtajaksi vain joulunpyhiksi tai sunnuntaille, vaan koko elämän kattavaksi
Jumalan lahjaksi.
umala halusi pimeytemme keskelle
Jmemme
lähettää Valon, joka valaisee sydäja pimeän elämämme. Yleen-
sä joulun alla lehdissä ja joulukorteissa
Jeesus-lapsi näyttääkin valon lähteeltä,
kun hänen kasvoillaan on tyytyväisen vauvan ilme. Hän näytti tavalliselta vauvalta, mutta oli paljon enemmän!
änestä Paavali kirjoitti: Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi
H
itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen
kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan. Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä
meistä itsestämme. (2 Kor. 4: 6-7)
T ulkoon sinunkin jouluusi, elämääsi ja sydämeesi Jumalan rakkauden lahja!
T. Oili Ylikleemola
3
isoseksi ja sille tielle jäin. En ole ollut rippileirillä isosena, toisin kuin Henna ja Meeri,
jotka päätyivät isosurille isoskoulutuksen
kautta.”
Y
Elämäni isosena
K
un saavumme lähes kahden vuoden tauon jälkeen jälleen Mannerlahteen, tulee
mieleen useita hauskoja muistoja vuosien
varrelta. Polkumme isosiksi ovat erilaisia,
mutta jo vuosia olemme käyneet yhdessä
lastenleireillä laulamassa, leikkimässä ja vahtimassa leiriläisiä. Tämä kerta on kuitenkin
erilainen, sillä sovimme, että tämä on viimeinen kerta, on aika antaa vastuuta nuoremmille isosille.
S
atu kertoo: ”En edes muista, kuinka monella lastenleirillä olen ollut. Sanoisin
että kahdeksalla? Kävin 15-vuotiaana kerhonohjaajakoulutuksen, ja vedin askartelukerhoa pari vuotta. Sitten Kirsi pyysi leirille
hdessä olemme olleet isosina, ja olemme
saaneet paljon hauskoja muistoja; milloin bussi unohti hakea meidät, milloin joku
unohti unilelun kotiin ja kaikki hauskat leikit ja pienet kommellukset matkan varrella.
Nyt, viimeisellä leirillä, asiat hoituvat jo rutiinilla. Ei tarvitse jännittää, tai miettiä että
mitäs nyt tehdään. Kokemuksella tiedämme,
että ulkoleikeissä pitää juosta, jotta illalla tulee uni. Tai että askartelussa on hyvä kääriä
hihat, koska maalia on kyynärpäihin asti…
L
eirielämää tulee ikävä. Vaikka joka sunnuntai leirin päätyttyä olo oli väsynyt ja
monta kertaa tuli vannottua että ei enää, niin
viimeinen leiri olisi voinut kestää pidempään. Haluammekin kiittää Kirsiä ja Oilia,
sillä isosena olo oli meille ennemminkin harrastus kuin työ, ja se antoi paljon valmiuksia
elämälle. Opimme niin itsestämme kuin lapsistakin asioita, joita varmasti tarvitsemme
tulevaisuudessa.
Satu Vallivirta, Henna Niinivirta ja
Meeri Siikaluoma
Kuvat Kirsi Koivunen
4
Salomon tuomio
I
sraelin kuningas Salomon tuli tunnetuksi viisaana hallitsijana. Hän hallitsi vuosien 970 ja 931 e. Kr. välillä. 1. Kuningasten
kirja (luku 3) kertoo kuinka Jumala lupasi,
että mitä tahansa Salomo pyytää häneltä,
hän antaa sen. Johtajan tuskalliseen elämään
hautautuneena Salomo sanoi nämä kuuluisat
sanat: ”Anna (siksi) minulle ymmärtäväinen
sydän, jotta osaisin hallita ja tuomita kansaasi ja erottaisin hyvän pahasta. Muutoin en
voi oikeamielisesti hallita tätä suurta kansaa.” (1. Kun. 3: 9).
K
oska tämä pyyntö oli Jumalalle mieleen,
Salomo sai viisaan sydämen mutta myös
ylimääräisenä bonuksena rikkautta ja kunniaa!
S
alomon tuomio kertoo tilanteesta, jossa
kaksi äitiä taistelee kaksi päivää vanhasta
lapsesta. Toisen äidin vauva oli kuollut, jolloin äiti oli salaa varastanut naapurin yhtä
vanhan vauvan itselleen. Naisten välille oli
syttynyt kova riita, eikä kukaan osannut sanoa kumman lapsi oikeastaan oli elossa ja
kumman oli kuollut.
R
iitapukarit tuotiin Salomon eteen kuultaviksi. Kuningas alkoi viisaasti etsiä äidin
rakkautta. Hän pyysi hakea miekan, jolla hän
ilmoitti laittavansa riidan eli lapsen puoliksi,
jotta molemmat naiset olisivat tyytyväisiä.
Kumpikin äiti saisi osan lapsesta!
T
ämä uhkaus paljasti todellisen äidin
rakkauden lapseensa. Se äideistä, joka
parahti tuskasta ja pyysi antaa lapsen toiselle äidille terveenä, osoitti aitoa rakkautta omaan lapseensa. Valeäiti oli jopa valmis
halkaisemaan lapsen. Salomo määräsi lapsen
annettavaksi sille äidille, joka oli valmis luopumaan lapsesta, kunhan vain tämän henki
säästettäisiin.
Herbert Rudeen maalauksesta kirjasta Ikuisia kertomuksia osa 4.
Kuva Kirsi Koivunen
K
un ihmiset puhuvat vastoin totuutta tietoisesti tai tietämättään, ovat asiat vaikeasti ratkaistavissa. Sen, joka joutuu ratkaisijan
osaan, on välttämättä kuunneltava
molempia osapuolia ja kaivettava
niitäkin asioita esiin, joita tahallisesti pimitetään. Ratkaisijan tehtävä on etäännyttää itsensä niin, että
henkilökohtaiset tuntemukset eivät
pääse sanelemaan tulosta. Ei edes
enemmistö ole aina oikeassa, koska
suuremmallakin ryhmällä voi olla
hyvin itsekkäät ja jopa laittomat
tarkoitusperät.
A
lkuperäisessä Salomon tuomiossa riitapukarien motiivit paljastettiin nerokkaalla tavalla. Silloin
kun väitetyt tosiasiat puhuvat toisiaan vastaan, voi ihmisten (peitelty)
reaktio ja käytös joskus paljastaa
totuuden.
Jouko Henttinen
5
Te k o j a l u o m a k u n n a n
hyväksi
J
o joka neljäs seurakunta on ottanut käyttöönsä kirkon oman ympäristöjärjestelmän, Kirkon ympäristödiplomin, joka kannustaa ottamaan vastuuta luomakunnasta ja
kehittämään toimintaa ympäristöystävälliseksi. Vuonna 2011 kirkkoneuvosto päätti,
että Maskun seurakunta valmistelee diplomin hakua tavoitteena sen saaminen keväällä 2013.
T
ehtävän saaneen ympäristötyöryhmän
puheenjohtajana toimii Terhi Ajosenpää
ja sihteerinä kirkkoherra Jouko Henttinen.
Minut on palkattu tekemään tarvittavat selvitykset ja ympäristöohjelma. Ohjeet löytyvät Kirkon ympäristödiplomin käsikirjasta,
joka tarjoaa käytännön ideoita hautausmaille, saarnastuoliin, virastoon, rippikoululeirille, siivoukseen, lämmitykseen ja metsänhoitoon.
P
yrimme löytämään asioita, joissa seurakunta jo toimii hyvin ja myös ne asiat,
jotka eivät vielä ole diplomin edellyttämässä kunnossa. Vuosiksi 2013-2017 laaditaan
ympäristöohjelma, jonka toteutumista seurataan vuosittain.
J
ätehuolto on usein ensimmäinen asia,
joka laitetaan kuntoon. Maskun hautausmaalla havaittiin, että erikseen kerättävä
hautakynttilälasi ei ole kierrätyskelpoista,
vaan kuuluu kaatopaikkajätteeseen. Hautausmaalle olisi lisäksi hyvä saada erilliset
lajitteluastiat maatuvalle jätteelle, jolloin
polttokelpoisen jätteen määrä ja kustannukset pienenisivät.
T
6
avoitteena on löytää sekä euro- että ympäristösäästöjä. Seurakunta on kirjautunut Turun seudun
jätehuollon Petrajätevertailuohjelmaan. Kirkon ilmastolaskurilla
lasketaan
toiminnasta
aiheutuvat
ilmastoa lämmittävät
hiilidioksidipäästöt. Se auttaa
kohdentamaan
ympäristötoimet
oikein.
Kiinteistöjen
energiakatselmuksessa saatujen korjaustoimenpiteiden toteuttamisella
voidaan saada energiasäästöjä.
S
eurakunnalla on kokemusta maalämmöstä ja kohta on tehtävä päätös millä
leirikeskus lämmitetään tulevaisuudessa.
Mitään suunnitelmia luopua öljystä Maskun
kirkonmäen rakennusten lämmittämisessä ei
toistaiseksi ole. Sähkön suhteen seurakunta
on esimerkillinen. Kaikki sähkö on tuotettu
uusiutuvilla energialähteillä.
M
askun seurakunta on ollut Reilun kaupan seurakunta vuodesta 2008, mikä
näkyy mm. tilaisuuksissa tarjottavana Reilun
kaupan kahvina.
T
yöntekijät ovat olleet ilahduttavan valmiita miettimään parannuksia nykykäytäntöihin. Ympäristömerkittyjen tuotteiden
osuutta on lisätty, suunnitteilla on käynti
Topinojan jätekeskuksessa ja toiveena on
Mannerlahteen rakennettava luontopolku.
Lastenohjaajat saivat keväällä koulutusta kristillisestä ympäristökasvatuksesta ja
talvikaudella laaditaan ympäristökasvatussuunnitelma, joka tulee kattamaan lasten lisäksi kaikki muutkin ikäryhmät.
Kirkon ympäristödiplomiin
T www.evl.fi/ymparisto
utustu
Marja-Liisa Leinonen
biologi
kirkon ympäristöasioiden seurantaryhmän jäsen
Kirkon aarteita
Askaisten kirk o s s a
skaisten kirkko eroaa olennaisesti harmaakivisistä keskiajan lopulla rakennetuista
A
Lemun ja Maskun kirkoista. Se on rakennettu 1600-luvun puolivälissä Ruotsin
suurvalta-aikana. Kirkon nykyinen alttarin takana olevan ikkunan peittävä alttarimaalaus on vuodelta 1859. Tämä taulu korvasi aiemman Joonas Bergmanin ehtoollisen
asettamista ja ristiinnaulitsemista kuvaavan maalauksen, joka oli ehtinyt koristaa Askaisten kirkon alttaria runsaan sadan vuoden ajan. Kirkon nykyisen alttaritaulun on
maalannut Tukholmassa vaikuttanut August Tholander ja aiheena on Jeesus rukoilemassa Getsemanessa. Tarkkasilmäiset ehkä huomaavat, että taulu on jäljennös Carlo
Dolcin kuuluisasta teoksesta.
onet seurakuntamme kirkkojen esineistä ovat yksityisten lahjoituksia eri vuoM
sisadoilta. Näin on myös Askaisten kirkon vanhan ja
uuden alttarimaalauksen laita. Vanha alttaritaulu on lahja Louhisaaren kartanon omistajalta eversti Klaus
Flemingiltä (1738-66), uusi maalaus puolestaan
Lempisaaren kartanon omistajalta senaattori
Lars Gabriel von Haartmanilta (1824-59).
Haartman, joka sai lisänimen ”Hänen Hirmuisuutensa”, oli yksi aikansa vaikutusvaltaisimmista suomalaisista poliitikoista
toimien mm. senaatin talousosaston varapuheenjohtajana.
okainen seurakuntamme kirkoista on
Jraavan
esineistöltään hyvin rikas. Kun seukerran menee kirkkoon ja huomaa ympärillään esineitä, kannattaa
tarkastella näitä eri näkökulmista: monet esineistä ovat taiteellisesti arvokkaita ja ne kertovat jotain niiden valmistajista sekä lahjoittajista. Lisäksi
kuvaamalla raamatullista kertomusta
tai siteeraamalla keskeisiä Raamatunkohtia esineet omalta osaltaan
osallistuvat evankeliumin julistamiseen.
isätietoa Maskun, Lemun ja AsL
kaisten kirkon aarteista kannattaa etsiä Tove Riskan kirjoista
”Suomen kirkot” sekä Markus Hiekkasen kirjasta ”Suomen keskiajan
kivikirkot”.
Kalle Sipilä
7
Vieraalla maalla
E
n ollut koskaan ajatellut lähteväni Au pairiksi. En oikeastaan edes tiennyt, mitä kyseisellä
termillä tarkoitetaan. (Wiki-info niille, jotka eivät ole sanaan törmänneet: Au pair tarkoittaa henkilöä, joka asuu ulkomailla perheessä hoitaen perheen lapsia ja tehden kotitöitä.)
S
ain kuulla tammikuussa 2012, että muuan Saksassa asuva suomalaisperhe tarjosi minulle
lastenhoitajan paikkaa omassa kodissaan Hampurissa. Olin kyllä tiennyt kaikenlaisista kielikursseista – ja käynyt jopa yhdellä sellaisella, matkustellut ihan vain lomamielessä sekä unelmoinut opiskelupaikasta ulkomailla, mutta mahdollisuus palkallisesta kulttuuri- ja kielikylvystä mykisti täysin. En voinut uskoa, että nimenomaan minua odottaisi työpaikka Saksassa.
A
sia oli kiireellinen, joten päätös piti tehdä sen pitemmittä pohdinnoitta. Koska tällainen
tarjous saattaa osua kohdalle vain kerran elämässä, kieltäytyminen olisi ollut suorastaan
rikos!
L
ähtöpäivä koitti nopeasti. Päässäni ei pyörinyt normaalista poikkeavia ajatuksia, eikä
sen suurempaa jännitystäkään ollut havaittavissa. Lento kesti noin kolme tuntia ja sujui
ongelmitta. Saavuttuani Saksaan kiinnitin ensimmäiseksi huomiota lämpötilaan, joka oli
huomattavasti keväisempi kuin Suomessa. Isäntäperheen äiti oli tullut minua vastaan terminaalin uloskäynnille.
E
8
nsimmäisen viikon aikana tutustuin lähinnä vain perheeseen ja tulevaan hoidokkivauvaani, Sampoon, joka oli vajaan vuoden
ikäinen. Minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta pienistä lapsista tai yksin hoitamisesta, mutta
opin nopeasti kaiken tarpeellisen. Vanhemmat
tulivat aluksi vuorotellen käymään kotona, ja
pikku hiljaa Sampo alkoi tottua minuun eikä
edes huomannut isän ja äidin poistumista. Jo
muutaman viikon aikana pienokainen otti minut
täysin omakseen. Päivät kuluivat lasta hoitaessa rutiininomaisesti: Aamulla leikkimistä, jonka
jälkeen nukuttiin muutama tunti. Sitten syötiin
ruokaa ja leikittiin lisää. Iltapäivällä haukattiin
välipalaa ja lähdettiin ulkoilemaan. Päivittäiset
lenkit olivat oiva tapa tutkia lähiympäristöä
rauhassa, koska Sampo yleensä torkahti kärryihin. Sopimuksen
mukaisesti työni rajoittui lähinnä pikkuisesta huolehtimiseen, eli
harvoin oli illaksi mitään kotitöitä.
S
aksa ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta olisin näin jälkeenpäin erittäin halukas matkustamaan sinne uudestaan!
Myönnän kaipaavani kaikkien hienojen kokemusten ja iloisten
muistojen lisäksi hintatasoa, joka on Suomeen verrattuna kohtuullisen halpa. Matkan aikana vierailin muun muassa Hagenbeckin
eläintarhassa, seikkailin moneen otteeseen Hampurin keskustassa,
kävelin kerran vuosikymmenessä jäätyvän Alster-järven jäällä ja pääsin
tutustumaan perheen vanhempien työpaikkaan molekyylibiologian laboratoriolle. Näkemistä riitti, ja kameran akku tuli kulutettua loppuun useana peräkkäisenä päivänä.
A
inoa harmittavainen seikka oli, että minä en puhu saksaa. Monta kertaa joutui korjailemaan väärinkäsityksiä, koska saksalaiset eivät ole parhaimpia englannin kielen taitajia –
tai mitään käsillä viittomisen ja elehtimisen tulkitsijaeksperttejä, jos minulta kysytään. Olisin
varmasti saanut reissultani vielä enemmän jos olisin aikoinaan opiskellut saksaa lukiossa. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uuteen kieleen perehtymistä! Kuka ties vaikka
ensi reissulla uskaltaisin kysyä tarvittaessa neuvoja paikallisilta heidän omalla äidinkielellään.
Mira Asikainen, 20
Ty ö n t e k i j ä
framil
Miten pitkään olet ollut töissä Maskussa?
Reilun vuoden. Viime syyskuusta asti.
Onko työympäristö sinä aikana muuttunut?
Työkavereita vaihtunut jonkin verran. Muita muutoksia ei ole tapahtunut. Työ itsessään pysynyt samankaltaisena vuodenaikoihin suhteutettuna.
Mikä sai ryhtymään nykyiseen työhösi?
Pakollinen ammatinvaihto. Sisustusasentajan työt telakalla loppuivat. Luonnonläheisyys houkutteli myös
nykyiseen työhön.
Olisitko vaihtanut päiviä pois?
Ei tule mieleen..
Mitä harrastuksia löytyy?
Rintamamiestalon saneeraus vie tällä hetkellä suurimman osan ajasta. Kalastus ja veneily on aina kuulunut myös harrastuksiin.
Miten paljon harrastuksille ja perheelle jää aikaa?
Toisinaan vuorokausi tuntuu loppuvan kesken ja
vapaa-aikaan pitäisi kuulua myös lepo.
K i i n teistö työn t e k ijä
J anne Petrell
Ja mikä pikku pahe löytyy?
Onko niitä vai mikä niistä..??
Jannea haastatteli
Tom Lustig
9
O l e t k o n ä h n y t Tu r u s s a
sinipukuisen nunnan?
O ti m me selvää, k u k a h än o n ja m i s t ä hä n t u l e e . S i s a r
He l vi Pulla o n Re u illyn p ro t e s t a nt t i s e n d i a k oni ay ht e i s ön
nunn a. Hän ku m o s i k aik k i s t e re ot y pi a mm e nu nni s t a . He l v i
on täyn n ä elä m än ilo a ja räväk k y y t t ä , s a m a a n a i k a a n k u n
hänestä hehku u s is äin e n r au h a j a J u m a l a n r a k k a u s .
Sisar Helvin pitkä polku luostariin
P
ikku-Helvin isä kyseli dominikaaniisiltä Helsingissä, mihin turvalliseen
ympäristöön voisi tyttärensä lähettää
Ranskan kieltä oppimaan. Isät ehdottivat
dominikaanista luostarikoulua. Niinpä Helvi vietti 9-vuotiaana kuukauden Ranskassa dominikaanisisarten luostarikoulussa.
Hän oli käynyt ranskankielistä lastentarhaa ja
koulua, joten kieli ja kulttuuri olivat hänelle
tuttuja. Sisaret hemmottelivat Suomesta saapunutta tyttöä, joten hän ei ikävöinyt kotiin.
Hän oli jo silloin kiinnostunut uskonnosta.
Edessä oli vielä pitkä ja mutkainen matka.
Helvi ei tuolloin tiennyt, että johdatus veisi
hänet luostariin.
N
uorisotyöntekijäksi 1967 valmistunut
Helvi työskenteli ensin Harjavallassa,
jonka jälkeen hän lähti Etelä-Ranskaan
protestanttien diakoniaosaston vapaaehtoispalveluun
lastenkotiin
työhön. Sieltä palattuaan hän opiskeli diakoniatyöntekijäksi.
H
elvi toimi diakonina LemuAskaisissa vuonna 1974, Askolassa ja Hangossa, kunnes hän
huomasi työn sisällön muuttuneen yhä vain enemmän paperityöksi ja kokouksissa istumiseksi. Jo opiskeluaikana hän
kirjoitti katolilaiselle Caritas
-järjestölle kysellen mahdollista työpaikkaa. He antoivat
Helvin kirjeet Reuillyn diakoniayhteisön sisarille. Vasta
1982 hän meni töihin Ranskaan yhteisön kehitysvammaisten lastenkotiin ja liittyi
yhteisöön n. 40-vuotiaana.
10
V
iimeiset 5 vuotta Ranskassa sisar Helvi
asui yhteisön pienryhmässä Pariisissa.
Hänen ystävänsä Sisko Raitis kävi Versaillessa puhumassa priorisisarelle ja kutsui hänet Tuomiokirkkoseurakunnan nimissä Suomeen. Nyt hän asuu Turussa.
R e uillyn pro t e s t an t t in e n
di a k on iayh teis ö R
euillyn protestanttinen diakoniayhteisö
Pariisin Versaillesin alueella syntyi 1841
ja on Euroopan ensimmäisiä diakoniayhteisöjä. Perustajasisar Carolinen näky oli rukoileva yhteisö. Sen toteuttaminen katolisessa
maassa oli hyvin vaikeaa, joten he alkoivat
toteuttaa näkyään ensin tekojen kautta ylläpitämällä erilaisia hoitolaitoksia.
S
isaret toimivat pitkään sairaanhoitajina ja apuhoitajina yhteisön laitoksissa
Pariisissa, kunnes vuonna 1970 yhteisö sai
lahjoituksena linnan Versaillesista. Perustajasisaren näky rukoilevasta yhteisöstä alkoi
toteutua. Versaillesiin lähti 12 sisarta ajatuksenaan ”Jumala johtakoon meitä”. Ensimmäinen vierailija linnassa oli äiti, joka oli menettänyt tyttärensä. Hän tuli hakemaan tukea
yhteisöltä. Siitä alkoi luostarin vierasmajatoiminta. Sisarten sairaanhoitokoulutuksesta luovuttiin ja tilalle tuli hengellisen ohjauksen koulutusta. Heille tuli yhä enemmän
ihmisiä, jotka kaipasivat ohjausta.
Y
hteisössä vierailee paljon erilaisia kirkollisia ryhmiä. Nykyään yhteisö ja laitokset kuuluvat säätiöön, jonka hallinnollisten
elimien edustajana on aina yksi sisar turvaamassa, että laitoksissa säilyy hengellisyys.
Yhteisöllä on edelleen 20 laitosta Ranskassa,
vihittyjä sisaria on nyt 76, joista 30 on Versaillesissa ja loput pienryhmissä Ranskassa
tai diasporassa, eli asuvat yksin jostain syystä muualla. Yhteisö on ekumeeninen, jäseniä
on monista eri kirkkokunnista ja eri kansallisuuksista. Sisar Helvin lisäksi yhteisössä
asuu toinenkin suomalainen sisar. Yhteisön
kantava voima on säännöllinen rukoushet-
kielämä: ”Kaikki alkaa rukouksesta ja kaikki
päättyy rukoukseen”. Siitä muistutuksena
rukoushetkiä on useita päivän aikana.
H
elvin sydäntä lähellä on sairaalasielunhoitotyö. Hän uskoo, että oli Jumalan
johdatusta, että hänestä tuli nunna ja sairaalasielunhoitaja. Tultuaan Suomeen hän huomasi, ettei meillä ollut vapaaehtoisryhmiä
sairaaloissa, ainoastaan saattokodeissa. Turussa hän toimii sairaalasielunhoitajana Karinakodissa ja osallistuu aktiivisesti kirkon
toimintaan.
M i t ä s a a j a mi s t ä l u op u u
k u n m e ne e l u os t a r i i n?
H
elvi vastaa: ”Luostariliike on aina protestiliike silloista yhteiskuntaa vastaan, jossa eletään. Tällä hetkellä se voisi olla protestia kulutusyhteiskuntaa vastaan. Luostariin
mennessä on kokenut sellaisen Kristus-kokemuksen, että tiedostaa itsessään sen, että
kokemus vie minut luostariin ja sen mukana
saan kaiken, enkä luovu mistään. Olen valmis tekemään Kristuksen eteen mitä vaan.
Vaikeinta luostarielämässä on yhteiselämä.
Muutat tuntemattomien ihmisten kanssa
saman katon alle 24 h/vrk ja ajattelet olevasi kuolemaasi asti näiden ihmisten kanssa. Opit elämään heidän kanssaan sovussa,
tuntemaan heidät, antamaan ja pyytämään
anteeksi ”.
V
aikka kaikki hänen yhteisösisarensa tietävät, että Helvi rakastaa yli kaiken omaa
kirkkoaan ja Suomea, hän kokee olevansa
Suomessa vain ”lainassa”. Loppuelämänsä
Helvi haluaa viettää luostarissa Ranskassa se on hänen kotinsa.
S
isar Helvi kertoi, että sisaret kysyvät itseltään jatkuvasti: ” Miten voimme palvella? Mikä on paikka kirkossa ja yhteiskunnassa tänä päivänä?”
P
itäisikö meidänkin kysyä useammin sitä
itseltämme ja miettiä yhdessä seurakuntana?
Sisar Helviä kävivät haastattelemassa
Sirkku Sinkkonen ja Pirjo-Liisa Nurmi
11
Mummoni Raamattu
Minun
Raamattuni
Kuvat Joel Siim
K
irjahyllyssäni on monta Raamattua. Teologilla pitääkin olla. Niitä on viroksi ja
saksaksi, suomeksi ja englanniksi; niiden
joukossa on heprealainen Vanha Testamentti
ja myös kiinalainen ja arabialainen Raamattu. Se ei tarkoita, että puhuisin kiinaa tai arabiaa, mutta rippikoulussa on hyvä näyttää,
että myös nämä kansat voivat lukea Jumalan
sanaa omalla kielellä.
M
utta niiden joukossa on yksi vanha
”Raamatun kirja” vuodelta 1878, ”prändätty Berliinissä New Yorkin Raamattuseuran kustannuksella”. Se on minun isomummon Raamattu. Hänen nimensä oli Johanna
Elisabeth, mutta me kaikki kutsuimme häntä
Mummoksi. Hän oli syntynyt vuonna 1898 ja
oli kuollessaan 93-vuotias.
K
iitos neuvostovoimalle en saanut paikkaa lastentarhassa ennen kuin minun
täytyi mennä kouluun ja niin olin kaiken ajan
isomummon hallussa. Me puhuimme kaikista asioista – sain tietää, että ennen neuvostoaikaa oli ”Viron aika” ja ”tsaarin aika”, olivat
kartanot ja maaorjat. Mutta tässä yhteydessä
on tärkein, että me leikimme kirkkoa.
K
oska Mummo oli siihen aikaan tullut lähes sokeaksi, niin opiskelin lukemaan
fraktuuraa ja vanhaa virolaista kielimuotoa.
Leikkasin paperista ne kirjaimet, joita en
ymmärtänyt, että Mummo sai pitää niitä valoa vasten ja nähdä niiden hahmoja ja sanoa,
mikä kirjain se on. Olin siihen aikaan 5-vuotias.
E
n tiennyt siihen aikaan kirkosta paljon.
Perheeni ei ollut ahkera kirkossakävijä.
Tiesin, että kirkossa on kirkkoherra, joka
saarnaa korkeasta saarnatuolista, että kirkossa syödään leipää ja juodaan viiniä ja
urkuja soitetaan käsien lisäksi myös jaloin.
Niin rakensin tuoleista ja penkeistä saarnatuolin ja luin sieltä Mummolle Raamattua ja
saarnakirjaa. Ja me lauloimme yhdessä – ”Ainoan Herran Jumalan ylistys, kiitos olkoon”
ja ”Nyt kaikki päättää työnsä, he käyvät rauhaan yönsä”... Olihan se vasta duetto – yksi
80-vuotias ja toinen 5-vuotias!
Y
ksi ihanimmista lapsuudenmuistoista
ovat sunnuntaiaamut. Koska asuimme
kirkon vieressä niin kiipesin aamulla puutarhan portille ja kuuntelin kirkon ikkunoista
urkujen ääntä ja yritin pyydystää tuttuja virsiä...
N
yt – 30 ja vähän enemmän vuotta myöhemmin näen tässä Jumalan johdatusta.
On varmasti liian pöyhkeää sanoa, että kiitos Lokakuun vallankumouksen tuli minusta
pappi. Mutta kiitos isomummon – varmasti.
Hän siunasi minut kerran yhtenä aamuna ennen koulua. Se tuntui oudolta istua hänen
vuoteensa reunalla ja hänen kätensä pääni
päällä. Hän rukoili, että kaikki menisi hyvin.
J
os nyt katson sitä vanhaa ”Raamatun kirjaa”, niin tulee aina muistoon Mummo,
hänen huoneensa, sen hajut ja tuoksut. Hän
raskasta työstä kyttyräselkäisenä ja sokeana
kertomassa tarinoita lapsuudestaan. Ja me
yhdessä leikkimässä kirkkoa – minä lukemassa Raamattua ja me yhdessä veisaamassa
ja rukoilemassa.
ystävyysseurakuntamme
Harju-Madisen kirkkoherra
Joel Siim Virosta
12
Puuhaa joulunodotukseen
Kimalletähti
Ta rvikkeet:
- keltaista kartonkia
- kynä
- sakset
- kontaktimuovia
- kimalletta
- neula ja lankaa
1. Piirrä kartonkiin tähti ja tähden keskelle ympyrä.
2. Leikkaa tähti ja tähden keskeltä ympyrä pois.
3. Leikkaa kontaktimuovista ympyrä, joka on hieman suurempi kuin pois
leikattu ympyrä.
4. Kiinnitä kontaktimuoviympyrä tähden aukkoon.
5. Ripottele kimalletta kontaktimuovin liimapinnalle.
6. Pujota lanka tähden sakarasta läpi.
7. Ripusta tähti talven pimeyteen tuottamaan iloa!
Sivun ideoivat Seikelän
Sudenpesän ohjaajat
Minna Elo, Satu Jokinen
ja Merja Saarinen
Joulupukille
tärkeä paikka
1. Vihreä koriste, joka kannetaan kotiin jouluna.
2. Parrakas puna-asuinen lahjojen tuoja
3. Lapissa asuva eläin, joulupukin apuri
4. Valaisevat kotia ja pihaa
5. Kiltit lapset saavat näitä jouluaattona
6. Tuikkivat joulukuusessa
7. Sataa talvella
8. Etsitään joulupuurosta
9. Luumusilmäinen jouluherkku
10. Jalassa kun hiihdetään
11. Mäenlaskussa helposti
ohjattava väline
12. Ripustetaan joulukuusen latvaan
Joulukortti laulaa
O
len ollut mukana lähes joka vuosi laulamassa joulukortteja ja saanut kokea kuinka aidosti
ihmiset ovat mielissään tällaisestä muistamisesta. Itsellekin tulee hyvä mieli kun saa olla
viemässä joulunsanomaa ovelta ovelle. Toisinaan kelit ovat olleet varsin synkeitä mutta joulumieli tulee joka kerta laulukierroksella ja siksi sen tekeekin mielellään. Toisinaan tuntuu että
kuulija voisi mieluusti kuunnella useammankin laulun ja välillä ryhmä saattaakin lurauttaa
ylimääräisen laulun jos vain aika riittää kierroksella.
T
ämä on helppo ja vaivaton tapa auttaa ja tukea hyväntekeväisyyttä. Olen saanut nyt jo parin vuoden ajan myös perheen esikoisen mukaan laulamaan ja mukavaa se on ollut Alinankin mielestä. ”Joulukortti laulaa” on hieno keksintö, toivottavasti useampi osaisi hyödyntää
sitä ja ilahduttaa siten sekä ystäviään että lähetystyötä!
Joulukortti laulaa taas!
T
L
T: Miimu (Mirva Nummelin)
Kuvassa lyhty kädessä
ilaa joululaulutervehdys maskulaiselle ystävällesi kotiin, terveyskeskukseen, Mäntykotiin
tai Moisiokotiin.
auluryhmät ovat liikkeellä pe 14.12. ja ma 17.12. klo 18-20 sekä la 15.12. klo 13-18. Tiedustelut ja tilaukset viim 7.12. Ulla 02 533 2111 / [email protected]
Lauluryhmää ei tarvitse kutsua sisälle kuten kuvassa, vaan miten kullekin joulukortin kuulijalle sopii.
Kuva Ulla Hännikkälä
14
Te r v e t u l o a k i r k k o o n !
Maskun
kirkossa
Lemun
kirkossa
Su 2.12. klo 10 1. Adventin
jumalanpalvelus. Lähetysmyyjäiset.
Su 2.12. klo 10 1. adventin messu.
Kirkkokuoro.
To 6.12. klo 10 Itsenäisyyspäivän
jumalanpalvelus.
Ma 24.12. klo 14 Jouluaaton
jumalanpalvelus.
Su 9.12. klo 10 2. adventin messu
ja kappalainen Oili Ylikleemolan
virkaanasettaminen. Kirkkokuoro ja
lapsikuoro.
Ti 25.12. klo 10 Joulupäivän
jumalanpalvelus.
Su 16.12. klo 10 3. adventin
joululaulumessu. Kirkkokuoro.
Su 23.12. klo 10 4. adventin messu.
Ma 24.12. klo 15 Jouluaaton
perhehartaus.
Ma 24.12. klo 16 Jouluaaton hartaus.
Ma 24.12. klo 22 Jouluaaton
iltakirkko. Kirkkokuoro.
Ti 25.12. klo 7 Jouluaamun
jumalanpalvelus.
Ti 25.12. klo 21 partion
kynttiläkirkko. Tule laulamaan ja
kuuntelemaan jouluista musiikkia!
Ke 26.12. klo 10 Tapaninpäivän
messu.
Su 30.12. klo 10 jumalanpalvelus.
Ti 1.1. klo 10 Uudenvuoden messu.
Su 6.1. klo 10 Loppiaisen messu.
Muita tilaisuuksia
Su 30.12. klo 12 jumalanpalvelus.
Su 6.1. klo 10 Loppiaisen messu.
Askaisten
kirkko
To 6.12. klo 10 Itsenäisyyspäivän
jumalanpalvelus.
Su 23.12. klo 12 4. adventin messu.
Ma 24.12. klo 16 Jouluaaton
jumalanpalvelus.
Ti 25.12. klo 21 jouluyön musiikkia.
Ti 1.1. klo 18 Uudenvuoden iltakirkko.
Myyjäiset
Su 2.12. noin klo 11 lähetysmyyjäiset
jumalanpalveluksen jälkeen Maskun
seurakuntatalossa.
Arpavoittoja ja myytävää voi tuoda
seurakuntatalolle Kurkistus jouluun
-illassa 29.11. ja pe 30.11. klo 9-16
sekä su 2.12. aamulla.
To 29.11. klo 18 Kurkistus jouluun.
Ma 24.12. klo 14 Jouluaaton vietto Maskun seurakuntatalon kahvituvassa
sinulle, joka vietät joulusi yksin tai et pysty valmistamaan joulua.
Jouluateria on maksuton. Juhla järjestetään, jos ilmoittautuneita on vähintään 10.
Ilmoittaudu Ullalle 02 533 2111 viim. 16.12.
15
Itella Kotisuora
Laulua ja
musiikkia
Tilaa joulukortti laulamaan! Ks. sivu 14.
Su 25.11. klo 16 Maskun
seurakuntatalossa lähetyslauluja
alkaen ”Mustasta Saarasta” jatkuen
”Ylitse kaikkien rajojen”, mukana
kirkkokuoro.
Ma 17.12. klo 19 Resonus-kuoron
joulukonsertti Maskun kirkossa
- johtaa Kari Jantunen,
urkurina Tiina Ilonen.
Su 23.12. klo 19 joulukonsertti
Maskun seurakuntatalolla
Kaisa Takkula sopraano ja piano,
Samuli Takkula baritoni ja piano.
Ti 25.12. klo 21 partion kynttiläkirkko.
Ti 25.12. klo 21 Jouluyön musiikkia
Askaisten kirkossa.
Kauneimmat
joululaulut
40-v juhlavuosi!
Su 9.12. klo 18 Kauneimmat joululaulut
Lemun kirkossa.
Su 16.12. klo 10 Kauneimmat
joululaulut -messu Maskun kirkossa,
kirkkokuoro.
Su 16.12. klo 16 Lasten kauneimmat
joululaulut Maskun kirkossa.
Su 16.12. klo 18 Kauneimmat
joululaulut Maskun kirkossa.
Su 23.12. klo 16 Kauneimmat
joululaulut Askaisten kirkossa.
Su 6.1. klo 16 Kauneimmat joululaulut
vielä kerran Maskun srk-talolla.
Ta r k e mm a n
v i i k k o- ohj e l ma n l öy d ä t
M a s k u l a i s e n Ki r k k ot i e l t ä t a i
m a s k u ns e u r a k u nt a . fi